Jumalaisen heinäkuun kaksi viimeistä viikkoa ovat 66. heinäkuuni mieleenpainuvimmat. Olen palannut kotiin lomalta, jonka Kuortinkartano on tarjonnut minulle teemalla "syöpälasten ja isovanhempien leiri". Kotona odottaa kiitoskortti ja puhuttelee Liebe Frau! Tämän odottamattoman kiitoksen varassa jaksan loppuelämäni. Kovilla panoksilla ampunut yläkerran ukko tulee taas mieleen.
Lauantaipäivän luentopalautteen ja kiitoksen antamisesta päättyi sanontaani: Kissa elää kiitoksella, koira pään silityksellä. Johtaja hiplasi naisien olkavarsia kiitoksensa tehosteeksi. Itse en lämmennyt tällaiselle katteettomalle puheelle. Päinvastoin: Sanat puhuivat toista ja teot toista. Radiopsykiatrini mukaan tämä tekee meidät hulluksi. Mutta se oli minun pelastukseni, suuttua verisesti kuin Bergman. Hän oli lääkittynä hullujenhuoneella kadottaen minuutensa. Suuttuminen koituikin hänen parantumisekseen. Olemme samoilla linjoilla, kun hän puhuu käsityöstä ja tuotteesta.
Hierontakin on tuote käytettäväksi, vaikka markkinavoimat sitä kampeavat tehokkuutensa takia sivuun, että yhteiskunnan tukemalle fysioterapialle olisi jonossa käyttäjiä ja verorahoja tuhlataan oireiden poistamiseen. Jokainen taaplaa tyylillään ja kehittelee bisneksiään.
Asiakkaani kertoi kateellisen naapurin terveiset ohjatessaan oikeaan hoitoon.
- Mitä sinä siellä käyt. Mene fysioterapiaan, siellä saamastasi hoidosta saat Kela-korvauksen. Asetu jonon päähän, jossa saat toiselta luukulta takaisin.
Kyllä meidän poikamme merellä osaavat kehitellä systeemit ja järjestellä jonoja. Muistuttaa naapurimaan aikaa, jossa asetuttiin jonon päähän tietämättä, mitä siellä jonotettiin. Aika oli kommunismi, jota meillä toteuttaa vallankaapannut kokoomuslainen valtiovarainministeri.
Voi aikoja, voi tapoja. Minun ismini ovat menneet puolueiden sekoittamina pahasti solmuun. Seuraavia vaaleja odotellessa kehittelen osakeantia. Muuten historia toistaa itseään pankissa, puhelimissa, bonuksissa. Kaikki minulle hyvitetty on moneen kertaan minulla maksatettu. Kiitokset tulee odottamatta ystävällisesti puhuttelemalla.
- Liebe Frau! Siinä maamonkielellä taatonmaassa on opettelemista, kun useimmin olen kuullut: Turpiin vaan ja onnea! Näin mustalaispoika pyysi itkunalkua hautajaisissa. Naapurin ärrävikainen yritti selvitä tekstatun muistovärsyn lukemisesta.
- Perlrhana, ovat sekoittaneet kirlrjaimet. Tule Liekko lukemaan. Meitä luku- ja verkkokirjoitustaitoisia tarvitaan muistamaan ja muistuttamaan, miten selvittiin ennen dementiaepidemian yleistymistä, kun sananvapaus on uhattuna.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti