perjantai 31. elokuuta 2012

Yöklassinen 28.8.2012 päiväkirjamerkintä

04:26 Rudel: Kuusi trubaduurilaulua. (Paul Hillier, laulu, ja Andrew Lawrence-King, harppu ja psalttari). 05:08 Liszt: Unkarilaiset rapsodiat pianolle n:ot 10-15. (György Cziffra). 05:56 Fauré: Kehtolaulu (Emmanuel Pahud, huilu, ja Mariko Anraku, harppu)

Kapinapappia odotellessa jäi kuusi trubatuurilaulua soimaan mieleen. Oliko ne sutran resonointia suureen uudistukseen vanhustehoidossa valmistautuessa? Tuloshan tuo on sekin, että Katainen on liian seksikäs. Mitä sillä tiedolla on tekoa pääministeristä ja velkaongelmien hoitamisessa? En hurahda, mutta Buddha on varteenotettava vaihtoehto.

Buddha-pappi, ITO, hymyilee.
- Salli vielä edes yhden kerran sanoa "I love you". Tokio ei enää kuulu minulle, eikä sade tuo mukanaan lohdutusta. 
- Salli minun vielä kerran sanoa "I love you". Rakastan näitä sanoja.

Olen samaistunut ITO - kilvoittelijan päiväkirjaelämään. Eikä aika ole tullut pitkäksi. Ei haukottele pappi session aluksi eikä papin luokse tullut perheneuvontaa etsivä nainen. Se oli silloin, mutta mitään apua ei tullut. Nainen on osannut tehdä omat ratkaisunsa puolustaessaan lapsiaan ja itseään. ITO käy vankilssa tapaamassa 5 vuotta istunutta näista. 
- Saanko kysyä, mikä teidät toi tänne?
- Tapoin mieheni omin käsin. Buddhalaisittain se on en, kohtasit murhan, se on karma. 
Vanhuspalvelulakia on puhuttu monta päivää. Sen kohtaaminen asetuksena on minun en, eikä kohtaloaan voi juosta pakoon. Vanhuspalvelulaki sai ihmisen muodon. Aika näyttää onko laki laatijansa näköinen. Omaishoito on opettanut minua enemmän puhujista kuin kotona hoitamisesta. Zu Hause Pflegen  ja Hilfe für die Helfer ei miksikään muutu henkilömitoituksella eikä rahalla. Suuret varpaat on ahdettu liian pieniin kenkiin.

Iltahartaus 31.8 

 Perjantai-illoissa kuullaan hartauksia elämänkysymyksistä. Markku Yli-Mäyry, Hämeenlinna.  

Ei kommentteja: