Sana- vai värisokeus, jos saisit valita

Aamuhartaus 26.06. toimittaja Kaisa Raittila

Virsi 616b-sävelmä. Virsi alkaa sanoin: "Puhtaana niityn kukka." Topi Lehtipuu (tenori), Jarmo Julkunen (tenori), Jonte Knif (positiiviurut) ja Mikko Perkola (viola da gamba). 

Mikä myllerrys mielessä keitän aamukahvia. Sitten kuulen tutun aamuhartausäänen, joka tuo mieleen Sellonsoittajan katolla ja "On opittava uudestaan" -runon. Sitähän tässä opettelen, mutta oppitun käyttöönotolle on esteensä.

  

 

1992 ja 2000

Joku riivatun muotoilusääntö pakottaa minut kirjoittamaan oikealta vasemmalle. Löysin aamuhartauden herättämät kuvat ajalta, jolloin vielä vanhan koneen skannaus oli käytössä. Nyt sekin on lakannut toimimasta. 

Tallensin näkymät kameraan 10.11.1999 isän lähtiessä viimeisen kerran kotoaan ambulanssilla terveyskeskukseen. Lupasin tulla perästä, kun olisin tarkastanut, ettei levyt jää päälle. Pyörätuoli jäi kokoontaitettuna rapun viereen ulos. 

Tehoelvytyksellä nuoret lääkärit saivat isän virkoamaan. Kierros jatkui naapurikunnan päivystykseen. Sinne en mennyt mukaan, vaan palasin takaisin isän kotiin. Pyörätuoli oli kumollaan rapun edessä. Isä palasi oman kunnan vuodeosastolle letkuihin sidottuna muutaman päivän perästä. Kohtasin hoitajan käytävällä.
- On tulossa viikonloppupäivystys. Vie isäsi pois, sairaala on täynnä.
- Nyt en enää vie. Teen muuttoa täällä ja täältä pois. (Syy oli kuitenkin, etten voisi enää
hoitaa sängynpohjalle joutunutta isää yksin kotona.)
- Kysytään lääkäriltä.
- Mitä lääkäri sanoi?
- Vie sitten kun vie. (Se päivä oli 7.2.2000)
Palautin pyörätuolin heti varmistuttuani, ettei sitä enää tarvita. 

Toisen piirroksen lapsuuskodin rakennuspaikan rajauksista ja lakikirjan irtolehtiä sain verottajalta. Se oli jakajan käden piirros, kuinka halkomistoimitus toteutetaan. Lapsuuskoti olisi yksi lomatontti kolmen muun rakennetun lisäksi. Eihän tämä näin käy. Ostin yhden lahjakirjaosuuden ja halkomistoimitus jatkui erottamalla kolme lomatonttia lopun jäädessä jakamatta.

Tiekunta oli nähnyt vanhan rakennuspaikan lomakiinteistönä ennen isän kuolemaa ja jakoa osakkaille. Näitä olen yrittänyt oikaista, mutta tuloksetta. Jäljellä olevia rakennuksia ei käytetä edes vapaa-ajan asumiseen. Tämä on vaikeampi tehtävä tämän päivän tietämyksellä kuin pääministerin luopuminen tehtävästään, minihallituksen pääministerin valinta ja minihallitusajan pysyä edellisen hallituksen tekemissä päätöksissä. 

Vihtaniemellä on sota Tiekarttana Länsirannalla. Kuuluuko meidän lapsuuskoti kunnan tuomille sijoittajille, jotka kunta houkutteli halvoilla rantatonteilla alkuperäisten asukkaitten kiusaksi? He eivät tulleet tekemään työtä eikä lisääntymään Vihtaniemelle. Tulivat valmista tietä pitkin kuin Euroopan omistajat.
Kohtasivat kuitenkin toisen Euroopan omistajan, jonka suku on ollut Vihtaniemellä vuodesta 1900 lähtien tiettömän taipaleen takana aina siihen asti, kun 7 talvisavua hankki tien päästäkseen autolla lähemmäksi kotia.  Metsäautotiestä oli kyse. Se vaihtui mökkitieksi yli sadalle kunnan uusrikkaalle mökkiläiselle entisten kahojen lisäksi, joilla oli suunnitelma rakentaa kunnan pienellä ja EU:n suurella rahalla meidän uimarantaan viihde- ja vapaa-ajan keskus. 
Olisiko se lääkärin lesken ääneen lausuttu ja Tuusniemen Joulu -lehteen kirjoitettu toive. Tuusniemestä Suomen Florida 2007!

Mitään uutta ei ole auringon alla. Koko tähänastinen elämäni on tallessa pois heitettävän roinan seassa. Siksi kieltäydyin lääkärin ehdottamasta siivousavusta päivänä, jolloin olin lähes liikuntakyvytön borrelian riehaantuessa kaikkine tunnettuine ja tuntemattomine oireineen. 

Syyssinfonia -blogissa vastaan kerran viikossa  päivystyskäynnillä saamaani kyselyyn mielentilasta. Geriatric depression screening scale, GDS - depressiokyselyn 2. vastausta antaessani rastitin kaikki 30 kysymystä. Sain vastauksen; 

Testin tulos on 0 pistettä. Normaali.

Jos olisin masentunut, se olisi tapahtunut kauan sitten. Olisin poistunut omaehtoisesti, kun maailma tökkii vastaan. Vielä odotan kuin joulupukkia, mitä  kiinteistöveron korotuksen oikaisu sisältää. Jätemaksusta hallinto-oikeus vapautti. Tappionsa tunnustaneet sanovat viimeisen sanansa. 

• ikkunat pitää peittää
• heinikkoa ei saa niittää
• uuniin on sytytettävä tuli, että sisäilma vaihtuu. savuhormi rikki.
• kattoja ei saa korjata
• kaikki niin ihanasti rempallaan
• Wiljami ei saa tulla päivittäin veneellä kirkonkylän rannasta piharantaa.
• yhtymän asioiden hoidon ohjeistusta minulle, joka kaikki olen hoitanut.

Minusta tämä kuulostaa tehtäviltä ennen evakkoonlähtömääräystä, ettei mitää jäisi vihollisen hyödyksi. Olen historiani lukenut ja elän ajassa.

- Näyttäkää niille, on minihallitukselle annettu ohje.

Sillä ohjeella olemme suomensukuinen kielivähemmistö mahtavan naapurin rajojen sisäpuolella. Villelle tarjoutuu tilaisuus tehdä tutustumismatka ihan koti-Suomessa.  
Ville sanoisi liikuttuneena.
- Minä lähden kotiin.

Aukaise ovi isäsi aittaan, laaritko tyhjät?
Kierrä karjapihan kautta, onko yhtään elävää?
Mene veljesi ruispellolle, missä kuhilaat?
Aukaise ovi äitisi äidin aittaan, orret notkuvat
veripunaisia tähtiä valkeilla pellavaliinoilla!

Mene uudestaan vanhalle kotimäelle, tartu ovenkahvaan,
sivele hitaasti hopeaksi muuttunutta hirttä, kuuntele,
se helähtää.
Valmista tilaa sen soitolle,
luo laaja kaikupohja, sinun on se tehtävä,
valmista sydämesi sali avaraksi
pohjoisen Karjalan paluujuhlalle!

Vaienna sydämesi kuuntelemaan. Mitään muuta ei tarvita.
Kaikki on valmiina nousemaan liikkeelle
pitkästä parantavasta unesta.
Ja se kaikki on sinun. Mikään ei ole kuollut.
Ruohonkorret helisevät tyhjissä kylissä,
lahdenpoukamat kimaltavat.
Tämä ihmeellinen maakunta on nukkunut
yli raiskaajien, teloittajien vuosikymmenten.
Ja kaikki sen kalleudet ovat tallella.
Sen kainous huomaamatta. Sen pyhyys koskematta.
Äitiemme veripunaiset kukat sykkivät mustaa vasten,
heidän rukouslaulujensa tähtikirjailut valkoista vasten.
Ja meidän on ne herätettävä.
-Anna-Maija Raittila
Parattiisini Puut Runoja
Joensuun Yhteiskoulun 90-vuotisjuhlaan 4.10.1997

Ja meidän on ne herätettävä, meidän, joille koti, uskonto ja isänmaa ovat puolustettavia arvoja. Mitään muuta ei tarvita. Valtiosääntöä tulkitaan mielesellään tavalla kuntauudistuksessa. Sieltähän tämä kaikki alkoi, kun kukkaronvartijat ovat varkaita. Näitä virheitä ei korjata uusilla virheillä kotimaassa eikä EU:ssa.  

 
1963: Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy lausui Länsi-Berliinissä kuuluisat sanat Ich bin ein Berliner (Olen berliiniläinen). 

Omat varpaat sillalla 1961 lisään myöhemmin > 2.7.2014 enkeli sulki suun ennen syntymää. On edettävä Naisen heinäkuuhun todetakseen. Olenhan siellä ollut minäkin 1961 Jännevirran sillalla tietämättä, että silloin kohosi Berliinin muuri.