- Tämän sinä saat tuntea vielä nahoissasi. Joulumatkalle lähdönvaikeus puhutteli punaisen ajurikortin tekstillä. "Olen tulossa ja minulla on sinulle yllätys." Isälle annettu lupaus "minä tulen" ei ollut mielestäni yllätys. Kaikille tahoille siitä tuli jytky-ylläri kuin perussuomalaisten vaaleissa saamasta äänimäärästä ja sen myötä puoluetuesta. On ostettu pytinkejä arjen pyörittämiseen.
Elämä oli edessä 5-kymppisenä, mutta millainen elämä ja mitkä olivat yllätykset, joita olen pähkäillyt 22 vuotta. Yllätys ei vielä ole saanut lopullista muotoaan.
Unenpöpperössä sekoittuvat adventtiajan taivaan ja Thaimaan kuninkaat. Adventtiajan kuningas on lapsesta lähtien tuttu. Thaimaassa on mellakoita pääministerin erottamiseksi. Kuningas täyttää vuosia ja pyytää villitsijöitä rauhoittumaan.
Digiaikaan siirtyminen järjestettiin jouluksi. Turun joulurauhan julistamisen jälkeen odotin perinteistä tv-ohjelmaa. Vielä mitä, meitä oli kohdannut suuri onni. Rauhan nobelpalkinnon pokkasi Ahtisaari. Hänen kiireiden kertaaminen oli tärkeämpää kuin jouluperinteen ja -joulurauhan viettäminen.
Jouluaamuna se huipentui siniseen tv-ruutuun, jossa oli teksti SINUN JOULUSI. Tämän yllätyksen järjestäjät ja ylläpitäjät saavat tuntea nahoissaan lupaamansa yllätyksen. Näin vain tapahtuu ilman woodoomenoja. Lainlaatijat niitä kirjaavat ylös rakenneuudistuspakettiin.
Pisa-tutkimus osoitti, että koulutusvientiä kannattaa jatkaa. CMI saa rahaa jokaisen rauhan turvaamiseksi. Eläkeikää pitää nostaa ja työhistoria pitää mitätöidä. On säästettävä koulutusrahaston myöntämistä stipendeistä, ettei sukupolvenvaihdosta kannata edes ajatella. Kuoltua havuseppeleitä haudalle. Veteraanien kustannuksella niillä 9 miljoonalla saatiin aikaa juhlaistunto, loppu raha jäi käyttämättä, kun kuntoutettavia veteraaneja on vähän. Tälle vuodelle kuntoutukseen myönnetty raha on 2 miljoonaa. Puolueet huutavat rahaa lisää, ei tarkoitukseen vaan puolueen kannatuslukujen nostamiseen.
May you always have
Someone there to catch you if you fall
Encouraging your dreams
Inspiring your happiness
Holding your hand and
Helping you through it all
Lapsen, jota hellyys ahdistaa,
armas muistaa: valvoo maailmaa
Rakkaus, mi ei voi tummentua,
parempi kuin se, mi painaa mua.
Taivaan tähti näyttää mulle tien.
-Saima Harmaja
armas muistaa: valvoo maailmaa
Rakkaus, mi ei voi tummentua,
parempi kuin se, mi painaa mua.
Taivaan tähti näyttää mulle tien.
-Saima Harmaja
Radikaali rakkaus. Toimittaja Johanna
Korhonen, Vantaa. Musiikki: Amani -kuoro esittää Sakari Löytyn
sovittaman afrikkalaisen laulun Tuhubiri Injili. Hartaudet: Aamuhartaus 5.12
Aamuhartaus to 05.12.2013
Johanna Korhonen, toimittaja, Vantaa
Olin viime viikolla vierailemassa Rekolan kirkossa Vantaalla. Pirjon ja Pentin tarinatupaan kokoontuneen porukan kanssa tuli puheeksi semmoinenkin asia, että miten kirkossa saa olla. Jos haluaa laulaa virttä seisten, saako nousta seisomaan? Saako päiväpiirissä virsiä laulettaessa vaellella virsikirja kädessä veisaten ympäri kirkkoa? Jos väsyttää, saako köllähtää hetkeksi penkkiin pötkölleen?
Saa, saa ja saa. Kirkkoherra Juhakin vahvisti, että kirkossa voi ja saa totisesti olla läsnä muullakin tavalla kuin hartiat lysyssä penkissä istumassa. Jos joku ihmettelee jotakuta seisten laulavaa, so what, siinähän ihmettelee sitten. Ei jäykkänä ja liikkumattomana penkissä istuminen ole mitenkään erityisen jalo kristillinen hyve.
Monelle tulevat kirkosta mieleen kirkkorakennukset, niitähän piisaa ja useimmat niistä ovat sekä kauniita että muutenkin mukavia paikkoja. Joku ajattelee kirkosta puhuttaessa pappeja, kolmas hautausmaita, neljäs muistaa diakoniatyön. Jossain joku huomauttaa että kirkko ovat kirkon ihmiset, kaikki jäsenet. Kirkko ei suinkaan muodostu vain rakennuksista ja niissä ja niiden liepeillä työtä tekevistä ihmisistä.
Kirkon koossapitävä voima on ihmisen toivo, ajatus, kokemus tai ymmärrys siitä, että on olemassa suurempi voima, Jumala. Vaikka nyt ei aina olisi kovin vakuuttunut tästäkään, kirkon yhteinen usko voi silti kantaa hyvällä tavalla eteenpäin.
Kirkon keskeinen käyttövoima on, tai sen pitäisi olla, rakkaus. Jumalan rakkaus jota ihmiset välittävät toisilleen olemalla läsnä, olemalla tukena, auttamalla, mutta myös ottamalla apua vastaan. Lohduttamalla. Välittämällä. Rukoilemalla, toivottamalla siunausta eli Jumalan hyvän kosketusta toinen toisillemme.
Meidän arjessamme korostuvat silti nämä rakennukset, rahat ja rakenteet. Nämä kolme r-kirjainta, rakennukset, rahat ja rakenteet, niistä riittää puhetta. Mutta tähän r-kirjainten jonoon on lisättävä kaksi sanaa, jotka ylittävät kaiken muun.
Aamuhartaus to 05.12.2013
Johanna Korhonen, toimittaja, Vantaa
**Radikaali rakkaus
(Musiikkia)Olin viime viikolla vierailemassa Rekolan kirkossa Vantaalla. Pirjon ja Pentin tarinatupaan kokoontuneen porukan kanssa tuli puheeksi semmoinenkin asia, että miten kirkossa saa olla. Jos haluaa laulaa virttä seisten, saako nousta seisomaan? Saako päiväpiirissä virsiä laulettaessa vaellella virsikirja kädessä veisaten ympäri kirkkoa? Jos väsyttää, saako köllähtää hetkeksi penkkiin pötkölleen?
Saa, saa ja saa. Kirkkoherra Juhakin vahvisti, että kirkossa voi ja saa totisesti olla läsnä muullakin tavalla kuin hartiat lysyssä penkissä istumassa. Jos joku ihmettelee jotakuta seisten laulavaa, so what, siinähän ihmettelee sitten. Ei jäykkänä ja liikkumattomana penkissä istuminen ole mitenkään erityisen jalo kristillinen hyve.
Monelle tulevat kirkosta mieleen kirkkorakennukset, niitähän piisaa ja useimmat niistä ovat sekä kauniita että muutenkin mukavia paikkoja. Joku ajattelee kirkosta puhuttaessa pappeja, kolmas hautausmaita, neljäs muistaa diakoniatyön. Jossain joku huomauttaa että kirkko ovat kirkon ihmiset, kaikki jäsenet. Kirkko ei suinkaan muodostu vain rakennuksista ja niissä ja niiden liepeillä työtä tekevistä ihmisistä.
Kirkon koossapitävä voima on ihmisen toivo, ajatus, kokemus tai ymmärrys siitä, että on olemassa suurempi voima, Jumala. Vaikka nyt ei aina olisi kovin vakuuttunut tästäkään, kirkon yhteinen usko voi silti kantaa hyvällä tavalla eteenpäin.
Kirkon keskeinen käyttövoima on, tai sen pitäisi olla, rakkaus. Jumalan rakkaus jota ihmiset välittävät toisilleen olemalla läsnä, olemalla tukena, auttamalla, mutta myös ottamalla apua vastaan. Lohduttamalla. Välittämällä. Rukoilemalla, toivottamalla siunausta eli Jumalan hyvän kosketusta toinen toisillemme.
Meidän arjessamme korostuvat silti nämä rakennukset, rahat ja rakenteet. Nämä kolme r-kirjainta, rakennukset, rahat ja rakenteet, niistä riittää puhetta. Mutta tähän r-kirjainten jonoon on lisättävä kaksi sanaa, jotka ylittävät kaiken muun.
31.7.2014 Kirkon puolesta piispaehdokas pahoitteli veronmaksajan menetystä. Minua loukkasi pahoittelu, enhän luopunut lapsenuskosta. Vaihdoin vai osoitetta pysyvään, jossa saan kokea radikaalia rakkautta / välittämistä vielä tänäänkin. Maistraatti siirsi "muuhun uskonnolliseen yhteisöön", kun Porvoon sopimuksen allekirjoitus puuttuu. Olet minulle rakas, kutsun sinut nimellä: Liebe Maire!
Radikaali rakkaus. Se on se, mitä meidän pitäisi kirkkona olla.
Kuulin sanaparin muutama viikko sitten lahjakkaan nuoren teologin, pastori ja tutkija Marjaana Toiviaisen suusta. Hän puhui radikaalista rakkaudesta, jonka hän haluaisi löytää seurakuntatyöstä mutta jota hän ei ollut sieltä oikein löytänyt. Kyllä seurakuntatyössä rakkautta on, on välittämistä ja palvelemista ja siunaustakin on jaossa, mutta ei useinkaan kovin radikaalia. Kirkkorakennus on auki joinakin tunteina viikosta, sinne voi mennä ja istua penkissä. Ja diakonit päivystävät ja perheneuvontaakin saa, mistä kiitos ja kunnia, tietysti. Mutta radikaali rakkaus, mitä se voisi olla, pitäisikö sen toteutua muutenkin kuin virastoaikana virastossa ja jumalanpalveluksen kellonlyömällä kirkossa?
Marjaana Toiviainen määritteli radikaalin rakkauden monellakin tavalla, mutta jäin ajattelemaan etenkin vanhoista rakenteista vapautumista ja rajojen ylittämistä, joista hän innostavasti puhui. Kirkon työ on osallistumista Pyhän Hengen työhön, se on Jumalan rakkauden välittämistä eteenpäin niillä keinoilla jotka meillä on käytettävissämme. Se tarkoittaa, ettei kökötetä kirkkorakennuksissa odottamassa ja ihmettelemässä, miksei kukaan tule, vaan mennään sinne missä he jo ovat ja ollaan valmiita kohtaamaan, oikeasti kohtaamaan muut ihmiset. Eikä suinkaan vain niitä, jotka jo valmiiksi ovat samanlaisia kuin me, vaan myös ja nimenomaan kaikki erilaiset, normista poikkeavat, vierailta ja ehkä siksi pelottaviltakin tuntuvat ihmiset.
Radikaali rakkaus on rajojen rohkeaa ylittämistä. Ihmisten välisten esteiden poistoa. Elämän puolella olemista.
Muuten, yksi juttu vielä: Kristuksen voi nykyäänkin nähdä ihan konkreettisesti, elävänä, joka päivä, mutta hänet voi nähdä vain toisissa ihmisissä.
Radikaali rakkaus. Se on se, mitä meidän pitäisi kirkkona olla.
Kuulin sanaparin muutama viikko sitten lahjakkaan nuoren teologin, pastori ja tutkija Marjaana Toiviaisen suusta. Hän puhui radikaalista rakkaudesta, jonka hän haluaisi löytää seurakuntatyöstä mutta jota hän ei ollut sieltä oikein löytänyt. Kyllä seurakuntatyössä rakkautta on, on välittämistä ja palvelemista ja siunaustakin on jaossa, mutta ei useinkaan kovin radikaalia. Kirkkorakennus on auki joinakin tunteina viikosta, sinne voi mennä ja istua penkissä. Ja diakonit päivystävät ja perheneuvontaakin saa, mistä kiitos ja kunnia, tietysti. Mutta radikaali rakkaus, mitä se voisi olla, pitäisikö sen toteutua muutenkin kuin virastoaikana virastossa ja jumalanpalveluksen kellonlyömällä kirkossa?
Marjaana Toiviainen määritteli radikaalin rakkauden monellakin tavalla, mutta jäin ajattelemaan etenkin vanhoista rakenteista vapautumista ja rajojen ylittämistä, joista hän innostavasti puhui. Kirkon työ on osallistumista Pyhän Hengen työhön, se on Jumalan rakkauden välittämistä eteenpäin niillä keinoilla jotka meillä on käytettävissämme. Se tarkoittaa, ettei kökötetä kirkkorakennuksissa odottamassa ja ihmettelemässä, miksei kukaan tule, vaan mennään sinne missä he jo ovat ja ollaan valmiita kohtaamaan, oikeasti kohtaamaan muut ihmiset. Eikä suinkaan vain niitä, jotka jo valmiiksi ovat samanlaisia kuin me, vaan myös ja nimenomaan kaikki erilaiset, normista poikkeavat, vierailta ja ehkä siksi pelottaviltakin tuntuvat ihmiset.
Radikaali rakkaus on rajojen rohkeaa ylittämistä. Ihmisten välisten esteiden poistoa. Elämän puolella olemista.
Muuten, yksi juttu vielä: Kristuksen voi nykyäänkin nähdä ihan konkreettisesti, elävänä, joka päivä, mutta hänet voi nähdä vain toisissa ihmisissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti