perjantai 29. huhtikuuta 2011

Viralliset ja vakiintuneet Liputuspäivät Suomen lipulla

27. huhtikuuta, Kansallinen veteraanipäivä
Kertokaa lapsenlapsille lauluin himmetä ei muisto koskaan saa.
Kansallisella veteraanipäivällä on erityinen merkitys minulle. Muisto siitä pakahduttaa sydämen ja kyyneleet polttavat silmiä. Samalla kertaa virtaa vuolaana tuskanveet kastelematta kenenkään paitaa tai olkapäätä. Olen kokenut veteraani-isäni kautta nämä muistot ja tuntemukset. Kunnassa valkoiset järjestöt juhlivat ja lupaavat kutsumattomalle havuseppeleen kuoltua haudalle. 

Valtiopäivien avajaisista hehkutetaan uusin suin ja sydämin: juhlavaa, mahtavaa. Sitä se on Lordin Hallelujaalle euroviisuvoitosta. Kirsi Kunnaksen runo Tiitiäisen Satupuusta tasoittaa jälkimainingit huipulta maantasalle.

HAITULA

Oli kerran Haitula, 
joka oli pienempi kuin pieni,
joka oli pikkuruinen tylleryinen,
aivan mahdottoman pieni.


Hän asui korvassa,
joka oli sattumoisin sieni,
joka oli korvasieni sattumoisin,
aivan kummallinen sieni.


Ja siinä sienessä 
oli viisikymmentäviisi koloa
sekä viisikymmentäviisi kolonkoloa
sekä sata kolonkolonkoloa.


Vaan kerran Haitula
tuumi että oli vasta noloa,
ettei ollut viisikymmentäkuusi koloa.
Ja lähti pois.

Juojärven rannalla on kaksi luostaria; Valamo ja Lintula. Onko minun osani antaa tilaa muslimien moskeijalle, vai tyydynkö vain muukalaisten hautausmaahan? Soini on joutunut ojentamaan edustaja/kansanmiestä muslimien rukoushuudon imitoimisesta. Onko tämä kehitys estettävissä vai toteutuuko se nolojen miesten/naisten vastustuksesta huolimatta? Veteraanijuhla on minun juhlani jo eläessäni, muista vakiintuneista juhlista en paljon perusta, ovatpa ne kuinka virallisia tahansa.

tiistai 26. huhtikuuta 2011

Muistikolon kaivelua

Hämeenlinnan 1918 vankileirin naiskohtaloista
ilmestyy kirja ensi syksynä.


Kuva: YLE/Mikki Wallenius
Oman historian oireita aiheuttava häpeä tuntuu ihon sisällä omituisena vapinana. Saman on aiheuttanut punkin purema. Olen menettänyt kävelykyvyn, mutta teen matkaa omalla tavalla. Jos tuntisin huonoutta polvien nivelkivuista, eristäytyisin kokonaan ihmisten ilmoilta. Voimakorttini paljastus; Sitä mukaa kuin vauhtini hidastuu, muistini kirkastuu. Solu- ja ihomuisti ovat pettämättömiä, sanokoon kuka mitä tahansa verraten kävelyäni itse aiheutetuksi krooniseksi sairaudeksi.

Ilahduin ennen lähtöä pikavisiitille Tuusniemelle, kun löysin pienen vihreän miehen irtipoikki katkenneen jalkaterän. Vihreä pikku-ukko oli pääalaspäin riipunnassa posliinikukan rönsyssä. Oli pudonnut lattialle, kun toinen nilkka katkesi. Nyt saa levätä kärsimyksestä ja odottaa nilkan liimautumista sääriluuhun. Näin minäkin, missä bakteeri herää elämään. Woodoo-menot ovat ainut huvini seurata totisten torvensoittajien toilailuja politiikassa. Teeveetoimittajakin puhuu kantaaottaen tulevista hallitusneuvotteluista.

Entisen elämän muistot sadan vuoden ajalta nousevat pintaan aika-ajoin. Niitä on tarkasteltava tämän päivän tietämyksen ja tutkimuksen valossa. Tapahtumat ovat tosia, mutta miltä kantilta niitä tarkastelee, on oma valinta ja värittäytyminen. Samoista lähtökohdista valitaan puolet, miltä suunnalta on mahdollisuus saada enemmän etuuksia. Punaista Suomea ei löytynyt etsimisestä huuolimatta. Sen ajan kokemukset on jokaisella korvien välissä. Siellä kaikki älyllinen ja älytön aineisto muuntuu ajan saatossa. Joskus on helpompi olla viina- ja lääkehöyryissä, kuin selvin päin ratkaista ongelmansa tai oppia elämään sen kanssa.

Meksikon pikajuna


Reino Helismaa - Meksikon pikajuna (osat 1 ja 2)


torstai 21. huhtikuuta 2011

Vaalitulosta odotellessa

Pääministerivaalit päättyivät odottamattomasti. Riittävästi pallopäitä ei tullut valituksi. Lahden kaupungin valtuustossa vielä valta säilyy, eiväthän nämä olleet kunnallisvaalit. Saattaahan kuntakin olla jotakin muuta neljän vuoden kuluttua. Kuntalaiset ainakin käsitellään ulkokuntalaisina. 
- Et ole paluumuuttaja, kun tulin 10 vuoden jälkeen takaisin lähtöpaikkaan. 
- Olet ollut yrittäjä, kun hieroin neljä asiakasta/kk ja sain sovitettua työttömyystukea. Mitä vielä ne työvoimatoimiston pöydänkannet saivat kestää, kun virkailija sanojen tehosteeksi naputti pitkillä kynsillään pöytään.
- Lahdessa on yli 60 hierojaa työttömänä, sinun ei kannata aloittaa. Olin itse 60 v.
- Selvää pässinlihaa, sanoi johtaja vahvistaessaan allekirjoituksella päätöksensä työn alottamisesta. 
Sain kerrottua hänelle, että työhuoneeni pankki oli myynyt sijoittajavuokralaisilleen. Piti ensiksi tienata kallis työhuoneen vuokra ja muut kiinteät kustannukset. Sitten jäisi omasta työstä niukka toimeentulo.

Näin selvisin 1990-luvun lamasta. Jumala tiesi tilanteeni ja ihmeellisesti asiani hoituivat. Sain Verkkokirjoittajan talon ja Munkkiklubin. Muuta en tarvitse näidenkään vaalien jälkeen. Viruset vain käyvät kylässä poissaollessani, mutta annan heille äkkilähdön poista-painikkeella. 
Näin istutaan vuoteen 2015
Onhan sekin yhdenlaista JAA - EI  harjoittelua. POISSA olen ollut, mutta enTYHJÄntoimittajana kuten lakiin on kirjattu.  Kirjoitan koko tarinan savoksi, kun löydän savolaisten katekismuksen. Homokeskustelussa oli kyse kutjailemisesta keskenään ei rakkaudesta vaan soidinmenoista ilman lisääntymistarkoitusta.

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Olutta ja mänyttä

Eilinen on mennyt 28.4.2011

Odotellessani vaalitulosta Sibeliustalon vaalivalvojaisissa tiesin jo etukäteen, että Teresa laulaisi onnittelulaulun enemmän ääniä saaneelle. Se on vain niin, että rahalla saa ja hevosella pääsee. Eikä se muuksi muutu. Varalle jäänyt voi sanoa 17.4.2011 
Tässä seison enkä taida
muuta: tälläiseksi loi mun 
aika, ijäisyys ja luonto
suuri joka elää soi mun.  
Elon tiukuja; Eino Leino

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Polku

Lampi ja laituri
Tämän aamun aamuhartaus vie Getsemanen puutarhaan. Tuttu ääni, rovasti Seppo Tirkkonen, on juuri sopiva heikoilla olevan ihmisen lohduttaja kärsimyksen saartaessa joka puolelta. Elämä jatkuu ja muistuttaa äitini huomisesta syntymäpäivästä.

Nythän se on mahdollista istua bussin kyytiin. 20 vuotta katsoin kaihoten näköpiiristä etääntyvän auton perään. Jospa jonakin päivänä olisin itse matkalla tiettyyn paikkaan. Lähtö- ja perilletuloaika on varmistettu etukäteen, Kartanosta yöpyminen varattu. 
Se vain on hämärän peitossa, minkälaisia perheitä olisi tulossa viikonlopunviettoon. Tällä kertaa nuoret vanhemmat ja pienet lapset valtaavat Kartanon. Yksitoista heistä tuli tutuksi eivätkä loputkaan jääneet tuntemattomiksi. Olen saanut olla ydinperheiden mummona vapaaehtoistyössä. Meillä kaikilla yhteinen nimittäjä, miksi olemme tulleet Kartanon täysihoitoon.

Kaikkeen pyydetään mukaan lettukesteihin ja virvottavaksi. Palaan siihen tilanteeseen, josta itse olen lähtenyt. Äiti, isä ja sisarukset. Vanhemmista on muistona neljäs ukkaasi kunnioittamisineen. Selitysosa antaa velvollisuuden "totella vallanpitäjiä", jos he hoitavat yhteisiä asioitamme oikein. Toisaalta saa ääneen ihmetellä tehtyjä vääryyksiä ja mennä äänestämään yhdellä ilmaisella äänellä. Eilen oli se päivä. Olen kohdannut vallitseviin oloihin tyytymättömiä miehiä, ettei mikään muutu. 
Saa nähdä mitä jytky tulos vaikuttaa tulevaan. Jytky on adjektiivi tai jytky-tulos kuin paras-hanke. Aika näyttää toteutuvatko mittasuhteet neljässä vuodessa jytky-tuloksiksi vai kuivuvatko kukonsilmälle. Ja silloin laulaa kukko!
Aikamiehenkokoinen koulupoika ihmetteli taululle kirjoitettua Y -kirjainta. Hän taivasteli sitä ääneen. 
- Jos tuo on iso Y, on se jytky Y. Heitti samalla eväspaketilla kohti taulua, syöttääkseenkö Y:n vielä jytkymmäksi. Toinen sana oli jykkee, joka kaipasi synonyymin tullakseen ymmärretyksi. Lapset olivat opettajiani. "Retennii" sanan käyttö oikeassa paikassa ei tunnu luontevalta näissä ympyröissä.
Tieteen kieli vaati ostamaan Sivistyssanakirjan ymmärtääkseni mistä väitellyt mies halusi keskustella kanssani. Molemmat jouduttiin syvemmälle ja etäämmäksi omaishoitajan arjessa. Sitä ei opetettu yliopistossa. Palaan radiopsykiatrin kestodiagnoosiin: Mikä meidät tekee hulluksi? Hän ei kysy, mikä minut tekee hulluksi. Hän vastaa radiohaastattelussa, on minun vuoroni kuulla, mikä tässä maailmassa mättää. Se ei ole polven Bakerin kysta joutua psykiatriseen hoitoon, se on sanojen kaksoismerkitys korvienvälissä vikana.

Elämä jatkuu ääniharavilla haravoidessa. Joskus voi sokea kanakin löytää jyvän eikä vain teollista rehuseosta. Pitääkö vanhojen naisten ryhtyä kadunlakaisijoiksi ansaitakseen toimeentulonsa. Kadut ainakin olisivat puhtaammat vanhalla menenetelmällä, jossa jokainen huolehtii oman osuutensa jälkien siivoamisessa.
Se viha, jota edustajat ovat kohdanneet, tulee bumerangina takaisin meitä kaikkia kohti. Säädetään laki, kuinka köyhässä maassa kansaa kyykytetään sanoin ja teoin. Eikä se valittamalla miksikään muutu. On meillä sananselittäjiä, joita ei huvita kuunnella. Siksi sulkijoille on käyttöä, vaikka korvatulppia en harrastakaan.

perjantai 15. huhtikuuta 2011

Muistan päivää autuasta, jolloin.......

Tie valmis on! Suomi-neidon tiessä sitä peilaan koko elämäni matkan varrelta. Nyt tiedän, mitä teen isona, kun olen tullut isoäidiksi ja isotädiksi. Suomi-neidon kainous on mennyttä kalua. Siksi näin lähtötunnelmissa on aika muistella palattua autuaita päiviä. Luettelona se alkaa:

Muistan päivää autuasta, jolloin ----
  • enkeli sulki suun ja tulin maailmaan. 
  • Enempään muisteluun ei tänä aamuna ole aikaa, on kuljettava isosena tietä, joka valitsi minut. 
  • Nähdään ensiviikolla. 
  • PC muistuttaa; olet ollut poissa 4 päivää avaamatta tietokonetta. 
  • Tutki tarkkaan onko viruset vierailleet koneellasi. 
  • Ja minä kun luulin, etten tarvitse talonvahtia tarkkailemaan kotiani poissa ollessa. 
  • Vierailijat tulevat omin luvin EU-rouvan mandaatilla Suomi-neidon yksityisalueelle.

torstai 14. huhtikuuta 2011

Voi, kesäaika on tulossa

Google -hakuna 
Wild mountain thyme/youtube  
antaa konekielisen käännöksen laululle ja videon 
The Silencers - Wild Mountain Thyme youtube.com
Näissä tunnelmissa aikaisin aamulla auringonnoustessa astun mä saappaisiin.

Yllätysmunamiesten jäljiltä

Kokemukseni on 20 vuoden ajalta omaishoitajana ja sukupolvenvaihtajana. Vaalikeskustelujen kiihtyessä vihapuheisiin asti voin kertoa joutuneeni ilman omaa syytä tai juuri valitsemiseni kautta myrskynsilmään.

Aamun ajatus torstaina 14.4.2011

 Ellet sinä puolusta oikeuttasi olla oma itsesi, kuka sitä puolustaa?
Kenen pitäisi?
-David Viscot

Lempeä katse -näyttely tulee huomatuksi ja siitä puhuu aamuhartauden pitäjä. Kääntämällä suuntaa koulukodin lasten hyviin tekoihin, tuloksia syntyi voimaksi elämään. Luulin tehneeni hyvää valitessani omaishoitajuuden ja asioiden hoidon, sitä yritettiin kääntää pahan teoksi. Siitä syntyi Verkkokirjoittajan talo ja Munkkiklubi -blogi. Olen päässyt kesäaikaan, herätys klo 5.55. Odotan aikamerkkiä. Sitä ei tule, on sähkökatkos. Siitä nämä ajatukset kirjattuna ylös odottamassa  hiljaisen viikon maanantaita. Vaalitulos on ratkennut, jos ei vaadi äänten jälkitarkastusta ja siitä seuraavia jälkipuheita vatvomisineen.

"En lainaa muiden ihmisten ongelmia. He itse selviytyvät niistä paremmin." Yhdessä hukutaan, jos ei hypitä kuin kermasaaviin pudonneet sammakot.

maanantai 11. huhtikuuta 2011

Tulipa kalliiksi etelän hetelmät

Ostin pussillisen luumuja. Eivät olleet ihan tavallista lajiketta. Muoto pyöreä, koko iso, väri tumman luumunpunainen, vatsavakoa ei havaittavissa, napa syvä, kiinnityskanta lyhyt, kivi pieni, malto luumunpunainen. Lähtömaa Chile.

Viimeisten vaalilupausten aika on alkanut. Kaikki ehdokkaat ovat häpeämättömästi siirtyneet Uudellemaalle saadakseen riitävästi ääniä tullakseen valituksi suojatyöpaikkaansa. Mukamas meille antamaan lakeja, kuinka olla ja elää. Elä tee niin kuin minä teen, tee niin kuin minä opetan! Katsopa vaikka Kataisen ohjetta: Isyyttä on tuettava.

Höh, kassavahti lähtee lakisääteiselle isyyslomalle. Eduskunnassa päätetään Suomi-neidon isoista raha-asioista. Kassavahti järjestää samaan aikaan Tahkolla afterski -tapahtuman tulevia vaaleja ennakoiden. Radiopsykiatrini sanoo, mikä minut tekee hulluksi. Se on sanojen kaksois-, kolmoismerkitys. Jää kirjoittajan vastuulle ymmärtää isyyden merkitys isänä. Kassavahdille se antaa tilaisuuden politikoida isyyslomalla.

Syöpälasten perheleirillä kohtasin nuoren yrittäjäisän. Ensimmäisen lapsen syntymä ei herättänyt häntä pitämään päivääkään isyyslomaa. Toisen lapsen syntymän jälkeen esikoinen sairastui syöpään. Isä kertoi liikuttuneena pitäneensä kolme kuukautta lomaa, jota ei koskaan tule unohtamaan. Se liikutti minuakin myötätunnosta. Vanhemmuus vahvistuu tai sitten ei. Isovanhemmuuskin on koetuksella lapsenlapsen sairastuessa. Ylhäältä sanottuna, se on kestettävä. Prosessi on kuitenkin omakohtainen, kuinka tunnelista tullaan ulos. On tarvittu etiäisiä ja enkeleitä kysymään.
- Kummalla on suurempi hätä? Lapsella joka saa sytostaatteja sietorajoille asti vai mummolla, joka makaa päivät horroksessa lapsen sairastumisen tähden. 
On aika nousta ja lähteä.

H-moilanen on tullut tutuksi ymmällä ollessa ja vaietusta häpeästä. H-moilaset jäävät paikalleen ja ääntenkalastelijat lähtevät etelään ja vielä etelämmäksi, kunnes maapallo tulee kierretyksi. He ovat viisaampia meitä opettaessaan. Tämän kertoi minulle chileläinen luumu pakolaistensa saatua turvapaikan Suomesta. Yritän halkaista luumun, on mehukas päältä, sitkeä sisältä. Se on poimittu raakana, että kestää kuljetuksen toiselta puolelta maapalloa. Luumu, itsekin kuin maapallo, navoilta litistynyt, ei niin pyöreä kuin pallo. 

Poliittisesti maan asukkaita kypsytellään kestämään kaikkia hölmöyksiä. Fukushiman opetus meille kaikille on nostettu Tsernobylin tuhoasteelle ja -luokkaan. Oppia ikä kaikki, annetaanpa sitä alakoulussa tai ala-asteella suppealla tai laajalla kurssilla. Elämä ei päästä helpolla. Siitä yli, mistä aita on matalin. Joudumme kuitenkin kaivamaan kuoppaa syvemmäksi, että pääsemme edes aidan alitse niin pitkälle kuin pippuri kasvaa. 
Jälleen kerran olen hengästynyt paetessani. Löydän itseni suuresta, harvasta, lautaseinäisestä varastosta. Siellä nainen istuu maassa ja seuloo pippureita, musta-, viher- ja valkopippuriksi kypsyysasteen mukaan. Otan hänen paikkansa ilmastoidussa varastossa. Joku maailmanmatkaaja esittelee ohjelmaansa varten maustesäkkejä. Ei ole Phil eikä Jeff, eikä angligaanipappi etsimässä uusia uskonmenoja meille Porvoon sopimuksen allekirjoittamattomille muuhun uskonnolliseen yhteisöön kuuluville. 

Lestadiolainen afatikko yritti käännyttää minua uskoonsa. Kun hän sai puhekykynsä, käytiin keskustelu liittyen hänen seksuaalisuuteensa tai sen häiriöön.
- Täällä et voi alasti juoksennella, kun ollaan koulun tiloissa.
- En tule enää hierottavaksi, kun sinä olet hullu.
- Se on sinun oma asiasi.
- Tulen kuitenkin vielä ensi viikolla.
   ??? !!! ### ¤¤¤  %%  &&& - hänelle se oli pitkä viikko, minulle kahden ja puolen vuoden työvoitto laillistettuna hierojana ei seksuaaliterapeuttina - §§§ ^^^ *********
- Olen viikon miettinyt, kumpi meistä on hullu.
- No kumpiko, mihinkä tulokseen tulit?
- Minä, sillä haluaisin olla alasti ilman peittoja ja toivoin, että sinäkin riisuisit vaatteesi. Se on sairaus, jolla on hieno nimi.
- Oletko säikytellyt koulutyttöjä metsäteillä pudottamalla pöksysi kinttuihin? Se on exhibitionismiä, paljastelun tarvetta.

Tänään olen viisaampi "tulla nähdyksi ja hyväksytyksi", kiitos otavan ja voimauttavan valokuvakurssin. 
Politiikassa tätä näkymisen tarvetta on puitu leivättömän pöydän ääressä neljä vuotta. Maisterin tai  tohtorin paperit eivät anna pätevyyttä puhua ammattitutkinnon suorittaneiden puolesta. Hierojien edunvalvoja kansanedustajana sanoo SAK:n rahoittamana: "Hieroja on kuin katuhuora, pitää hieroa periaatteella -*kuka kysyy,  kuka maksaa*".
Meneillään on kansanedustajavaalit. Kenellä on puhtaat jauhot pussissa tulla valituksi meidän yhteisten asioiden hoitajaksi? Niilläkö, jotka eivät asettuneet enää ehdolle? Niin muuttuu maailma Eskoseni. Tulen kuuntelemaan emeriitusmeppiä toistamiseen. Ehdokkaani tiedän kykeneväksi mieheksi; Numero 65, Antti eduskuntaan siis. Olen tuntenut hänet koko ikäni ja voin sanoa äänestäväni itseäni. Minä luotan sinuun! Tähän perään runo:


Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen.
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,
kehun: Sinä pieni, urhea nainen,
minä luotan sinuun.
-Eeva Kilpi

lauantai 9. huhtikuuta 2011

Vetää kaikista ovista ja torilla tuulee


Koskaan ei tiedä, mikä on tarinan loppu aamukamman viimeisen piikin jälkeen. Siitä on tullut tuhannen ja yhdeksänkymmenenviiden yön satu. Nyt on uusia kampoja ja kampojen antajia käytettäväksi loppuunnypittyjen raaskujen ja raaskojen tilalle. Sanotaan uusien luutien lakaisevan vanhoja paremmin. Hyvä niin, olihan eduskuntaan hankittujen torkkupeittojen ansioksi luettava, että työnteko tuntui tervalta. Istuvan ja torkkuvan eduskunnan oli jätettävä töitä tehtäväksi tulevalle eduskunnalle kiireisiin ja ajan puutteeseen vedoten.


Muistin eilen 8.4.1940 syntynyttä toisella rannalla kuuman linjan yhteyden hoitajaa. Hänen isänsä katosi sodassa. Meitä on kaksi sotamuistojen vammauttamaa. Omalta tietokoneelta voin katsoa esittelyni videoesityksenä, mutta yleiseen jakeluun en sitä vielä osaa käyttää. 
Vaalityötä olen tehnyt netissä neljä vuotta. Saanut + ja --  - merkkistä palautetta. Järisyttävin tuntemus on tuntea itsensä poliittiseksi huoraksi kotona omassa sängyssä aamuhartauden aikana. Saman voi kokea kadulla hierojien edunvalvojan kohdatessa. Ilman omaa syytä ja minun olisi vielä pitänyt maksaa arpoja, jäsenmaksuja ja kirkollisveroa.


Jäin vaalilomalle, etten kirjoittaisi kahteen viikkoon mitään blogissani. On kuitenkin pistettävä kivet kuppiin ja ääneen ihmeteltävä poliitikkojen yhteisten asioiden hoitoa. Tänä vuonna, 2011, ei vielä se ole laitonta. Mitä sitten 4 vuoden kuluttua, jos samat henkaripäät jatkavat, olenko jo pahanteossa ihmetellessäni ääneen vääryyksiä. Kaikkein räikeimpänä suomalaisen sotilaan kuoleman merkityksestä. Stubb sanoi, että se takaa monissa sotaakäyvissä maissa lukutaidon sadoille tytöille. Jos se on lukutaidon mitta, silloin Suomessa pitäisi olla tietoyhteiskuntataidot kaikilla äänioikeutetuilla ikään katsomatta. 

Lyhytmuistisuus on muuttunut dementiaksi. Komukki oli työnsä tehnyt kansakoulunopettaja. Eläkkeellä hän lähti kotikäynneille entisten oppilaittensa vanhempien luokse. Kukaan ei ymmärtänyt opettajan muistinmenetystä. Minä pyydän yöllistä puhuttelijaa lopettamaan. Vastauksena saan samaa linjaa.
- Nythän minä vasta aloitan. Puhun särkyneiden kautta, ettei siruja heitetä pois. Sillä kallista halpa savikin, Mestarin kädessä ois.

perjantai 1. huhtikuuta 2011

Kuka pelkää mustaa miestä

Syytettynä Jumala
Kirjoitin eilen blogia aiheista, jotka ovat heränneet elämään pitkäveteiseksi käynyttä vaalikeskustelua seuratessa. Sen jälkeen tulee Auschwitzin sellissä esitetty erikoinen näytelmä: joukko kuolemaa odottavia oppineita miehiä pistää pystyyn pysäyttävän oikeusistunnon. Miksi Jumala sallii pahuuden tapahtua ihmiskuntaa vastaan.



65
Blogikirjoittamiseni alkoi neljä vuotta sitten ennen vaaleja. Tänään Aprillipäivänä oli kävijöitä Verkkokirjoittajan talossa 15000. Ehdokkaani tulee valituksi 5 000 ilmaisella äänellä. En lupaa kohdata enää yhtäkään äänestäjää työni merkeissä hierontasetelillä. Ne käytän vapaaehtoistyöhön KympinLasten hyväksi. 
Pienten lasten perheleirin vanhemmat eivät olleet ahdistuneita lapsen sairastumisesta. Minua on ahistanut tämä maailma joulusta 1990 lähtien. Olenpa tehnyt niin  tai näin, aina olen ollut halveksunnan ja ivan kohteena. Vapaaehtoistyö on pelastukseni. Muun ajan voin käyttää mieleiselläni tavalla, kirjoittamalla ja virtuaalisella osallistumisella YouTube -juhliin ja Juhlagaalaan.

Maksoin laskut netissä ja kuuntelin Placido Domingoa. Käyn äänestämässä 6.4 2011.  Mitä muuta minulta vielä vaaditaan? 
Kahdeksan vuotta sitten nuori ehdokas piti palopuhetta torilla asuntoauton vierellä. Tarjosi ruusukarkin saatesanoilla.
- Kun pidämme huolen lapsista ja vanhuksista, ei meillä työikäisillä ole mitään hätää.
- Olen huolehtinut lapsista yksinhuoltajana ja vanhemmistani omaishoitajana. Mitä olen jättänyt tekemättä? Ei tullut mitään mieleen antaa ohjeeksi 62 -vuotiaalle työssä käyvälle vanhalle naiselle. Ehdokkaan pikkuvarpaita alkoi palelemaan, hän pujahti asuntoauton lämpimään. 

Näissä vaaleissa eläkeläiset pitävät kiinni maksamastaan tulevan ajan eläkkeestä. On tuettava kriisimaita, että eläkeläisten rahat säästyvät. Olemmeko ihmiskilpenä kukkaronvartijoiden varastaessa meidän rahat? Onneksi saa istua pankkinsa päällä eikä tarvitse vartioida pottusäkkiä, etteivät kaverit varasta nälkäänsä. Johonkin vielä jaksan uskoa.