20.12.
Tulit jo meidän luoksemme,tulitpa joulukulta!
Saimme kuusen ja kynttilät
tuomisiksi sulta!
Koti on valmis ja herttainen,
juhla mielessä kaikkien.
Silmät loistavat pienoisten,
niin kuin joulun tähdet.
Tulit jo meidän luoksemme,
tulitpa joulukulta!
- Wilho Siukonen
Whatever else be lost among the years,Let us keep Christmas still a shining thing:
Whatever doubts assail us, or what fears,
Let us hold close one day, remembering
Its poignant meaning for the hearts of men.
Let us get back our childlike faith again.
-Grace Noll Crowell
Tuusniemen Joulu tahtoo oman joulukukkansa. Suon sen heille, ovathan he matkalla Suomen Floridaksi. Heille oma jouluruno englanniksi, eiväthän he enää ymmärtäneet asioita suomeksi eikä savoksi.
Tänä aamuna se valkeni, ylimielisyys meitä palanneita kohtaan. He pelkäsivät oman asemansa puolesta tulla syrjäytetyksi. Profeetta omalla maalla on kova sana, kuinka hänet voisi vaientaa.
Kuoleman tapaus Amerikassa muuttaa joulusuunnitelmia. On toimittava nopeasti, lentoliput järjestyy, töistä vapaata monta päivää, amerikkalaiset hautajaiset, paluu joulun jälkeen. Me täällä vietämme perinteisen joulun. Kokoonnumme jouluaattona yhteen, onhan aatto juhlista jaloin. Enpä tahtoisi itse kuolla kaukana kotoa enkä Suomen Floridassa. Minulle riittää olla suomalainen alusta loppuun.
Luottavaisin mielin odotan Aamuhartauden nettikuuntelua. Ilokseni huomasin aamuhartaustekstien näkyvän arkistossa. Itseäni varten lisään ne harjoitusblogiin Munkkiklubi 3 (Kirjebloggarit http://kirjeristeily.blogspot.fi. Kirjeristeily osoittautuu työksi tulevaisuuden hyväksi.
Kotisivun muutto Nettihotelliin toi esille meidän vertaistukiryhmän Ketjukirjeristeilyineen. Ryhmää en unohda koskaan, ovathan he pöydälläni nimikyltin takana. Ressu makaa punaisen koirankoppinsa katolla ja pitelee kiinni katosta kaksin käsin ilmoittaen tehtävästään, Miksi?
TYÖNI ON NIIN SALAISTA
ETTEN ITSEKÄÄN TIEDÄ
MITÄ TEEN!
Omaishoitaja(t) tietää mitä tekevät. Sen tekemisen tunnustaminen saa päättäjät vetäytymään kuuden viikon joululomalle lopen uupuneina. Heidän päänvaivansa on rahojen loppuminen. Tähän on syynä piäsnuatikoitten ylimielisyys. Heillä on rahaa, jolle he eivät tiedä käyttöä. Kunnassa tämä näkyi jokaisen kohdalla, joka on onnistunut pitämään virkansa 40 vuotta. Kunnanjohtajat vaihtoivat paikkaa nopeammin saadakseen vielä suurempaa muutosturvaa kuntien yhdistyessä. Näin hoidetaan kaikkia rahastoja kuin omiaan eikä kukkaronvartijat muuksi muutu. Heitä seuraa referenssi petturuudesta ja varkaudesta.
Suuri joulukorttien määrä saa minut kyyneliin. Erikoisesti kirjekuoressa tullut kirja Elinalta. Virran varrelta /VANTAAN KIRJOITTAJAT RY. Tiesin kirjan olevan tulossa, mutta kauan kestäneen omaishoidon oheella osallistuminen kirjoittajaryhmään on hatunnoston arvoinen asia. Omaishoitaja on paljon muutakin oton lisäksi kuin tietsikalla laaditun ajankäyttökäppyrän minuuttikohtainen täydentäjä pylväsdiagrammeiksi. Palvelusopimuksiin riittää vastauksiksi (X) rasti ruutuun, jonka kirjoittamista pitää harjoitella.
Kertomukset kirjaksi -verkkokurssi
Potentiaalisten ongelmien ja mahdollisuuksien analyysi
OMAKIRJA-CD-rom
Potentiaalisten ongelmien ja mahdollisuuksien analyysi
OMAKIRJA-CD-rom
Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa. Oma yritykseni koulutuksen kautta projektityönä tyssäsi akateemiseen ylimielisyyteen. On muunnettava projektia vapaaehtoistyöhön. Se on ollut paras muuntautuminen, jonka en tiennyt olevan päämääräni joulusta 1994 lähtien. Liittyyhän siihen tietysti joulu 1990. Suomi on laskeutunut lamaan toistamiseen, kun mitään ei ole opittu ylimielisyydestä.
Perustuslain vastaista sote-uudistusta tarkastelen Rudolf Steinerin sosiaalisen peruslain valossa.
"Yhdessä työskentelevän ihmisyhteisön hyvinvointi on sitä suurempi, mitä vähemmän henkilö vaatii itselleen suorituksensa tuloksesta ja mitä enemmän hänen tarpeensa tulevat tyydytetyiksi, ei hänen omista suorituksistaan, vaan toisten suorituksista."
Karhunkierros Kuusamossa tai joku muu. Minulle keskustakierros Pelastusarmeijan joulupadan kautta hautakynttilöitä muistolehtoon aatoksi ja hopeavöitä parvekkeelle venäläistä joulua varten. Oikaisin liikaa perityn maksun ja pyysin penkillä istunutta miestä vahtimaan tavaroitani. Hän pyysi vuorostaan minua istumaan ja levähtämään.
Hän ei ollut mikään turha mies, ikää 88 vuotta, polvessa sotavamma vaivasi.
Käytiin läpi hänen sukunsa tarinaa 1700 -luvulta lähtien. Kierros päättyi Jalkarannan hoitokotiin, josta vaimo oli saanut hoitopaikan muistisairautensa takia. Levottomuutta aiheutti vaietut 1918 ajoittuvat ankarat kokemukset. Niitä ei oltu käsitelty silloin, kun vielä olisi ymmärtänyt. Sillä on yhtymäkohta isäni puhumattomiin muistoihin viimeisinä vuosina.
- Sellainen oli sotajoulu. Kaksi viikkoa sitä matkaa tehtiin puhumattomana. Minun on puhuttava senkin edestä.
Pastori Hilkka Olkinuora, Inkoo, johdattaa aamuhartauksissa jouluun aasin askelin. Nokkahuiluyhtye Scaramella soittaa "Heinillä härkien kaukalon".
Hartaudet: Aamuhartaus 20.12
Aamuhartaus pe 20.12.2013
Hilkka Olkinuora, pastori, Inkoo
(Musiikkia)
Tämä on tarina aasista ja rististä.
”Tuokaa minulle aasi”, Jeesus sanoi. Ja opetuslapset löysivät vaatimattoman aasinvarsan, ja toivat sen hänelle, ja niin Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin kansanjoukkojen hurratessa, kuten profeetat olivat ennustaneet. Ja pieni aasi oli tehtävästään hyvin hämmentynyt ja hyvin ylpeä ja seurasi Jeesusta kaikkialle.
Viikkoa myöhemmin kaikki oli toisin: Jeesus oli tuomittu kuolemaan, ja hän raahasi ristinpuuta horjahdellen kohti mestauspaikkaa. Häntä ennen ylistäneet kansanjoukot piirittivät hänet nyt uhkaillen ja pilkaten. Pikku aasi kulki levottomana Jeesuksen perässä ja olisi välttämättä halunnut auttaa rakasta isäntäänsä kantamaan raskasta ristiä, mutta se sysättiin syrjään: ”Pois tieltä, halpa elukka!”
Mutta aasipa on sitkeä eläin, ja nin se pääsi kuin pääsikin Pääkallokukkulalle asti, ja jäi sinne ääneti ja liikkumatta katsomaan ristiinnaulittua Herraansa vielä silloinkin, kun kaikki muut olivat lähteneet pois. Kun sekin sitten lopulta kääntyi lähteäkseen hiljaa auringon juuri laskiessa, heitti risti varjonsa sen ylle, sen pörröiseen niskaan ja karheaan selkään. Siitä lähtien kaikki aasit ovat kantaneet selässään ristiä sen rakkauden ja kestävyyden merkkinä, jota nämä Luojan nöyrimmät luontokappaleet osoittivat Jumalan poikaa kohtaan.”
Se oli tarina aasista ja rististä.
Aasi on näiden aikojen eläin.
Se kantaa Jeesusta adventin kuninkaana.
Se todistaa Jeesuksen syntymää joulun lapsena.
Se auttaa pyhän perheen pakoon.
Ja tämän vanhan, pienen kertomuksen mukaan se on mukana myös silloin, kun joulu täydellistyy pääsiäisessä, kun Jumalan syntyminen ihmiseksi saa päätepisteensä ihmisen kuolemisessa Jumalaksi.
Aasi on mukana alusta loppuun ja lopusta alkuun.
Jeesuksen elämänkulussa se edustaa meitä, sinua ja minua.
Mekin kannamme kastettuina Kristuksen ristiä, ja se kantaa meitä. Mekin olemme taviksia taivaallisessa näytelmässä, joka tapahtuu täällä maan päällä. Mekin pystymme rakastamaan niin, että se jättää meihin pysyvän jäljen - pystymme, koska meitäkin Jeesus rakasti niin paljon. Pikkuinen aasi seurasi Jeesusta loppuun asti ja kantoi rohkeasti rakkauden taakan. Mitähän taakkaa sinä, ystäväni, kannat, se saattaisi tänään, joulun alla aprikoida.
Ettei vain sisimpääsi olisi jäänyt lapsuuden ajoilta kysymys ”Onko täällä kilttejä lapsia?!” Kauhistuttava ja paljastava kysymys joka kiskaisi hetkessä mieleen kaikki koko vuoden mittaan tehdyt isot ja pienet rikkeet ja kujeet, ja sitten sitä oli hetken, pienen mutta hirvittävän hetken ajan ihan varma siitä, että kaikki se on tiedossa ja mihinkään en kelpaa ja lahjojen sijaan tulee rangaistus.
Vaikka olet jo ihan aikuinen. Vaikka et ole uskonut joulupukkiin vuosikymmeniin. Vaikka kyseenalaistat koko kiltteyden käsitteen. Vaikka olet ihan sinut itsesi kanssa, niin kuin on tapana sanoa. Silti. Kannatko sinä kelpaamattomuuden vai rakkauden taakkaa? Tuomion vai toivon? Omaa kuormaasi vai muiden murheita?
Onko risti sinun niskanahassasi rakkauden merkki vai syyllisyyden sinetti? Onko joulu sinulle rauhan vai levottomuuden juhla? Jeesus kutsui aasin palvelukseensa. Hän oli ilmeisen hyvä isäntä, koska aasi, tuo itsepintaisin ja itsenäisin kaikista elikoista, kiintyi häneen ihan heti. Se kiintymys kesti myös maineen ja kunnian suhdanteet. Ystävää ei jätetä. Häntä seurataan läpi kaikkien vaiheiden.
Se on myös joulun sanoma, pitkänäperjantaina koeteltu ja todistettu. Jeesus ei syntynyt vain viettämään hilpeitä synttäreitä kuusen kakkukynttilöiden loisteessa. Hän syntyi myös vaeltamaan sinun kanssasi koko sinun elämäsi. Hän suostui tarvitsemaan sinua ja kesyttämään sinut kiintymään itsensä. Hän ei jättänyt sinua yksin silloinkaan kun hänet oli jätetty yksin. Ja hän siunasi ristillään sinut, ystävänsä.
Ristin merkki on siunauksen, ei syyllisyyden merkki. Se on kutsumisen, ei kohtuuttoman taakan merkki. Se on rauhan, ei levottomuuden merkki. Se on vastaus, ei enää kysymys.
On kunnia kantaa rakasta taakkaa. Sitä, josta Jeesus lupaa:
”Minun taakkani on kevyt”. Rakas taakka ei ole raskas. Väkisin otettu ja pakosta annettu on painava. Liian painava.
Pieni aasi ei voinut väistää tehtäväänsä, mutta se kävi sille ajan mittaan rakkaaksi. Me emme voi väistää joulua, mutta voimme antaa sen tulla ajan mittaan armolliseksi. Adventti on pitkä matka syntymästä kuoleman kautta syntymään, riemusta murheen kautta suurteen iloon. Pieni aasi halusi kiittää sillä ainoalla tavalla jonka osasi: kantamalla ystävänsä taakkaa. Me voimme kiittää samalla tavalla: antamalla joulussamme tilaa toisillemme.
Pääsiäinen on siunannut meidät joulussamme ahertavat, riemuitsevat, murehtivat, harkitsevat ja kiirehtivät ristin merkillä. Meidät on siunattu jouluun.
(Musiikkia)
Perustuslain vastaista sote-uudistusta tarkastelen Rudolf Steinerin sosiaalisen peruslain valossa.
"Yhdessä työskentelevän ihmisyhteisön hyvinvointi on sitä suurempi, mitä vähemmän henkilö vaatii itselleen suorituksensa tuloksesta ja mitä enemmän hänen tarpeensa tulevat tyydytetyiksi, ei hänen omista suorituksistaan, vaan toisten suorituksista."
Karhunkierros Kuusamossa tai joku muu. Minulle keskustakierros Pelastusarmeijan joulupadan kautta hautakynttilöitä muistolehtoon aatoksi ja hopeavöitä parvekkeelle venäläistä joulua varten. Oikaisin liikaa perityn maksun ja pyysin penkillä istunutta miestä vahtimaan tavaroitani. Hän pyysi vuorostaan minua istumaan ja levähtämään.
Hän ei ollut mikään turha mies, ikää 88 vuotta, polvessa sotavamma vaivasi.
Käytiin läpi hänen sukunsa tarinaa 1700 -luvulta lähtien. Kierros päättyi Jalkarannan hoitokotiin, josta vaimo oli saanut hoitopaikan muistisairautensa takia. Levottomuutta aiheutti vaietut 1918 ajoittuvat ankarat kokemukset. Niitä ei oltu käsitelty silloin, kun vielä olisi ymmärtänyt. Sillä on yhtymäkohta isäni puhumattomiin muistoihin viimeisinä vuosina.
- Sellainen oli sotajoulu. Kaksi viikkoa sitä matkaa tehtiin puhumattomana. Minun on puhuttava senkin edestä.
Pastori Hilkka Olkinuora, Inkoo, johdattaa aamuhartauksissa jouluun aasin askelin. Nokkahuiluyhtye Scaramella soittaa "Heinillä härkien kaukalon".
Hartaudet: Aamuhartaus 20.12
Aamuhartaus pe 20.12.2013
Hilkka Olkinuora, pastori, Inkoo
(Musiikkia)
Tämä on tarina aasista ja rististä.
”Tuokaa minulle aasi”, Jeesus sanoi. Ja opetuslapset löysivät vaatimattoman aasinvarsan, ja toivat sen hänelle, ja niin Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin kansanjoukkojen hurratessa, kuten profeetat olivat ennustaneet. Ja pieni aasi oli tehtävästään hyvin hämmentynyt ja hyvin ylpeä ja seurasi Jeesusta kaikkialle.
Viikkoa myöhemmin kaikki oli toisin: Jeesus oli tuomittu kuolemaan, ja hän raahasi ristinpuuta horjahdellen kohti mestauspaikkaa. Häntä ennen ylistäneet kansanjoukot piirittivät hänet nyt uhkaillen ja pilkaten. Pikku aasi kulki levottomana Jeesuksen perässä ja olisi välttämättä halunnut auttaa rakasta isäntäänsä kantamaan raskasta ristiä, mutta se sysättiin syrjään: ”Pois tieltä, halpa elukka!”
Mutta aasipa on sitkeä eläin, ja nin se pääsi kuin pääsikin Pääkallokukkulalle asti, ja jäi sinne ääneti ja liikkumatta katsomaan ristiinnaulittua Herraansa vielä silloinkin, kun kaikki muut olivat lähteneet pois. Kun sekin sitten lopulta kääntyi lähteäkseen hiljaa auringon juuri laskiessa, heitti risti varjonsa sen ylle, sen pörröiseen niskaan ja karheaan selkään. Siitä lähtien kaikki aasit ovat kantaneet selässään ristiä sen rakkauden ja kestävyyden merkkinä, jota nämä Luojan nöyrimmät luontokappaleet osoittivat Jumalan poikaa kohtaan.”
Se oli tarina aasista ja rististä.
Aasi on näiden aikojen eläin.
Se kantaa Jeesusta adventin kuninkaana.
Se todistaa Jeesuksen syntymää joulun lapsena.
Se auttaa pyhän perheen pakoon.
Ja tämän vanhan, pienen kertomuksen mukaan se on mukana myös silloin, kun joulu täydellistyy pääsiäisessä, kun Jumalan syntyminen ihmiseksi saa päätepisteensä ihmisen kuolemisessa Jumalaksi.
Aasi on mukana alusta loppuun ja lopusta alkuun.
Jeesuksen elämänkulussa se edustaa meitä, sinua ja minua.
Mekin kannamme kastettuina Kristuksen ristiä, ja se kantaa meitä. Mekin olemme taviksia taivaallisessa näytelmässä, joka tapahtuu täällä maan päällä. Mekin pystymme rakastamaan niin, että se jättää meihin pysyvän jäljen - pystymme, koska meitäkin Jeesus rakasti niin paljon. Pikkuinen aasi seurasi Jeesusta loppuun asti ja kantoi rohkeasti rakkauden taakan. Mitähän taakkaa sinä, ystäväni, kannat, se saattaisi tänään, joulun alla aprikoida.
Ettei vain sisimpääsi olisi jäänyt lapsuuden ajoilta kysymys ”Onko täällä kilttejä lapsia?!” Kauhistuttava ja paljastava kysymys joka kiskaisi hetkessä mieleen kaikki koko vuoden mittaan tehdyt isot ja pienet rikkeet ja kujeet, ja sitten sitä oli hetken, pienen mutta hirvittävän hetken ajan ihan varma siitä, että kaikki se on tiedossa ja mihinkään en kelpaa ja lahjojen sijaan tulee rangaistus.
Vaikka olet jo ihan aikuinen. Vaikka et ole uskonut joulupukkiin vuosikymmeniin. Vaikka kyseenalaistat koko kiltteyden käsitteen. Vaikka olet ihan sinut itsesi kanssa, niin kuin on tapana sanoa. Silti. Kannatko sinä kelpaamattomuuden vai rakkauden taakkaa? Tuomion vai toivon? Omaa kuormaasi vai muiden murheita?
Onko risti sinun niskanahassasi rakkauden merkki vai syyllisyyden sinetti? Onko joulu sinulle rauhan vai levottomuuden juhla? Jeesus kutsui aasin palvelukseensa. Hän oli ilmeisen hyvä isäntä, koska aasi, tuo itsepintaisin ja itsenäisin kaikista elikoista, kiintyi häneen ihan heti. Se kiintymys kesti myös maineen ja kunnian suhdanteet. Ystävää ei jätetä. Häntä seurataan läpi kaikkien vaiheiden.
Se on myös joulun sanoma, pitkänäperjantaina koeteltu ja todistettu. Jeesus ei syntynyt vain viettämään hilpeitä synttäreitä kuusen kakkukynttilöiden loisteessa. Hän syntyi myös vaeltamaan sinun kanssasi koko sinun elämäsi. Hän suostui tarvitsemaan sinua ja kesyttämään sinut kiintymään itsensä. Hän ei jättänyt sinua yksin silloinkaan kun hänet oli jätetty yksin. Ja hän siunasi ristillään sinut, ystävänsä.
Ristin merkki on siunauksen, ei syyllisyyden merkki. Se on kutsumisen, ei kohtuuttoman taakan merkki. Se on rauhan, ei levottomuuden merkki. Se on vastaus, ei enää kysymys.
On kunnia kantaa rakasta taakkaa. Sitä, josta Jeesus lupaa:
”Minun taakkani on kevyt”. Rakas taakka ei ole raskas. Väkisin otettu ja pakosta annettu on painava. Liian painava.
Pieni aasi ei voinut väistää tehtäväänsä, mutta se kävi sille ajan mittaan rakkaaksi. Me emme voi väistää joulua, mutta voimme antaa sen tulla ajan mittaan armolliseksi. Adventti on pitkä matka syntymästä kuoleman kautta syntymään, riemusta murheen kautta suurteen iloon. Pieni aasi halusi kiittää sillä ainoalla tavalla jonka osasi: kantamalla ystävänsä taakkaa. Me voimme kiittää samalla tavalla: antamalla joulussamme tilaa toisillemme.
Pääsiäinen on siunannut meidät joulussamme ahertavat, riemuitsevat, murehtivat, harkitsevat ja kiirehtivät ristin merkillä. Meidät on siunattu jouluun.
(Musiikkia)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti