Vetää kaikista ovista ja torilla tuulee

Koskaan ei tiedä, mikä on tarinan loppu aamukamman viimeisen piikin jälkeen. Siitä on tullut tuhannen ja yhdeksänkymmenenviiden yön satu. Nyt on uusia kampoja ja kampojen antajia käytettäväksi loppuunnypittyjen raaskujen ja raaskojen tilalle. Sanotaan uusien luutien lakaisevan vanhoja paremmin. Hyvä niin, olihan eduskuntaan hankittujen torkkupeittojen ansioksi luettava, että työnteko tuntui tervalta. Istuvan ja torkkuvan eduskunnan oli jätettävä töitä tehtäväksi tulevalle eduskunnalle kiireisiin ja ajan puutteeseen vedoten.


Muistin eilen 8.4.1940 syntynyttä toisella rannalla kuuman linjan yhteyden hoitajaa. Hänen isänsä katosi sodassa. Meitä on kaksi sotamuistojen vammauttamaa. Omalta tietokoneelta voin katsoa esittelyni videoesityksenä, mutta yleiseen jakeluun en sitä vielä osaa käyttää. 
Vaalityötä olen tehnyt netissä neljä vuotta. Saanut + ja --  - merkkistä palautetta. Järisyttävin tuntemus on tuntea itsensä poliittiseksi huoraksi kotona omassa sängyssä aamuhartauden aikana. Saman voi kokea kadulla hierojien edunvalvojan kohdatessa. Ilman omaa syytä ja minun olisi vielä pitänyt maksaa arpoja, jäsenmaksuja ja kirkollisveroa.


Jäin vaalilomalle, etten kirjoittaisi kahteen viikkoon mitään blogissani. On kuitenkin pistettävä kivet kuppiin ja ääneen ihmeteltävä poliitikkojen yhteisten asioiden hoitoa. Tänä vuonna, 2011, ei vielä se ole laitonta. Mitä sitten 4 vuoden kuluttua, jos samat henkaripäät jatkavat, olenko jo pahanteossa ihmetellessäni ääneen vääryyksiä. Kaikkein räikeimpänä suomalaisen sotilaan kuoleman merkityksestä. Stubb sanoi, että se takaa monissa sotaakäyvissä maissa lukutaidon sadoille tytöille. Jos se on lukutaidon mitta, silloin Suomessa pitäisi olla tietoyhteiskuntataidot kaikilla äänioikeutetuilla ikään katsomatta. 

Lyhytmuistisuus on muuttunut dementiaksi. Komukki oli työnsä tehnyt kansakoulunopettaja. Eläkkeellä hän lähti kotikäynneille entisten oppilaittensa vanhempien luokse. Kukaan ei ymmärtänyt opettajan muistinmenetystä. Minä pyydän yöllistä puhuttelijaa lopettamaan. Vastauksena saan samaa linjaa.
- Nythän minä vasta aloitan. Puhun särkyneiden kautta, ettei siruja heitetä pois. Sillä kallista halpa savikin, Mestarin kädessä ois.