Nyt on vain otsikoita lisättäväksi blogiin, olen niin tyrmistynyt käynnistäni seitsemän vuoden jälkeen suteettisavolaisten maassa. Kuopiossa tähyilin ympärilleni asemalaiturilla etsien hissiä. "Eihän tämä niin suuri asema ole, että olisi hissi." Kuopio on ollut minun suuri pääkaupunkini, kun olin Savossa ja mielessä sitä edelleen Kallavesineen, Kallan- ja Jännevirransiltoineen. Sillasta oli tullut Saksanseisoja teknisen vian takia. Bussiasema oli remontin kaatopaikkana. Voi tätä esteetöntä elämyselämää.
Tuusniemellä havaitsin ihmisten täyttämät ulkoterassit, vaikka loma-aika on jo ohitettu. Ei tarvitse kotona kaljaa kitata, vaan saa julkijuopotella kaikkien nähden. Kantaja odotti jo bussin tuloa ja auttoi matkalaukun kantamisessa. Mitä lähemmäksi kotia tulin, sitä elävämpänä näin menneet asiat kuin filmiltä. Kiinantulva oli taas kerran vienyt rinteestä ja rapun edestä hiekat ja kivet huithittoon. Matkalaukun pieniä pyöriä ei voinut käyttää avuksi, kun aravalla rakennettu taloyhtiö ajaa vielä pienemmillä pyörillä. Vai mistä kertoo nuorten johtajien autolla ajaminen yötäpäivää meidän rappukiviä hipoen omille ovilleen? Pyörätuolilla piti siitä selvitä aikanaan ja selvisin, vaikka särkyneille polvilleni se oli oma rasituksensa. Mistä muusta tämä kertoo kuin järjenköyhyydestä. Vanhusta ja vanhuksen omaishoitajaa on helppo lyödä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti