On opittava uudelleen

Opi oppimaan!

On opittava uudelleen -runo on ollut minun huoneentauluni vuoden 2000 pääsiäisestä lähtien. Anna-Maija Raittila esitti sen päivänä, josta tuli sisarussarjan ensimmäinen kuolinpäivä. Se tuntuu kohtalokkaalta kuin olisin tehnyt woodoo-menoja hänen päänsä menoksi. Lesken palautekirje on siitä todistusaineistona. Sain aina palautetta yhteisten asioiden hoidosta. Teinpä niin tai näin, kaikki oli aina väärinpäin. Aputilintarkastajat saivat pankinjohtajan, maanmittauslaitoksen, kunnan virkamiehet ja taloyhtiön hallituksen puolelleen minua vastaan.

Otin etäisyyttä, tuli hiljaisuus. Kun suku on selvitetty, kuvioihin tulee mukaan kaupungin virkamiehet työvoimatoimistosta koulutuskonserneihin. Mitään ei olisi tehtävissä, vaikka en ollut varannut vanhainkotipaikkaa lakanoiden välissä. Minulle osoitettiin ovea psykiatriseen sairaanhoitoon tai edessä olisi EU:n naiskaupan kiintiöpaikka jossakin EU-alueella. Projektit halusin viedä loppuun sovitussa aikataulussa. Viimeisin tapahtui verkkoympäristössä.
Minäkö verkkokirjoitustaidoton ja tietokoneeton verkkoympäristössä. Alku oli hankalaa kuin oppikouluun siirtyminen sodan jälkeen vieraalla paikkakunnalla. Anu kiitti edistymisestäni ja muistutti, ettei kyse ollut valtionsalaisuuksista, vaikka vähän hoputtaa mattimyöhäsiä. Tuloksena YEAT. Porkkanat vaihtuivat keppikeitoksi. Olin yli-ikäinen- 64 v ehdoton - ja työhistoriaa ei ollut kertynyt lain mukaan. "Yrittäjänä, maatalousyrittäjänä, omaishoitajana ja perhehoitajana toimittu aika ei ole kelvollista aikaa lisätä ansioluetteloon." Tätä aikaa nyt eletään. Valtiovalta nauraa partaansa, kun aikanaan mursi suuta, väänsi päätä, mursi mustoa haventa. Mistä löytyy työtä ja toimeentuloa sadoilletuhansille, joiden työpaikat lakkautettiin ja siirrettiin Kiinaan halvemman työvoiman tehtäväksi. En seivästä kauraa tänä syksynä. Katu täyttyy askelista, elämä on kuolemista ja minä olen viljaa. On löytynyt uusi verkkoyhteisö tulevaisuuden tutkimuksineen. Minulle riittää tämä päivä olla mukana. Yksi kurssi odottaa vielä ystävineen yhteisön kautta paikalle saapumista. Aloitan ja päätän perusteisiin.

Opiskelijan huoneentaulu

1. Aseta itsellesi tavoitteet ja aikataulut kuukausi- ja viikkotasolla sinulle sopivan opiskelurytmin ja ajankohtien mukaan. Tee itsellesi viikkolukujärjestys ja noudata sitä.
2. Keskity opiskeltavaan aiheeseen, äläkä yritä tehdä useita asioita yhtäaikaa.
3. Tee merkintöjä, muistiinpanoja ja kysymyksiä lukemastasi aineistosta. Käyrät ja taulukot ovat oleellinen osa oppiaineistoa.
4. Kertaa lukemiasi asioita ja varmista näin oppiminen.
5. Tee harjoitus- ja kotitehtävät huolellisesti noudattaen annettuja aikatauluja. Älä katso harjoitustehtävien ratkaisuja, ennen kuin itse olet ratkaissut tehtävän.
6. Varaa, mikäli mahdollista, opiskelua varten häiriötön opiskelutila, jossa on hyvä valaistus ja hyvä ilmanvaihto.
7. Pidä sopivin väliajoin taukoja, etenkin silloin kun jonkun asian omaksuminen tuntuu vaikealta. Tee vaikka pieni ulkoilulenkki opiskelun lomassa.
8. Sovi perheesi kanssa opiskeluun liittyvistä "pelisäännöistä".
9. Keskustele opiskelusta ja siihen liittyvistä kysymyksistä ja tehtävistä työtovereittesi ja työpaikalla olevien asiantuntijoiden kanssa.
10. Jos samalla työpaikalla tai paikkakunnalla on useampia opiskelijoita, muodostakaa "tiimi", jonka jäsenet auttavat toinen toisiaan.
11. Tukekaa toisianne pysymään tavoiteaikatauluissa.
12. Kysy neuvoja RastorCollegesta ja etäopettajilta. (Kiitokset RastorCollege - Yritysakatemia, sain tehdä oikeita asioita hakiessani yrittäjäosaamista sukupolvenvaihdokseen.)
    

Zip-tiedosto

Joitakin oivalluksia on jäänyt kellumaan mielen pinnalle. Uusimmat on pakattu pieneen tilaan arkistohyllyjen säästämiseksi. Konekielellä käytän nimenä Zip-tiedosto. Näen aina uudelleen espanjalaisen elokuvan, jossa enkeli sulkee vauvan suun ennen syntymää. Se on meissä olevan tiedon sinetti. Elämänmatkan varrella voin raottaa tätä tiedostoa. On tuokiokuvia, jotka olen jo joskus kokenut. On solumuisti, on ihomuisti. Se on liian yksinkertaista tämän päivän lukeneille ihmisille. 

Iita istui vielä lypsyjakkaralle, kun Ierikka oli kiirehtinyt kyliltä antamaan pilleriä kipuun ja särkyyn. Navetta täynnä lypsylehmiä. Tai oliko vain muutamia, joita lypsettiin viimeiseen hengenvetoon. Ierikka hoiteli yhteiskunnallisia tehtäviä, perusti koulua koko ikänsä. Työmiehet haali antamiaan palveluja vastaan. Olin minäkin tädin perheen mukana leikkaamassa ruista häränhyyristä kymmenkesäisenä. Tämän päivän lypsäjät ovat lukeneita maisterismiehiä ja -naisia. He laativat budjetteja, ottavat velkaa ja lisäävät maksuvelvoitteita meille vähääntyytyneille. Hymyilen WC:n peilille. Olette antaneet minulle kaiken, paitsi sen mihinkä uskoa. On moraalinen kriisi. Se tulee sinetöidyksi pääkassavahdin stillkuvassa sanojen vakuudeksi. 

Mitä se lounatuuli itkee. Se itkee viivasuoria suita. Suut ovat suoristuneet, aamorinkaari häviää. Se muistuttaa pakkoliikettä leukaperissä. Pienen tytön maitohammas hävisi nököhammasrivistä. Tyttö valokuvissa puristi huulet yhteen, ettei puuttuvan hampaan jättämä lovi paljastuisi. Onko budjetoiminen niin hampaatonta, että se pitää sinetöidä turpajumpalla. Maisterismiehet eivät ole koskaan saaneet kokeilla livenä, miltä lypsäminen tuntuu. Tissinkoittaminen aamu- ja iltalypsynä ei kuulu heidän Zip-tiedostoon. Se on automatisoitu robottien tehtäväksi. Hallituksen automaatioinsinööreille on töitä rahoittaa robottien töistä roboteille. 

Tulee muistutuslasku tilaamattomasta palvelusta töihin. Olen vielä kirjallisesti sen vahvistanut. Juoksen kotiin puhelimen ääreen, en tunne pistoa polvessa, joten hengästyn. Veivaan annetun numeron ja kysyn: 
- Onko siellä automaatti vai ihminen?
Ihminen vastaa ja lupaa perua aiheettoman laskun hyvityslaskulla. En ymmärrä, asia hoituu ja poistuu pois päiväjärjestyksestä

Musta gaselli

Aamujen aamu valkenee kuin elämä Wilma Rudolphille. Hän sairasti lapsena polion ja päätti tulla urheilijaksi. Joutopäivät ovat ohitse: "Pitää lähteä antamaan Iitalle pillereitä, että kykenee lypsylle." Ierikan sukupolvenvaihdos oli mennyt ohitse. Ei osannut sitä järjestää käytännössä. Kuinka pientilallinen järjestäisi tämän seuraavalle sukupolvelle? Taavetti kyseli, onko Ierikalla niin viisaita poikia. Ei ollut pojista eikä tytöistä puutetta, vaan isännän haluttomuudesta luopua. Ei ehtinyt päättää aikanaan ja nyt on vain sanat jäljellä ja tyhjät farkut, jotka olivat tyhjät jo eläessä. 

Isäni oli viisas mies, liian rehellisen viisas. Hän aina ääneen ihmetteli viekkaudella ja vääryydellä itselle etuuksien keplottelijoista: Kyllä ne ovat viisaita. Tyhmiä ja tyhmemmiksi tulevat. On aika pestä ikkunat. Viimeksi pyysin pesijän palvelunvälityskeskuksesta, jota olin minäkin puuhaamassa osallistuen projektiin. Yhdestä numerosta voisi kysyä apua ja neuvoa. Palvelusetelin kaupunki vei omalla tavallaan. Kun työn näin ja kuuntelin siihen liittyvän urputuksen, tulee mieleen projektiin värvätyistä vapaaehtoisista sanonta: 
- Saada haluttomia tekemään mahottomia. 
Tiedän periaatteeni, että laissa pitäisi kieltää 5-kymppisiltä ikkunanpesu. Saattaa kiipeäminen korkealle ja kurkottelu pyörryttää, mutta en noudattanut lakia. Muut syyt estivät työn etenemisen. Olen hengittänyt juuri sen verran, että olen elossa. Silmät kiinni valveilla on näkymä harmaa. Aamulla näin valkean läikän harmaudessa. Hengityssession aikana olen katsellut ilotulitusta. Ikkunan avaimet ovat hukassa tai eivät ole pysyneet paikallaan, missä viimeksi olen ne nähnyt. Katson kaikki mahdolliset ja mahdottomat paikat. Olen jo menossa sänkyyn ottamaan pikasession. Se parantaa muistia. Mutta katsonpa vielä sieltä ja siellä, siellähän väinö on avainten kanssa. 

Aloitan ikkunanaukaisun alhaalta ja totean. Saranat ovat ruostuneet ja ulkomaalauksessa ovat pokat liimautuneet kiinni. Kuolleet kärpäset ja pölyn imuroin ikkunoiden välistä. On puoliksi tehty pesua varten, kun saan jonkun katsomaan, miksi kaikki ikkunat eivät aukea. Onko minulla poliosokerin aiheuttama lievä polio, olen sitä miettinyt, kun jalat eivät jaksa. Eikä se jaksaminen mihinkään lisääntyisi, vaikka kaikki nivelet korvattaisiin tekosellaisilla. Nettiyhteyskin tilttaa, mutta en kysele syitä. Sanovat vain, ota modeemi ja digiboksi kainaloon ja tule dna-liikkeeseen mittauttamaan laitteiden kunto. Jossakin vika oli, nyt voin jo kirjoittaa. Ikkunanpesu on kesken ja jääkin. Päällisinpuolin tavarat paikoilleen ja verhoja ikkunaan. 

Mitä meille on aina syötetty, sitä me olemme. Antibiooteilla terästettyä lihaa, marinoitua vanhaa kanaa ja kaikkea syötävää. Lihaan tuli vastenmielisyys sairastaessani keuhkoputkentulehdusta. Lääkkeet eivät tehonneet. Lopetin lihansyönnin ja parannuin. Niin yksinkertaista se on, kun katsoo tehotuotannosta dokumentteja. Samoja todistusaineistoja löytyy dopingvoittojen jälkeen. On suudeltu maata, tuuleteltu ja palkittu. Huomenna on paljastusten aika. 

Kuka käytti tarjottua rahaa vaaleissa, sekään ei ole rikollista. Tilit on tyhjennetty, mutta minä sukupolvenvaihtajana olen maksumies pelastaessani perintömme muiden käyttöön. Minua pitääkin näin kohdella, sillä omaishoitoa ei tulisi olla. Kylä saisi kerrankin puhua sydämen kyllyydestä. Vaikka on 8 perillistä, sinne vanhemmat joutuivat vaivaistalolle köyhäinhoitoon. Kunta ottaa välityspalkkion vanhempieni säästämästä omaisuudesta hoidosta tai hoitamattomuudesta. Show must go!

Kun saapuu syys

Jotakin on erilaista kirjoittaa blogia. Vaihdetaan väriä, suurennetaan fonttia ja leväytetään sivu itäiseltä pituudelta läntiselle leveydelle. Syys on entisensä auringon ympäri kiertäessä. Sitä ei huomaa muuten kuin auringonnousu ja -laskuajoissa. Kohta varataan luksusyö luksuspaikassa, kun saa yhden ylimääräisen tunnin samalla yöpymis-kahviaamiaishinnalla. Sitä yötä en käytä nukkumiseen. On elokuun viimeiset päivät. 

Kaurahalme pitää niittää alas ja pistää seipäille kuivumaan. Ilmassa on hautovaa kosteutta ja lepoon valmistuvan maantuoksua. Viimeiset nostamani kauraleppeet ovat vihreitä. 1.9. alkaa koulu. Mitä lie isäni miettinyt, kun soudamme saaresta kotiin. Tulisiko hänelle mitään lisäarvoa siitä, että oli sitoutunut antamaan minulle koulunkäyntimahdollisuuden kaukana kotoa. Nyt tiedän, ettei tullut. Eihän minusta mitään tullut. 
Naapurin Otto sai hoidon tyttärensä luona. Isälläni oli mielikuva, että tytär oli opettaja. Tiedän kuitenkin, että Kaarina oli hortonoomi. Jos minusta olisi tullut opettaja, olisin pitänyt kiinni eläkevirastani enkä olisi tullut vanhempieni hoitajaksi 5-kymppisenä. Oletko sinä lomalla, kun olet täällä? On hyvä, kun olet eronnut. Voit tulla hoitamaan vanhempiasi. Lääkärin vastaanotolla Jussi kysyy tädiltäni, kuka on hänen seurassaan. Kun saa kuulla, kuka olin, hän varmistaa ääneen minusta kuulemansa tärkeimmän tiedon. "Eikös se sekkii oo eronnut?" Lääkäri soittaa kelantädille ennen työajan päättymistä. "Kuka vielä on työssä siihen aikaan iltapäivällä. Täällä yks kyselee etuuksiaan, kun on tullut äitinsä hoitajaksi." Sama lääkäri on päättänyt, kenellekään ei anneta eläkkeensaajan hoitotukia. Kylällä oli yleinen puhe, ettei sitä kannata hakea. Ja hakemukseenhan kaikki etuudet perustuu, kun täyttää ehdot. 

Minä mursin näitä uskomuksia läheisteni eduksi. Tuttujen puolesta puhuessani, minulle sanottiin: Asia ei kuulu sinulle. Asiat kuitenkin hoituivat tavallaan, mutta kielteisesti minuun suhtautuneet vaihtoivat kadun toiselle puolelle, aurinkoisemmalleko, minut nähdessään. En ollut epäonnistunut elämässäni, että se olisi ollut syy tulla vanhempieni luokse. Minulle esitettiin tosiasiat vanhempieni sairaudesta ja vanhuudesta. Siihen tarpeeseen vastasin: 
- Minä tulen. 
Kymmenen vuoden kuluttua olin jo kypsä vastaamaan: 
- Minä menen. 
Nyt olen tällä tiellä. Koko revohka levällään uudessa lamassa.

Kellaripeto

Mistä alkaisin nyt tämän kertomuksen vanhan totuuden, se syntyi aiemmin kuin meri sininen? Se rakkauskertomus on, mutta mistä sen nyt alkaisin.
9-vuotias, pieni poika yrittää tosissaan auttaa. Mutta käpy on jäässä ja hammas poikki. Tulosta ei tule, vastus on liian suuri. Aamun ajatus pistää ajattelemaan. " Me on vissiin tuhalttu liikaa aika kirjoittamisen opetelemiseen ja jonin joutaviin kokkouksiin kun olis pitänyt myyvvä. Kattokaa tän pojan tulkosia. Halvan että kaikki näkee nämä raporttit ja yritäkää pykriä samaan!" 

Liian paljon, liian varhain ei aina tuota toivottua tulosta. Tähän ikään sovellettuna liian paljon yhdellä kertaa oppiakseen kirjoittamaan, myymään mielikuvia. Vielä vaikeampaa on ottaa vastaan sitä mitä ei ole tilannut. En voi muuta kuin käyttää vanhaa kirkkorukousta ja rukoilla niiden puolesta, joiden osana on ostaa ja myydä. Kaiken seurauksena ihmissuhteet kärsivät. Siitä muistuttaa virkatodistuksessa rasti ruudussa. Kaikki on romuttunut, jos purkamaton suhde ilmoitetaan (X) elää avioliitossa. Vai olisiko kumppanista tullut kuivahko ristinvarsi ainaisilla myyntimatkoillaan.

 30.8.2009
Uusi kellaripeto on tullut ilmi. Uskallanko enää kirjoittaa mistään, kun mieltäni askarruttavista asioista tulee totta. En ole liittoutunut kenenkään kanssa. Aina teen jotakin tavallisesta arjesta poikkeavaa, kun lähellä ja kaukana tapahtuu. Unessa on kaikki mahdollista. Minua riivaa painajainen hypätä alas hyvin korkealta, että alaskatsominen pyörryttää. Minut pudotetaan, syöksykierre alkaa. Henkäisen syvään ja levitän siipeni. Olen oppinut lentämään. Alhaalla levitetään sanomalehteä alastulokohdaksi. Sveitsin ystävien lahjoittama hiirimatto, valkoinen risti punaisella pohjalla, on vielä selvempi laskeutumiskohta. 

Kellari unessa: "Sielun Asuinsijan pohjakerros, jossa on usein synkkiä ajatuksia ja muistoja. Perimmäiset vaistot, syvät tunteet ovat tulossa päivänvaloon." Kuinka maailma suhtautuu kellaripetoihin keskuudessamma. Onko se rikoksen uhri, jota kivitetään. Ei sellaista saa puhua kuliissien pönkittäjistä korkeimmilla virkapaikoilla. Elementilleni, metalli, olen saanut tuhoavan elementin, tuli. Sitä syntymälahjaa yrittää vahvistaa kutsumaton haltiakummi vai oliko hän se "akka puhemiehenä, piru perämiehenä". Miksi meitä ei opetettu pitämään puoliamme. Liian monesta surunlapsesta on tullut ilotyttö. Siitä kellaripedot pitävät huolen ainaisilla saalistusmatkoillaan. 
Kotoa saamani mallin mukaan uskon elämänikäiseen yksiavioisuuteen. Äidin kuoleman jälkeen sain muistutuksen. Mitä minä suren äitiä, olihan isän suru suurempi, kun menetti puolison 57 avioliittovuoden jälkeen. Minä en ollut pystynyt samaan, (kun siviilisäädystä ja kumppanista oli vain merkintä virkatodistuksessa (X) elää avioliitossa. Haen avioeron, eihän voi elää aviossa (X) kanssa. Minut tuomitaan avioeroon. Sitä isä ei tiennyt.) Olen kiitollinen että sain pitää äidin 50 ja isän 60 vuotta. Minusta on tullut aikuinen. 

On sukupolvenvaihdoksen aika. Suomi-neito on kuulunut välillä länteen, välillä itään. On ollut autonoominen itsestään määrätessä. Ei hyvä. Pitää olla itsenäinen ja iso! Sodan seurauksena Suomi-neidolle tehdään rasvaimu ja toisen käden amputaatio. Aika mataa päivä päivältä kohti kohtaloaan. Kun Suomi putos puusta, se kävi liian äkkiä. Kiirehti EU:n syliin nettomaksajana, että varmasti täytetään rippikoululaisen virsilaulumerkki tietämättä tammenlehvän arvoa ja uhrauksia. Osallistun gaala-iltaan tulevan kuningattaren seurassa. Luodolla olen oppinut maan kielen. Se ei tunnu pakkoruotsilta. Ilta jatkuu 6pack:illä. Suljen Tv:n, minua ei naarata. On perusjuntit vitseineen, on yhden yön tähdet. Vittuuko sitä 15 vuotta kiertää mualimoo, kun saman suosion voi saavuttaa yhdessä yössä. Tämäkö on Suomi-neidon tuhannen ja yhdeksänkymmenenviiden yön tarina?

Kuuma linja - Der heisse Draht - luutahirssi

"Elämme jälkiteollisen yhteiskunnan palveluyhteiskunnan jälkeistä informaatioyhteiskunnan vaihetta." Voisiko sen sanoa toisinkin. Kevät 2000 uusi osoite kymmenen vuoden poissaolon jälkeen. En tuntenut ketään. Kaikki näyttivät tutuilta Tv-sarjan kauniilta ja rohkeilta. En tiennyt mistä he puhuivat. 
Liikennevaloissa joku uskalsi sanoa jotakin ja valon antaessa kulkuluvan pyysi anteeksi, että oli puhunut. 
- Niin pitääkin tehdä, pyytää anteeksi, sanoin. 
Olihan meille annettu enemmän velvollisuuksia kuin oikeuksia. 

Työvoimatoimistossa sanoin palanneeni takaisin. Et voi olla paluumuuttaja. En tiedä, kuinka kaukaa ystäväkseni lupautunut emeritusprofessori oli tullut, kun palasi lapsuuskotiinsa "perinnemestareissa" paluumuuttajana. Samaistuin häneen, mutta vain mielikuvissa. Minun paluuni lapsuuskotiin on estetty ja tehty mahdottomaksi jatkaa keskeytyksessä ollutta työtäni. En ollut paluumuuttaja. On siinä ollut selvittämistä, kuka olen, mistä tulen ja mitä aion tehdä.

Ennen lähtöä uusin henkilötodistukseni, että voin jotakin todistaa olevani papereiden mukaan. www-sivujen takana oli kaikki. Kuka niistä puhui oli nuori, jolle tietokone ja netti oli opetettu jo koulussa. Tietoyhteiskunta kaikille oli jokaisen projektin takana. Kukaan ei ymmärtänyt, että verkkokirjoitustaito puuttui. Siitäkin varmasti on tilastoja laadittu. 
Eduskunnan auditoriossa esitteli omaishoitaja ajankäyttökäppyränsä, mitä hän milloinkin teki päivänmittaan. Minä olisin varmasti ollut estynyt hoitamasta, jos koko ajan olisin ollut koneella. Sitten kun tunsin tarvetta, nyt pitää hankkia sähköposti, tuli avuksi työttömien nurkkaus. Oli työllistetty nuori, joka lupasi opettaa. Siellä oli villi meno, kun ravivetoa seurattiin. Lopulta kaupallinen luukkuosoite oli avattu minun nimellä. On ollut pitkään täynnä roskapostia 10.2 mt. Omalle koneelle tuli phnetin osoite. Sielläkin oli alkuun roskapostia, mutta onnistuvat jonkun suodattimen kautta puhdistamaan roskapostista. 

Digi-Tv -valmiuden hankkiminen olikin minun ymmärryksestä kiinni. Joku sanoi, että lankapuhelinyhteys tullaan tarkistamaan samantien. Ei tullut puhelinmiestä, kuuluvuus hävisi ja hankin uuden puhelimen. Toisen kerran olisi tarkastettu 61 € hinnasta laitteet, mutta siitä kieltäydyin. Vika selvisi kellarin ja kerroksen välillä. dna osti phnetin liiketoiminnan. Ollaan alkutekijöissä. Modeemi uusiksi ja tv sekaisin. Se ei ole ollut katsottavassa kunnossa analogisen lähetyksen loputtua. Eihän tuosta ole väliäkään, kauniit ja rohkeat ovat jalkautuneet kaduille ja byrokraateiksi virastoihin. Joka paikassa heitä on liian vähän väestövastuuseen nähden. Milloinka tietoyhteiskunta on tullut informaatioyhteiskuntaan. 
Minä ole siirtynyt tarinayhteiskuntaan, jätän sähköpostin miestenmitan ja naistenkin välineen kaupustelu, osto- ja myyntiliikkeeksi netissä. Englannin kuningatar kysyi uudelta pääministeriltä, joko hän tiesi, kuinka ydinsota aloitetaan. Der heisse Draht toimi aikansa varmasti ja luotettavasti. Jos jotakin oli kysyttävää, vastaus tuli paluupostissa ilman sarvia ja hampaita. Luottamus säilyi. Nyt en usko enää mihinkään. Saan alkaa alusta.

-ton, -tön - puute vai mahdollisuus

Autottomalla omaishoitajalla ei ole munaa politiikan ja bisneskielellä ilmaistuna. Olisi ollut kyydittäviä. Hankin pyörätuolin halvaantuneelle äidilleni. Sisällä hän sai käyttöönsä pyörällisen kelkan apuvälinevuokrauksesta. Pelkällä nimellä ilman osoitetta tuli kirje, jossa pyydettiin palauttamaan kelkka. Soitin apuvälinekeskukseen ja sovin, että äitini käyttää kelkkaa niin kauan kuin tarvitsee. Tulee uusi tiukempi sävyinen kirje. Olin hoitanut asian ja ajattelin. Tulkoot hakemaan, jos joku tarvitsee sitä enemmän. 

Työnnän äitiä pyörätuolissa vuodeosastolle. Huomasin, ettei enää selvittäisi kotona. Isä työntää omaa pyöräpotkuria vierellä. Äiti antaa ohjeita, että kelkka pitää palauttaa. Lupaan sen tehdä viipymättä, ettei jäisi kuleksimaan nurkkiin. Sille tielleen äiti jäi. Pyörätuoli jäi isän käyttöön. Sillä pyörätuolilla kyyditsin tätiä, joka ei jaksanut kävellä. Käytiin joskus kaupassa ja hautausmaalla. Olihan se pyörätuoli vähän rempula, mutta silläkin tehtiin matkaa, joka autolla olisi ollut kiellettyä. 

Tulee suuret 150-vuotissyntymäpäivät suurlähetystön puutarhassa. Avec tulee kuvatuksi hymyilevänä avoauton ratissa. Olen kiinnostuneempi sponsoripojista, kun olen ajokortiton. Pojat hymyilevät ottamassani kuvassa. Siksikö, etten ole kiinnostunut miljoonahintaisesta autosta, vaan ihmisistä.


220 päivää pakkotyötön saadakseni OELV:n irtisanotuksi ja maksamani rahat takaisin käytettäväksi, kun sijoittaminen tulevaan aikaan tuntui turhauttavalta tulojen puuttuessa. Totuus on tarua ihmeellisempää poliittisesti. Kaikki luvatut etuudet ovat lainmuutoksen, konkurssin tai muun ryöväyksen takana. Näihin toteutuneisiin selityksiin törmään tyhjentäessäni paperiarkistoja. Tulossa on jotakin ennen koettua; nälkävuodet, sota, jälleenrakentaminen. Kun kaikki on hyvin tulee lama, jonka sivuutin bisnesenkelinä. Soitan radion ylivelkaisten keskusteluohjelmaan. Lopuksi saan kommentin: 
- Onneksi sinulla ei ole velkaa ulosotossa. 
Olihan minulla kulutusluottoa, jonka käytin miljoonaperinnön pelastamiseksi. Nyt sekin on maksettu. En ole jumalaton, vaan tunnustan uskoni sujuvasti suomeksi ja saksaksi. Englanniksi ja Äiti Teresan kielellä My Lord johtaa sarvipäisten loordien pornosivuille. Sitä tarjotaan tuutintäydeltä kaupallisiin sähköposteihin. Mitään ei ole tehtävissä tässä markkinataloudessa julman jumalan tyydyttämiseksi. Siihen ei pysty maan hallitus eikä presidenttikään, vaikka niin meidän pitäisi uskoa. 

Syntyperästäni olen aivan varma, että olen kunnioittamieni vanhempien tytär ja kuulun 8-lapsiseen sisarusparveen. Sitä kesti 12 ikävuoteen asti. Silloin maailmani avartui oppikoulun kautta kuin pikku-Laurille. Maailma on avara, pikku, pikku-Lauri. Siin on monta loukkoa, pikku, pikku-Lauri. Vai avartuiko? Suomen rajojen ulkopuolelle kylläkin, mutta rajojen sisällä ahisti. Elettiinhän niin avoimessa yhteiskunnassa, mutta suljetun yhteiskunnan säännöillä. Samaa ahdistusta tunsi korkealla virkapaikalla luennoitsija, joka puhui Hyvinvointihyrrän aloitusseminaarissa. Puhe oli tavoittanut minut ja kerroin sen hänelle. Hän hipaisi olkapäätäni kevyesti ohimennen kiitokseksi palautteesta. 

Myöhään illalla työpäivän jälkeen palaan kotiin nälkäisenä. Terävällä leipäveitsellä nirhaan vasemman käden etusormen melkein irtipoikki kovaa limppua leikatessa. "No, onko sinulla nälkä?" -mainos mielessä. Pieni poika yrittää leikata leipää itselleen. Verta tulee kuin häränkurkusta. Tuppoja sormeen ja ensiapuun. Onneksi ei mennyt jänne poikki. Ei edes tikkejä, viilto oli niin hieno. Seuraavana päivänä jo työhön sormi oikosena. En ilmoittautunut Hyvinvointihyrrään, olihan se jo tuttu väkkärä koulutussisällöltään. Tietty pieni poika Passaussa sai nimekseen Lauri Suomi-muistoista.

Perinnemaisema

Kun Suomi putos puusta, maito oli milkkiä. En osta enää maitoa, ostan lehmänkuvia. Valiolehmät ovat yksinäisiä. Ruotsin lehmänmaito on lehmälaumatölkissä. Lakkasin keräämästä lehmänkuvia, kun Lindan silmillä katsova lehmä muutti Ruotsiin. Ei enää soita kyykkyviulua. Sen tulee tekemään Madonna Jätkäsaareen rahakkaalla keikalla. Voiko konsertin objekti olla paljaissa pakaroissa enemmän kuin kuultavassa musiikissa? 

Näille minä hymyilen vaihtaessani Vihtaniemestä Vattuniemeen. Kotisivullani >http://www.koti.phnet.fi/maire41http://kleinitar.info/MaireTirkkonen/http://kleinitar.info/MaireTirkkonen// < kuva Vattuniemen rakentamattomasta rannasta palauttaa mieleen Ruohikkoapajan Vihtaniemen kärjessä. Se oli meidän uimapaikka, nuotanvetoapaja ja lehmille mieluisa laidun käyskennellä rannalla. Oli lehmänlevollisuus märehtiä ruokansa levätessä. Lehmät jäystivät ruohonsa maisemaa hoitaessa. Viihde- ja vapaa-ajan viettäjien rantauduttua Vihtaniemelle maisemanhoitajat viettävät vapaata Tuonelan karjana. Juhlikki, sarvipäinen kellokas, on löytänyt vihreät niityt sieltä missä paimenpoika sunnuntaina on metsäkirkossa. Soi kunniaksi Luojan nyt virsi kiitoksen. Tuon kaiken hyvän tuojan ja suojan ainaisen. Hän säät ja ilmat säätää ja tuulen tainuttaa. Ja hyisen hallan häätää ja viljan vartuttaa. Pääsen tähän päivään, jolloin maansato antaa leivän pien- ja lemmikkieläinten kautta uupumattomille yrittäjille. 
Ruokaa ei tuoteta maailman nälkäänäkeville, vaan se tuo rahan vaivanpalkkana siedettävään toimeentuloon. Se ei ole ollut minun murheeni, pistiväthän maalla asuneet vanhempani pellot pakettiin ja lehmät lihoiksi sen ajan tukiaisia vastaan. Vanhempani toimivat aina parhaaksi katsomallaan tavalla vallitsevissa olosuhteissa. On ollut aika viljellä ja olla viljelemättä. Kuinka tämä minua koskettaa samaistun TV:n "Sisarrakkautta"-sarjaan, jossa sukupolvenvaihdos tapahtuu isän mentyä uudelleen naimisiin. Jo kahden sisaren elämään mahtuu paljon, kuinka paljon mahtuu kuuden siskon ja kahden veljen elämään menneessä maailmassa. 1/8 osuudella on kyse sisarrakkaudesta ja vähän veljenkin piäsnuatikoihen hämmennellessä asioita parhaansa mukaan mieleisekseen.

Parantaa juoksua

"Parantaa juoksua kuin sika vatukossa" on toteutunut kertauksena elokuussa. Vattuja on kaikkialla, missä pusikkoa. Nyt voin poimimisen aloittaa heti poikkeamalla tieltä pari askelta vatukkoon. Tielinjan aukaisu salojen halki tuotti aakeeta, laakeeta piennarta. Vattuja voi poimia autonvalot suunnattuna metsään. Tätini vaikersi, ettei ollut saanut leipää viikkokausiin. Ihmettelin, että leipoohan Oululainen myyntiin koko maahan. Hän kuitenkin tarkoitti kotona leivottua ruisleipää.

Äitini ryhtyi leipomispuuhiin. Kun leipiä oli tarpeeksi paljon kasassa, oli lähdettävä niitä
viemään Heinäveden puolelle. Minä jäin vatukkoon poimimaan päiväksi. Illalla ottaisivat mukaansa paluumatkalla. Korit täyttyivät nopeasti. Naapurin työpäivä leipomossa oli päättynyt. Auto pysähtyy kohdalle, Marja sankoineen ryntää metsään pää kolmantena jalkana. Olen ihan hiljaa, täydet marjakorit paljastavat, että joku ehti ensin. Kaksi kertaa hän pysähtyi ihmettelemään korien äärelle ja luovutti. Auton pörinä paljasti minun jääneen yksin. 
Nyt Mosse otti vainun ja pikavauhtia tuli luokseni. Tervehdittyään lähti omille teilleen. Marjoja metsässä riitti kaikille Vihtaniemen asukkaille ennen tientuloa. Sen jälkeen uusille naapureille tuli ystävät ja kylämiehet keräämään marjat talteen. Kateus on vienyt marjat metsästä ja kalat vedestä. Yli sadan huvilan voimalla lisätään sijoitetulle rahalle lisäarvoa rakentamalla mukavuuksia "tiettömän taipaleen taakse". Siinä menee rannan käyttöoikeuskin. On meille vain metsää, kun ollaan kapeassa niemessä. Nostetaan kiinteistöveroprosenttia ja arvotetaan 1936 rakennettu lapsuuskoti toteutuneiden lomakiinteistöjen arvonnousun mukaan. Osakkeet ovat miinuksella, mutta lahot mummonmökit ovat arvossa arvaamattomassa. 

Rintamamiestontit kaavoitetulla alueella toisen sukupolven lunastettavana ovat hinnoissaan. Uusille asukkaille luovutetaan tontteja yhden euron yksikköhinnalla. Näin pörssiin viety Suomi saa uudet asukkaansa. Mummonmökki oli ensiksi kunnantorppa, josta tehtiin taksvärkkipäivät. Koskela oli pappilantorppa. Historia on kuitenkin sama, kun torpparit yötä myöten selvisivät velvoitteistaan. Setäni vangittiin punaisena. Kuoli nälkään ja sairauteen. Torpasta tuli pienviljelystila, jolla oli oma ranta lähteä aina veneellä joka suuntaan. Tuli peltojenpaketoimisen aika. Koko maahan kohosivat voi- ja viljavuoret. Ylituotanto piti lopettaa, rajata perunamaan koko, ettei yhtään perunaa tulisi ylimääräistä annettavaksi silloisille saariin asutetuille kunnanholhokeille. 

Mummonmökki on riiston kohteena. Korkeintaan uimakoppina käyttämäni rantasauna on pitänyt varustaa jätevesijärjestelmällä. Jos se ei täytä vaatimuksia, puretaan rannalla oleva rakennus pois. Kunnan uudet päättäjät ovat muualta tulleita johtajia. Tähän saakka johtajuus on ollut hukassa. Kuntalaiset ovat kuitenkin sodankäyneiden miesten jälkeläisiä. Muistan Marj Vuoreisen ihmettelyn, kun Pitäjäneuvosta oli kyyditty rajalle. 
- Sennii kahmuran olivat ottaneet kuletellakseen. Pitäjäneuvos nuorena miehenä oli menettänyt jalkansa työmaaonnettomuudessa. Puupää periytyy, puujalka ei. Osat ovat näytelmässä tänään toisinpäin. Kunta kirkastaa mainettaan tuhoamalla Tuusniemen oekeet immeiset sukupuuttoon ja houkuttelee valmiille kaiken maailman kahmurankulettelijoita. 
Yhteensattujissa on suuri virhe sekoittaa Evilä Pitkämäkeen. Tuohtuneena hän sanoo keihäänheittäjää hepinkeittäjäksi. Urheilussa on omanarvontunto noussut päähän toisen urheilijan saavutuksiin verrattuna. Ja näitä niin sanottuja hepinkeittäjiä riittää alalle kuin alalle muistaen vuoden 1991 selittelyt. Kyrölle olisi minulla työtä tarjolla.

Aallokko, aallokko kutsuu

Paras osa kotimatkasta on ollut 7 km kirkonkylän rannasta Vihtaniemelle. Ruuhka-Suomesta päivä junalla tai joskus bussilla Karvion kautta kissan kanssa tai ilman on matkamuistoina unohtumaton. Omaishoitajana katsoin virtuaalisesti Juojärvelle isä pyörätuolissa kaihoten kotiin. En ole ollut tekniikan ihmelapsi. Autoton, ajokortiton, veneetön ja 220 päivää työtön on suuri puutteeni. Soututaito airoilla on tallessa. Ukin opetus selvitä vesillä sai ihailevan tunnustuksen. Aallokko velloi sopivasti. Pieni tyttö pelkäsi keikutusta. Ukki vielä revitteli hakien suuria aaltoja kuin surfari. Silmät suurina tyttö kuiskaa: 
- Ukki, perkele? 

Mitä tänä päivänä kuvat kertovat. Sinisimmät aallot jatkuvuutta, harmaat aallot toiselle seilata pilvenä ja toiselle maanpakolaisena. Ei aika eikä maantapa ollut oikea nauttia kaikkien luvatusta perintömaasta ja sen suomista mahdollisuuksista. Hyvä opetus on kuitenkin koettu todeksi. 
Olimme Päijänteen saaressa mökillä. Huvilanomistaja järjesti veneajelun. Lähdimme tyynestä rannasta, kiersimme saaren toiselle puolelle Tehinselälle. Moottorin voimalla vene puski aaltojen läpi. Kasteli meidät läpimäräksi. Ei ollut pelastusliivejä eikä vettäpitäviä vaatteita. Tyttö istui hiljaa ja minä olin kiitollinen ukin opetuksesta vesillä: 
- Ukki, perkele! 
Hän ei olisi ikinä järjestänyt meille myrskyssä veneretkeä selviämisen äärirajoilla. Silloin pysyttiin maissa viikosta viikkoon, jos pohjoistuuli salmella nosti vaahtopäitä. Myrsky ja sumu ylätti pakollisilla veneretkillä, kun säätietoja ei vahdittu joka tunti. Lähdettiin, jos sää salli ja tehtiin jotakin muuta, kun myrskysi, jos ei ollut pakko ehtiä lääkärin luokse hengenpelastamiseksi.

Silmilläsi katson maailmaa

Suomi putos puusta kaikki kävi kovin äkkiä. Saksa, Ruotsi ja Venäjä huokas kuin yhdestä suusta, kun Suomi putos puusta, ei nähty itse sikaa eikä edes säkkiä. Minun 1/8 -isäni on lähtenyt seilaamaan siniselle Saimaalle. Juojärven aallot on seilattu päivittäin kuin Hurtigruten Bergenistä Kirkkoniemeen ja takaisin. Tientulo varmisti meidän rantaan muukalaisille hautausmaavarauksen. Rantautuminen kirkonkylän rantaan satamassa tuli maksulliseksi. Meistä tuli Vihtaniemen venepakolaisia, joita ei hyväksytä millään rannalla. 

Istuttiin puukasan päällä ja kerroit, miten Wiljamin pankkikirjalla varas nosti rahat ja palautti tyhjän kirjan puvun taskuun. Ei ollut lukollisia laatikoita pitää rahojaan paremmassa tallessa. Katsoin juuri Vanhaa Kettua, kuinka tullissa merkattiin huumelaatikko radiolähettimellä ja rekka ryöstettiin. Näin selvisi kuusi vuotta vanha murha, yhteistyökumppanin murha ja sotkeutuminen huumeiden salakuljetukseen. Puolustaessani Wiljamia elämän varastajalta, minusta on tehty osasyyllinen. Tänään viimeksi sain kuulla, että sama jatkuu, mutta minä olen se kohde, jota kupataan. Suutuin isälleni, kun esittelin hänelle vuokraamaani työhuonetta voidakseni tehdä omaishoitamisen lisäksi ammattityötä elinkeinoasiamiehen/kunnanjohtajan kielteisestä työvoimapoliittisesta lausunnosta huolimatta. 

Ensiksi isäni sanoi kaikkien vävyjensä olevan samanlaisia. Puolustin yhtä, mutta nyt en puolusta enää yhtäkään. Toiseksi hän sanoi kaiken olevan Eetun peruja, mistä tunsin mielihyvää. Minun ratkaisustani oli kyse, että voin jatkaa vielä omaishoitajana. Hänelle oli tärkeätä omistaminen kuten kaikille muillekin. Omat ja vieraat olisivat halunneet 1/8 -isäni lähettää laitokseen, että perinnönjako olisi tapahtunut jo äidin kuoltua 1992. Vuoden kuluttua tuli asetus omaishoidosta, tuli omaishoidontuki ja kunta peri sen isältä takaisin minun tekemästä työstä. Tulevaisuudessa on kuitenkin "siivet korkealla ja juuret syvällä", siitä on tutkittua tietoa. Kuinka vaalirahasotku voi tapahtua laillisesti kaikkien valvovien silmien alla? Kun se voi tapahtua uskottomuudessa vähässä, se voi tapahtua kollektiivisessa uskottomuudessa paljossa. 

Mitä minä huolin veitikka nuori, kun olen siitä selvinnyt omilleni. Suuttumukseni seurauksena 1/8 -isäni sai potkutella potkuriaan odotellessaan minua mukaansa kotimatkalle. Nyt saat selvitä yksiksesi. Kun aikojen perästä menin Tuuspeltoon, isä oli unohtanut tunneryöppynsä. Näitä adrenaliinipiikkejä aiheutin tietämättäni. Sisuhormoonilla voitettiin kaikki vastoinkäymiset, mutta omat voimat hupenivat nollille unenpuutteesta ja riitelystä. Kuitenkin sain harjoitella isän kanssa yhteisten asioiden hoitoa 10 vuotta 1900-luvulta lähtien, olihan 1/8 -isäni antanut minulle prokuran hyväksyen hoitajakseen viimeiseen asti. Kaikki toiset halusivat säilyttää isästään elävän kuvan. Sitä en tiedä, kuinka hyvin ovat siinä onnistuneet. 

Omia vastoinkäymisiä en koe Jumalan kostoksi isän puolesta lapselleen kolmanteen ja neljänteen polveen. Ympärilläni näen kuitenkin paljon pettymyksiä kuoleman, sairauden ja muiden menetysten kautta. Elämä jättää jälkensä. Jokilaivaristeily Tonavalla odottaa. Sotaretkestä Venäjälle ja epäystävällisestä vastaanotosta jäi pysyvät muistot. Sinne ei ollut halukas pyrkimään eversti, jolle jäi 200 hevosta huolehdittavaksi rauhan tullessa. Sotaherrat asettuivat meidän yläpuolelle tuntien oman mahtavuutensa. Yhden sellaisen kouhottajan hautasin eroottiseen hautausmaahan. Tänä päivänä meillä ei ole edes hautausmaaseuraa kuin juutalaisilla. Emme vielä ole oppineet uudelleen elämästä, mitä meidän täällä käydessämme pitäisi oppia. Levengood sanoi tulevassa elämässä olevansa "Älä tallaa nurmikoita" -kyltti. Mauri Kunnas piirsi minut silmälliseksi ja korvalliseksi tolpaksi seitsemän koiraveljeksen perhekuvaan. Täydellinen veljessarja 7/8 + 1/8 = 8/8= 1. Sitä vanhempani eivät saaneet nähdä eläessään. Sydän on särki.

Silta -- Brücke

Leninille hyvästit -elokuva kertoo Berliinin muurin murtumisesta isoäidille, joka ei ollut niihin aikoihin ihan tajuissaan. Kun hän pääsi tolkkuunsa, uskoteltiin hänelle, ettei mitään ollut tapahtunut. Muuri ei ollut mihinkään hävinnyt. 

Enneuni kohtaamisesta sillalla saa minut katsomaan sillan symbolimerkitystä - silta: Silta edustaa yhdyssidettä kahden ongelman, kahden ratkaisun tai kahden näkökulman välillä. Sillalla seisominen osoittaa unennäkijällä olevan kaksi vaihtoehtoa ja että hänen on vaikea päättää kumman ottaisi. V.1961 Jännevirran sillalla tietämättömänä kumpikaan Berliinin muurin kohoamisesta ja tulevaisuudesta sain valokuvat "Unvergeschliche Maire an glückliche Stunden". 

Valintani perustui isäni sotakokemukseen, olihan hänet haettu sotaan ensiksi saksalaisten rinnalla ja lopuksi saksalaisia vastaan. Tämä kohtaaminen on kuitenkin ollut unohtumaton ja onnellinen, sillä sain kiitoskirjeen hänen tyttäreltään kaikki nämä vuodet kestäneestä julkisesta ystävyydestä. Papa ei voinut enää vastata kirjeisiin. Jaakko Löytty siirtyi rakkauslauluihin ja niiden laulujen voimasta minä elän. Viime vuosituhannen omaishoitajana tietysti myös kukkientuoksusta. 

Pustan tuulet puhalsivat purjeisiin kuluneella viikolla. Kohtaaminen unessa tapahtui Ohtaansalmen sillalla, joka on erottanut meidät savolaiset karjalaisista. Nyt ei ole enää kahta vaihtoehtoa. Elementiltäni metallina "minä kultahan sulan, vältän ruostumisen uhan". Vai olisiko tämä jatkoa sille mututiedolle, että vierivät kivet eivät sammaloidu. "Aikuinen on aika ihminen, hallitsee menneen ja tulevan." Liian paljon näen ympärilläni rahanvaltaa ja henkistä väkivaltaa käyttäviä. Turpa mutturalla, suitsia purien katselevat minua. Tuleehan se inhotus ääneen lausutuksi mutisten tai suoraan kysymällä. "Mikä sinä luulet olevasi?" - Oon mikä oon, muuksi en voi tulla. En kuitenkaan papille puolen tunnin onni vain. Siirryn rakkauslauluihin minäkin, onnellisista onnettomiin ja loppujen lopuksi ikionnellisiin.

15. yö taas saapuu painajaisineen

Älä unta nää!
Näkis vaan!
Viimeksi enneunta
josta tuli totta heti herättyä.
Ihmiskunta tekee itsemurhaa.
Eikä se ole vain minun uni vaan Juicen kanssa samaa unta nään. Olen säästänyt rekvisiitat muistona elämänmatkan varrelta. 1979 sain oman ammatin tai ammatti valitsi minut. Vanhempani ostivat osakkeen kirkonkylästä, kun kaikki naapurit olivat lähteneet Vihtaniemeltä maailmalle, nuoret ja vanhat. Kunta tulee tyhjentyneisiin mummonmökkeihin ja aloittaa omat toimenpiteet ulosottomiehen ja rakennustarkastajan määrätessä tahdin. Meidän yllemme langetetaan tuomio:
- Maaoikeushan sen viimekädessä päättää. 

Kaikki rekvisiitta kantaa minun historiaani. Verottaja sanoo, ettei ota kantaa toisiaan sivuaviin päätöksiin. Sen tiedän ennestään, ettei koira koiranhännälle pole. Se on sitä solisalirattia. Uusrikkaat kunnanmökkiläiset lähestyvät omahyväisesti pyydellessään mukaan hankkeisiin, jotka lisäisivät heidän hirsilinnojensa rahallista arvoa. Nein, Danke on vastaukseni odotettuun Ja, bitte myöntymiseen. Sen olen oppinut vasta aivan äskettäin. On ollut aikaa ajatella. 
Nyt pitäisi se osata venäjäksi, mutta sitä osaavat vain harakat Tuuspellon piilipuussa. Osaan sanoa Rahmaninov, Ashkenasi ja Vysotski, joka lauloi punaisessa heinäkuussa sudenmetsästyksestä: Ne ampuu naaraatkin, ne ampuu pennutkin. Toisinajattelijana joutui vankilaan. Jos ei olisi silloin kuollut, kuolisi varmasti tänä päivänä Venäjällä. Lupasin pitää turvapaikkaa etsityimmälle bin Ladenille, kun maita ryöstettiin kuin amerikanmalliin intiaaneilta. 

11.9. on tappiontasaus ja kadonneiden arvojen päivä Vihtaniemelläkin. Mielessäni lippu on puolitangossa kaikelle sille, mitä siellä on hävitetty. 

• Kuolleenkourat koivikosta, 
• käärmekuusi, 
• lähde, 
• Tervankeittokallio, 
• Rahkosnotko, 
• Karhunsammalsuo 
• Juolukkasuo, 
• Ruohikkoapaja 

Luoto järvessä on paikallaan tuntemattomien ajaa karille nopeilla veneillään. Toivo elää, kun muutama sarvipää on heittänyt veivinsä. Idän ja lännen kohtaaminen tapahtui unessa Ohtaansalmen sillalla. KeskiKarjalanNelosissa ollaan huolestuneita kunnissa tapahtuvista muutoksista. 

• Koulujen lakkauttamisista, 
• terveyspalvelujen säilymisestä, 
• laitosten peruskorjauksista, 
• veteraanirahastojen kohtalosta 

Voisin antaa raportin, kuinka kaikki toteutui Ohtaansalmen sillan länsipuolella omaishoitoaikanani 1991 - 2000. Otan vaikka sairaalan hälytysjärjestelmän uusimisen. Siitä muutostyö alkoi eikä tainnut ehtiä valmiiksi, kun jo koko sairaala joutui remonttiin. Siitä piti tulla nykyaikaisin koko Suomessa. Se alkoi alkuvuodesta, lusikalla naputettiin metalliputkeen, jos oli hätä. Ei saanut turhaan hälyyttää, kun on vaipat ja hygieniahaalarit. Hoitajille vapautui omaa aikaa mennä porukalla ulos tupakalle, kun summerit eivät soineet. 
Katri oli dementoitunut ja levoton. Tätini yksijalkainen vuodepotilas, jolle jätettiin Katrin vahtiminen, jos ei ollut sidottu pöytälevyllä tuoliinsa. Täti nukahti, Katri lähti sängystään ja kaatui. Lonkka murtui ja se korjattiin 3 viikkoa ennen kuolemaa. Olin kerran huoneessa, kun Katri oli lähdössä. Puhuin ystävällisesti, katsottiin yhdessä kelloa ja Katri painoi pään tyynyyn, kun tiesi missä mennään. 
Ennen joulua tätini joutui sairaalaan. Syötin iltaruokaa. Korviinsattuva poranääni rikkoi hiljaisuuden. Täti oksensi kaaressa lisän kanssa, mitä oli syönyt. Ilmoitin ääneen hoitajalle, että on kidutusta olla potilaana rakennustyömaalla sen kestäessä lähes vuoden. Hoitaja siivoaa jälkiä punottaen ja syitä keksien. Mutta siitäkin huolimatta Dresdenin liekki paloi sisälläni. Joulun aikoihin kukkakorilähetys etsi minua sieltä ja täältä. Lopulta osasi tulla hoitopaikkaan. Se oli osastonhoitajalta. Mistähän syystä? 
Osastonhoitaja jäi eläkkeelle ja halusi erota sovintoa tehden. En ollut riidellyt, olin vain sanonut ääneen, miltä musta tuntui. Minulta kysyttiin, olenko käynyt vuodeosastolla. En, sillä siellä ei ollut ketään omaisiani sisällä. Nyt nuo mutuni ovat totisinta totta.

Tänä vuonna Afrikassa marakatit kerran....

Vai puhutaanko uudessa puhelimessa? Etsin puhelinyhtiön jäsenkirjaa. Kodinkansiosta löytyi kirjekuori, jossa olin jäsenkirjan saanut kirjattuna. Syntymähumalassa luulin sen jo löytäneeni ja saman tien hukanneeni. Ei ollut kuin kirjekuori. Muisti alkaa vähitellen palautua. Jäsenkirjan olen vienyt puhelinyhtiölle ja vastineeksi saanut kaksi osaketta sisältävän osakekirjan. Sen olemassaolosta puhelinyhtiö kyselee muuttuneita tietoja tai jos muutoksia ei ole tapahtunut, osingot maksetaan tililleni. Verottaja saa samat tiedot. 

PHP myi liiketoiminnan dnalle. Lehtitietojen perusteella me osakkeenomistajat saimme paljon rahaa. Puhelinyhtiö kuitenkin ryhtyi hyväntekijäksi ja lupasi ohjata meidän rahat yhtiökokouksen päätöksellä hyväntekeväisyyteen. Rahojen kohtalosta ei ole kuulunut mitään, ehkä seteleitä on käytetty wc-paperina. Kun viemärit ovat tukkeutuneet sopimattomista vessanpyttyyn heitetyistä papereista, tulee ilmi vaalirahakupru. 
Poliisimies-lehti oli liian paksua ja liukenematonta wc-paperia 1950-luvulla. Viemärit tukkeutuivat, oli lokakaivon tyhjentämisen aika. Rahoitusyhtiöt ja asianajotoimistot ovat olleet aktiivisia tehdessään osakkeista ostotarjouksia. Vielä en ole myynyt. Katson loppuun kuljetun tuhontien. 

Oli kevättalvi kun Yritysakatemia Rastor avasi minulle ovensa. Kutsui hakemaan yritysosaamista sukupolvenvaidostilanteeseen. Opiskelu tapahtui verkossa. Minulle tuli kiire hankkia oma tietokone. Liike välitti käytettyjä koneita, mutta ei ilmoittanut, että se tulee matkahuollon kautta. Siellä se makasi useita viikkoja, kunnes ryhdyin tiedustelemaan viivytyksen syytä. Kotiinkuljetus toi laatikot ja tuoja pyysi käteismaksun antamatta kuittia. 
Siinä oli ihmettelemistä. Uusi isäntä pöydällä, hiiri hidasliikkeinen ja näyttö söheröinen. PC oli herätetty henkiin ja rekisteröity minun käyttöön. Olin sen verran yksikseni avannut enkä nähnyt lukea tekstiä. Silloin minä itkin PC:n ääressä ensi kerran. Olenko menettänyt näköni ja kaikki vaivannäkö on turhaa. Hiiri ja näyttö vaihtoon, jospa se siitä selkenisi. Nyt tulee eteen nettiyhteyden puute. Kaikki on valmiina minun puolelta, mutta PäijätVisio on jälkijunassa. Digiboxi kylkiäisenä kysyin. Mikä boxi, kun en ole muusta kuullut kuin suksiboxista. Tämä boxi tarvitaan, kun siirrytään digitv-aikaan. Se on kokonaan toinen luku. Nettiyhteyttä ei ollut. 

Soittoon vastasi vieraalla aksentilla naisääni. Neuvoksi antoi kokeilla haarotinpalaa. Ja sitä haarotinpalan haromista se on ollut nämä neljä onnellista vuotta PC:n omistajana. Soitto PäijätVisioon osoitti syyttävän sormen taloyhtiöön. Isännöitsijän vastaus puutteeseen oli: Ei olla vielä budjetoitukaan kaapeliyhteyksien rakentamista. Tulee kotiin asentajia kysymyksineen: Etkö sinä ymmärrä? Ymmärrän enemmän kuin viestintäministeriössä ymmärrätte. Jos minulta peritään lakisääteisiä maksuja, on yhteyksien oltava käyttökunnossa. Ja piste. 

Nyt siirrän ymmärtämisen viestintäministeriöön ja -ministerille. Voin kysyä pokkana sen tahon ymmärrystä. Vastausvelvollisuus siirtyy ylhäältä alaspäin ja samalla ruhonjuuritasolla ei ymmärretä enempää kuin minäkään. Lankapuhelimen kuuluvuus meni saman tien. On ostettu uusia puhelinkoneita, mutta vika ei ole korjaantunut. 67 euron tarkastusmaksu kotonani siirsi vian kellarin ja kerroksen välille. En enää ole laitetarkastajia kotiini vailla. Vaihdan lankapuhelimen langattomaan. Saan uuden puhelinkoneen, määräaikaisen liittymän ja pienet perusmaksut. Meidän loppukuluttajien huoleksi on tullut olla hintatietoisia sähkön, puhelimen ja nimeämättömien palvelujen edullisuudesta ja siirtymisestä aina halvimpaa välittäjään. 

Oekee immeinen kävi läpi vaihtoehdot nopeasti, mistä kirkosta tai lahkosta pääsee helpoimmin taivaaseen. Valtakirkosta helluntalaisten kautta jehoviin. ABC kissa kävelee tikapuita pitkin taivaaseen. Kaikki tuntemani jehovakummit ovat kuolleet, vaikka lapsuudesta lähtien kiersivät saarnaamassa joulunviettoa pakanallisena menona. Puhelimen hankinta jäsenkirjalla ajanvarausta varten oli yksinkertaista. Viimeisen valintani toteutumista odotellessa sain 15 sivua, pienellä fontilla präntättyä tekstiä uudesta kotipuhelimesta. Onko minulla kysyttävää, kysyi puhelinmyyjä. On, mutta sinä et osaa vastata. Oleellisen olen ymmärtänyt, mutta lisäkysymyksiin sain vastauksena 15 sivua tekstiä, jonka lukemiseen tarvitsen suurennuslasia.

Tulikettuja

dna, voisit sen tehdä hyvää metsästyslakia noudattaen. Ostit PHnetin liiketoiminna rahastaaksesi meiltä puhelin ja laajakaista maksuja. Vastineeksi et kuitenkaan ole pystynyt pitämään PHnetin tasoa. En ole tänäänkään niin kännissä, ettenkö sähköpostistani tunnistaisi vieraan miehen postin vastaanottajana, vai mitä tekee timo.hanninen@phnet.fi minun koneellani. dna, onnittelit kahdella kynäpussinkokoisella, fuksianpunaisella läppärin suojapussiksi tarkoittamallasi tuotteella hyvästä valinnasta. Kysyin puhelimella, mitä minä olin valinnut. Sieltä vastattiin, etten mitään ollut valinnut. Fuksiapunaista pussia ei tarvitse palauttaa. Ja kohta sama lähetys uudelleen kotiinkannettuna. 

Olen jo ostanut uuden modeemin, kun dnalla on omat laitteet minuakin varten. Tähän merkkisidonnaisuuteen olen törmännyt aikaisemmin leipoessani. On käytettävä Pirkka-leivinjauhetta, Pirkka-rasvaa, Pirkka-jauhoja. En ole käynyt vuosiin Pirkka-tuotteita myyvässä liikkeessä. Silti voin leipoa tuloksena tårtta på tårtta ja sitä on dna kaikessa rahastusyrityksessään. Fantasiana pojilla siittimet sikinsokin ja vieressä vielä viis tissii. 

Olen lopettanut yritystoiminnan vaaditulla ilmoituksella. Puhelinnumeron siirryttyä keltaisille lehdille kalliista maksusta en ole enää sielläkään tavoitettavissa. Kysyn uusilta soittajilta, mistä ovat numeroni ottaneet. Netistä. Kuinka se on mahdollista? Menen nettiin ja sieltä löydän hierojana itseni intiimihierontaa tarjoavien joukosta. Sinne en koskaan ole ilmoittanut palveluani. Nyt on siittimet sikinsokin. 
Naapuriin muutti Ilona kolmen tummahipiäisen lapsen kanssa. Lahdessa lapsilla oli parhaat mahdollisuudet päästä Steinerkouluun. Ilona piti huolen, että koirallakin on normaali sukupuolielämä samoin kuin itsellään. Aina eri ukko kainalossa esitteli minut oikeaksi hierojaksi. Siihen ukko loihe lausumaan, että oli saanut Ilonalta kunnon hoitoa. 
. Voi dnapoijat, ettekö millään pysty parempaan palveluun kun Ilonakin pystyi. 
Viimeksi piti ottaa jo modeemin lisäksi digiboxi saadaksenne myydyksi omat laitteenne tilalle ja minun hyöty olisi tarkastusmaksulta välttyminen. Vika oli kuitenkin kerroksen ja kellarin välillä, jonka korjauksesta ilmoitettiin. Vähitellen pääsen eroon dnasta, kun toiset yrittäjät kilpailevat samoista markkinoista.

Nettipaaston jälkeen

Eilen kotiin saavuin ohranjyvä silmässäin. Piti kiirehtiä lähtemistä, sillä juna ei odota. Lahden asemalla kuljen hissin ohi ja käännyn takaisin tullakseni asematunnelissa oikealle puolelle. Asemalaituri on tyhjentynyt harhaillessani. Kohta kuulen takaani lähestyvät askeleet. Uskallanko samaan hissiin vieraan miehen kanssa. Hän ei ole tulossakaan hissiin, vaan kyselee rahojani. Olisiko minulla 10 € antaa hänelle, kun on niin vähät rahavarat. Ovatko kerjäläiset tulleet meille joka paikkaan? Ei ole minulla rahaa antaa pyytäjälle. Eikö edes pienempää rahaa? Ei, edes yhtä kolikkoa. Hän oli suomalainen, hiljainen mies kuin kukatahaansa meistä. 

On itsenäisyyspäivä joskus 1980-luvun alkupuolella. Katsoin ulos kerrostalon ikkunasta liehuvia siniristilippuja. Hyvinpukeutunut nuori mies aukoo roskalaatikoiden kansia. Ei ollut vielä jätelajittelua. Hän etsi ruokaa itsenäisyyspäivänä. Joku kauppasi roskiksesta ottamiaan maksalaatikkopakkauksia saadakseen rahaa. Onko köyhyys synti? Ei, vaan suuri häpeä. 

Töölönrannan kahvilan roskiksia kaiveleville huusi narkomaani hovimestari. On pantu rotanmyrkkyä jäteastioihin. Kesätyössä iltavuorossa nousi maanalainen kansa katsomaan, oliko tyhjentyneissä pöydissä tähteitä lautasilla. Tyhjennettyään lautaset he kasasivat tuolit pöytiä vasten nöyrän kiitollisina, kun kirkuen en ollut häätänyt heitä pois. Vielä illalla käyn maitokaupassa. Sielläkin joku kysyy rahaa saadakseen makkarapaketin, kun matkaa on kotiin 17 km. En tiedä, olisiko rahoistani riittänyt kaikille tarvitseville, mutta porkkanapussin hinta selvitti, että 0,89 pyöristyy jo välisummana 0,90. Pyöristyksen luulin tapahtuvan loppusummassa tarkkaan määrätyn kaavan mukaan. Sentit hinnoissa ilmoitetaan, mutta kassalla niitä ei tunneta.

Siitä kotiintulosta ohranjyvä silmässä kyselen tietoyhteiskunta kaikille -lupausta odotellessa. On ollut johdot irti laitteista, ettei ukkonen ole vahingoittanut modeemia eikä digiboxia. Mutta kysynkin, mitä minun dnan isännöimässä sähköpostissa tekee minulle tuntematon mies:
kari.suvanto at phnet.fi >is yoursPenisSmall? hov small? Doctor quarantees minimum 3-inch with this nature herbal pill hodtu ak _ tanja.saarinen at phnet.fi>Buy Replicas Rolex _ vilorg at phnet.fi>Buy ViagraCialisLevitr from $1,20 per pill.

 En voi muuten ymmärtää näitä selityksiä kuin ohranjyvä silmässä. Minulla on vihamiehinä suvantoja, tanjoja ja pikku-ukkoja, ei vielä vihreitä miehiä. Samaan sarjaan lisään ne presidentintekijä-psykologit, jotka kerjäävät rahaa lähettämillään arvoilla. Minusta on kyse äänestämisestä. Meillä on ilmainen ääni eikä se muuksi ole muuttunut tai siitä ei ole minulle ilmoitettu. Jos ääni maksaa, unohda koko juttu. En äänestä enää. Minua on loukattu. Samaa koskee ammattiylpeitä fysioterapeutteja, jotka sanovat: Eihän hieronnasta tule kuin hyvä olo!! Tai Helfershelferin kannanotto hierojista. 

Muihin loukkauksiin kuuluu piispaehdokkanakin esiintullut kirkkoherra paimenkirjeineen. "Pahoitteleemme eroamistanne kirkosta", sekin minua loukkasi. Maistraatti lähetti ilmoituksen erottamisesta. Enhän eronnut kirkosta, vaan siirryin toiseen evankelisluterilaiseen seurakuntaan muuttamatta osoitetta. Se on pysyvä srk, asunpa missä tahaansa. Kyse on kirkolle ainoastaan rahasta, mutta minulle myös hyväksynnästä olla srk:n jäsen, ettei heitetä kuin hernepussia potilasjärjestöön saamaan tukea omaishoitoajan jälkeen. 
Minulle kaikki tahalliset loukkaukset ovat tienviittoja oikeaan suuntaan. Kotisivuni yhteistyökumppanit ovat säilyneet; sukuseura on sattumalta saatua kuin elämä. Sitä en voinut valita, vai voinko. Suku on pahin, mutta korvaukseksi siitä sain valita seurakunnan kielen, joka on tunneäidinkieleni. Samoin kuin omaishoidonkieli on zu Hause Pflegen. Omaishoitajaystäväni ovat toisella kotimaisella närståendevårdare, joiden kanssa kävimme ketjukirjeristeilyillä neljä vuotta. Kiitin syövästä selvinnyttä tyttöä, että voin osallistua isovanhempien ja lastenlasten leirille Kuortinkartanossa. Tänä kesänä sijaismummona mummottomalle KympinLapselle ja hänen sisarelleen. 

Tässä elämänvaiheessa olen kiitollinen isovanhemmuudesta ja lapsenlapsista. Mutta on otettava etäisyyttä, ettei tule läheisriippuvaiseksi. On itse osattava hakeutua mummona Mikkeliin, jonne maailman ihanin tyttö uhmakkuudessaan joutui, kun mummo teki äidin kasvatustyöntuloksen turhaksi. Mummokin Mikkeliin, että lapsi oppisi tottelemaan äitinsä asettamat rajat. Sinä kulkija 16-vuotias, mikä särki sun sydämesi? Jonakin päivänä sen tajuat ihan itse, ettei äiti eikä mummo ollut hakoteillä. 
Ei eletä kuin pellossa, jonka veräjät on auki. Siellä tulee maailman ihanimmista tytöistä niitä pahoja akkoja, joiden traumaattista alkuperää ei tunneta. 

Afrikassa lastattiin ihmisiä orjaksi Amerikkaan. Siitä kertoo "Juuret" ja sieltä isältänsä Obama sai ihonvärin. Rauhanruhtinas olisi voinut hankkia kantajat Namibiasta, kun polvet olivat kuluneet. Huoltoyhtiö ilmoitti minulle hissirikon aikana: Meiltä saat kantajat. Otatko mustan vai valkoisen? Mustan, sillä valkoinen mies ei kanna. Valkoinen ottaa kaikesta rahallisen hyödyn itselleen ja kehuu. Mulla on, mistähän saisi sullekin. Ritsassa istuu nyt rantoja katselevat raharikkaat. Kunnan varastotalolta lähtee Velho vetäämään aisoista ritsaa. Näky muistuttaa Rajamäenrykmentin kuppari- ja kuohariperhettä tavaroineen ja toimeentuloineen. Tarvittavat kädentaidot kulkevat mukana. Maantie on mahtava maisemakonttori, jos ei tule ryöstetyksi ja raiskatuksi Syntisenlaulunmaassa.