Verkkokirjoittajan talo

http://www.koti.phnet.fi/maire41/
muuttoilmoitus: http://kleinitar.info/MaireTirkkonen/

"Kukkaportin avaan suljen, hengittelen ilmaa kevyttä kuin tuuli."

Sairaan hyville

Jossain

kirkkauden maassa

kuljen.

Taakka harteita

ei paina,

se on poissa.

Kukkaportin 

avaan

suljen.

Hengittelen ilmaa

kevyttä 

kuin tuuli.

Joka puu 

on ystäväni

hymyhuuli.

Itkenkö?

Enhän toki

ihanassa maassa.

Yhteisvastuukeräyksen kohteilla sairaan - hyville kotimaassa ja Ugandassa on mieleenjäänyt tietty ero v. 2001. Tunneperheen juliste mustista pojista avasi silmäni, mitä todella tapahtuu rahan voimalla. Keräyksen tulos tavoitti vain harvoja ja valittuja. Meille vähemmän merkittäville osoitettiin ovea. Ja tässä ollaan, osallistun keräykseen enkä kysele, mihin rahat ovat riittäneet. 

Me mummot olemme istuneet kivitaloilla lukemattomia kertoja. Tytöt ovat laatineet koko menun ja syömme vain leikisti kauniisti koristeltuja ruoka-annoksia. Silloin nauratti tyttöjen leikkien todellisuus, mutta pienen tytön tyhjä lautanen saa nieleskelemään pala kurkussa. 

Luonnon katasrofilta ei kukaan voi suojautua. Tarvitaan resursseja jälkihoitoon, auttavia käsiä ja rahaa. Kun uusi koettelemus on kohdannut, vanha jää unohduksiin. Sodat ovat toinen tuhoa aiheuttava syy ja siihen riittää budjetoitua rahaa. Oman maan ongelmat aiheutuvat riittämättömästä, ennaltaehkäisevästä työstä. Erikoisesti yksinhuoltaja lapsiperheet ovat säästön kohteena. Lapsilisä katsotaan perheen tuloksi ja vähennetään toimeentulotuesta, että perheen tulot ovat vakio. Saman koin ollessani omaishoitaja. Minulle maksettiin ja isältä perittiin takaisin palvelumaksuna minun tekemästä työstä. Näin tapahtui Tuusniemellä, joka tunnetaan yhtenä velattomista kunnista. Enemmän siellä kävijät virkamiehinä kasvattivat osakesalkkuaan ulkokuntalaisina alkuperäisten asukkaiden kustannuksella. Eikä kukaan ole tutkinut heidän jälkiään. Näin kuntatalous toimii, on sellaiset pelisäännöt.