Tytöstä miehen tielle

Aamuhartaus 2.8  

Pastori Kai Sadinmaa, Helsinki. Armolalulu, säv. Kari Tikka, es. Jaakko Ryhänen. 

Nyt on kiire kuunnella aamuhartaus 2. elokuuta, ehtiäkseen mukaan tämän syksyn pimeneviin iltoihin. Tekstinä sitä ei tulla julkaisemaan. Saman sanoman voi kuunnella CD:ltä Miehen tie ja löytää itsensä kirkosta miehen (isä) ja lapsen (poika) takaa. Ensihämmästelyn jälkeen lapsi väsyy saarnaan ja tahtoisi kotiin. Kesken saarnan he poistuvat ja heidän takana loppuun asti jääneen ajatukset jatkavat omaa kulkuaan. 

On harvinainen näky, isä ja poika kirkossa, vielä harvinaisempi vieras mies toisen miehen lapsen kanssa. Kirkon sisäoppilaitoksissa pappi ja poika yhdessä käsketään pitämään salassa.

- Kristityn tulee puhua vähemmän ja tehdä enemmän. -Martti Luther

Aamun ajatus yön painajaisten jälkeen nousee mieleen tähän päivään eletystä elämästä.  

- Isä, anna heille anteeksi, sillä he tiesivät, mitä tekivät. Unohtaessaan saa anteeksi. Kun tilanne ei ole ratkennut, odotan hallinto-oikeuden päätöstä jätemaksusta tehtyyn valitukseen. He ehtivät ensiksi pistää rajan sukupolvenvaihdokselle. Isän kuoleman jälkeen seurasi lapsuuskodin jakaminen. Kaikki saivat osansa, kesämökin alle omarantaisen tontin. Lisäksi heistä tuli pienmetsänomistajia. Meille kolmelle jäi vanharakennuspaikka ja loppu metsästä. Yksi otti osansa rahana, jonka maksoin kulutusluotolla. Se piti lähteä tienaamaan työllä. Käynnit Vihtaniemellä loppuivat. Minulla ei ollut elämisenmahdollisuutta Tuusniemellä (kunnanjohtajan elinkeinopoliittinen lausunto).

Kuvaan tulee mukaan sijoittajat, jotka ryhtyvät jakamaan meidän perintöä. Mitään ei ole tehtävissä, kunta on osansa ottamassa. Vielä elättelen paluuta, mutta omaneduntavoittelijoiden työ on tehtävä tyhjäksi. Heidän oikeutensa on rajattu mökkipläntin rajojen sisälle. Jos he muuta kuvittelevat, siitä esitän vastalauseen. Suuri valkoinen mies otti intiaanien maat. Millä oikeudella, sitä kysyy Suuri intiaanipäällikkö?

Syyrian rauhanvälittäjän tehtävään on ehdolla algerialainen Brahimi. Kuka meille neuvottelisi rauhaa eipäs - juupas väittelyn sijaan? Jäljet pelottavat. Jalkakäytävälle on pysäköity auto. Näen vastaantulijan jo kaukaa. Samaan kapeaan rakoon en halua joutua edunvalvojan kanssa. Kierrän auton ajoradan puolelta. Yhteentörmäys on vältetty.

PS 29.1.2014

Aamuhartaus to 02.08.2012
Kai Sadinmaa, pastori, Helsinki

70-luvulla television tietoiskussa lapset kertoivat mikä heistä tulee aikuisena. Lakasukoneen kuljettaja, krattorimies, lääkärihoitaja tietenki.

Nyt kun lapsilta kysyy samaa niin he vastaavat että julkkis, talkshowjuontaja, idols.

Tavallisuus ei siis ole enää mitään. Keskiverto ei ole enää mitään. Tavis on luuseri, kuten eräs julkkis sanoi, kiteyttäen tietämättään ajan hengen. On parempi olla vaikka koulusurmaaja kunhan ei tarvitse olla nobody, ei kukaan, seinäruusu, nörtti. Kunhan mainitaan, kunhan puhutaan, kunhan saan palstatilaa ja kuvan lehteen. Hinnalla millä hyvänsä, vaikka syömällä torakoita tositeeveeohjelmassa tai nöyryyttämällä itseni tv:n laulukilpailussa variksen raakuntaa muistuttavalla lauluäänelläni tai sitten laittamalla alastonkuvani nettiin.

Pätevyyttä ei vaadita, ei arvostelukykyä. Vain kovaa pokkaa ja hävyttömyyttä. Kanttia on pakko löytää, muuten jään jalkoihin, alipalkattuun suoritusosastoon, liukuhihnalle, paskaduuniin, tavikseksi, luuseriksi.

Ja kun saan lapsen, valmennan häntä kohdusta saakka, jotta hän selviäisi tässä susien maailmassa. Teroitan hänen kyynärpäänsä ja käsken lyödä takaisin, vähän lujempaa ja mieluummin ennen toista, varmuuden vuoksi. Tapa tai tule tapetuksi. Vaadin lastani tavoittelemaan kaikkia niitä unelmia, jotka omassa elämässäni ovat murskaantuneet. Jos nelivuotias lapseni ei ole vielä löytänyt sitä omaa juttua, viulun soittoa, tanssia, telinevoimistelua, niin peli on pelattu. Tiedossa on kurja loppuelämä jossain kurjassa toimistossa kurjia papereita pinosta toiseen siirrellen. Keskinkertaisuudella ei tehdä voittoa globaaleilla markkinoilla.

Siksi laitan lapseni huippupäiväkotiin, huippukouluun, huippulukioon, huippuyliopistoon, huippuharrastuksiin. Ohjelmoin hänen päivänsä, teen tiukan viikko-ohjelman, viisivuotissuunnitelman. Vien häntä askel kerrallaan kohti loistavaa tulevaisuutta. Lapsi on mun juttuni, mun kyltymättömän kunnianhimoni projekti.

Avuttomuus ja heikkous ei tähän palettiin mahdu. Siksi ne on kätkettävä tai niillä on tehtävä tuottoisaa bisnestä. Muokataan avuttomista pikkutytöistä itsetietoisia, vahvoja ja seksikkäitä naisia myymällä heille rinnoista topattuja uimapukuja ja ruskettavaa ja hoikistavaa Barbie-hormonia.

Ethän halua jäädä yksin, että sinut hylätään, työnnetään porukan ulkopuolelle? Varusta itsesi hampaisiin saakka, oikean merkkisillä vaatteilla, oikean merkkisillä kännyköillä, autoilla, huonekaluilla. Seurustele oikeiden tyyppien kanssa, myötäile heitä, alistu heille, naura heidän tyhmille vitseilleen, kierrä kaukaa ne väärät ihmiset, ne toiset, oudot, heikot, luuserit. Kiusaa ja hauku heitä voittajien kanssa, asetu heidän yläpuolelleen, tuomitse heidät. Vai haluatko itse joutua vilttiketjuun, ulkopuolelle?

Tee mitä tahansa mutta älä näytä pienuuttasi, heikkouttasi, pelkoasi, sillä silloin ne iskevät, välittömästi. Ne vainuavat heikot kohtasi, ne aavistavat, ne kiertävät kehää ympärilläsi ja odottavat sopivaa hetkeä. Joku on aina pakko uhrata?

Haluatko se olla sinä?

Luo yhteiskunta jossa vain vahvoilla on oikeus elää ja olla olemassa. Aja turvaverkot alas, jätä vanhukset, lapset, nuoret, ja mieleltään järkkyneet heitteille. Lisää rikkaiden ja vahvojen etuoikeuksia. Kasvata tuloeroja. Siunaa vallitseva eriarvoistava politiikka puhumalla lauseita kuten: “Tavis on luuseri” tai “Vaurastuminen on nyt sallittua” tai “Ei ole vaihtoehtoja” tai “On pakko kun on pakko” tai “Jokainen on oman onnensa seppä”.

Koveta itsesi, pure hampaasi yhteen, tukahduta myötätunto sydämestäsi, äläkä itke, ainakaan toisten nähden. Puhu kovaan ääneen, varmoja sanoja, luodaksesi vaikutelman rohkeudesta. Laita ovi turvalukkoon, piilota lompakkosi. Rakenna muurit ympärillesi. Työnnä kätesi taskuun ettei kukaan näe kuinka ne vapisevat.

Muista että mikään tämän maailman voima ei sinua pelasta, ei tyynnytä pelkoasi. Vapisevaa sydäntä ei rauhoita mikään muu kuin Rakkaus, Jumalan Rakkaus, joka on tullut esiin Nasaretin Jeesuksessa, tuossa luusereiden kuninkaassa. Hän paljasti sen kuinka yhteisömme rakentuvat aina uhrin varaan, toisten ulossulkemiselle. Hän ei lähtenyt tähän peliin vaan suostui itse olemaan se uhri ja ulossuljettu. Tämä itsensä antava rakkaus on koko todellisuutta kantava voima. Se on Jumalan olemus. Se ei ole kaukana merten takana tai taivaassa, vaan lähellä, lähempänä kuin itse olet itseäsi. Se on sielusi ytimessä, jokaisessa hengen vedossasi. Se läpäisee kaiken, tihkuu joka paikasta, herkkänä, tuskin havaittavana armon henkäyksenä mutta jonka suuruuden edessä kaikki maalliset ja kosmiset mahdit taipuvat. Älä siis pelkää. Tämän maailman vallat ja voimat kukistuvat mutta Jumalan rakkaus ja armo ei katoa koskaan. Aamen.