Kellaripeto

Mistä alkaisin nyt tämän kertomuksen vanhan totuuden, se syntyi aiemmin kuin meri sininen? Se rakkauskertomus on, mutta mistä sen nyt alkaisin.
9-vuotias, pieni poika yrittää tosissaan auttaa. Mutta käpy on jäässä ja hammas poikki. Tulosta ei tule, vastus on liian suuri. Aamun ajatus pistää ajattelemaan. " Me on vissiin tuhalttu liikaa aika kirjoittamisen opetelemiseen ja jonin joutaviin kokkouksiin kun olis pitänyt myyvvä. Kattokaa tän pojan tulkosia. Halvan että kaikki näkee nämä raporttit ja yritäkää pykriä samaan!" 

Liian paljon, liian varhain ei aina tuota toivottua tulosta. Tähän ikään sovellettuna liian paljon yhdellä kertaa oppiakseen kirjoittamaan, myymään mielikuvia. Vielä vaikeampaa on ottaa vastaan sitä mitä ei ole tilannut. En voi muuta kuin käyttää vanhaa kirkkorukousta ja rukoilla niiden puolesta, joiden osana on ostaa ja myydä. Kaiken seurauksena ihmissuhteet kärsivät. Siitä muistuttaa virkatodistuksessa rasti ruudussa. Kaikki on romuttunut, jos purkamaton suhde ilmoitetaan (X) elää avioliitossa. Vai olisiko kumppanista tullut kuivahko ristinvarsi ainaisilla myyntimatkoillaan.

 30.8.2009
Uusi kellaripeto on tullut ilmi. Uskallanko enää kirjoittaa mistään, kun mieltäni askarruttavista asioista tulee totta. En ole liittoutunut kenenkään kanssa. Aina teen jotakin tavallisesta arjesta poikkeavaa, kun lähellä ja kaukana tapahtuu. Unessa on kaikki mahdollista. Minua riivaa painajainen hypätä alas hyvin korkealta, että alaskatsominen pyörryttää. Minut pudotetaan, syöksykierre alkaa. Henkäisen syvään ja levitän siipeni. Olen oppinut lentämään. Alhaalla levitetään sanomalehteä alastulokohdaksi. Sveitsin ystävien lahjoittama hiirimatto, valkoinen risti punaisella pohjalla, on vielä selvempi laskeutumiskohta. 

Kellari unessa: "Sielun Asuinsijan pohjakerros, jossa on usein synkkiä ajatuksia ja muistoja. Perimmäiset vaistot, syvät tunteet ovat tulossa päivänvaloon." Kuinka maailma suhtautuu kellaripetoihin keskuudessamma. Onko se rikoksen uhri, jota kivitetään. Ei sellaista saa puhua kuliissien pönkittäjistä korkeimmilla virkapaikoilla. Elementilleni, metalli, olen saanut tuhoavan elementin, tuli. Sitä syntymälahjaa yrittää vahvistaa kutsumaton haltiakummi vai oliko hän se "akka puhemiehenä, piru perämiehenä". Miksi meitä ei opetettu pitämään puoliamme. Liian monesta surunlapsesta on tullut ilotyttö. Siitä kellaripedot pitävät huolen ainaisilla saalistusmatkoillaan. 
Kotoa saamani mallin mukaan uskon elämänikäiseen yksiavioisuuteen. Äidin kuoleman jälkeen sain muistutuksen. Mitä minä suren äitiä, olihan isän suru suurempi, kun menetti puolison 57 avioliittovuoden jälkeen. Minä en ollut pystynyt samaan, (kun siviilisäädystä ja kumppanista oli vain merkintä virkatodistuksessa (X) elää avioliitossa. Haen avioeron, eihän voi elää aviossa (X) kanssa. Minut tuomitaan avioeroon. Sitä isä ei tiennyt.) Olen kiitollinen että sain pitää äidin 50 ja isän 60 vuotta. Minusta on tullut aikuinen. 

On sukupolvenvaihdoksen aika. Suomi-neito on kuulunut välillä länteen, välillä itään. On ollut autonoominen itsestään määrätessä. Ei hyvä. Pitää olla itsenäinen ja iso! Sodan seurauksena Suomi-neidolle tehdään rasvaimu ja toisen käden amputaatio. Aika mataa päivä päivältä kohti kohtaloaan. Kun Suomi putos puusta, se kävi liian äkkiä. Kiirehti EU:n syliin nettomaksajana, että varmasti täytetään rippikoululaisen virsilaulumerkki tietämättä tammenlehvän arvoa ja uhrauksia. Osallistun gaala-iltaan tulevan kuningattaren seurassa. Luodolla olen oppinut maan kielen. Se ei tunnu pakkoruotsilta. Ilta jatkuu 6pack:illä. Suljen Tv:n, minua ei naarata. On perusjuntit vitseineen, on yhden yön tähdet. Vittuuko sitä 15 vuotta kiertää mualimoo, kun saman suosion voi saavuttaa yhdessä yössä. Tämäkö on Suomi-neidon tuhannen ja yhdeksänkymmenenviiden yön tarina?