Kun saapuu syys

Jotakin on erilaista kirjoittaa blogia. Vaihdetaan väriä, suurennetaan fonttia ja leväytetään sivu itäiseltä pituudelta läntiselle leveydelle. Syys on entisensä auringon ympäri kiertäessä. Sitä ei huomaa muuten kuin auringonnousu ja -laskuajoissa. Kohta varataan luksusyö luksuspaikassa, kun saa yhden ylimääräisen tunnin samalla yöpymis-kahviaamiaishinnalla. Sitä yötä en käytä nukkumiseen. On elokuun viimeiset päivät. 

Kaurahalme pitää niittää alas ja pistää seipäille kuivumaan. Ilmassa on hautovaa kosteutta ja lepoon valmistuvan maantuoksua. Viimeiset nostamani kauraleppeet ovat vihreitä. 1.9. alkaa koulu. Mitä lie isäni miettinyt, kun soudamme saaresta kotiin. Tulisiko hänelle mitään lisäarvoa siitä, että oli sitoutunut antamaan minulle koulunkäyntimahdollisuuden kaukana kotoa. Nyt tiedän, ettei tullut. Eihän minusta mitään tullut. 
Naapurin Otto sai hoidon tyttärensä luona. Isälläni oli mielikuva, että tytär oli opettaja. Tiedän kuitenkin, että Kaarina oli hortonoomi. Jos minusta olisi tullut opettaja, olisin pitänyt kiinni eläkevirastani enkä olisi tullut vanhempieni hoitajaksi 5-kymppisenä. Oletko sinä lomalla, kun olet täällä? On hyvä, kun olet eronnut. Voit tulla hoitamaan vanhempiasi. Lääkärin vastaanotolla Jussi kysyy tädiltäni, kuka on hänen seurassaan. Kun saa kuulla, kuka olin, hän varmistaa ääneen minusta kuulemansa tärkeimmän tiedon. "Eikös se sekkii oo eronnut?" Lääkäri soittaa kelantädille ennen työajan päättymistä. "Kuka vielä on työssä siihen aikaan iltapäivällä. Täällä yks kyselee etuuksiaan, kun on tullut äitinsä hoitajaksi." Sama lääkäri on päättänyt, kenellekään ei anneta eläkkeensaajan hoitotukia. Kylällä oli yleinen puhe, ettei sitä kannata hakea. Ja hakemukseenhan kaikki etuudet perustuu, kun täyttää ehdot. 

Minä mursin näitä uskomuksia läheisteni eduksi. Tuttujen puolesta puhuessani, minulle sanottiin: Asia ei kuulu sinulle. Asiat kuitenkin hoituivat tavallaan, mutta kielteisesti minuun suhtautuneet vaihtoivat kadun toiselle puolelle, aurinkoisemmalleko, minut nähdessään. En ollut epäonnistunut elämässäni, että se olisi ollut syy tulla vanhempieni luokse. Minulle esitettiin tosiasiat vanhempieni sairaudesta ja vanhuudesta. Siihen tarpeeseen vastasin: 
- Minä tulen. 
Kymmenen vuoden kuluttua olin jo kypsä vastaamaan: 
- Minä menen. 
Nyt olen tällä tiellä. Koko revohka levällään uudessa lamassa.