Etenen piinaviikkoa aamuhartauksien esittämällä tavalla kristillisen perinteen mukaan. Näihin teksteihin ei minulla ole mitään lisättävää Getsemanen miehestä eikä puutarhasta. Kristityn vakaumuksensa mukaan elänyt mies kävi Israelissa. Tuosta matkasta hän kertoi rauhalliseen sävyyn näyttäen valokuvat pyhistä paikoista. Hän oli elänyt todeksi pääsiäisajan tapahtumat.
Jo lapsuudesta muistan käännyttäjän lähteneen liikkeelle. Olimme pakanoita ja vietimme joulua ja pääsiäistä pakanallisina pyhinä. Hän otti vastaan kestityksen, mutta samalla hän käytti tilaisuutta hyväkseen saarnata. Sama käännytys jatkui vielä vanhan isän luona. Viikkovierailija painosti isää ja esitteli minulle itsensä jehovan todistajaksi ja kysyi, olenko kuullut heistä. Myönsin kuulleeni, mutta lisäsin oman kantani.
- En ole tullut enkä mennyt, olen aina ollut. Sen jälkeen hän ei enää meille poikennut.
Valtakunnansali kohosi kolmessa päivässä. Ei kuitenkaan jehovan toimesta vaan rakennusryhmäläiset veivät työnantajalle sairauslomatodistuksen ja osallistuivat kirkon rakentamiseen. Nuoret käännyttäjät ilmestyivät ovelle selittämään oppiaan. Kielsin heitä tulemasta, olihan meillä nälkäpalkalla rakennettu kirkko keskellä kylää.
- Se on kadotuksen kirkko. Meidät on kirottu.
Summeri soi muutama viikko sitten. Soittaja oli tulossa luokseni sisälle asti. Avasin summerilla oven ja päästin hänet käytävään, kun lupasi olla soittamatta ovikelloa eikä viettäisi yötä ullakolla. Hän uskoi, etten avaisi ovea.
Eilen tämä sama toistui, mutta tällä kertaa hyväntekeväisyyden nimissä. Päästin käytävään, kun lupasi postiluukusta pudottaa esitteensä. Esite on kutsu tulla viettämään "Jeesuksen kuoleman vuotuista muistojuhlaa auringonlaskun jälkeen tiistaina 26. maaliskuuta 2013 klo 18.30 jehovan todistajien valtakunnansalille."
Tässä elämässä en ehdi elämään kaikkien dogmien mukaan. Käännytys tekee minut hulluksi, eihän minulla ole koskaan ollut tilaisuutta lähteä Johannesburgiin maailman konferenssiin. Näistä matkoista nuoret jehovat ovat kertoneet vuodesta toiseen. Tavatessamme aina kysyn, missä konferenssi järjestetään tänä vuonna. Voi sitä hehkua äänessä, kun on saanut olla mukana. Tässä suhteessa valtiota hoidetaan matkojen päästä kuin jehovat Amerikasta alkanutta uskonsuuntaa. Molemmista olen yhtä ulkona eikä minulla ole mitään tarvetta vaihtaa lapsenuskoa pakkosyötettyyn aivopesuun.
Tänään erikoisesti Getsemanen tapahtumista kertova kohtaus siirtyy omaan elämään. Korvia en ole liittänyt paikoilleen, mutta jotakin kosketuksen voimasta muistan. Ehkä on parempi muistaa aina runoilijan sanat enempää selittelemättä, missä ja milloin.
- Miten hellästi sinä kosketit ja kuitenkin minussa kaikki järkkyi. -Vuokko Koistinen-
Aamuhartaus 26.3.
?Jumala
kulkee meidän keskellämme. Jumala koskettaa minun työstä kangistuneita
käsiäni ja hyväilee niiden särkeviä niveliä. Jumala hieroo yksinäisen
ihmisen jalkapohjia. Jumala silittää levottoman lapsen päätä. Vaikka
kipu ja levottomuus ei kokonaan poistuisikaan, Jumala on siinä.?
Hiljaisen viikon aamuhartauksissa pastori Pauliina Kainulainen kulkee
Jeesuksen mukana kohti tuomiota ja ristiä. Tänään Jeesus koskettaa
parantaen. Pastori Pauliina Kainulainen, Kontiolahti. Virsi 63: 1-2,4.
Virsi alkaa sanoin "Oi rakkain Jeesukseni". Radion kamarikuoro. Timo
Nuoranne (joht.), Harri Viitanen (urut), Mika Suihkonen (barokkisello). Hartausohjelmat: Aamuhartaus 26.3
tiistai 26. maaliskuuta 2013
maanantai 25. maaliskuuta 2013
Malkamaanantai
Aamun ajatus
Motivaatio on sitä, että unelmien ylle vedetään työhaalarit.
Verkkokirjoittajan talon blogi on verkkokirjoitustaidon oppimistulos. Kirjoitan Munkkiklubilla kaukana kaikesta ja kuitenkin niissä olosuhteissa, joista oli lähdettävä vuoren luokse. Sota oli hävitty ja köyhän Suomi-neidon maksettavaksi lankesi rahalliset ja aineelliset sotakorvaukset. Samaistuin Munkkiklubilla Turun Taidekappelin siunaukseen. Kenellä oli osuus talkootyöhön ja tarvittava laulunlahja, siunasi valmiin työn haalareissa Herran siunauksella.
Munkkiklubin siunasi verkon välityksellä Matti J. Kuronen.
Tämähän näyttää hyvältä, onnea. Näissä hommissa menee aikansa ennen kuin sivut löytävät käyttäjänsä. Omaishoitajilla voi olla niin paljon työtä, että tämä jää toiseksi. Mutta: uupumaton auttaja on myös liian helposti auttamaton uupuja. MattiJ
Tiettömän taipaleen takaa käytiin kirkossa. Matka ei ollut este. Kirkkovuodenkalenterissa eletään pääsiäisaikaa. Tilanteet tähän päivään ovat vaihdelleet, missä milloinkin olen ollut pääsiäisenä.
Osallistuin Kärsimysnäytelmä -kulkueeseen 2000. Isän kuolema vapautti minut omaishoitotyöstä. Alkoi uudet maalliset vaiheet, kirkkovuoden tapahtumat ovat perinteiset. Siinä pysyn mottoni mukaisesti. "En ole tullut enkä mennyt, olen aina ollut."
***Verkkolehden sana on vapaa. Viikko 13. Aamuhartausseurakuntalaisen tie käy yrttitarhaan paikassa, jossa en ole koskaan käynyt.
Aamuhartaus 25.3. ?Minä painoin otsani puun kaarnaa vasten ja rukoilin hänen kanssaan. Rukoilin tuolle tuntemattomalle helpotusta hänen tuskaansa. Rukoilin omasta puolestani lohdutusta elämäni mitättömyyteen ja menetysteni suruun.? Hiljaisen viikon aamuhartauksissa pastori Pauliina Kainulainen kulkee Jeesuksen mukana kohti tuomiota ja ristiä. Tänään Jeesus rukoilee kasvot maata vasten. Pastori Pauliina Kainulainen, Kontiolahti. Virsi 121: 4-6. Virsi alkaa sanoin "Mua, Pyhä Henki, pyhitä". Jorma Hynninen (baritoni), Tapio Tiitu (urut). Hartausohjelmat: Aamuhartaus 25.3 25.03.2013 06.15
Me Onnelliset. Olemme menettäneet paljon, mutta saaneet tilalle jotakin sellaista, mitä meiltä ei oteta pois.
PS
***Verkkolehden sana on vapaa. Avaan linkin ja odotan, onko lehti lakkautettu. Ilokseni se aukeaa tämän kirkkovuoden palmusunnantaihin 13. huhtikuuta 2014.
Motivaatio on sitä, että unelmien ylle vedetään työhaalarit.
Verkkokirjoittajan talon blogi on verkkokirjoitustaidon oppimistulos. Kirjoitan Munkkiklubilla kaukana kaikesta ja kuitenkin niissä olosuhteissa, joista oli lähdettävä vuoren luokse. Sota oli hävitty ja köyhän Suomi-neidon maksettavaksi lankesi rahalliset ja aineelliset sotakorvaukset. Samaistuin Munkkiklubilla Turun Taidekappelin siunaukseen. Kenellä oli osuus talkootyöhön ja tarvittava laulunlahja, siunasi valmiin työn haalareissa Herran siunauksella.Munkkiklubin siunasi verkon välityksellä Matti J. Kuronen.
Tämähän näyttää hyvältä, onnea. Näissä hommissa menee aikansa ennen kuin sivut löytävät käyttäjänsä. Omaishoitajilla voi olla niin paljon työtä, että tämä jää toiseksi. Mutta: uupumaton auttaja on myös liian helposti auttamaton uupuja. MattiJ
| 13. maaliskuuta 2006 15:37:13 |
Osallistuin Kärsimysnäytelmä -kulkueeseen 2000. Isän kuolema vapautti minut omaishoitotyöstä. Alkoi uudet maalliset vaiheet, kirkkovuoden tapahtumat ovat perinteiset. Siinä pysyn mottoni mukaisesti. "En ole tullut enkä mennyt, olen aina ollut."
***Verkkolehden sana on vapaa. Viikko 13. Aamuhartausseurakuntalaisen tie käy yrttitarhaan paikassa, jossa en ole koskaan käynyt.
Aamuhartaus 25.3. ?Minä painoin otsani puun kaarnaa vasten ja rukoilin hänen kanssaan. Rukoilin tuolle tuntemattomalle helpotusta hänen tuskaansa. Rukoilin omasta puolestani lohdutusta elämäni mitättömyyteen ja menetysteni suruun.? Hiljaisen viikon aamuhartauksissa pastori Pauliina Kainulainen kulkee Jeesuksen mukana kohti tuomiota ja ristiä. Tänään Jeesus rukoilee kasvot maata vasten. Pastori Pauliina Kainulainen, Kontiolahti. Virsi 121: 4-6. Virsi alkaa sanoin "Mua, Pyhä Henki, pyhitä". Jorma Hynninen (baritoni), Tapio Tiitu (urut). Hartausohjelmat: Aamuhartaus 25.3 25.03.2013 06.15
Me Onnelliset. Olemme menettäneet paljon, mutta saaneet tilalle jotakin sellaista, mitä meiltä ei oteta pois.
PS
***Verkkolehden sana on vapaa. Avaan linkin ja odotan, onko lehti lakkautettu. Ilokseni se aukeaa tämän kirkkovuoden palmusunnantaihin 13. huhtikuuta 2014.
lauantai 23. maaliskuuta 2013
Palmusunnuntai
Hiljaisella viikolla hartausohjelmissa kuljetaan kohti ristiä
"Pysähdy. Katso ihmistä", kehottaa pastori Pauliina Kainulainen, jonka aamuhartauksissa kuljetaan hiljaisella viikolla Jeesuksen mukana kohti tuomiota. Jalkojen pesulle pysähdytään kiirastorstain katolisessa iltamessussa. Kärsimyskertomus, rukous ja laulut rytmittävät pitkäperjantain aamun jumalanpalvelusta.Hiljaiseen viikkoon johdattaa palmusunnuntaina Imatrankosken kirkosta kaikuva Hoosianna. Sitä laulavat seurakunta, Imatrankosken ja Tainionkosken kirkkokuorot Johannes Vesterisen johdolla. Pastori Kaisa Tuikkanen saarnaa kello 10 alkavassa jumalanpalveluksessa.
Maanantaista kiirastorstaihin aamuhartauspuhujana on pastori Pauliina Kainulainen Kontiolahdelta.
Kiirastorstai-iltana kello 18 katolisen messun viettää piispa Teemu Sippo. Verbi Dei sono -kuoro laulaa Markus Mäkelän johdolla ja urkurina toimii Marko Pitkäniemi. Vanhan tavan mukaan urut vaikenevat Gloria-hymnin päätyttyä pääsiäispäivään saakka. Messu radioidaan Pyhän Henrikin katedraalista Helsingistä.
Pitkäperjantain tapahtumiin syvennytään rukouksen, laulun ja Johannes-passion luennan avulla. Luenta korvaa saarnan Espoon tuomiokirkosta kello 10 radioitavassa jumalanpalveluksessa. Kärsimysteemaan tuovat valoa pienen jousiyhtyeen säestämä Candomino-kuoro ja Dietrich Buxtehuden teos "Jesus meines Lebens Leben". Kuoroa johtaa Esko Kallio. Liturgina toimii tuomiorovasti Antti Kujanpää.
Pitkäperjantai-iltana radioidaan ortodoksinen suuren lauantain aamupalvelus Pyhän Nikolaoksen katedraalista Kuopiosta kello 18. Palveluksen toimittaa kirkkoherra Timo Honkaselkä.
Aamuhartaus ma 25.03.2013
Pauliina Kainulainen, pastori, Kontiolahti
Jeesus rukoilee kasvot maata vasten
Katso ihmistä.Pysähdy.
Se on vaikeaa.
Kristus auttaa.
Vanhat puut auttavat.
Pyhästä evankeliumista Matteuksen mukaan:
Sitten Jeesus tuli opetuslasten kanssa Getsemane-nimiseen paikkaan ja sanoi heille: ”Jääkää te tähän siksi aikaa kun minä käyn tuolla rukoilemassa. Pietarin ja molemmat Sebedeuksen pojat hän otti mukaansa. Murhe alkoi nyt ahdistaa häntä, ja hän joutui tuskan valtaan. Hän sanoi heille: ”Olen tuskan vallassa, kuoleman tuskan. Odottakaa tässä ja valvokaa minun kanssani.” Hän meni vähän kauemmaksi, heittäytyi kasvoilleen maahan ja rukoili: ”Isä, jos se on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä.”
Sinä iltana olin lempipaikassani, vanhojen ryhmyisten oliivipuiden lehdossa. Takana oli väsyttävä päivä. Pääsiäisjuhlaa, vuoden suurinta juhlaa, valmisteltiin ja minuakin isäntäni oli komennellut ja juoksuttanut aamuvarhaisesta asti. Kun ilta hämärtyi, tulin tänne suurimman puun juurelle ja käperryin siihen. Vuodatin Jumalalle uupumukseni ja ne muut surut joita ei päivän paahteessa ehtinyt edes päästää mieleensä.
Olin varmaan nukahtanut. Havahduin siihen, että joukko ihmisiä tuli puutarhaan, pienten lamppujen valot häilyivät puiden välissä. Yksi miehistä kehotti muita odottamaan vähän kauempana. Hän tuli yksin aivan lähelle sitä puuta, jonka varjossa minä koetin hengitellä niin hiljaa kuin mahdollista.
Hänestä huokui ahdistus. Hän kumartui aivan matalaksi ja painoi otsansa maata vasten. Maa oli vielä lämmin, se oli imenyt itseensä päivän auringonpaahteen. Mutta ympärillämme ilma kävi jo viileäksi.
Tuo mies itki äänettömästi vavahdellen. Hän sopersi jotain, en kuullut sanoja. Lampun heikossa valossa näytti kuin hänen otsaltaan olisi pisaroinut verta. Hän hikoili tuskasta.
Minä painoin otsani puun kaarnaa vasten ja rukoilin hänen kanssaan. Rukoilin tuolle tuntemattomalle helpotusta hänen tuskaansa. Rukoilin omasta puolestani lohdutusta elämäni mitättömyyteen ja menetysteni suruun. Rukoilin ystäväni puolesta, jonka rakkain ihminen oli sairastunut ja joka pelkäsi pahinta. Rukoilin oman kansani, oman ahdistuneen, näköalattoman kansani puolesta.
Tuntematon rukoilija kasvot maata vasten oli nyt aivan hiljaa, paikallaan. Tuntui että kaikki meidän ympärillämme tyyntyi. Hän nousi polviensa varaan ja kääntyi minun suuntaani. Katsoimme toisiamme silmiin.
Sen hetken jälkeen minusta on tuntunut, että en ole koskaan yksin.
Virsi 121: 4-6 (Vie minut Getsemanehen)
Sisareni, veljeni, siunatkoon sinua keskellä ahdistustasi Kristus,
kasvot maahan painettuina rukoileva Kristus.
Hän on vierelläsi keskellä kuoleman kauhua ja elämän tuskaa.
Siunatkoon hän sinua,
joka kaipaat pysähtyä mutta et uskalla
koska heti pinnan alla odottavat hetkeään pelko ja hätä
rohkaiskoon Kristus sinua pysähtymään
auttakoon maa, maan lämmin syli,
auttakoot vanhat puut.
Sinun kanssasi kumartuu maahan asti Kristus,
sinun joka tunnet etääntyneesi kaikesta tärkeimmästä
omista ihmisistäsi
luonnosta
Jumalasta.
Sinä et ole yksin
sinua ympäröi varaukseton rakkaus
kuin vanhojen puiden lehtien kahina
kuin lempeä pimeys
kuin ruohon tuoksu
Ja Kristuksen käsivarsi lepää hartioillasi.
Nouse tähän päivään
varauksetta rakastettuna
ja siunattuna.
Virsi: 121:4-6
Polikäynnin jälkeen istun selailemassa The Book'ia, aikakauslehden kokoinen, suomennettu Uusi Testamentti. A-lehtien puhelinmyyjä soittaa kysyäkseen kummasta lehdestä pidän enemmän, Voi Hyvin vai Eeva? Minua ei enää lehdet kiinnosta, ei tänään eikä paremmalla ajalla. The Book voimauttavine kuvineen on minun aikakauslehti tuttuine ja tuntemattomine aiheineen. 4.10.2014
Uusi testamentti ilmestyy aikakauslehtenä | Evl.fi - Suomen ...
PS. Uusi estamentti ilmestyi aikakausilehtenä, linkki vain ei aukea tässä, niin kuin ei monessa muussakaan julkaisussa. Tänään jouduin odottamaan myöhässä ollutta Putinia matkalla Meilahteen lähes tunnin. Pääsin kuitenkin röntgeniin ja vielä kotiinkin illalla. Tammikuussa annettu aika osui Trumpin ja Putinin huippukokouksen aikaan. Mitäpä meistä ja meidän pienten ihmisten odotusajoista, kun huiput yrittävät pitää polliamme pystyssä. 16.7.2018Nainen työasussa:
Kaikki naiskeskustelu on kiteytetty tähän kuvaan. Kauheus on katsojan sairaassa mielikuvutuksessa kirkossa, eduskunnassa ja yhteiskunnassa. AAA -luottoluokitus rahaan on odotettu, mutta ihmisarvoa mittaa naiseus useimmiten työasussa tai ilman sotaakäyvissä maissa.
Oma kuvaussessio on suunnitelmissa voimauttaviin valokuviin.
torstai 21. maaliskuuta 2013
Suurempi kuin epäilymme?
Ääneen ajatelluille epäilyille löytyy selityksiä, joista ei kerrottu, kun sain käyttöön sitä ja tätä. Laitteiden lyhyt ikä täyttää kaatopaikkoja ja romuja purkamaalla otetaan talteen metalleja, jotka kerran on kaivettu maaperästä. Käytettynä ostetusta pöytäkoneesta on tullut murheenkryyni. Opettelin sillä kuitenkin kirjoittamaan, skannaamaan kuvia ja tulostamaan. Siihen on kytketty monitoimikone tulostimena. Harvemmin tarvitsen mitään tulostaa, mutta joskus kuitenkin.
Viime yönä oli tarve kokeilla tulostinta, on kuivunut eikä jaksa toistaa pyydettyjä toimintoja. Avaan vanhan koneen. Yhdistän modeemin johdon päästäkseni keskusteluyhteyteen internetin välityksellä. Saan sähköiskun koneesta. Sitä en uskonut todeksi, mutta uskottava on. Tulostin toimi moitteettomasti, hyvä vanha palvelija! Sammutan koneen ja vedän johdot irti seinästä, etten saa uudestaan sähköiskua. Olen kuitenkin niin sähköinen, että ritinä kuuluu kaikesta mihin koskin. Onko minusta tullut sähköallerginen?
Sitä se vielä puuttuu tietoyhteiskunta kaikille, että se toimii sähkötuolina kotona. Jonakin aamuna löytyy yksi karrelle kärähtänyt, sammunut nörttimummo. Siihen loppuu telepaattinen toiminta lopullisesti.
On tässä ollut toipumista tuliukoista, joista ensimmäinen oli merkitty karttaan, joka määritteli elementiksini metallin ja tuhoavaksi elementiksi tulen. Aviopuoliso oli tuli, tuliukko joka poltti karrelle 21 vuotta.
Sen jälkeen yksi ja toinen tuliukko on yrittänyt samaa valtiovallan suojeluksessa. Kerroin tästä Matille, hän lohdutti.
- Kyllä se lumiukko sinullekin löytyy. Olisiko hän Pentti kestopulloineen Lahden runoviikkojulisteessa vuodelta 2003. On tulossa 10- vuotisjuhlat. Kohtalonköynnös on aukaissut yhden valkoisen kukkatertun punaisin sydämin. Köynnös on kohtalo ja Pentti kiirettömänä ihme.
Aamuhartaus 19.3. Aamuhartaus. Tiistai aamuisin kuullaan kirjallisuuteen pohjautuvia hartauksia. Piispa emeritus Voitto Huotarin aiheena on Lassi Nummen runous. Virsi 525: 2. ja 3. säk. Virsi alkaa sanoin: "Suurempi kuin sydämemme" 2. säkeistö alkaa sanoin: "Suurempi kuin epäilymme". Soile Isokoski (sopraano), Marita Viitasalo (paino). Hartausohjelmat: Aamuhartaus 19.3 19.03.2013 06.15
Aamuhartaus ti 19.03.2013
Voitto Huotari, piispa emeritus, Mikkeli
Hyvä runo herättää ajatukset. Se antaa lähtökohtia omakohtaisille tulkinnoille. Lassi Nummen lukuisat runot ovat tässä mielessä hyviä.
Pystytä alttarisi. Kun tarkkailet mietiskellen elämää ja näkemääsi, on mahdollista löytää myös aavistus pyhyyttä. Pystytä siis alttari mielesi maisemaan. On osa ihmisyyttä, että annamme asioille merkityksiä pyhyyden kautta. Sehän käy ilmi jo Raamatun alkulehdillä. Ihminen rakensi alttarin ensi töikseen heti vedenpaisumuksen jälkeen siitä pelastuttuaan. Näin hän myös pyhitti asuinpaikkansa ja olemisensa tavan.
Mutta mikään paikka tai asia ei ole yksinomaan pyhä. Kauhistavat voimat uhkaavat kaikkea elämää. Sen näemme päivittäin. On lähellä se vaara, että pyhittämällä hankitaan vain oikeutusta omille intohimoille, itsekkyydelle ja valtapyrkimyksille. Siksi runoilija kehottaa: Korjaa alttari aamuksi pois. Vaelluksen, tarkkailun ja arvioinnin, pitää jatkua.
Lassi Nummi kuului sotien jälkeen kielen ilmaisuja uudistaneiden modernistien eturiviin. Minusta moderni runo sopii ehkäpä parhaiten uskon ilmaisemiseen. Usko on paradoksi, järjelle rinnakkainen – ei kuitenkaan vastakkainen – mutta rinnakkainen elämän ja itsemme ymmärtämisen tapa.
Nummi ei ole perinteisessä mielessä uskonnollinen runoilija. Omaa suhdettaan uskoon hän kuvaa agnostisuudeksi. Siis hän sanoo, että ei tiedä, onko Jumala olemassa vai ei. Hän on kuvannut itseään tähän tapaan: ”Olisi kai liikaa väittää, että uskon, mutta liian vähän väittää, että en usko ollenkaan, lainkaan.” Nummen ei-tietäminen on kuitenkin aktiivista. Se on jatkuvaa etsintää ja avoimuutta uskon mahdollisuudelle. Varovaisella, herkällä tavalla. Ikään kuin se suuri salaisuus, joka on uskossa ja Jumalassa, särkyisi varmuuden muserruksessa.
Hänen runoissaan tuonpuoleisen mahdollisuus tulee usein läsnä olevaksi vain muutamalla sanalla, kuin hiipien, jäämättä. Siitä puuttuu kaikki se keinotekoisuus, joka monesti rasittaa uskon kuvauksia ja ilmaisuja. Usko, niin kuin epäilykin, koskettavat arkea ja kokemusten maailmaa arasti, vain hipaisemalla. Requiemissään hän kirjoittaa: ”Meissä asuu usko/ ja ellei usko, niin toivo/ ja ellei toivo, niin toivon häivä, aavistus/että jossakin asuu rakkaus/ että se jonakin päivän tavoittaa meidät/jotka sitä pakenemme.”
Lassi Nummi lähestyy siis Jumalan läsnäoloa sanojen avulla hienovireisesti tunnustellen, mutta kokee, miten vaikeasti Jumala antautuu sanoilla tavoitettavaksi. Hänen jumalapuheessaan on sitä epävarmuutta, jota on aivan liian niukasti tässä varmuuksien maailmassa.
Juuri tällaisena ei-tietäminen, agnostisismi, esittää uskolle parhaat, parhaimmalla tavalla muotoillut kysymykset. Joka on uskossaan varma, häntä Nummi ikään kuin varoittaa: älä lopeta etsintääsi. Nöyryys on varmuutta arvokkaampaa. Jumalankieltäjää hän ikään kuin kehottaa: Eikö kuitenkin olisi harkittava vielä: älä sulkeudu, näe enemmän, etsi merkityksiä laajemmalti ja syvemmältä.
Lassi Nummi osallistui kirjailijana nykyisen raamatunkäännöksen aikaansaamiseen. Hänen sanankäyttönsä jälki näkyy erityisesti Jobin kirjassa, jonka kääntämiseen hän paneutui antautuneesti.
Job menetti kaiken omaisuutensa ja terveytensä. Se vie hänet keskustelukumppaniksi Jumalan kanssa. Tämä ei ole oikein! Vastaa minulle, Jumala! Intohimoisilla syytöksillään Job ikään kuin sanoo Jumalalle: sinä olet mahdoton – sinua ei ole olemassa. Mutta lopulta Jumalan läsnäolo onkin mukana, se on sisällä juuri tässä hengellisessä kyselemisessä elämän ymmärtämiseksi. Pohdinnoissaan Jobilla on lopulta Jumalan läsnäolon kokemus. Hän on valmis sanomaan: ”Vain korvakuulolta sinut tunsin. Nyt ovat silmäni nähneet sinut.” (Job 42:5)
Runokirja Karu laidunrinne on syntynyt Lassi Nummen reunamerkintöinä Jobin kirjan kääntämisen aikaan – ilman että sekään olisi perinteisesti uskonnollinen kokoelma. Siinä on myös tuo aluksi lainaamani pieni Agnosis-runo. ”Pystytä alttarisi illalla, / korjaa se aamuksi pois: / vaellus jatkuu.” Ja runo päättyy: ”Yhä uudelleen / syntyy / pyhyys. / Jos osut paikalle, / älä kieltäydy näkemästä.” Tulkitsen tämän nyt tänä aamuna meille näin: Yhä uudelleen syntyy pyhyys – tänäänkin. Jos osut paikalle, älä kieltäydy näkemästä.
Virsi: 525:2-3
Viime yönä oli tarve kokeilla tulostinta, on kuivunut eikä jaksa toistaa pyydettyjä toimintoja. Avaan vanhan koneen. Yhdistän modeemin johdon päästäkseni keskusteluyhteyteen internetin välityksellä. Saan sähköiskun koneesta. Sitä en uskonut todeksi, mutta uskottava on. Tulostin toimi moitteettomasti, hyvä vanha palvelija! Sammutan koneen ja vedän johdot irti seinästä, etten saa uudestaan sähköiskua. Olen kuitenkin niin sähköinen, että ritinä kuuluu kaikesta mihin koskin. Onko minusta tullut sähköallerginen?
Sitä se vielä puuttuu tietoyhteiskunta kaikille, että se toimii sähkötuolina kotona. Jonakin aamuna löytyy yksi karrelle kärähtänyt, sammunut nörttimummo. Siihen loppuu telepaattinen toiminta lopullisesti.
On tässä ollut toipumista tuliukoista, joista ensimmäinen oli merkitty karttaan, joka määritteli elementiksini metallin ja tuhoavaksi elementiksi tulen. Aviopuoliso oli tuli, tuliukko joka poltti karrelle 21 vuotta. Sen jälkeen yksi ja toinen tuliukko on yrittänyt samaa valtiovallan suojeluksessa. Kerroin tästä Matille, hän lohdutti.
- Kyllä se lumiukko sinullekin löytyy. Olisiko hän Pentti kestopulloineen Lahden runoviikkojulisteessa vuodelta 2003. On tulossa 10- vuotisjuhlat. Kohtalonköynnös on aukaissut yhden valkoisen kukkatertun punaisin sydämin. Köynnös on kohtalo ja Pentti kiirettömänä ihme.
Aamuhartaus 19.3. Aamuhartaus. Tiistai aamuisin kuullaan kirjallisuuteen pohjautuvia hartauksia. Piispa emeritus Voitto Huotarin aiheena on Lassi Nummen runous. Virsi 525: 2. ja 3. säk. Virsi alkaa sanoin: "Suurempi kuin sydämemme" 2. säkeistö alkaa sanoin: "Suurempi kuin epäilymme". Soile Isokoski (sopraano), Marita Viitasalo (paino). Hartausohjelmat: Aamuhartaus 19.3 19.03.2013 06.15
Aamuhartaus ti 19.03.2013
Voitto Huotari, piispa emeritus, Mikkeli
Lassi Nummen runot
”Pystytä alttarisi illalla, / korjaa se aamuksi pois: / vaellus jatkuu.” Tämä kehotus on Lassi Nummen runossa Agnosis (Karu laidunrinne, 1989).Hyvä runo herättää ajatukset. Se antaa lähtökohtia omakohtaisille tulkinnoille. Lassi Nummen lukuisat runot ovat tässä mielessä hyviä.
Pystytä alttarisi. Kun tarkkailet mietiskellen elämää ja näkemääsi, on mahdollista löytää myös aavistus pyhyyttä. Pystytä siis alttari mielesi maisemaan. On osa ihmisyyttä, että annamme asioille merkityksiä pyhyyden kautta. Sehän käy ilmi jo Raamatun alkulehdillä. Ihminen rakensi alttarin ensi töikseen heti vedenpaisumuksen jälkeen siitä pelastuttuaan. Näin hän myös pyhitti asuinpaikkansa ja olemisensa tavan.
Mutta mikään paikka tai asia ei ole yksinomaan pyhä. Kauhistavat voimat uhkaavat kaikkea elämää. Sen näemme päivittäin. On lähellä se vaara, että pyhittämällä hankitaan vain oikeutusta omille intohimoille, itsekkyydelle ja valtapyrkimyksille. Siksi runoilija kehottaa: Korjaa alttari aamuksi pois. Vaelluksen, tarkkailun ja arvioinnin, pitää jatkua.
Lassi Nummi kuului sotien jälkeen kielen ilmaisuja uudistaneiden modernistien eturiviin. Minusta moderni runo sopii ehkäpä parhaiten uskon ilmaisemiseen. Usko on paradoksi, järjelle rinnakkainen – ei kuitenkaan vastakkainen – mutta rinnakkainen elämän ja itsemme ymmärtämisen tapa.
Nummi ei ole perinteisessä mielessä uskonnollinen runoilija. Omaa suhdettaan uskoon hän kuvaa agnostisuudeksi. Siis hän sanoo, että ei tiedä, onko Jumala olemassa vai ei. Hän on kuvannut itseään tähän tapaan: ”Olisi kai liikaa väittää, että uskon, mutta liian vähän väittää, että en usko ollenkaan, lainkaan.” Nummen ei-tietäminen on kuitenkin aktiivista. Se on jatkuvaa etsintää ja avoimuutta uskon mahdollisuudelle. Varovaisella, herkällä tavalla. Ikään kuin se suuri salaisuus, joka on uskossa ja Jumalassa, särkyisi varmuuden muserruksessa.
Hänen runoissaan tuonpuoleisen mahdollisuus tulee usein läsnä olevaksi vain muutamalla sanalla, kuin hiipien, jäämättä. Siitä puuttuu kaikki se keinotekoisuus, joka monesti rasittaa uskon kuvauksia ja ilmaisuja. Usko, niin kuin epäilykin, koskettavat arkea ja kokemusten maailmaa arasti, vain hipaisemalla. Requiemissään hän kirjoittaa: ”Meissä asuu usko/ ja ellei usko, niin toivo/ ja ellei toivo, niin toivon häivä, aavistus/että jossakin asuu rakkaus/ että se jonakin päivän tavoittaa meidät/jotka sitä pakenemme.”
Lassi Nummi lähestyy siis Jumalan läsnäoloa sanojen avulla hienovireisesti tunnustellen, mutta kokee, miten vaikeasti Jumala antautuu sanoilla tavoitettavaksi. Hänen jumalapuheessaan on sitä epävarmuutta, jota on aivan liian niukasti tässä varmuuksien maailmassa.
Juuri tällaisena ei-tietäminen, agnostisismi, esittää uskolle parhaat, parhaimmalla tavalla muotoillut kysymykset. Joka on uskossaan varma, häntä Nummi ikään kuin varoittaa: älä lopeta etsintääsi. Nöyryys on varmuutta arvokkaampaa. Jumalankieltäjää hän ikään kuin kehottaa: Eikö kuitenkin olisi harkittava vielä: älä sulkeudu, näe enemmän, etsi merkityksiä laajemmalti ja syvemmältä.
Lassi Nummi osallistui kirjailijana nykyisen raamatunkäännöksen aikaansaamiseen. Hänen sanankäyttönsä jälki näkyy erityisesti Jobin kirjassa, jonka kääntämiseen hän paneutui antautuneesti.
Job menetti kaiken omaisuutensa ja terveytensä. Se vie hänet keskustelukumppaniksi Jumalan kanssa. Tämä ei ole oikein! Vastaa minulle, Jumala! Intohimoisilla syytöksillään Job ikään kuin sanoo Jumalalle: sinä olet mahdoton – sinua ei ole olemassa. Mutta lopulta Jumalan läsnäolo onkin mukana, se on sisällä juuri tässä hengellisessä kyselemisessä elämän ymmärtämiseksi. Pohdinnoissaan Jobilla on lopulta Jumalan läsnäolon kokemus. Hän on valmis sanomaan: ”Vain korvakuulolta sinut tunsin. Nyt ovat silmäni nähneet sinut.” (Job 42:5)
Runokirja Karu laidunrinne on syntynyt Lassi Nummen reunamerkintöinä Jobin kirjan kääntämisen aikaan – ilman että sekään olisi perinteisesti uskonnollinen kokoelma. Siinä on myös tuo aluksi lainaamani pieni Agnosis-runo. ”Pystytä alttarisi illalla, / korjaa se aamuksi pois: / vaellus jatkuu.” Ja runo päättyy: ”Yhä uudelleen / syntyy / pyhyys. / Jos osut paikalle, / älä kieltäydy näkemästä.” Tulkitsen tämän nyt tänä aamuna meille näin: Yhä uudelleen syntyy pyhyys – tänäänkin. Jos osut paikalle, älä kieltäydy näkemästä.
Virsi: 525:2-3
lauantai 16. maaliskuuta 2013
Mitä teki uusi paavi diktatuurin aikana?
Viimeisestä valinnasta on otettava selvää, mikä on hänen osuutensa niihin ja niihin tapahtumiin diktatuurin aikana. Suomen ensimmäiset eduskuntavaalit pidettiin isän syntymästä (9.11.1906) seuraavan vuoden maalikuussa. Hän oli 12-vuotias poikanen, kun setä Taavetti tultiin hakemaan isovanhempien silmien edestä pyssyjen kanssa. Ja minua tällä lyödään palattuani vanhempieni omaishoitajaksi jouluna 1990.
Valittiin presidentti 6.2.2000 isän viimeisenä elon päivänä. Isäkin vielä äänesti ja yhdessä odotettiin huone 10:ssä tuloksen julistamista. Riitta pyysi jäämään yöksi. Olin kuitenkin puutunut pehmeässä tuolissa istumisesta. Halusin oikaista selkäni Tuuspellossa. Pyysin soittamaan, jos on aihetta. Aamulla klo 5.05 ystävällinen ääni ilmoitti puhelimella isän kuolemasta. Sama päivä on Isoisän kuolinpäivä 7. helmikuuta.
Valittiin presidentti 6.2.2000 isän viimeisenä elon päivänä. Isäkin vielä äänesti ja yhdessä odotettiin huone 10:ssä tuloksen julistamista. Riitta pyysi jäämään yöksi. Olin kuitenkin puutunut pehmeässä tuolissa istumisesta. Halusin oikaista selkäni Tuuspellossa. Pyysin soittamaan, jos on aihetta. Aamulla klo 5.05 ystävällinen ääni ilmoitti puhelimella isän kuolemasta. Sama päivä on Isoisän kuolinpäivä 7. helmikuuta.
106 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)
1907: Ensimmäiset eduskuntavaalit järjestettiin Suomessa.
Tänään seuraan kuninkaallisia hautajaisia. Prinsessan Lilian (1915 - 2013) hautajaiskäsiohjelma sisältää hautaustilaisuuden tiedot. Omaishoitajaystäväni mies kuoli. Kysyin millä voisin ilmaista osanottoni suruun. Ehdotin, että hankkisin hautajaiskäsiohjelman tilaisuutta varten. Kuolinilmoitusta ei ollut lehdessä ja sukulaisille ilmoitettiin kuolemasta hautajaiskäsiohjelmalla. Se sai ihastuneen vastaanoton, kuin kuninkaallisilla.
Sen jälkeen olen muistanut suvun jäseniä hautajais"käsiohjelmalla" tietoineen ja muistovärssyineen. Huomaan Placidon ja meidän Maken välillä yhteneväisyyden. Placido Domingo sen itse lauloi juhlagaalassa. Meidän Makelle se lankesi 17.2. syntymäpäivän mukaan.
Tässä seison enkä taida
muuta: tällaiseksi loi mun
aika, ijäisyys ja luonto
suuri, joka elää soi mun.
Omasta vinkkelistä kunnanlääkäri määritteli asiakkaansa, yhdessä lakovariksiksi ja erikseen vaihtoi kohteliaisuuksia vastaanotolla. Jokainen tuhlasi ruutia harakoiksi luulemiinsa kohteisiin, mutta turhaan. Siitä olen saanut koko lastin minäkin, mutta mitä siitä. Jonakin päivänä kuninkaalliset hautajaiset on edessä.
Suurta tyhmyyttä osoitti kunnan arvojärjestys, kuka kenellekin saa kuoppaa kaivaa. Sukulaisnainen toi surukukat Tuuspeltoon. Kertoi hautaustoimiston piiloterveiset.
- Jospa hän ei ole kuollut, kun tänne ei mitään ole ilmoitettu. Seuraavana päivänä hän tuli kukkineen. Toinen nainen pyysi hautaustoimistoa tuomaan kukat kotiin. Nainen kysyi jälkeen päin kukkien laatua. Kiitin kukista, mutta en voinut pahoittaa hänen mieltänsä, että kalliit kukat olivat jo mätiä, kun kimpun avasin.
Saman totesin vanhan rouvan tuomista kukista viimeisellä kerralla kiitokseksi saamastaan hoidosta. Hän kertoi ostaneensa kimpun torilta tutulta myyjältä kertoen, kenelle kukat annetaan.
- Mitä sinä siellä käyt, Hennalassa on hyvä hieroja, minä käyn siellä. Ja niin myyjä mätti pakettiin poistoastiasta kaikki raaskut, jotka eivät kestäneet edes maljakkoon siirtoa. Kierrän kaukaa kukkamyyjät, jotka ovat pettäneet asiakkaan hyvän tarkoituksen.
- Kyllä ne ovat tyhmiä pettäessään luottamuksensa. Isä sanoisi.
- Kyllä ne ovat viisaita. Tänään tässä järjestyksessä enkä pyytänyt valkoisten veteraaniveljien havuseppelettä kuoltua haudalle. Järki pitää olla kerjätessäkin tarpeetonta.
Isä sai havuseppeleensä meiltä lapsilta sivalkoisin nauhoin.
Tänään seuraan kuninkaallisia hautajaisia. Prinsessan Lilian (1915 - 2013) hautajaiskäsiohjelma sisältää hautaustilaisuuden tiedot. Omaishoitajaystäväni mies kuoli. Kysyin millä voisin ilmaista osanottoni suruun. Ehdotin, että hankkisin hautajaiskäsiohjelman tilaisuutta varten. Kuolinilmoitusta ei ollut lehdessä ja sukulaisille ilmoitettiin kuolemasta hautajaiskäsiohjelmalla. Se sai ihastuneen vastaanoton, kuin kuninkaallisilla.
Sen jälkeen olen muistanut suvun jäseniä hautajais"käsiohjelmalla" tietoineen ja muistovärssyineen. Huomaan Placidon ja meidän Maken välillä yhteneväisyyden. Placido Domingo sen itse lauloi juhlagaalassa. Meidän Makelle se lankesi 17.2. syntymäpäivän mukaan.Tässä seison enkä taida
muuta: tällaiseksi loi mun
aika, ijäisyys ja luonto
suuri, joka elää soi mun.
Omasta vinkkelistä kunnanlääkäri määritteli asiakkaansa, yhdessä lakovariksiksi ja erikseen vaihtoi kohteliaisuuksia vastaanotolla. Jokainen tuhlasi ruutia harakoiksi luulemiinsa kohteisiin, mutta turhaan. Siitä olen saanut koko lastin minäkin, mutta mitä siitä. Jonakin päivänä kuninkaalliset hautajaiset on edessä.
Suurta tyhmyyttä osoitti kunnan arvojärjestys, kuka kenellekin saa kuoppaa kaivaa. Sukulaisnainen toi surukukat Tuuspeltoon. Kertoi hautaustoimiston piiloterveiset.
- Jospa hän ei ole kuollut, kun tänne ei mitään ole ilmoitettu. Seuraavana päivänä hän tuli kukkineen. Toinen nainen pyysi hautaustoimistoa tuomaan kukat kotiin. Nainen kysyi jälkeen päin kukkien laatua. Kiitin kukista, mutta en voinut pahoittaa hänen mieltänsä, että kalliit kukat olivat jo mätiä, kun kimpun avasin.
Saman totesin vanhan rouvan tuomista kukista viimeisellä kerralla kiitokseksi saamastaan hoidosta. Hän kertoi ostaneensa kimpun torilta tutulta myyjältä kertoen, kenelle kukat annetaan.
- Mitä sinä siellä käyt, Hennalassa on hyvä hieroja, minä käyn siellä. Ja niin myyjä mätti pakettiin poistoastiasta kaikki raaskut, jotka eivät kestäneet edes maljakkoon siirtoa. Kierrän kaukaa kukkamyyjät, jotka ovat pettäneet asiakkaan hyvän tarkoituksen.
- Kyllä ne ovat tyhmiä pettäessään luottamuksensa. Isä sanoisi.
- Kyllä ne ovat viisaita. Tänään tässä järjestyksessä enkä pyytänyt valkoisten veteraaniveljien havuseppelettä kuoltua haudalle. Järki pitää olla kerjätessäkin tarpeetonta.
Isä sai havuseppeleensä meiltä lapsilta sivalkoisin nauhoin.
sunnuntai 10. maaliskuuta 2013
Kisa-aamun uutisia 2013
On ollut pitkä tie kulkea vanhempieni viitoittamalla tiellä Vihtaniemen ensimmäisenä ja viimeisenä ylioppilaana. Vanhempien omaishoito oli harjoitusaika tulevaan. Vallanvaihto 6.2.2000 antoi siihen tilaisuuden. Oli perinnönjaonaika. Minun osuudeksi nähtiin koko perintö, vaikka jokainen sai osansa ilmaiseksi. Minun oli velkarahalla maksettava yhden osuus ja samalla tein työtä eläkeikään asti. Hankin yrittäjäosaamista sukupolvenvaihdokseen. Laki mitätöi kaikki siihenastiset tekoni, vedoten ikään. Minusta oli tullut varhennettu vanhus 61/64 -vuotiaana. Laitospaikkahan oltiin minulle tarjoamassa tai psykiatrista hoitoa, kun en suostunut niin muodikkaisiin tekonivelleikkauksiin.
Jos siellä ei ollut hyvin asioidenhoito, ei se ollut paremmin täälläkään. Kuopiossa löytyy vanhusten hoitopäiväkirjoja kadulta. Omasta jätekeräyspisteestä löysin Tuhkimon tavarat kaatopaikkajätelaatikosta. Runoroskiksen lehtikeräykseen oli valittu kansanedustaja heittänyt pankin karhuamat velkavaalirahatositteet. Tuhkimosta en tiedä, onko hän vielä elävien kirjoissa. Kansanedustaja kulkee keisarina uusissa vaatteissa. Teen tilaa siirtymällä kadunreunaan ja ohimarssin ajan painan pään alas häpeästä, kuinka hän nostaa esille tekojaan SAK:n rahoittamana. Omaishoitoasia yhteiskunnassa on kirkon ja SDP:n hoidossa. Omaishoitajat on häpäisty, minä vain olen elossa näkyvästi.
Melojan sielu vaeltaa vapaasti niissä paikoissa, joissa hän maailmaa kiertäessään kohtasi minut. Sain kielen omaishoidolle; zu Hause Pflegen, siihen kuuluu myös Hilfe für die Helfer. Kotikirkko, jonka osoitteen muutos osoitti seurakunnakseni, ei halunnut tehdä yheistyötä kanssani. Vaihdoin osoitetta Suomen saksalaiseen seurakuntaan. Siihenkin tarvittiin maistraatti erottamaan entisestä ja liittämään johonkin kirkon määrittämään "muuhun uskonnolliseen yhteisöön". Siinäpähän siirtelette papereita pinosta toiseen ja ihmisiä kaatopaikoille.
On ollut kartanoita, olkimajoja, kirjoja, voimauttavia valokuvia ja sanataidetta. Parasta näistä tarjoaa Riverside Medical Clinic osa-alueena "taide ja taudit". Kartanossa on käytössä Rudolf Steinerin sosiaalinen peruslaki. Olkimajassa kohtaan parantajan enkä osallistu woodoomenoihin. Kirjojen kirja, The Book, suomennettu Uusi Testamentti kuvaa naisen työasussa, stay up sukissa ja korkokengissä / (naispappeusjumalanpalvelus). Maailman ihanin tyttö voimauttaa valokuvin. Radiopsykiatrini sanoo, mikä meidät tekee hulluksi, siitä syntyy draamaa. Se on sanataidetta osa-alueineen meidän maallikkojen käytössä, vaikka se oli tarkoitettu lääkäreille. Valelääkäreillä ei ollut resursseja ottaa sitä käyttöön. Kaikki ajattelee vain rahaa, rahaa ja rahaa. Minulla on, mistähän saisi sullekin.
maanantai 4. maaliskuuta 2013
Auringon sulat veden alla
- Onko nyt sota?
- Sano Annulle, nyt on sota.
Näitä kysymyksiä on esitetty kaukana kaikesta, jonne uutiset tulivat viiveellä. Sota ehkä oli jo sodittu, kun viimeinen suomensukuinen sai siitä kuulla. Tänä aamuna varoitus istuu jo otsikoissa ennen koneen avaamista, että huijari on lähettänyt troijalaisen sieppaamaan tietoja.
Elinkello valmistautuu kesäaikaan ja kellonviisarin kääntöön. Nousutahdit muuttuivat aamusoitoksi ennen seitsemää ja seitsemän jälkeen. Pulmusesta alkoi viikon linnun laulu. Juontajan ansioksi lasken musiikkikappaleiden suomennoksen. "Aurinko ei ollut vielä kohottanut sulkiaan veden alta" kirjoitin muistiin ja tarkistin sen virallisen nimen ohjelmatiedoista. Ei jäänyt mieleen tekijä eikä opus, onhan näitä tekijänoikeuden omistajia. Hallituksen riihenpuinti ei etene näköalattomuuttaan. Joku istuu jo katukiveyksellä ilman päällyshousuja kostean ajatusriihen jälkeen. Kanervan syntymäpäiviä puidaan hovioikeudessa. En tiedä enää kulkusuuntaa yksi eteen, kaksi taakse -komennolla. Mennään taaksepäin askel kerrallaan ja ollaan alkutekijöissä.
Kaipaan iloisia ilmeitä maaliskuun päivään. *Mishka ja Masha muistuttavat syömisen tärkeydestä syksyllä, talvella, keväällä ja kesällä. Tuhottavaksi määrätty maitojauhe-erä oli matkalla kolmansiin maihin Tsernobylin pamahtamisen jälkeen. Näin uutiset kertovat syöpää aiheuttavasta aineosasta maidossa. Maito ei ole ollut maitoa sen jälkeen kun kissa litki sen lypsylämpimänä. On tullut korvikkeet ja vastikkeet, joita kissa ei suostu maistamaan. Siirtyy elävään ravintoon luonnossa ja kohta hiiret ovat kadonneet kuin romaanin kyyhkyset. Tarhattuja hirviä ei voinut laskea vapaaksi laitumelle. Ne olisi ammuttu nälkäisten suomensukuisten syötäväksi. Hätä ei lue lakia muualla kuin hallituksen riihessä pankkien pelastamiseksi.
*Маша и Медведь : До весны не будить! (Серия 2)
Päivitetty 3.1.2014
- Sano Annulle, nyt on sota.
Näitä kysymyksiä on esitetty kaukana kaikesta, jonne uutiset tulivat viiveellä. Sota ehkä oli jo sodittu, kun viimeinen suomensukuinen sai siitä kuulla. Tänä aamuna varoitus istuu jo otsikoissa ennen koneen avaamista, että huijari on lähettänyt troijalaisen sieppaamaan tietoja.
Elinkello valmistautuu kesäaikaan ja kellonviisarin kääntöön. Nousutahdit muuttuivat aamusoitoksi ennen seitsemää ja seitsemän jälkeen. Pulmusesta alkoi viikon linnun laulu. Juontajan ansioksi lasken musiikkikappaleiden suomennoksen. "Aurinko ei ollut vielä kohottanut sulkiaan veden alta" kirjoitin muistiin ja tarkistin sen virallisen nimen ohjelmatiedoista. Ei jäänyt mieleen tekijä eikä opus, onhan näitä tekijänoikeuden omistajia. Hallituksen riihenpuinti ei etene näköalattomuuttaan. Joku istuu jo katukiveyksellä ilman päällyshousuja kostean ajatusriihen jälkeen. Kanervan syntymäpäiviä puidaan hovioikeudessa. En tiedä enää kulkusuuntaa yksi eteen, kaksi taakse -komennolla. Mennään taaksepäin askel kerrallaan ja ollaan alkutekijöissä.
Kaipaan iloisia ilmeitä maaliskuun päivään. *Mishka ja Masha muistuttavat syömisen tärkeydestä syksyllä, talvella, keväällä ja kesällä. Tuhottavaksi määrätty maitojauhe-erä oli matkalla kolmansiin maihin Tsernobylin pamahtamisen jälkeen. Näin uutiset kertovat syöpää aiheuttavasta aineosasta maidossa. Maito ei ole ollut maitoa sen jälkeen kun kissa litki sen lypsylämpimänä. On tullut korvikkeet ja vastikkeet, joita kissa ei suostu maistamaan. Siirtyy elävään ravintoon luonnossa ja kohta hiiret ovat kadonneet kuin romaanin kyyhkyset. Tarhattuja hirviä ei voinut laskea vapaaksi laitumelle. Ne olisi ammuttu nälkäisten suomensukuisten syötäväksi. Hätä ei lue lakia muualla kuin hallituksen riihessä pankkien pelastamiseksi.
Päivitetty 3.1.2014
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

