Joulukuun 6. päivä 2011 linnan juhlissa oli suuria odotuksia ja arvailuja. Kuka isännöisi tulevia linnan juhlia? Hän juhli heidän kanssaan ja valmistautui kevään presidenttivaalikampanjaan. Toinen arvailujen aihe oli vuoden 2013 juhlien kohtalo, linna huputetaan korjausta varten.
Päivi Lipponen ehdottaa Itsenäisyyspäivää uusiksi nyt, kun Paavon tie nousi pystyyn ennen viimeistä valtakautta presidenttinä. Ahkerat lobbausmatkat eivät tuottaneet toivottua tulosta.
Niinistö yllätti Linnan juhlien kutsutuilla: Ei pomoille, kyllä taviksille!
http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1288518787547.html?ref=rss
Lähellä juhlapaikkaa valmistauduttiin linnan juhliin TV:n ääressä 1963. Ehkä juhlista mainittiin uutisissa, mutta sekin oli juhlaa. Vanha rouva tyttärineen oli pukeutunut parhaimpiinsa, samoin talon rouva, jonka juhlapäivää varjosti hemiplegia. Työpaikka puolustusministeriössä oli mennyttä. Naapurin ikäneito kävi Harakan saarella töissä. Minä maalaisena olin ihmeissäni kaikesta prumeluurista, olihan meillä kotona vain itsenäisyyttä puolustamassa ollut sotaveteraani-isä. Tämän vuoden kutsuttujen joukossa on veteraaneja ja lottia.
Valkoiset veteraani-veljet kunnassa lupasivat minun kautta isälle kuoltua havuseppeleen haudalle.
- Ehtiihän tuon sittenkin, liikuttui isä kyneliin kunnianosoituksesta kuultuaan. Isäni eli kenraalin ajan ja hänen edustuksensa kautta olin hengessä mukana linnan juhlissa.
Suomi-neidon juhlajärjestelyjen ennakkovalmistelijat Katainen, Hassi, Pietikäinen, Manner ovat äänessä teeveessä. EVVK. Ensi joulukuun kuudenteen! Kulje vain eteenpäin. Tie kyllä tietää, minne olet menossa. Perästä kuuluu. Tie valitsi minut.
Victory Day 2011
Vitas - St.Petersburg /Part 1
Vitas - St. Petersburg/ Part 2
Talouspampuille on tarjolla gangnamia, perintöprinssit tanssivat tähtien kanssa. Vuosi sitten petolinnun Perää enteili tosi Angry Bird. Onko syytä juhlia edes nälkämaassa Hyvinkään yön jälkeen, kun Suomi-neitoa pommitetaan ylhäältä ja alhaalta, yritetään hukuttaa kaikin voimin? Hartausohjelmat: Iltahartaus 23.11
Elina Kaunisto, kappalainen, Pori
Jeesus tulee
Oletko joskus nähnyt puhelinpylväässä ilmoituksen, jossa lukee ”Jeesus tulee, oletko valmis?”. Sitä kutsutaan paruusiaksi, siis sitä, että Jeesus vielä joskus palaa tähän maailmaan ja tähän todellisuuteen.Jeesuksen toinen tuleminen on ollut kristittyjen päänvaivana, aina siitä asti, kun Mestari on täältä lähtenyt eli vajaan parintuhannen vuoden ajan. Jeesus itse oli aika epävarma paluunsa ajankohdan suhteen, vaikka puhuukin evankeliumeissa viimeisten aikojen merkeistä. Markuksen evankeliumin 13. luvussa Jeesus sanoo ”Totisesti tämä sukupolvi ei katoa ennen kuin kaikki tämä tapahtuu...". Mutta sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa eikä edes Poika, ei kukaan muu kuin Isä. Tästä voisi päätellä, että Jeesus oletti palaavansa, mitä pikimmin, mutta Isä taisi tosiaan tietää paremmin.
Vielä ensimmäiset kristityt odottivat näkevänsä Jeesuksen paluun omana elinaikanaan. Mutta, kun ensimmäisten vuosisatojen kristityt, sukupolvi toisensa jälkeen, kokivat oman maailmansa lopun eli kuolivat, siirtyi paruusian odotus hamaan tulevaisuuteen. Jokaiselle vuosisadalle, aina näihin päiviin asti, on kuitenkin kristikunnassa riittänyt niitä maailmanlopun ennustajia, jotka ovat tulkinneet ajan merkeistä paruusian olevan lähellä. Mitä isompi kriisi, sitä useampi on nähnyt siinä maailmanlopun merkit.
Muutamia vuosia sitten olin hiihtolomalla rippikoululeirillä. Leirialueellamme oli auto, jonka takaikkunassa luki isoin kirjaimin ”Jeesus tulee”. Myös leirimme nokkelat velikullat olivat kiinnittäneet huomionsa tekstiin. Sopivan tilaisuuden tullen, he olivat käyneet täydentämässä lauseen ja kirjoittaneet takaikkunan lumeen, sanojen ”Jeesus tulee” alle, sanat ”Ota koppi”.
Eivät tainneet taiteilijat arvata, että vitsiksi tarkoitetussa täydennyksessä piili viisaus.
En ole koskaan oikein pitänyt noista julisteista, joissa lukee; ”Jeesus tulee, oletko valmis?”
Kysymyksen sävy on tuntunut pikemminkin uhkaavalta, kuin lupaukselta. Mieleeni tulee heti kymmenen vaatimusta, joihin minun tulisi kyetä vastaamaan ja saman verran ehtoja, jotka minun pitäisi täyttää, jotta olisin valmis ja kelpaisin, jos Jeesus sattuisi huomenna tulemaan.
Paljon mieluummin ottaisin lennosta kopin ihan tällaisena, kuin nyt olen. Kun olen saanut sellaisen käsityksen, että juuri tällaisena puolivalmiina ja epätäydellisenä, Jumala minua rakastaa. Uskoni siihen, että kykenisin muuttumaan paremmaksi, on vuosien saatossa huvennut. Ja nyt on jäljellä enää toivo, että Kristus tullessaan on armollinen ja näkee minut, kuin umpirakastunut sulho, joka ei armaansa vikoja huomaa.
Yksi lempikertomuksistani on Suutari Martin joulu, joka on mukailtu tarina Leo Tolstoin novellista, Missä on rakkautta, siellä on myös Jumala. Kertomuksessa suutari Martti näkee yöllä unen, jossa Jeesus kertoo saapuvansa suutarin vieraaksi seuraavana päivänä. Suutari valmistautuu ottamaan Jeesuksen vastaan, mutta saakin vieraakseen köyhiä ihmisiä, kuten palelevan, vanhan kadunlakaisijan, sairaana olevan naisen pienen lapsensa kanssa ja muita avuntarvitsijoita, joita kaikkia suutari auttaa parhaansa mukaan. Jeesusta vain ei kuulu. Seuraavana yönä suutari näkee unta, jossa hän moittii Jeesusta siitä, että tämä ei tullutkaan. Jeesus vastaa suutari Martille, että olihan hän vieraillut suutarin luona monta kertaa.
Jeesus oli siis tullut ja suutari Martti oli tietämättään ottanut kopin.
Tolstoi on kirjoittanut novellinsa mielessään Matteuksen evankeliumissa oleva Jeesuksen kuvaus Viimeisestä tuomiosta.
Siinä kuningas jakaa viimeistä tuomiota sen perusteella, ketkä olivat osoittaneet lähimmäisenrakkautta ja ketkä eivät, toisin sanoen, ketkä olivat ottaneet kopin ja ketkä eivät.
Jumala tietää tapahtuuko paruusia minun elinaikanani, mutta minä en. Pidän tärkeämpänä etsiä merkitystä ja toivoa tähän päivään, kuin miettiä sitä, tulevatko maailmanloppu ja Jeesus huomenna vai eivät. Olen varma siitä, että oman maailmani loppu tulee vääjäämättä, ennemmin tai myöhemmin. Murehtimisella en voi, kuin lyhentää oman elämäni mittaa.
Jeesus opettaa pyhää huolettomuutta vuorisaarnassaan, kun hän kehottaa olemaan huolehtimatta huomispäivästä, joka pitää itsestään huolen. Sen sijaan kannattaisi miettiä sitä, missä Jumalan valtakunta on tänään ja mikä on hänen tahtonsa nyt. Ehkä Jumalan tahto ei ole se, että etsin elämälleni tarkoitusta panemalla toivoni vain tulevaan, vaan se, että uskallan elää tässä ja nyt, rakastan, kärsin ja unhoitan, kuten vanhassa suomalaisessa iskelmässä kehotetaan. Ehkä Jumalan tahto on se, että keskityn olennaiseen, eli tähän hetkeen, sen iloihin ja suruihin ja yritän ottaa kopin, kun Jeesus tulee luokseni apua tarvitsevan ihmisen hahmossa. Minusta tuntuu, että siinä on tarpeeksi Jumalan valtakuntaa tälle päivälle.
Rukoilemme
Jumala, kiitos, että olet antanut minulle tämän päivän. Auta minua elämään niin, että en käyttäisi tätä päivää huomisen murehtimiseen, vaan iloitsisin siitä, mitä tänään minulle annat ja huomaisin ne, jotka tänään luokseni lähetät. Aamen.
Virsi: 275
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti