Polku

Lampi ja laituri

Tämän aamun aamuhartaus vie Getsemanen puutarhaan. Tuttu ääni, rovasti Seppo Tirkkonen, on juuri sopiva heikoilla olevan ihmisen lohduttaja kärsimyksen saartaessa joka puolelta. Elämä jatkuu ja muistuttaa äitini huomisesta syntymäpäivästä.

Nythän se on mahdollista istua bussin kyytiin. 20 vuotta katsoin kaihoten näköpiiristä etääntyvän auton perään. Jospa jonakin päivänä olisin itse matkalla tiettyyn paikkaan. Lähtö- ja perilletuloaika on varmistettu etukäteen, Kartanosta yöpyminen varattu. 

Se vain on hämärän peitossa, minkälaisia perheitä olisi tulossa viikonlopunviettoon. Tällä kertaa nuoret vanhemmat ja pienet lapset valtaavat Kartanon. Yksitoista heistä tuli tutuksi eivätkä loputkaan jääneet tuntemattomiksi. Olen saanut olla ydinperheiden mummona vapaaehtoistyössä. Meillä kaikilla yhteinen nimittäjä, miksi olemme tulleet Kartanon täysihoitoon.

Kaikkeen pyydetään mukaan lettukesteihin ja virvottavaksi. Palaan siihen tilanteeseen, josta itse olen lähtenyt. Äiti, isä ja sisarukset. Vanhemmista on muistona neljäs ukkaasi kunnioittamisineen. Selitysosa antaa velvollisuuden "totella vallanpitäjiä", jos he hoitavat yhteisiä asioitamme oikein. Toisaalta saa ääneen ihmetellä tehtyjä vääryyksiä ja mennä äänestämään yhdellä ilmaisella äänellä. Eilen oli se päivä. Olen kohdannut vallitseviin oloihin tyytymättömiä miehiä, ettei mikään muutu. 

Saa nähdä mitä jytky tulos vaikuttaa tulevaan. Jytky on adjektiivi tai jytky-tulos kuin paras-hanke. Aika näyttää toteutuvatko mittasuhteet neljässä vuodessa jytky-tuloksiksi vai kuivuvatko kukonsilmälle. Ja silloin laulaa kukko!

Aikamiehenkokoinen koulupoika ihmetteli taululle kirjoitettua Y -kirjainta. Hän taivasteli sitä ääneen. 

- Jos tuo on iso Y, on se jytky Y. Heitti samalla eväspaketilla kohti taulua, syöttääkseenkö Y:n vielä jytkymmäksi. Toinen sana oli jykkee, joka kaipasi synonyymin tullakseen ymmärretyksi. Lapset olivat opettajiani. "Retennii" sanan käyttö oikeassa paikassa ei tunnu luontevalta näissä ympyröissä.

Tieteen kieli vaati ostamaan Sivistyssanakirjan ymmärtääkseni mistä väitellyt mies halusi keskustella kanssani. Molemmat jouduttiin syvemmälle ja etäämmäksi omaishoitajan arjessa. Sitä ei opetettu yliopistossa. Palaan radiopsykiatrin kestodiagnoosiin: Mikä meidät tekee hulluksi? Hän ei kysy, mikä minut tekee hulluksi. Hän vastaa radiohaastattelussa, on minun vuoroni kuulla, mikä tässä maailmassa mättää. Se ei ole polven Bakerin kysta joutua psykiatriseen hoitoon, se on sanojen kaksoismerkitys korvienvälissä vikana.

Elämä jatkuu ääniharavilla haravoidessa. Joskus voi sokea kanakin löytää jyvän eikä vain teollista rehuseosta. Pitääkö vanhojen naisten ryhtyä kadunlakaisijoiksi ansaitakseen toimeentulonsa. Kadut ainakin olisivat puhtaammat vanhalla menenetelmällä, jossa jokainen huolehtii oman osuutensa jälkien siivoamisessa.
Se viha, jota edustajat ovat kohdanneet, tulee bumerangina takaisin meitä kaikkia kohti. Säädetään laki, kuinka köyhässä maassa kansaa kyykytetään sanoin ja teoin. Eikä se valittamalla miksikään muutu. On meillä sananselittäjiä, joita ei huvita kuunnella. Siksi sulkijoille on käyttöä, vaikka korvatulppia en harrastakaan.