Vedenjakajalla 21.7.2012

 Radioateljee esittää: Hänen täytyy olla erilainen
http://areena.yle.fi/radio/1256659

Neljä, kolme, kaksi, yksi ja vaivut syvään uneen.

Suunnittelin viikon jokaiselle päivälle tehtävän ennen lähtöä.  Maanantaina pakkasin kärryyn olkainhameen ja silkkisen aluspuvun näyttääkseni ompelijalle, mitä pyydän häntä tekemään. Liikehuone kadoksissa ja ompelija lomalla. Ensiviikolla paremmalla onnella. Käyn ostamassa matkaliput asemalta. Tiistaina käyn Instrussa sukkaostoksilla. Sekin paikka hiljenee loppunsa edellä. Keskiviikkona pesen pyykkiä, torstaina on vesi poikki. Hiustenlyhennys, uusi kampaaja. Tulos ei vastaa odotuksia lättäraudalla päätä myöten viimeisteltynä. Ei ole minun kampaaja. Pakkaan laukun matkaa varten. 

Käärin maton rullalle, siirrän hoitopöydän keskelle lattiaa muistuttamaan tehtävästä työstä. Se on vihonviimeinen luvattu työ, sitten luovun tuotteesta. Perjantaina nousen junaan. Nuori poika istuu ikkuna-paikallani iso kassi sylissä kuulokkeet korvilla. Hänen paikkansa on vieressä, joten hän saa istua vaihtamatta paikkaa. Hän selvästi väsyy pitkästä istumisesta.

- Matkustatko yksin?

- Yksin, olen menossa mökille Joensuuhun.

- Lähdetään ravintolavaunuun, ostan sulle jäätelön tai mitä haluat.

- Minulla on kaikkea mukana. Hetken kuluttua uudistan pyyntöni lähteä vähän kävelemään. Hän suostuu tulemaan mukaan. Karkkipussin hän halusi ja hän lähti takaisin omalle paikalle. Otin kahvin ja voileivän, istuin itseäni vastapäätä 20 vuotta sitten. Hän on 5-kymppinen nainen, odottaa ensimmäisen lapselapsensa syntymää. Kertoo ikäisistäni vanhemmistaan jotka selviytyvät vielä omin avuin. On menossa jonnekin omille asioilleen. 

- Olipa siinä istumista Helsingistä Joensuuhun, totesi matkavieruskaveri. Vaihdamme muutaman sanan erotessa ja toivotan hyvää mökkielämää. 
- Kiitos ja samaa, pojalla oli kohtelias keskustelutaito hallussa. Sinne hän hävisi aseman ihmisvilinään, minä sain pienestä suuren ilon. Joensuussa on kesä.

Minulla kaikki tuo takana ja paljon muutakin. Lähtökuume vaivaa edelleen, mitä ilta tuo tullessaan. Muodollisuuksien jälkeen olen huoneessa, avaan telkkarin. Jälkiviisas puhuu päivän poliittisesta tilanteesta diiba-daibailuna ja vitsinä. Samaan armeijan slangisanaan olin törmännyt muutama päivä sitten. Jatketaan sumussa elämistä. Riversiden revyyn aika lähestyy. Valitsen paikan etupenkistä, etten tarvitse kenenkään leveän selän takaa kurkotella. Sähköä ja säihkettä, sitä tarvitsin ja saan virtaa seuraaviin koitoksiin. Yövalvominen saa mennä ohi lipusta huolimatta. Huomenna tapaan sukuseuran kokoukseen saapuneita Senaattorissa. Seppoja oli useampia, mutta koulukaveria ei kukaan tuntenut, liian nuoria tai liian vanhoja. 

Kaavin sukuhaara on tutkimuksen kohteena 18 000 :sta on karsittu kirjoitustavasta johtuen nimiä pois ja jäljellä on n. 3000. Joku löysi omat juurensa tutkituista. Omissa juurien selvittelyissä elän tarinan kautta isovanhempien ajasta tähän päivään. Sukupuuni on haarottunut  viidenteen polveen. Sota ja rauha vuorottelevat. Juojärven Vihtaniemi on ollut asuinpaikkamme vuodesta 1900 lähtien. Paikan historiana mielenkiintoinen omistussuhteiden vaihtuessa Ruotsin alaisuudesta Venäjän vallan alle. 
Tutkija kaipaa karttoja ja valokuvia. Vihtaniemen tien pisteet kirjon helmillä kankaalle. Kunta lohkoo viimeisä rantojaan tonteiksi. Käyttää hyväkseen lakia tieoikeudesta sijoittajien eduksi. Ylivarojen eläminen käy kollektiivisesti kalliiksi. Seitsemästä talvisavusta me olemme suurimmat häviäjät. Kuntauudistus on vielä vaiheessa. Sijoittajat eivät tule rannoille tekemään työtä. Elävät ja asuvat metropoleissa lähellä EU:ta. Sinne on tie auki taivasta myöten ihmisten lentää ilmojen halki. Rahat siirtyvät ajatusta nopeammin tililtä Roope Ankkojen pankkiholveihin. 

Tiettömän taipaleen takaa lähtö oli monivaiheinen ja aikaaviepä. Jokainen sieltä lähtenyt muistaa koulu-, kauppa-, asiointi- ja kylämatkat. Aina lähdettiin vettä pitkin. Maitse kulki lehmä naru kaulassa Vihtalahteen härän luokse. Äiti edellä ja joku alle kymmenkesäinen vitsa kädessä perässä. On liian arkista kirjoitettavaksi, kirjoitan kuitenkin, olihan härkä lehmän mies. Tuloksena uusi vasikka, ja maitoa meijeriin vietäväksi, naapureille jaettavaksi ja lisäravinnoksi omavaraistaloudessa. 


Kierrän kaukaa Vihtaniemen sotatoimialueena. Siellä on meneillään Tiekartta Länsirannalla. Enne lähtöä avaan seuraavan blogin. Joku tärkeä on saanut ennakkoilmoituksen Lontoon olympialaisiin kohdistuvasta pommi-iskusta. Tärkeä peruu osallistumisensa, ettei hänen päänsä jahtaaminen johda syyttömien kuolemaan. 

Batman -elokuvan ensi-illassa 20.7. ammutaan. Seuraavana päivänä alkaa ravustus ja vietän 71. syntymäpäivää kaukana kotoa. Osallistun sukukokoukseen ja katson tulevaisuuteen.  Sunnuntaina 22.7. muistetaan Utöyan uhreja verilöylyn vuosipäivänä. Bräivik hävisi, me voitimme. Näin uskon käyvän omassa taistelussani saada peritty, maksettu lapsuuskoti omaan käyttön. Pyydetty tietoimitus asioiden etenemiseksi päättyi joukkoraiskausta muistuttavaan kohtaukseen. Maksoin toimituskulut. Tiekunnan ukot saivat läpihuutojuttuna halvan huvinsa. 
Kolme, kaksi, yksi, heräät tästä unesta etkä muista mitään.