Nurmilinnut on kuvaus sisällisodan ajasta, jolloin valkoiset pitivät enteellisenä köyhän isän pojalleen antamaa nimeä Toivo. Voittajien paraatin pohjalle tuli Puolustusvoimain lippujuhla. tilanne on sama, voittajat juhlivat voittoaan hävinneistä.
Joka ei tunne tätä taustaa, antaa pojalleen nimen Toivo. Nyt on toivon ja lempeen aika.
Näin Lahdessa on vietetty lippujuhlapäivää: Hennalassa avoimet ovet, paraatikatselmus urheilukeskuksella(4.6.2014 14:17)
Äiti kuoli vuorokauden pyörähtäessä kesäkuun 4. päivän puolelle 1992. Kuolinhetkellä on merkityksensä, sen totesin toistamiseen isän kuolinhetkestä. 6.2.2000 valittiin naispresidentti, isä antoi äänensä ja odotti tuloksen iltaan klo 22.00 mennessä vuodeosaston 10 -huoneessa. Olin puutunut pehmeässä tuolissa istumisesta ja halusin lähteä kotiin oikaisemaan selkää lattialle levitetylle patjalle. Riitta pyysi jäämään yöksi.
- Saa soittaa jos jotakin tapahtuu. Viiden kieppeillä ystävällinen Paula ilmoitti isän kuolleen. Isoisäkin oli kuollut 7. helmikuuta 1947 kotona Vihtaniemellä.
Äidille järjestyi suruliputus. Isän kuolemasta en ilmoittanut valkoisille veteraaniveljille.
(Hengen asein; kaikki sankarit saivat samanlaiset hautajaiset. Ehkä punaleski tunsi oman poikansa sankarihautauksesta pientä hyväksyntää. Se koski vain sankareina kuolleita. Sodasta elävänä palanneet olivat punaisia Tuusniemellä vielä 2000 kuollessaan. Sitkeässä on kahtiajako voittajien ja häviäjien kesken.)
Mestari, levollisia
Poimikaamme kukkia.
Sotainen oli alku, vielä sotaisempi loppu, johon minut on vedetty mukaan tietääkseni mistä olen kotoisin.
(Hengen asein; kaikki sankarit saivat samanlaiset hautajaiset. Ehkä punaleski tunsi oman poikansa sankarihautauksesta pientä hyväksyntää. Se koski vain sankareina kuolleita. Sodasta elävänä palanneet olivat punaisia Tuusniemellä vielä 2000 kuollessaan. Sitkeässä on kahtiajako voittajien ja häviäjien kesken.)
FERNANDO PESSOA: HETKIEN VAELLUS 1974 Ricardo Reis, Mestari 12.6.1914
Mestari, levollisia
ovat kaikki hetket
jos menetämme ne
kuin maljakkoon
kukkia asetellen.
Ei ole suruja
eikä ilojakaan
elämässämme.
Taitakaamme siis,
viisaat varomattomat,
ei elää siitä,
vaan kulkea sen halki,
tyynen järkkymättöminä,
pitäen lapsia
opettajinamme,
ja silmät täynnä Luontoa...
Aika kuluu,
ei kerro meille mitään.
Vanhenemme.
Taitakaamme melkein
vahingoniloisina
tuntea lähtevämme.
Ei kannata
tehdä elettäkään.
Emme mahda mitään
julmalle jumalalle
joka ahmii omat lapsensa.
 |
| Martta-merkki hautakivessä |
Kastakaamme ohimennen
keveästi kätemme
rauhallisiin jokiin
oppiaksemme
itsekin rauhallisiksi.
Auringonkukat, auringolle
alati kuuliaiset,
elämästä poistukaamme
tyyninä, katumatta
edes sitä
että olimme eläneet.
Runo oli tallessa kauan ja se tuli ajankohtaiseksi äidin hautajaispäivän valinnassa 12.6.1914. Vuosi on äidin syntymävuosi ja hautajaispäivä.
Hän poistui katumatta edes sitä, että oli elänyt. Siunasi ennen lähtöään meidät lapset ja isän toistamalla monta kertaa kaikki nimet ikäjärjestyksessä. Hautajaiset pidettiin, mutta jo silloin suku repesi kahtia. Minä voittajana, he häviäjänä. Runon opetusta hyväksi käyttäen "Ei kannata / tehdä elettäkään. / Emme mahda mitään / julmalle jumalalle / joka ahmii omat lapsensa.
Tein vain parhaani omaishoitajana ja isän kuoltua pesänselvittäjänä. Isän kuolemassa oli poliittinen väritys. Talolliset voittajana valkoisina veteraaniveljinä sitä värittivät. Olin elänyt isän kanssa nuo vaikeat vuodet.
- Kyllä ne ovat viisaita, totesi isä omaneduntavoittelijoista.
- Tyhmiä ne ovat. Sen sain kokea opiskelussa yli-ikäisenä verkkokirjoitustaitoja. Tohtori pimeni, puhui sotilaspoikana suojeluskuntalaisuudestaan. Soitti yöllä.
- Nyt minä tulen.
- Ethän sinä voi yöllä tulla.
- Mikä sinä luulet olevasi?
Hautasin hänet elävältä eroottiseen hautausmaaha ja kohta hän kuoli. Oliko woodoo-meno tuottanut tuloksen? Hädissäni kysyin papilta sielunhoitona asiasta.
- Ihmisten ymmärtämisessä on se vaara, että ymmärtävät ymmärtämisen väärin ja tunkevat liian liki. Nythän se asia on kukkapenkissä. Sain vastauksen sähköpostiin.
| Perjantai 06.06.2014 |
Vuodesta 1900 -1918 -1938 - vuoteen 2000
Isä sanoi: Minun eläessä ei jaeta.
Tiesin Isän tahdon, kun hän kutsui minua 1986 yhdessä katsomaan kunnan toimia Vihtaniemen yksityistien ja niemen päähän kunnan mökkiläisille rasitetien perustamista.
- Me voimme ottaa koko maan. Millähän perusteella, kysyn minä?
- Onko kunta myynyt rantantansa niin tarkkaan, että tarvitaan meidän ranta uusrikkaille kunnan mökkiläisille viihde- ja vapaa-ajan pelastusharjoituspaikaksi, UPM:n metsäkoneiden säilytyspaikaksi ja talvitieksi järven yli satamaan.
- Maaoikeushan sen viimekädessä päättää lahjotuilla päätöksillä meidän kunnnan eduksi.
Heille pidän lapsuuskodin uimarannassa muukalaisten hautausmaavarausta.
Aarnioita löytyy joka lähtöön ase-, huume ja naiskaupassa. Se on tullut politiikkaan hyvinvointivaltion joka kunnassa. Kaikki johtajat ovat omaneduntavoittelijoita ja heidän lukumääräänsä Virkkunen nuoruuttaan ja hulluuttaa oli vähentämässä. Ehkä meppinä paremmalla tuloksella koulutuksessa, teissä ja osavaltioissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti