 |
| Lapuanliikkeen tunnus |
85 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)
1929: Lapuanliike sai alkunsa, kun Vihtori Kosolan johtama joukko keskeytti kommunistien haastejuhlan Lapuan työväentalolla.
Lapuan liike lakkasi epäonnistuneen Mäntsälän kapinan (27. helmikuuta – 6. maaliskuuta 1932) jälkeen, kun se oli epäonnistunut laillisen hallituksen kaatamisessa. Liikkeen poliittista ohjelmaa jatkoi Isänmaallinen kansanliike (IKL) (1932–1944).
Aamuhartaus 25.11.2014 hiippakuntasihteeri Raine Haikarainen, Helsinki. Hartauden musiikki: "Loppukoraali", säv. Pekka Simojoki, san. Anna-Mari Kaskinen, sov. Jouko Kantola, es. Huuto ajasta -musikaalin kuoro ja orkesteri, joht. Jouko Kantola.
Tämän aamun hartauden musiikiksi olen valinnut Huuto ajasta musikaalin viimeisen laulun. Se voisi hyvin sopia vaikka virsikirjaan tai sen uuden lisävihkon viimeiseksi lauluksi. Laulun nimi on näet yksikertaisesti Loppukoraali.
Kuten niin useasti, myös tämän koraalimaisen laulun takana on kertomus ja eletty elämä.
Laulun sanoittaja Anna-Mari Kaskinen kertoo, miten musikaalin tunnelmat ja erityisesti tämä loppukoraali liittyvät hänen elämänsä erääseen surulliseen vaiheeseen. Läheinen yhteistyökumppani ja ystävä oli yllättäen kuollut auto-onnettomuudessa. Hän oli ollut palaamassa kotiin studiolta ja matkassa oli heidän yhteistyönä syntyneen messukokonaisuuden juuri valmistunut ääninauha. Tällä kotimatkalla tapahtui kohtalokas onnettomuus ja lahjakas musiikin monitoimimies menehtyi.
Tapaus kosketti Anna-Mari Kaskista. Hän kertoo, kuinka ”kuolema askarrutti minua koko nuoruuteni ja vieläkin se kulkee mukana”. Huuto ajasta - musikaalin Loppukoraaliin kilpistyy
hänen mukaansa se suuri hämmennys, jonka läheisen työtoverin menetys oli aiheuttanut. Samalla laulussa sai muotonsa myös se toivo, joka kristitylle on annettu”, hän kirjoittaa. Näin syntyi tuo yksinkertainen ja koruton laulu. (2´20”)
Huuto ajasta musikaalin loppukoraali nostaa esiin ihmisen elämän peruskysymykset elämästä, kuolemasta, pelosta ja toivosta. Suuret asiat, jotka meitä kaikkia askarruttavat, mutta joista puhuminen ja keskusteleminen ei aina ole helppoa.
Viime keväänä kuulin uutisen persoonallisen ajattelijan, opettajan ja filosofin Heikki Mäki-
Kulmalan kuolemasta. Uutisen kuultuani palautui mieleeni artikkeli, jonka hän kirjoitti parikymmentä vuotta sitten. Artikkelissa filosofi käsitteli kasvatuksen ihmiskuvaa ja se ilmestyi ammattikasvattajien lehdessä. Ehkä siksi se herätti myös aikanaan jonkin verran keskustelua.
Kirjoittaja totesi, miten oman aikamme traaginen piirre on se, että ihmiset joutuvat menestymisen ja suorittamisen pakossa salamaan oman inhimillisyytensä, haurautensa ja kuolevaisuutensa.
Kuitenkin samaan aikaan, elämänkokemuksen karttuessa ja ikävuosien kertyessä, ihminen haluaa väistämättä olla enemmän rauhassa, kääntyä eräässä mielessä sisäänpäin ja tarkastella asioita –kuten hän kirjoitti – iäisyyden näkökulmasta.
Siksi koko yhteisenä tehtävänä olisi huolehtia siitä, että ihminen voisi vanhentua ja mahdollisesti myös viisastua arvokkaasti ja ”jatkaa elämänsä taivalta niille seuduille, joissa maailmaa voidaan tarkastella tyynemmin, yletä elämänkoulussa niille luokille, joissa asioita pohditaan juuri iäisyyden näkökulmasta.”
”Iäisyyden näkökulmasta”. Tuo sanapari on voimakas - ellei peräti vallankumouksellinen -
kasvatusfilosofin sanomaksi – ei vähiten siksi, että moderni elämäntyylimme korostaa niin
loputtomasti hetken tarrautumista, ajallisuutta ja tämänpuoleisuutta. Samalla sanapari viittaa kirkkovuoden aikaan, jota juuri nyt elämme.
Viime sunnuntai oli Tuomiosunnuntai, joka kertoo kaiken päättymisestä ja oikeudenmukaisuuden lopullisesta toteutumisesta. Ensi sunnuntaina alkaa puolestaan uusi kirkkovuosi ja adventin tutut sävelet kajahtavat kirkoissa.
Elämme siis tuomion ja uuden alun jännevälissä. Huuto ajasta yksinkertainen koraali sopii tähän hetkeen. Joka puolelta kuuluu hiljaisempia tai voimakkaampia huutoja. Kaiken epävarmuus ja katoavuus täyttää usein mielemme ja ajatuksemme. Samalla seurakunta tähyää kuitenkin kohti uutta aikaa ja lopullista täyttymystä.
Näin tehdessämme liitymme pitkään saattoon ja siihen kaipaavien joukkoon, joka on
ennen meitä elänyt. Yksi heistä on hartauskirjoistaan tunnettu, keskiajan augustinolaismunkki Tuomas Kempiläinen. Yhdymme tänä aamuna hänen rukoukseensa:
”Kuka voi sanoa mitä päivä tuo tullessaan?
Auta siis minua, armollinen Jumala, elämään jokainen päiväni niin kuin se olisi viimeiseni, sillä en tiedä siitä muuta, kuin että se voisi olla viimeinen.
Auta minua elämään tänään, niin kuin tahtoisin kuolemani edellä tietää eläneeni. Amen.
Loppukoraali.
Aamuhartaus 26.11.2014 Pastori Risto Leppänen, Helsinki.
Virsi 631: 2-6. Virsi alkaa sanoin: "Oi Herra, jos mä matkamies maan". Virren toinen säkeistö alkaa sanoin: "Sinua kaipaa sydämeni".
Kampin laulu, joht. Markku Pihlaja.
Huuto ajasta
Vuonna 1986 syntyi musiikkinäytelmä, joka sai nimekseen Huuto ajasta. Sanoittaja oli Anna-Mari Kaskinen, säveltäjä Pekka Simojoki ja ohjaajana Kari Hakala. Musikaali oli - kuten esite kertoi – ”ihmisen huuto siellä, missä naamioiden taakse kätkeytyy elämän kipu ja karvaus, missä valo on sähkölampun kylmää kirkkautta”. Kovin suuresta menestyksestä tässä teatteri Alban esittämässä musikaalissa ei kuitenkaan ollut kysymys, se vaipui pian unholaan. Jäljelle jäi kuitenkin näytelmän lauluista ja muutamasta runotekstistä tehty äänite.Tämän aamun hartauden musiikiksi olen valinnut Huuto ajasta musikaalin viimeisen laulun. Se voisi hyvin sopia vaikka virsikirjaan tai sen uuden lisävihkon viimeiseksi lauluksi. Laulun nimi on näet yksikertaisesti Loppukoraali.
Kuten niin useasti, myös tämän koraalimaisen laulun takana on kertomus ja eletty elämä.
Laulun sanoittaja Anna-Mari Kaskinen kertoo, miten musikaalin tunnelmat ja erityisesti tämä loppukoraali liittyvät hänen elämänsä erääseen surulliseen vaiheeseen. Läheinen yhteistyökumppani ja ystävä oli yllättäen kuollut auto-onnettomuudessa. Hän oli ollut palaamassa kotiin studiolta ja matkassa oli heidän yhteistyönä syntyneen messukokonaisuuden juuri valmistunut ääninauha. Tällä kotimatkalla tapahtui kohtalokas onnettomuus ja lahjakas musiikin monitoimimies menehtyi.
Tapaus kosketti Anna-Mari Kaskista. Hän kertoo, kuinka ”kuolema askarrutti minua koko nuoruuteni ja vieläkin se kulkee mukana”. Huuto ajasta - musikaalin Loppukoraaliin kilpistyy
hänen mukaansa se suuri hämmennys, jonka läheisen työtoverin menetys oli aiheuttanut. Samalla laulussa sai muotonsa myös se toivo, joka kristitylle on annettu”, hän kirjoittaa. Näin syntyi tuo yksinkertainen ja koruton laulu. (2´20”)
Huuto ajasta musikaalin loppukoraali nostaa esiin ihmisen elämän peruskysymykset elämästä, kuolemasta, pelosta ja toivosta. Suuret asiat, jotka meitä kaikkia askarruttavat, mutta joista puhuminen ja keskusteleminen ei aina ole helppoa.
Viime keväänä kuulin uutisen persoonallisen ajattelijan, opettajan ja filosofin Heikki Mäki-
Kulmalan kuolemasta. Uutisen kuultuani palautui mieleeni artikkeli, jonka hän kirjoitti parikymmentä vuotta sitten. Artikkelissa filosofi käsitteli kasvatuksen ihmiskuvaa ja se ilmestyi ammattikasvattajien lehdessä. Ehkä siksi se herätti myös aikanaan jonkin verran keskustelua.
Kirjoittaja totesi, miten oman aikamme traaginen piirre on se, että ihmiset joutuvat menestymisen ja suorittamisen pakossa salamaan oman inhimillisyytensä, haurautensa ja kuolevaisuutensa.
Kuitenkin samaan aikaan, elämänkokemuksen karttuessa ja ikävuosien kertyessä, ihminen haluaa väistämättä olla enemmän rauhassa, kääntyä eräässä mielessä sisäänpäin ja tarkastella asioita –kuten hän kirjoitti – iäisyyden näkökulmasta.
Siksi koko yhteisenä tehtävänä olisi huolehtia siitä, että ihminen voisi vanhentua ja mahdollisesti myös viisastua arvokkaasti ja ”jatkaa elämänsä taivalta niille seuduille, joissa maailmaa voidaan tarkastella tyynemmin, yletä elämänkoulussa niille luokille, joissa asioita pohditaan juuri iäisyyden näkökulmasta.”
”Iäisyyden näkökulmasta”. Tuo sanapari on voimakas - ellei peräti vallankumouksellinen -
kasvatusfilosofin sanomaksi – ei vähiten siksi, että moderni elämäntyylimme korostaa niin
loputtomasti hetken tarrautumista, ajallisuutta ja tämänpuoleisuutta. Samalla sanapari viittaa kirkkovuoden aikaan, jota juuri nyt elämme.
Viime sunnuntai oli Tuomiosunnuntai, joka kertoo kaiken päättymisestä ja oikeudenmukaisuuden lopullisesta toteutumisesta. Ensi sunnuntaina alkaa puolestaan uusi kirkkovuosi ja adventin tutut sävelet kajahtavat kirkoissa.
Elämme siis tuomion ja uuden alun jännevälissä. Huuto ajasta yksinkertainen koraali sopii tähän hetkeen. Joka puolelta kuuluu hiljaisempia tai voimakkaampia huutoja. Kaiken epävarmuus ja katoavuus täyttää usein mielemme ja ajatuksemme. Samalla seurakunta tähyää kuitenkin kohti uutta aikaa ja lopullista täyttymystä.
Näin tehdessämme liitymme pitkään saattoon ja siihen kaipaavien joukkoon, joka on
ennen meitä elänyt. Yksi heistä on hartauskirjoistaan tunnettu, keskiajan augustinolaismunkki Tuomas Kempiläinen. Yhdymme tänä aamuna hänen rukoukseensa:
”Kuka voi sanoa mitä päivä tuo tullessaan?
Auta siis minua, armollinen Jumala, elämään jokainen päiväni niin kuin se olisi viimeiseni, sillä en tiedä siitä muuta, kuin että se voisi olla viimeinen.
Auta minua elämään tänään, niin kuin tahtoisin kuolemani edellä tietää eläneeni. Amen.
Loppukoraali.
51 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)
1963: Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy haudattiin Arlingtonin sotilashautausmaalle.
Arlingtonin sotilashautausmaalle on haudattu yli 300 000 vainajaa. Se on Yhdysvaltojen 130 kansalliskalmistosta toiseksi suurin Long Islandilla sijaitsevan Calvertonin kansalliskalmiston jälkeen.
Dokumenttiprojekti: Neljäs kuolema
Neljäs kuolema. Eja Saarinen on hoitanut miestään Oivaa yksin lähes neljäntoista vuoden ajan. Sitten neliraajahalvaantunut Oiva sairastuu parantumattomasti syöpään. Eja päättää taistella miehensä rinnalla loppuun asti. O: Simo Sipola.
Se on myöhäistä nyt kieltäytyä perinnöstä, kun lahjakirjalla sain sen vanhemmiltani. Lahjaa se oli koko omaishoitoajan ja realisoitiin isän kuoleman jälkeen omat lahjakirjaosuudet, kolmelle rantarakennuspaikkana jo rakennetuille kesämökeille. Yksi myi osuutensa rahasta kantatilan jäädessä jakamatta meidän kolmen yhteisomistukseen.
Kylän henki oli perintöä Lapuan liikkestä, jota valkoiset veteraanit pitivät yllä maanomistajina, pappeina ja opettajina. Tähän kastiin kuuluivat myös Lionsit laydeineen. Me olimme niitä torppareiden jälkeläisiä edelleen muistinsa menettäneiden mielestä. Tähän perintöön minulla ei ollut mitään osuutta.
Koko ajan syntymästäni lähtien maailma on kuohunut eriarvoisena. Raivaamisen kohteena oli presidentti John F. Kennedy ja tämän päivän mellakat.
Arlingtonin sotilashautausmaalle on haudattu yli 300 000 vainajaa. Se on Yhdysvaltojen 130 kansalliskalmistosta toiseksi suurin Long Islandilla sijaitsevan Calvertonin kansalliskalmiston jälkeen.
Dokumenttiprojekti: Neljäs kuolema
Neljäs kuolema. Eja Saarinen on hoitanut miestään Oivaa yksin lähes neljäntoista vuoden ajan. Sitten neliraajahalvaantunut Oiva sairastuu parantumattomasti syöpään. Eja päättää taistella miehensä rinnalla loppuun asti. O: Simo Sipola.
Se on myöhäistä nyt kieltäytyä perinnöstä, kun lahjakirjalla sain sen vanhemmiltani. Lahjaa se oli koko omaishoitoajan ja realisoitiin isän kuoleman jälkeen omat lahjakirjaosuudet, kolmelle rantarakennuspaikkana jo rakennetuille kesämökeille. Yksi myi osuutensa rahasta kantatilan jäädessä jakamatta meidän kolmen yhteisomistukseen.
Kylän henki oli perintöä Lapuan liikkestä, jota valkoiset veteraanit pitivät yllä maanomistajina, pappeina ja opettajina. Tähän kastiin kuuluivat myös Lionsit laydeineen. Me olimme niitä torppareiden jälkeläisiä edelleen muistinsa menettäneiden mielestä. Tähän perintöön minulla ei ollut mitään osuutta.
Koko ajan syntymästäni lähtien maailma on kuohunut eriarvoisena. Raivaamisen kohteena oli presidentti John F. Kennedy ja tämän päivän mellakat.
- Oikeuden päätös johti mellakointiin Fergusonissa – ammuskelua, tulipaloja, ryöstelyä
- Äiti kuvaili itseään uraohjukseksi – elämä 20 vuotta täyttä ...
Isä ainakin todisti 12 -vuotiaana, ettei hänen veljellään ollut oikeutta elää 1918. Syntymäni aikoihin hän ei joutunut sotaoikeuteen uhkauksesta huolimatta. Siihenkin oli syynä kansalaiskelpoisuuden puute, kun ei ollut suojeluskuntalainen. Talvi- ja jatkosota käytiin vihollista vastaan, mutta veljessota heitti vielä varjonsa syntyperän mukaan asevelirintamaan.
Isän todelliset kuolemat alkoivat kesällä 1989. Silloin todettiin hänellä syöpä. Vuoden sairaalakierteen jälkeen oli kotoutettu halvaantuneen äidin kanssa. Äiti oli kykenemätön laittamaan ruokaa perheelle ja halusi lopullisesti laitokseen. Lupasin isälle tulla katsomaan, mitä voisin tehdä heidän hyväkseen jouluna 1990. Äiti sai olla kotona 1½ vuotta.
Näin jälkeenpäin ajattelin isän 1. kuolemaa syöpäänsä leikkaamatta, kun apuvälineissä säästettiin jakamalla rikkonaisia avannepusseja kotiin. Sairaanhoitajat saivat säästöistään rahallista hyvitystä sairaiden kustannuksella. Silloin meni viimeinenkin sairaanhoitajan arvostus, kun kiltisti pesivät isän uudelleen ja vaihtoivat vuodevaatteet tyynyliinoja myöten. Minusta tuli vaikea omainen, kun uskalsin sanoa, mitä näin laitoksessa.
93. syntymäpäivän jälkeen tuli 2. kuolemaan johtava kohtaus. Hänet elvytettiin rankasti, jäi sängynpohjalle 3. kitumalla kuolemaan. Viime päivinä on tullut elvytyskielto aiheelliseksi. Kuitenkin isän henkiinherättämisellä oli yhteiskunnallinen merkitys. Oli presidentin valitsemispäivä 6.2.2000 ja seuraavana aamuna isä kuoli 4. kerran.
- Kuningas on kuollut.
- Eläköön uusi kuningatar!
Alkoi perinnönjako jakajan käden kautta. Sen jälkeen olen käynyt läpi, mitä seurasi vuoden 1993 omaishoidosta annetun asetuksen noudattamisesta. Omaishoitajana vastasin kahdesta 24/7 hoitoa tarvitsevista vanhemmistani. Tänään on tullut esiin vanhuspalvelulain minimivaatimus 0,5 hoitajaa kahta hoidettavaa kohti.
Minua oltiin kuitenkin työllistämässä toimintakeskuksen pesulaan ja palvelutalon työntekijäksi viemään asukkaita kuselle, että vastaava hoitaja saa leikkiä johtajaa asettuen yläpuolelleni. Isän olisi pitänyt selvitä päivällä omin avuin. Kunta peri minulle maksetun omaishoidontuen isältä takaisin palvelumaksuna minun tekemästä työstä. Siihen pakotti annettu asetus kunnan noudattamaan lakia. Se on johtanut yhden Urpon vaatimukseen, että lapset maksavat vanhempiensa hoidon.
Mies sai ekomaksun mökistä, jota hän ei tiennyt itsellään olevan (26.11.2014 7:24)
Näitä omia ekomaksuja olen joutunut perumaan Kuopion hallinto-oikeuden ja maistraatin kautta. Muutokset tehdään rekistereihin, mutta kiinteistöverottajaa oikeat tiedot eivät vielä ole tavoittaneet. Kaiken tämän sallii lainsäätäjä ja presidentti, joka putosi kuin eno veneestä nobelpalkinnon jälkeen. Tuli ehdoton ikä 61/64 vuotta, ettei enää saanut oppia verkkokirjoitustaitoa. Yrittäjyys millään alalla ei näy työhistoriassa. "On se niin onnetonta."
Tänään puhutaan toista; on lupa välittää. Välittäminen ei koskaan ole ollut luvanvaraista toimintaa, ei vuodesta 1991 tähän 2014 syksyyn, kun joka tuutista kuuluu "on lupa välittää". Missä laissa se on kielletty tähän asti ja mikä laki antaa siihen luvan tämän päivän jälkeen? Olen ollut kansalaistottelematon välittäessäni ja maksan arvonimestä "varhennettu vanhus" osamaksua eläkkeestä kuolemaan asti.
Perinnöstä kieltäytyminen tuli mieleen löydetyn Juudaksen evankeliumin mukaan. Hän sopi ennakkoon Jeesuksen kanssa kavaltamisesta.
Olisiko asiat paremmin, jos olisin kunnan kanssa tehnyt sopimuksen, että
- Kuningas on kuollut.
- Eläköön uusi kuningatar!
Alkoi perinnönjako jakajan käden kautta. Sen jälkeen olen käynyt läpi, mitä seurasi vuoden 1993 omaishoidosta annetun asetuksen noudattamisesta. Omaishoitajana vastasin kahdesta 24/7 hoitoa tarvitsevista vanhemmistani. Tänään on tullut esiin vanhuspalvelulain minimivaatimus 0,5 hoitajaa kahta hoidettavaa kohti.
Minua oltiin kuitenkin työllistämässä toimintakeskuksen pesulaan ja palvelutalon työntekijäksi viemään asukkaita kuselle, että vastaava hoitaja saa leikkiä johtajaa asettuen yläpuolelleni. Isän olisi pitänyt selvitä päivällä omin avuin. Kunta peri minulle maksetun omaishoidontuen isältä takaisin palvelumaksuna minun tekemästä työstä. Siihen pakotti annettu asetus kunnan noudattamaan lakia. Se on johtanut yhden Urpon vaatimukseen, että lapset maksavat vanhempiensa hoidon.
Mies sai ekomaksun mökistä, jota hän ei tiennyt itsellään olevan (26.11.2014 7:24)
Näitä omia ekomaksuja olen joutunut perumaan Kuopion hallinto-oikeuden ja maistraatin kautta. Muutokset tehdään rekistereihin, mutta kiinteistöverottajaa oikeat tiedot eivät vielä ole tavoittaneet. Kaiken tämän sallii lainsäätäjä ja presidentti, joka putosi kuin eno veneestä nobelpalkinnon jälkeen. Tuli ehdoton ikä 61/64 vuotta, ettei enää saanut oppia verkkokirjoitustaitoa. Yrittäjyys millään alalla ei näy työhistoriassa. "On se niin onnetonta."
Tänään puhutaan toista; on lupa välittää. Välittäminen ei koskaan ole ollut luvanvaraista toimintaa, ei vuodesta 1991 tähän 2014 syksyyn, kun joka tuutista kuuluu "on lupa välittää". Missä laissa se on kielletty tähän asti ja mikä laki antaa siihen luvan tämän päivän jälkeen? Olen ollut kansalaistottelematon välittäessäni ja maksan arvonimestä "varhennettu vanhus" osamaksua eläkkeestä kuolemaan asti.
Perinnöstä kieltäytyminen tuli mieleen löydetyn Juudaksen evankeliumin mukaan. Hän sopi ennakkoon Jeesuksen kanssa kavaltamisesta.
Olisiko asiat paremmin, jos olisin kunnan kanssa tehnyt sopimuksen, että
- hoidan vanhempani pyytämättä kunnalta mitää korvausta laitospaikkaa tarvitsevien vanhempieni hoidosta. Toiseksi
- kunta saa kaiken vanhemmiltani jääneen omaisuuden koskien lapsuuskotia Vihtaniemellä, osaketta As Oy Tuuspellossa ja kaikki rahat, mitä tilille jäi kulujen maksamisen jälkeen.
- minun ei tarvitsisi kantaa huolta, miten menettelisivät perityn omaisuuden kanssa. Jakaisivatko tasan keskenään vai heittäisivätkö arpaa sulle/mulle -menetelmällä.
- Savolainen Balladi - YouTube kertoo jälkipolville totuuden tästä ajasta, ahneudesta ja kieroudesta... kun mikään ei riitä.
Aamuhartaus 26.11.2014 Pastori Risto Leppänen, Helsinki.
Virsi 631: 2-6. Virsi alkaa sanoin: "Oi Herra, jos mä matkamies maan". Virren toinen säkeistö alkaa sanoin: "Sinua kaipaa sydämeni".
Kampin laulu, joht. Markku Pihlaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti