Näin on nähtävä luomakunnan sunnuntai tiistaina

Витас Одиночество

Eilen oli päivä, jolloin luulin kamelin selän katkeavan. Tunsin niin pohjatonta tyhjyyttä tyhjän työn tekemisestä. Nyt sen ymmärrän, onhan velaton kunta kupattu ihmisistä vapaaksi alueeksi viedä tuhkatkin pesästä. Jäljelle ovat jääneet Suomen sairaimmat ihmiset syöpineen, masennuksineen, dementioineen. Väki vähenee, huoltosuhde lisääntyy toivotulla tavalla.

Tänään vaihdoin kieltä katsellessani korkealta kaupunginpuiston puiden latvoja. Sillä ei ole väliä olenko tässä vai jossakin  vihreän papukaijan Mantelipuumetsikössä. Pääasia etten ole syntymäkunnassani ja koti-ikäväkin vaimenee vähitellen. Tästä on ollut kysymys, luovasta hulluudesta eikä sairaudesta. Tyhjensihän kunnanlääkäri kaikki kunnalliskodin asukkaat saaresta mielisairaalaan. Saareen tehtiin jäteveden puhdistuslaitos. Putket järvessä eivät kestäneet ehyenä, joten Juojärvestä tuli juomakelvoton maakuntajärvi. Sitä mukaa on kaikki erinomaista esteettömille elämyksille, joilla voi rahastaa sieltä poislähteneitä alkuperäisiä. 

Osallistuin seurakunnan järjestämiin hautausmaan haravointitalkoisiin. Tapulin takaa aloitettiin. Työnjohtaja osoitti minulle paikan varvikkorinteen puhdistamisesta. Käski vielä tuoda lehdet  harjun päällä kulkevalle tielle. Liukenin omille teilleni hautausmaan puolelle enkä sen jälkeen nähnyt tehtäväkseni olla typerän työnjohtajan käskytettävänä.

Sama nainen ohjaili liikennettä kirkkotilaisuuden päätyttyä. Antoi merkin autojen mennä ja jalankulkijat saivat odottaa vuoroaan ojennetun käden takana. Naapurin Ainon kanssa puhuttiin samalta tasolta. Potilaat ja lääkärit olivat samaa maata alkoholiongelmineen.

- Tulehan Väinö sieltä ensiksi, kutsuu kunnanlääkäri potilasta täpötäydessä odotustilassa.

Väinöllä oli maata Juurikkamäessä ja tohtorilla tarve ostaa tai saada ilmaiseksi. Olihan se hienoa olla avuksi, kun asiakkaana oli tittelinomaavia ahneita sijoittajia. 

Elämästä tiesin itsekin yhtä ja toista. Nyt selvisi, miksi joka asia tuntui vastahankaselta hoitaa. Ja valitusten kautta loput on saatava päätökseen. Jos paikalliset ovat edenneet päättäjiksi, ei hyvää ole odotettavissa. Mutta samapa tuo, onhan tauti tanssinut talvitiellä senkin jälkeen, kun 13 kesää ja talvea olen ollut sieltä poissa. 

Radiopsykiatrini sanoo, mikä meidät tekee hulluksi. Siitä tulee draamaa.

A-studio: Paluu kuoleman kentille