Pöllö pöntössä

Pöllö pönttönsä valitsee. Lähes sata vuotta saatiin asua kauniissa Vihtaniemessä rauhassa ainakin omasta näkökulmasta katsottuna. Kun ymmärrän asioita enemmän, on Vihtaniemen historiassa omat sotansa. Olen kulkenut nämä polut uudelleen yrittäen sovittaa oman osuuteni sukupolvien ketjussa. 

Minä elän!

En jossittele, jos olisi tapahtunut niin ja niin, olisi elämäni toisin.

Minä elän!

Naapurin Ierikka tarjosi puusta pudonnutta pöllöä isälleni. Uskoi että pöllöllä olisi paremmat mahdollisuudet selvitä takaisin luontoon. Ierikka kävi meillä kyntämässä. Me pennut istuttiin kivillä ja lälläteltiin Ierikan iloksi. Anna oli meitä joskus paimentamassa kotimiehenä, kun äidin oli mentävä asioille kirkonkylään. He olivat samaa ikäluokkaa kuin isovanhempani. Hautakivestä sen voin tarkistaa. 

Monen kierroksen takaa tuli Vilikko asumaan Kuolemalahteen. Anna juoksi yöllä hakemaan isää avuksi, kun Vilikko juovuspäissään uhkasi perhettään. Isä ei halunnut sotkeutua asiaan. Perhe lisääntyi tasaista tahtia. 

Välillä perhe oli hajoitettu naapurustoon, kun elämä kävi sitämättömäksi. Tultiin takaisin ja nyt Vilikko jahtasi isää lähtemään pois. Kaksi pientä maatilkkua ei elättäisi kahta suurta perhettä. Näin vanhempani ostivat Vilikon maat ja perhe muutti Aution salolle. 

Isovanhempien kauhu oli talolliset, jotka hakivat setäni vankilaan. Siellä pidettiin nälässä ja vapautettiin sairaana. Olisi pitänyt viedä ja tappaa ukko eikä poika. Setäni kuoli 29 -vuotiaana 1918. Vein nimellisen muistolaatan isovanhempien hautakiveen, kun hänet oli haudattu joukkohautaan. Se on minun muistoni sukuani kohdanneesta murhasta. Turhaanko? Sitä kysyn: 

- Kenenkä elämä siitä leveni? Olemme hengellämme vastuussa kodista, uskonnosta ja isänmaasta. 

Sotaan osallistuneelle isälle lupasi valkoisten veteraanijärjestö havuseppeleen kuoltua haudalle. Se on minun protestini lupauksista, etten sitä pyytänyt, vaikka isäni liikkuttuneena huokasi:

- Ehtiihän tuon sittenkin.

Minä elän!

Kaiken kokeneena vanhempieni omaishoitajana ja heidän kuolemansa jälkeen on ollut pakko muuttaa pois luvatulta perintömaalta. On tullut ajan hengen mukaan paremmat asukkaat Vihtaniemelle. Heitä sanotaan sijoittajiksi. Kunta on heidät houkutellut näyttämään alkuperäisille asukkaille meidän mitättömyytemme. Meidän pitäisi rakentaa vesijohdot, kun akoille on liian pitkät vedenhakumatkat. Sijoittajan pitää saada kusta nurkkaan. Urakat on kustu ja kunta on kussut kintuilleen. Pidän aina muutaman kolikon taskussa, etteivät koirat kuse kintuille. Vanha sanonta varoittaa.
Kunta käytti Juojärveä viemärinä, kun johti jätevedet Pahkasalon saareen. Juojärvellinen vettä on pilattu juomakelvottomaksi. Sijoittajat tulevat hakemaan lisäarvoa mukavuuksilla hulppeisiin huviloihinsa osuuskuntien avustuksella. Naapuriapu oli toista viime vuosisadalla yhteiseksi hyväksi. Tänään yhteinen hyvä ja pelastus koskee kreikkalaisia ja irlantilaisia. Tähän on kehitys kulkenut ja johtaa lamasta lamaan. Jokaisessa lamassa yksityisiltä otetaan heidän omaansa. Kun kaikki on viety, käydään hengen päälle. 


Minä elän!

Vielä tämän päivän kuin Juurakon Hulda: Ja sittenkin! 
Postilla ei ole muuta jaettavaa pappi Jaakopille kuin mainosta mainoksen perään. Maksunperijöiltä muistutuslaskuja, että irtisanotut vakuutusmaksut eilen ja tänään voimassaolevat ja maksetut ovat maksamatta. Rahat eivät tule tileille, kun maksutavan muutoksessa ei tileillä ole rahaa riittävästi meille tulevien taskurahojen maksuun. Jonakin päivänä tulee ilmoitus, ettei ns eläkkeitä enää makseta. Sitä pitää harjoitella myöhästyneillä maksuilla. Sitten on pää vetäjän kädessä, välistävetäjät sen sallivat niiden 200 pöllön avustuksella, jotka valitaan eduskuntaan aivan pian. Pöllöt puhujapönttönsä valitsevat. Meille jää vain huhuilijan tehtävä.