perjantai 1. huhtikuuta 2011

Kuka pelkää mustaa miestä

Syytettynä Jumala
Kirjoitin eilen blogia aiheista, jotka ovat heränneet elämään pitkäveteiseksi käynyttä vaalikeskustelua seuratessa. Sen jälkeen tulee Auschwitzin sellissä esitetty erikoinen näytelmä: joukko kuolemaa odottavia oppineita miehiä pistää pystyyn pysäyttävän oikeusistunnon. Miksi Jumala sallii pahuuden tapahtua ihmiskuntaa vastaan.



65
Blogikirjoittamiseni alkoi neljä vuotta sitten ennen vaaleja. Tänään Aprillipäivänä oli kävijöitä Verkkokirjoittajan talossa 15000. Ehdokkaani tulee valituksi 5 000 ilmaisella äänellä. En lupaa kohdata enää yhtäkään äänestäjää työni merkeissä hierontasetelillä. Ne käytän vapaaehtoistyöhön KympinLasten hyväksi. 
Pienten lasten perheleirin vanhemmat eivät olleet ahdistuneita lapsen sairastumisesta. Minua on ahistanut tämä maailma joulusta 1990 lähtien. Olenpa tehnyt niin  tai näin, aina olen ollut halveksunnan ja ivan kohteena. Vapaaehtoistyö on pelastukseni. Muun ajan voin käyttää mieleiselläni tavalla, kirjoittamalla ja virtuaalisella osallistumisella YouTube -juhliin ja Juhlagaalaan.

Maksoin laskut netissä ja kuuntelin Placido Domingoa. Käyn äänestämässä 6.4 2011.  Mitä muuta minulta vielä vaaditaan? 
Kahdeksan vuotta sitten nuori ehdokas piti palopuhetta torilla asuntoauton vierellä. Tarjosi ruusukarkin saatesanoilla.
- Kun pidämme huolen lapsista ja vanhuksista, ei meillä työikäisillä ole mitään hätää.
- Olen huolehtinut lapsista yksinhuoltajana ja vanhemmistani omaishoitajana. Mitä olen jättänyt tekemättä? Ei tullut mitään mieleen antaa ohjeeksi 62 -vuotiaalle työssä käyvälle vanhalle naiselle. Ehdokkaan pikkuvarpaita alkoi palelemaan, hän pujahti asuntoauton lämpimään. 

Näissä vaaleissa eläkeläiset pitävät kiinni maksamastaan tulevan ajan eläkkeestä. On tuettava kriisimaita, että eläkeläisten rahat säästyvät. Olemmeko ihmiskilpenä kukkaronvartijoiden varastaessa meidän rahat? Onneksi saa istua pankkinsa päällä eikä tarvitse vartioida pottusäkkiä, etteivät kaverit varasta nälkäänsä. Johonkin vielä jaksan uskoa.

Ei kommentteja: