Ne kaksi madritilaista 70v |
Mistä aloittaisin elämäntarinan kirjoittamisen? Sain ensimmäisenä puheenvuoron teemakurssilla. Köyhyydestä, ja siitä kirjoittaisin tänä päivänä hyvinvointivaltion kaatopaikkaalla. Ruotsiin lähteneet menivät työn ja toimeentulon toivossa. Minkä perästä kuljetaan EU-aikana velkarahasäkkien kanssa? Lainataan lapsilta, kun omillaan ei ole opittu tulemaan toimeen.Tunnistanko Suomi-neidon tuhlariksi? En, tuhlaajapojat ovat pyytäneet ennakkoperintönsä, viettävät huoletonta elämää rahoilla ja ovat taas pyytämässä lisää. Tuhlaajapoika tuli vain kerran isänsä luokse jäädäkseen. Rahat olivat loppuneet ja ystävät kaikonneet. Oli joutunut sikopaimeneksi ja söi sikojen kanssa samasta kaukalosta. Jos palaa vanhaan, ei hän mitään ole oppinut. Makea elämä on vienyt mennessään. Kuka heihin enää luottaisi?
Rahaa on, mutta järjenköyhyys estää rahankäytön kohteisiin, jotka kipeimmin sitä tarvitsevat. Puhutaan järjenköyhyydestä. Sitä taas testataan seuraavissan vaaleissa. Tarvitaan jo ulkolaiset vaalitarkkailijat meille, jotka mallimaistereina kiertävät kehitysmaiden vaaleja tarkkailemassa. He menevät sinne pyytämättä ja palaavat valeasuisina kotiin kehumaan olleensa oikein vaalitarkkailijoina. Sokeutunut Toivo ei halunnut vuodeosastolle TARKKAILTAVAKSI. Aloitetaan alusta TARKKAILULUOKALTA. Osat näytelmässä ovat toisin päin. Tarkkailijoista päättäjinä on tullut tarkkailtavia.
Karin piirros; kunkku ja pari jätkää saa uudet hahmot. Kunkusta en vielä tiedä, mutta jätkäparia sovittelen eri vaihtoehdoilla. Nyt on munaa, kun on munamies, aivan pikkuinen vielä. Ensiksi on ollut kana, kun munat eivät voi lisääntyä keskenään. Olen nähnyt myös nahkamunan. Sen pyöräyttäjällä on ollut hätä ja ahdistus. Onko Suomi-neito niiiin hätää kärsimässä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti