Leivästä enkelten

"Maan ei liene mahtajille Terhenlinna tehty, tehty vain on tulla niiden, joill' on unhon lahja; joill' on kyky kummastella, ilo ihmetellä, usko aina uudistua, toivo toinen olla."
Eino Leino Sininen lintu
On kiire kirjoittaa muistiin epäilyksensä maan mahtajista, kun katsoin "10 kirjaa, jotka muuttivat maailmaa". Avasi Pahvi-Saulista, työväen presidenttiehdokkaasta, uuden puolen: Ihminen. Siihen auttoivat Annan ja Timon vastausta odottavat kysymykset. Vuosisadan rakkaustarina elää. Kohde kierrätyksen jälkeen päättyy museoon. Siihen ei auttanut edellisen omistajan PuheJudo, josta tuli kaupallisen koulutuksen luennon aihe ja ansaintaväline. Haikeutta puheessa, kun oli menettänyt taideteoksensa ja katkeruutta toistetussa noitukirjan kirosanarimpsussa. 
Minun jumalainen heinäkuu on valistanut tässä asiassa ja yleisin hokema kuuluu: Haista välimerkki! Pahvi-Saulia on mukava kuulla miehenä, joka uskoo itse siihen, mitä hän sanoo. 

Jokaisessa meissä asuu pieni pankinjohtaja tai elämänpiiriin kuuluu pankinjohtaja, jonka edessä rahalainaa pyytäessään ei tarvitse hermostuneena nyppiä karvahattuaan karvattomaksi. Kaikella kunnioituksella maailmassa hyvän osan saaneelta Marian paikalta, jota ei voi välimiesoikeuden päätökselläkään ulosmitata. Siitä on lupaus: Maria on valinnut hyvän osan eikä sitä oteta häneltä pois. (Ote Martan evankeliumista, jossa tyhjän saa pyytämättäkin.) Siitä se vasta riemu repeää: Kun on akka puhemiehenä, on piru perämiehenä.

Yritys lopetetaan

Uutta yhtiöpolitiikkaamme! Pinnistelemme nyt hieman ollaksemme miellyttäviä! Heti kun bisnes alkaa kukoistaa, tämä loppuu. 
Varauduin sen päivän varalle Mäntsälän torpparihulinoilla. Mukaan tarttui sukkahousujen uusiokäyttönä kortti. Se puhutteli minua kuiskaten. "Mitä sinä täällä teet, olethan kohta eläkkeellä?" Korkeantason kouluttaja kysyi samaa projektin esittelytilaisuudessa pieni pila ja väheksyntä äänensävyssä. "Sitä juuri, en ole vielä vanhainkotipaikkaa lakanoiden välistä varannut." Selviämistarinani omaishoitoajasta elämänikäisellä oppimisella oli alkanut. 
Kortti sisältää kaikki elementit, joista olen unelmoinut, kun on levon aika. Satiinilakanassa muistot mansikkapaikasta, josta vielä voimaeläimeni, karhun, kanssa sydämellä unta nään. Torpparihulinoista se alkoi ja torpparihulinoihin se päättyi. 

Kirjailija-luennoitsija valitteli yhteiskunnallisuuden puutetta teksteissä. Onpahan vain ollut korkeantason päänsärkyjä, joita on tuotu kirjoittamisen malliksi. Pitäkööt palaniuhkit omat särkynsä, minä lääkitsen omani. Yhteiskunnallisuutta elämästäni ei puutu. Sen voin todeta Koivuharjun pienessä kamarissa otetusta luokkakuvasta. Olen pelästynyt saparopäinen tyttö nurkassa. "Sinä olit pentuna kova suuttumaan." Sanoja oli vierelläistuja, kotiseudulle jäänyt työvoimatoimiston johtaja, kun palasin vanhempieni hoitajaksi 5-kymppisenä. Katson kuvaa tarkasti. Se alkaa elää. Miksi sanojan ja minun välillä on hajurako. Hän saa pitää sitä yllä loppuelämän ajan minun muistissani ja elämäntarinassani siirrettynä lapsenlapsille. Heidän tämän päivän koulunkäyntiä varjostaa koulukiusaaminen. Se on geeneissä, joista kertoo luonteenpiirteet sanomisina ja tekoina. 
Miksi minä olin kova suuttumaan. Minähän pidin kiinni oikeudestani oppia lukemaan kansakoulussa. Alakoulu ja yläkoulu on tullut takaisin peruskoulun ala- ja yläasteen tilalle. Verkkokirjoitustaidon olen oppinut tietokonekörttinä eläkeiässä varmistaakseni, että kirjurit ja tulkit eivät pääse subjektiivisia kokemuksiani muuttamalla mitätöimään. Niin mä kerran opintieni aloin ja niin sen myös päätän, en ainoastaan paljain jaloin. Vielä enemmän tai vähemmän, alastomana hierojana, kuultuani eroottisen aamuhartauden muutama vuosi sitten juhannuksen edellä.

Kukkiva kivi

YEAT:n näyttökansiossa olen kattavasti käsitellyt SWOT-analyysiä omaishoitajana, hierojana ja sukupolvenvaihdoksen luopujana. Kehityskeskusteluja olen käynyt tietämättäni sen jälkeen, kun lopetin vaikenemisen monella kielellä. Jos olisin vielä hiljaa, kivet huutaisivat. Onneksi kehityskeskustelusta tuli virallinen vuorovaikutuksen työväline. Suuret kivet elämässäni ovat järjestyksessä. Juojärven vesi on munkkien vihkimää, joten kukkiva kivi muistuttaa minua jostakin aivan erityisestä siellä kotirannalla.
Vahvuuteni - elämä lapsuuskodissa. Heikkouteni - väsyminen omaishoitajana, Kelan näkemys "varhennetusta vanhuksesta". Mahdollisuudet - Kaikki on tallella, me, Auli ja minä, elämänmerellä tai Juojärvellä saaria laskemassa. Uhat - "Seitsämät veljekset", jotka eivät ole huonetta eikä sukua pesänselvityksessä. Kuva: Seitsemän koiraveljestä Mauri Kunnas.

Sunnuntaina kirkkoon ja elämän esikoulu

Poissa mediasta kauan olleen ilmestyminen muisteluissa puheenaiheeksi tuo mieleen kuolemattomia ajatuksia. Perheväkivallan kohteeksi joutunut mökin vaimo tulee kristillisen kurituksen oikeutetuksi kohteeksi. Ukkokulta pitää vaimoaan tiukassa otteessa, vilkaisee ikkunasta ulos ja samassa pappi on ovella. Tilannetta ei ehdi purkaa ja käsikirjoitus jatkuu tukistusten ja läimäysten keralla: Usko nyt hyvällä, että ensi sunnuntaina mennään kirkkoon. 
Itse kuunnellessani piispan saarnaa kermasaaviin pudonneista sammakoista yhdistän sen omaishoitamiseen. Yhteiskunnan vaurautta mittaa ääretön kermasaavi. On lottovoitto syntyä ja asua sellaisessa maassa kuin Suomi. Jos kiipeää korkealle reunalle ihmettelemään kermasaavin äärettömyyttää, niin huiskahtaa siihen umpisukkulaan. Jos kultaisilla kädenpuristuksilla ei ole varmistanut oljenkortta pelastumisen varasuunnitelmaksi, on huudettava apua: Olemme pudonneet kermasaaviin. Me hukumme! Apua ei kuulu, kukaan ei ole kuuloetäisyydellä. Kaikki ovat viihteellä ja viettämässä vapaa-aikaa. 
Me emme huku, kun hypitään. Niin uskon valaminen epätoivoiseen sai sammakot hyppimään. Kerma kirnuuntui voiksi, sotakorvaukset tuli maksetuksi, Karjalaan kotinsa jättäneet saivat korpia kuokittavakseen ja vangit Konnunsuon. Siinä samalla tuli lapset ja vanhukset hoidettua. 
Nyt Suomi komeilee tilastojen kärkipäässä kalleudessa ja itsemurhissa, mutta naisten palkoissa ja vanhusten hoidossa häntäpäässä. Tiedän juureni, olen ottanut oikeuteni istua mustana valkoisten busseissa ja puhunut intiaanipäällikkö Seattlen suulla valkoiselle herrakansalle heidän maanomistusoikeudesta, taivasosuuden myöntämisestä. Olen selvinnyt ja hypin iloisesti tieheni saman tien kulkeneiden kanssa. Mikä ei tapa, se vahvistaa. 

Kaikkea lakiinkirjoitettua en kuitenkaan purematta niele, sillä ei ole mitään uutta auringon alla. Muisti on vain niin lyhyt. Tee vakuutus ja varmista maksamalla loppuelämäsi eläke, jolla sinut hoidetaan tai jätetään hoitamatta. Tai saat ostoksista bonusta, tulee tilille, joka on muuttunut uudeksi pankkitiliksi, vaikka luulin olevani yhden pankin asiakas jne, etc, och så vidare. Tähän on tultu, kun lähetyskalenteri muuttui eurolaskimeen. Jatkakaa, vaikka pakastetuilla sukusoluilla. Minua paleli, kun tiesin äidin olevan kylmäkaapissa kuoltuaan. Vasta hautaamisen jälkeen "Sydämeni laulu" sai merkityksensä. 
Kolmen vuoden kuluttua näin juuri kuolleen isäni valokuvasta kuolemanmerkit. Olen oppinut uudestaan 7 vuoden aikana, mitä elämä on ollut ja mihinkä olen tullut. Jos olisit tehnyt sitä ja tätä, niin... Mutkun olet tehnyt niin, niin... Se on vapaavalintakysymys. En enää pidä kiinni, kun sinä pyörität, vaikka niin luuletkin. "Olipa kerran elämä"-ni on ollut vain ylhäältä säädelty potentiaalisten ongelmien ja mahdollisuuksien analyysi. Tapahtuneet tosiasiat luin juuri punakantisesta vihkosta, johon kirjoitin aamulla saarnatekstin ja radioateljeen kuvauksen; Akustinen helvetti, kiinalainen käsitys. Vierailu siellä toi kielen päälle kusenmaun ja selkään jäykän nikamavälin. Ei ollut tarkoitettu heikkohermoisille kriisinläpikäyneille. K 66 v ennakkovaroitus puuttui. Olenko nyt uudestisyntynyt?

Isän tyttö ja konikapina

Vuosia sitten oli naisilla etuoikeus tilata täyshoidolla oopperapaketti Savonlinnasta. Vihreänä kateudesta kuuntelin luksusviikonlopusta. Kysyin isältä, voinko katsoa häntä paimentaessani televisiosta Amadeuksen. Hän lupasi, mutta kiersi kuin kissa kuumaa puuroa, kun ei päässyt jyvälle esityksestä. 
Wiljami tuli kotiin maalta. Isä helpottuneena sai sanotuksi: Täällä katsotaan oopperaa. Huomasin sen olleen piinaa isälleni ja minulle lupa katsoa kielteinen. Puhisten asioiden käänteestä katsoin parhaaksi siirtyä oman TV:n ääreen yöpymispaikassani. 
En päässyt alkua pidemmälle, kun uskonkonsultit vahtipaikastaan olivat havainneet liikettä. Olisin osoittanut leikkipyssyllä, jos olisin tiennyt, millä asialla minua häiritään, sillä heitä kaikkein vähiten kaipasin. Toinen keskeytys ja loppu esityksen katsomiseen. Sisar perheineen oli tullut isää katsomaan mökiltä palatessaan eikä ollut kahvinkeittäjää eikä itse osannut keittää, joten loppu Amadeuksesta jäi näkemättä. Olin kuitenkin nähnyt, kuka oli ja miten Yönkuningattaren roolin esikuvana. Tämä on elänyt mielessäni työnimenä "Omaishoidosta ooppera". 
Totuus on tarua ihmeellisempää, kaikki kohtaukset ovat valmiina viimeisiä ruumiinvalvojaisia myöten. Muistinsamenettänyt hoidettava piti niitä kotona, kun hoitaja oli saanut sydänkohtauksen. Lasten tullessa isää katsomaan hän ihmetteli: Mistä te saitte tietää, että äiti on kuollut? Vaimon ollessa miestä katsomassa sairaalassa naapuripotilaat sanoivat ääneen: On sulla hyvä vaimo. Mies myönsi, mutta lisäsi: Näkisittepä sen, joka on kotona. 

"Isän tyttö" on meidän naisten henkilöhistoriaa yhteiskunnallisessa kehityksessä. Minusta tuli isän uskottu, olinhan saanut käydä koulua, kun isäni koulunkäynti ajoittui kiertokouluaikaan ja rippikoulu oli lukukinkereiden jatke. Nyt "armo kannatti" rahassa mitattuna herättäjäjuhlilla ja omaishoito kannattaa kunnille ja valtiolle säästöinä, että rahaa voi tuhlata suruttomasti turhuuteen. Työrauha omaishoidossa puuttuu. 
Kun käännyin poliisin puoleen, sain vastauksen. Joku sallii asioihin puuttumisen. Sallijana oli sisar jakamattoman lapsuuskodin perillisenä ja sitä kautta hänen vieraansa saivat elää kuin pellossa veräjät auki. Samaa sallimista on ongelmat omaishoidossa. Niiden jatkuminen on taattu hamaan tulevaisuuteen asti, kun laki toisensa jälkeen pitää niitä yllä. 
Mitä sitten, kun en enää suostu narussa talutettavaksi pässiksi. Enkä suuriin sarviin luottavaksi pukiksi ollenkaan, vaan puolustettavieni puolesta taistelen viimeiseen asti kuin leijonaemo. Vielä tänä päivänä seison työkutsumukseni takana ja oopperan loppukohtauksessa teen tilit selväksi leivisköiden hoitamisesta, kuinka käytin mä kanteleen. Paha saa palkkansa, kun on sellaiset pelisäännöt. Pahantekijät ovat ne itselleen koetuskiviksi laatineet.

Vainajien sanansaattaja

Kattoteatterin kolmiokuliisin kärkeen lennähtää varis. On eteläisimmässä päätepisteessä. Istuu levähtämään, höyhenet pörhössä. Pitkä matka on takana. Tunnistan sen oikeitten immeisten maasta tutuksi tulleista eläinnaapureista. Harakat puhuivat venäjää. Toistin ääneen ärrän muodostumista kurkussa: "krah". Sen osaavat harakat siellä kotona. Yhdyn itsekin sujuvasti vuoropuheluun. Yksinäisellä variksella on viestintuojan tehtävä. Mistä tiesi osoitteeni? 
Siellä ollessani 10 vuotta ihmisnaapurit kokoontuivat yhtiökokouksiin tivaamaan, missä minä asun. Muutettuani pois sain osakkeenomistajana viimeisen kirjatun kirjeen ruohonleikkuuvuoroista ja pankkisiirron maksaa postituskulut. Nyt riittää. Käännyin poliisin puoleen, että tulisivat järkiinsä. Poliisi kehotti antamaan vastuun asioiden hoidosta Wiljamille, jonka mielenterveyttä epäilivät ääneen ja paljastivat ahneutensa aiheettomilla laskuilla. Hänen käsittelynsä olisi heille helpompi nakki. 
15 000 mummonmarkkaa meni kenkkulankaivoon puolustaessani perheen oikeutta asua rivitalossa omassa osakkeessa. Enemmistöpäätöksillä on taivaallinen voima helvetissäkin. Variksen nähdessäni luen viestin; Vainajien sanansaattaja. Kohta soi puhelin ja saan tiedon viikatemiehen vierailusta. Painajainen on päättynyt. 
Tänä aamuna ovikello soi. Postipoika tuo lähetyksen, joka ei mahdu luukusta sisälle. Luen leiman "Deutsche Post". Se näyttää vihreätä valoa suuntaan, jonne olen menossa. Elämäni alun ja lopun välille mahtuu huikea seikkailu, jonka jaan kirjoittamalla lapsenlasten kanssa. Puolustan reviiriäni ilmoituksella: Minusta kasvissyöjä-virtahevosta on tullut krokotiilin kitaan joutuvan hukkuneen seepran syöjä. Siinä maailmassa unohdan syntisenlaulunmaan ihmiset. 
Minulle puhuu enemmän mummon orava, lokit, punatulkut, venäjää osaavat harakat ja varikset, vainajien sanansaattajat. kuin lakipykäliä paukuttava enemmistö yhteisöissä. Tyhjät tynnyrit eniten kolisevat. Kolisuttajat ovat tehneet omat henkilökohtaiset ratkaisunsa niin kuin minäkin. Tästä alkoi omaishoitoasian valtakunnallinen järjestäminen. Veijo Meri kertoi juuri, mistä sanonnasta sai alkunsa Tampereella työmarkkinoiden kehittyminen. Yhteistä näille aluille oli: Mitä teen, kun urakka on valmis? 
Mitä tulisi tehdä, kun omaishoitamisessa ei urakasta selviä? Välikäden silloin antama ohje on saapunut oikeaan osoitteeseen, jossa ohjetta on aika työstää paremman puutteessa. Yks'yhteenveto on kadulla taskujaan kaiveleva höpelö, joka näyttää kourassa olevia kolikoita ja pyytää niitä vaihtamaan suurempaan rahaan. Samaa tekevät päättäjät korottaessaan omia ja sisäpiirin palkkoja, meille rovoilla toimeentuleville tarjotaan leikkauksia. Puen ylleni sinisen karjakontakin. Otan luudan ja lakaisen kaikki jämät kadulta talteen, etteivät malkana silmissä aiheuta näköhäiriöitä.

Pedonmerkki 7.7.07

Luukun tilavuus on 5 mt. Se on täynnä. Kehottaa tilaamaan luukku-plus palvelun. Miksi tilaisin, kun 5 mt on roskapostia ollut jo ennen kuin minusta tuli PC: n omistaja. 1 500 000 putellia penistälaajentavaa, viagraa ja miehen seksuaaliterveyttä ylläpitäviä pillereitä. Puperteetti-ikä jatkuu. Puperteetti tarkoittaa saksasta suomeksi mieskuntoisuutta. Sitäkö se Kekkonenkin tahtoi todistaa kiipeämällä palmuun. Minä en tiedä omakohtaisesti mieskunnosta muuta kuin Minna Canthin Työmiehen vaimon vaikutuksen lainsäädäntöön. Nainen ja maaton mies hallitsee omia rahojaan ja sai äänioikeuden. Naiskauppa tarkoittaa orjatyösuhdetta, jossa mies rahastaa naisella, jopa vammaisella naisella, lapsilla, niin tytöillä kuin pojilla. Sairasta touhua ja vielä sairaampia järjestelmän ylläpitäjät ja sallijat, kun ovat itse järjestelmän käyttäjiä, suorastaan palvelun suurkuluttajia.