Ei minulta mitään puutu

Olen lähdössä juhliin. Tarkastanut kaikki lähtöä edeltävät asiat. Ilo kuuluu elämään ja tänään on ilo ylimmillään. Kirjoitin niistä vaikeuksista, joiden rahalla läpiviemistä on verrattu: Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan tehdä mahdoton mahdolliseksi. Isänmaata on ruvettu kutsumaan Kehittyvien maakuntien Suomeksi. Kun minulta ei mitään puutu, lainlaatija yrittää lakisääteisesti nähdä sen, mitä on vielä jäljellä sukupolven vaihtuessa armon vuonna 2000 ja toteaa, että sekin kuuluu Kehittyvien maakuntien Suomelle keskustan myydessä mummonmökin alla olevan maan ja rannan vaalirahoikseen. 

Tämä on mielenkiintoista, kun olen yksikseni lähtenyt puolustamaan perintöoikeuttani. Ottanut selvää hierarkiassa alimmalta portaalta eduskunnan oikeusasiamieheen asti, kuinka tässä näin pääsi käymään. Lopullisesti asia vietiin päätökseen joukkoraiskauskokemuksena. Vielä oli minulla yksi valttikortti takataskussa ja kiusauksen keskellä sain sanotuksi: 
- Mitä perkeleitä te luulette olevanne. Lahjotuilla virkamiespäätöksillä lisäätte sanktioita maksattamalla minulla kielteisistä päätöksistä, jotka estävät elämän jatkumisen yli 100 vuotta Tirkkosen suvun hallussa olevalla rannalla. Nyt on asia ratkennut. Minä olen miljonääri-isän miljoonaperinnön omistaja, mutta käyttöoikeus omaisuuteen kuuluu Kehittyvien maakuntien Suomelle. 

Kaikki tulee julki. Ehkä se jotakin liikautti vanhassa uskotussa miehessä, kun hän horkassa puristi kättäni. Minulle jäi valitusoikeus, mutta samat lahjotut virkamiehet siellä olisi ollut valitusta käsittelemässä. Kehittyvien maakuntien Suomi on tarttunut lujasti valheiden verkkoon ja netissä ylläpidettyyn verkostoon. Tietoyhteiskunta ei kuulu kaikille. 10.2 Mt roskapostia luukun varastossa. Olen saanut olla rauhassa, kun en kehoituksesta, maanittelusta ja manauksesta huolimatta osta lisätilaa. Totuus tekee kipeää, mutta vaikeneminen tappaa.

Ristiretkellä lamasta lamaan

Olen kuullut ja lukenut tarinoita, kuinka viimeistään kuolevalta odotetaan merkkiä uskosta, että pappi kutsutaan paikalle. Merkkiä vaativat ovat itse epäuskoisia ja pelastavat mielestään sieluja viimeisellä hetkellä. On palattu aikaan "kun raha kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa". 

Pitääkö sitä aina niin tunteella pelata? Tunne on omakohtainen, toisten tunnetiloihin en osaa asettua. Siksi minusta on pitkästyttävää kuunnella tunnelmamusiikin toivekenserttien haastatteluja henkilökohtaisista tuntemuksista. Annettaisi musiikin puhua puolestaan ja jokaisen tuntea omat fiiliksensä, mitä musiikin kuuleminen saa aikaan. Nauruterapiakaan ei saa nauramaan, jos ei naurata. 

Sain Raamattuni, minulle omistetun "liebe Maire". En pyytänyt sanoja, mitä matkapastori siihen kirjoittaisi. Silmät pyöreinä sanoin hänelle. Kukaan Kehittyvien maakuntien Suomessa ei koskaan ole puhutellut minua niin koskettavasti nimellä. Liebe Maire. Sen tervehdyksen sain 50 vuotta sitten ja aina se on yhtä sykähdyttävä kuin enkelin tervehdys. Laps' Suomen ällös vaihda pois, sun maatas' ihanaa. Siell' leipä vieraan karvast' ois ja sana karkeaa. Minulla on erilainen kokemus. 

Ruoho ei ole minulle vihreämpää aidan takana. Se on samaa lehtivihreää kaikkialla. Mutta Kehittyvien maakuntien Suomi on haistanut rahan, jota omistajille ja itselle pitää hankkia Kiinasta ja jo ulkoavaruudesta. Maastamuuttajia olen aina kehoittanut nyppimään leivästä karvat pois ja kuulostellut, millä sanoilla heitä siellä puhutellaan. Kuultuani että heille istutetaan muistopuita hyvin tehdystä työstä, en vaadi tulemaan takaisin. Jokainen kuulee sydämessään omaa tunnekieltänsä. 

Kehittyvien maakuntien Suomessa tarjotaan keppikeittoa lakipykälillä ja karkeilla sanoilla maustettuna, kun on jaksanut odottaa kiltisti valituspäätöstä. Kehittyvien maakuntien Suomessa puhuu raha; minulla on ja tulee lisää, mistähän saataisi sullekin, kuuluu mutinaa puupäätä raapiessa ja etuuden kieltävää lakipykälää etsiessä. Jos sitä ei ole vielä laadittu, se pitää laatia kiireesti. Kaukana on aika, jolloin viimeinenkin kaveri otettiin mukaan. Isokenkäistä ympäröi hajurako, läpipääsemätön kaasupilvi, ettei vain Martta-kengät tallaisi palelevia pikku-varpaita. Mikä oli se tilanne, jossa jokainen kuuli puheen omalla kielellään. 

Olen lähettänyt Äiti Teresan työhönsä, jos syytösten keskellä ei huomaa aina tehneensä työtä kuin Äiti Teresa. Meillä ei ole yhteisöjä, josta käsin voisi toimia ilman rahaa. Olen ratkaissut sen omalla kohdallani epävirallisessa organisaatiossa ilman ry-merkintää ja budjetoituja rahoja, kuitenkin kuin miljonääri.

Tulikusiaisen tuho

Mene ihminen muurahaisen luo, ja ota opiksesi muurahaisten ahertamisesta. Tulikusiaiset ovat jo uhka valloittamilleen alueille. Mutta siitä kertova prisma on suoraan siirrettävissä poliittiseen legimiteettikriisin hoitamiseen. Nyt on kokeiluvaihe käynnissä. Se on vaalirahoitus, mitä sillä haluttiin saada aikaan ja mitä sen leviämisen estämiseksi voidaan tehdä. Keksitään kärpänen, joka saa poliitikot voimaan huonosti omasta syystään, omasta syystään, omasta syystään. 

En pysynyt mukana kehityksessä, kuinka saatiin aikaan tulikusiaiselle biologinen täsmäase ja uhka kokeilujen tuloksena. Jotakin sillä on tieteellistä tekoa seksin ja pelon kanssa. Kärpänen munii kusiaiseen ja kusiainen on välttämättömyys kärpäsen suvun jatkumiselle. Tuliko kärpäsestä härkänen vai jauhaako toukka matkasauvan poikki kepinheiluttajan tietämättä? Kusiaisen syötäväksi ei jäädä tuleen makaamaan. Onko sattuma, että suoralla pakomatkalla Koreaan saattajalaivue varmistaa omassa ilmatilassa, että matka jatkuu onnellisesti perille. 

Politiikka on niin paksua, että se saa voimaan paksusti, kun on saanut tartunnan loikatessaan puolueesta toiseen. Kierrän kaukaa poliittiset ilmavirtaukset, jos tuulipölyytys on tullut mehiläisten puuttuessa kukkien ainoaksi toivoksi tulla poliittisesti pöläytetyksi. "Ilimanpilluu"- ilmiöstä kaikki sai alkunsa eikä se ole naurunasia edes itäisen ihmisen omalla kielellä.

Rukousasento

Kuuntelen radiosta sotaa enteilevää varustautumista Karjalankannaksella. Miehet oli komennettu kaivamaan poteroita, joista sodan alettua tuli elämäni juoksuhautoja. Isäni ei ehtinyt rintamalla päivystämään poteroissa, vaan lääkintämiehenä yritti pelastaa haavoittuneita. Siitä hän ei erikoisesti tehnyt numeroa, ketä oli auttanut ja milloin oli peräännyttävä. Sodassa ei olekaan sankarillista selvitä elossa tai pelastaa haavoittuneita palautettavaksi uudelleen tykinruuaksi. 

"Hyttinen hyvä minusta, minä hyvä Hyttisestä" oli jäänyt elämään sukulais-Ailin naimakaupasta. Heihin sain tutustua 80-vuotispäivillä. Aili kertoi miehensä ihmettelystä rintamalla, kuinka isäni aina kirjoitti kotiin. Kärkkäinen toppuutteli, ettei sellaisesta puhuta. Voiko puhua linnoittautumisesta, kun varustautuu sotaan. Ainakin pappi yritti hartauksissa vedota korkeampaan voimaan. "Jumala ompi linnamme". Sitä ennen piti miesten järjestäytyä ja käyttäytyä komennon mukaan: Rukousasento! 

Kun palaan päiväjärjestykseen remonttimiesten jättäessä parvekkeeni lopullisesti, lisään oman kuvan aiheeseen liittyen. Se on "nukkuneen rukous Raamatun välissä". Olen täynnä henkeä, illalla on saksankielinen jumalanpalvelus. Saanko matkapapilta tilaamani saksankielisen Raamatun. Siitä on musta, paksu sanakirja muistuttanut lähes neljännesvuosisadan. Olinko lähtenyt treffeille Bibel kainalossa. Oivallus sekin minun yksinkertaisuudestani munkkilatinistina. Sillä on ollut siunaus, että olen vielä olemassa. 

Nukkuneen rukous on herännyt henkiin. Puhun omaishoitamisesta omaishoitajan kielellä. Se on saksaksi: Zu Hause Pflegen - Hilfe für die Helfer ja toisella kotimaisella kielellä olen kerran ollut närståendevårdare, ja olen aina närståendevårdare. Poliittinen omaishoitajan asetus omaishoitolakien alle on suuri kupla. Sitä pitää tulkata poliitikoille omaishoitajien omalla kielellä. Vaikka minä puhuisin enkelien kielellä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Sodan sankareista kertoo hautausmaat, erikoisesti Arlingtonin valkoristinen kenttä. Se vain kasvaa kasvamistaan, onhan sodankäynti tosiasia. 

Sotaveteraanit, elävänä kotiinpalanneet, eivät olekaan sankareita, vaan he potevat posttraumaattista stressireaktiota. Se on sairauteen johtava kriisi, jota pitäisi hoitaa, mutta on liian kallista. Tulevaisuuden skenaario leikin loppuunvieneille sodassa ja rakkaudessa: Säädetään laki, "ei elämästä selviä hengissä". Potilasvakuutuksessa kuollut potilas on halvin hoitovirhe. Kuolleesta ei tarvitse maksaa korvauksia. Se hoitaisi pois päiväjärjestyksestä omaishoitajan säästöä tuottavan ajan loputtua - "omaishoitajuudesta selviää hengissä", jos on tarkoitus, että heidän tekemänsä työ on poliitikoille turhaa. 

Omaishoitajan on kuoltava yhtä aikaa hoidettavansa kanssa tai muuten valtiopäivillä on päätetty, että omaishoitajat haudataan elävältä. Sen olen jo tehnyt. Tohtoriksi väitelleen omaishoitajan hautaaminen eroottiseen hautausmaahan on tosiasia. Väitöskirja jäi luovuttamatta, kun en voinut suostua ehtoihin. Olen lukenut sitä netissä. Tohtori pääsi ristin alle omaisten toivomuksesta lehden kuolinilmoituksessa. Hän uhosi omaa voimaansa kolmella valalla vannoen. Yksi avioliiton-, toinen sotilas- ja kolmas ?-vala, josta oppineiden kielellä en tullut hullua hurskaammaksi. Näitä valoja hän oli valmis rikkomaan kanssani. Mitä merkitystä on 2 sormea Raamatulla vannoa valoja, jos niitä ei ymmärrä itsekään eikä ole tarkoitusta noudattaa. Ja saattaa vielä syyttömätkin rikoskumppaneikseen. Onko ne niitä variksen valoja vatsassa, josta tie käy miehen sydämeen ja sydän putoaa pupuna pöksyihin. Tämä on lorun loppu. Taas kerran: 

Liirum, laarum, loru, se on tyhjä poru, ratki riidaksi muuttuu. Höpö, höpö, höpö, se on ihan löpö, joka leikistä suuttuu. 

Pidin sitä tervehtymisen merkkinä, kun tohtori ääntä koventamalla huusi puhelimeen aamuyöllä: "Minä olen suuttunut, kun sinä sellaista sanot." Ja näin hänet vihanvimmalla tulevan polkupyörällä vastaan eikä hän tuntenut minua. Siinä oli kaksi periaatetta vastakkain. Korkealta: Minä tulen nyt! ja minä katunaiseksi kuviteltuna asun korkeaalla ja puolustaudun: Ethän sinä voi yöllä tulla, minä asun kolmen summerin takana, jotka eivät yöllä aukea. Sitten hän tuli vielä puhelinlankoja pitkin yöllä, kun oli hätä. Mutta en vastannut. 

Tänä päivänä netti täyttyy roskapostista, häirintäsoitot ovat loppuneet. Kuka on vastuussa seurauksista ja kenenkä kiusaksi tavarataivaita rakennellaan. Tässä maassa on aina ollut paljon mälsää, mutta vikailmoituksiin vastaamaan otetaan kielipuolia, jotka puhuvat kuin automaatit. Kokeile haarotinpalaa. Sen kävin toteamassa aamulla Kelassa. Antoi hakemuskaavakkeen. Liitteitä kysyessäni, hän sanoi: Minä en tiedä, en tee päätöksiä enkä käsittele hakemuksia. 
Mutta lakia noudattaen tässä vastaan. Minä olen eläkkeellä (tilille tuleva raha). Mitä minulla on: sen määrittää laki. Minusta saadaan lakia soveltamalla miljonääri-isän miljoonaperijätär. Onko siellä huipulla järjenkäyttö kielletty, että edes itse tietäisitte pelisäännöt ja vielä itse niitä noudattaisitte? Nyt olen ääneen ihmetellyt asioiden hoitoa. Lahjomallakaan ette saa pahantekoon mukaan, ettekä puolellene puhumaan vastoin parempaa tietoani.

Kun on alamäki, antaa mennä vaan

Liikkuvan kuvan siirtäminen aiheutti pakokauhun. Vihdoin sain hyppijät pysähtymään, kun käytin seis-painiketta. En kuitenkaan noussut seisomaan, vaan kone ilmoitti koneen aiheuttamasta virheestä ja sulkeutui itsekseen. Omaishoitaja ei osaa soittaa hätäkeskukseen, kun ei ole ennen koskaan soittanut. Kun hädässä olevan puolesta soitin, vastaaja tivasi: 
- Soittakoon itse. Jos nyt kuitenkin kuuntelisi, mikä on hätänä! Mutta vastaaja oli jumittunut ja toisti: 
-Soittakoon itse. 

Sitten maalasin skenaarion vastaajalle. Pitääkö hoitajan olla kuollut ja pyörätuolissa istuva hoidettava odottaa apua monta päivää. Sitten sattumalta huomattaan, että jotakin on tehtävä. Silloin pokka petti ja robotti tiuskaisi.: 
- No, anna se puhelinnumero! Minun tehtäväni ei ollut tiedustella, oliko sinne apua saatu. Mutta siitä numerosta ei koskaan enää vastattu. 

Päivätanssit ja mehukestit päättyivät kamalasti. Varsinkin, kun Munkkiklubi on sananmukaisesti munkkien klubi, jossa minä kirjoitan mielelläni. Töölönrannan kahvilassa oli narkkarihovimestari. Simon tuli päiväkahville. Hovimestari toi aina lipun pöytään osoittamaan, että Simon oli juutalainen. Se tapahtui 60-luvulla. Kuka tänä päivänä on tehtäviensä tasalla. Minä ainakin tiedän neljännen käskyn ja olen sitä totellut parhaani mukaan. En istu enää projektikoulutuksissa kuuntelemassa samaa liturgiaa.  

Suomessa on arviolta n. 300 000 omaishoitajaa ja niin edelleen, sanasta sanaan sen muistan. Laki ei ole muuttunut, mutta minä sen muistan ja kierrän kaukaa liturgian laulajat. Minä en kehtaa kuunnella, ylhäältä kyllä ulkoläksy osataan. Salaperäinen miljonääri pelkäsi äitinsä puolesta, että äiti joutuisi laitoshoitoon. Hän lähti vapaaehtoistyöhön minimipalkalla hoitokotiin, ruokapalveluun ja omaishoitoperheeseen. Hän näki, että siellä oli rahalle käyttöä ja kirjoitti shekit kohteille. Itse voi pahoin hajusta ja huonoudesta. Työnsi tuppoja nenään, ettei haistaisi. 
Itse menetin hajuaistin. Haistan vain hyviä tuoksuja. Kun kerroin terapeutille tästä, hän sanoi sen olevan alkavan altzheimerin taudin merkki. Sitä odotellessa selvitän mennyttä ja nykyistä kaaosta, kun parvekeremontti on pysäyttänyt kesätyöt.

Hauskanpidolla miljonääriksi

Oi caramba, kallis samba, noituu tappinen, ja itseksensä tuumii. Kyllä varmaan, kans' Saaran armaan, Säkkijärven polkka olis tullut halvemmaks'. 
Katson googlehakuna tappisten sambaa ja sieltä löytyy kehitysyhteistyön - Kehyn - takaa sambaprojekti. En tutustu tarkemmin näin syntymäpäivänä, kun tappinen hullaantuneena huomaa menettäneensä viimeisetkin siemenperunat. Olen saanut Kelan kielteisen valituspäätöksen. 

Olen tohtori, joka tarvitsee sairauteensa välillä happihoitoa sairaalassa. Tohtori tilaa taksin, happilaite naamalla, happipullo piuhoineen mukana nousee taksiin. Jos sairaalaan tuotu kukka olisi mukana, taksisuhari kysyisi: Mihinkä näitä ruusuja viedään? Nyt osoite on Kelan johtajan pakeille. Nousee taksista tykötarpeineen. Aukaisee Kelan oven. Siellä on jo automaattinen käsi pystyssä: Tänne ei saa tulla. Mutta tietää oikeutensa, ja vaatii päästä johtajan puheille. Kielteinen päätös on muuttunut myönteiseksi, kun tohtori näyttää sovellettavat lakipykälät. Tohtori tulee ulos, kyselee saattajiansa. Äiti on yhden pylvään takana, taksikuski piileskelee toisen sermin suojassa. Palataan sairaalaan hoitoa jatkamaan. Siellä olivat jo ehtineet kaivata potilasta. Henk.kohtainen käynti oli tuottanut myöteisen päätöksen. Ja tarina on tosi. 

Papereita on helppo siirtää pinosta toiseen ja haudata ihmiset pinojen alle vuosiksi odottamaan päätöstä. Leikkausjonon viimeiseksi suostuva pelkää leikkausta. Siihen jonoon ehtii kuolla ennen vuoron tulemista. Päätöksen odottaminen on löyhässä hirressä roikottamista. Kuinka se kuuluisa solmu aukaistiin? Naapurissa asetuttiin jonon päähän viimeiseksi tietämättä, mitä olis jäljellä minun vuorolla. Hyvällä onnella sai ostaa palan läskiä, mutta muuten hyllyt olivat jo tyhjät. Hurstin leipäjonossa saa vuorollaan kassillisen lahjoitettua leipää. 

Muun jonossa odottamisen opetus on siirtynyt meille erotuksella, että jokainen sivuraiteelle heitetty tietää, mitä päätöstä hän odottaa. Ne ovat meille kertyneitä lakisääteisiä etuuksia (eläke, toimeentulotuki, päiväraha, työttömyyskorvaus), kun olemme oikeutettuja niitä hakemaan hyvinvointivaltion kaatopaikalla. Salainen miljonääri voi rikastua järjestämällä hauskanpitoa yökerhossa. Se on bisnestä. Onko politiikasta tullut tähän verrattavaa bisnestä lainlaatijoille. Palataanko päiväjärjestykseen vai aloitetaanko sambakurssit? Siellä on tarjolla sirkushuveja ja kokolihaa tavarataivaissa. EVVK .

Illmitz- ja muita muistoja

Kesäloma on alkanut maalla, missä maailma on vielä järjestyksessä. Illmitz- viinipullon korkin poksahdus kertoo. Nyt juhlitaan. Lapsena ilo oli ylimmillää, kun juostiin piiloon tai yritettiin saada toisia kiinni. Vahinkoja sattui kivikoissa. Se oli leikin loppu. Kipsi kädessä monta viikkoa juhannuksesta kesällä sodan jälkeen. Ilonan kyynärpää murtui, kun loma alkoi. Hän vietti viimeisen kesäloman kyynärpää koukussa kipsin sisällä. Kun oltiin pieniä, oli murheetkin pieniä. Kun ikää tuli, oli tyttöjen kasvattamisen vaikeutta verrattu kirppukapan vahtijan virkaan. Olimme kilteimmistä kilteimpiä. Mutta siinäkin oli puolesta pelkääjien pelkojen toteutumisesta kyse. 

Nyt tarvitaan katupartiot ja poliisit hillitsemään festaritunnelmaa. Omat kiusaukseni olen sanonut ruoskivani pois ennen kotoa poistumista. Narunippu, ratsupiiska on oven päällä. Jos joku minua saattaa kiusaukseen, otan raipat vapaaehtoisesti itsekurilla. Enkä ole toisten kiusauksiin joutumisesta vastuussa, vaan he valitsevat itse hukuttajansa myllynkivet kaulassa. 

Olen ollut ulkomaalainen, finske, tiettömän taipaleen takana Norjassa. Kuitenkin sanonut olevani suomalainen. Tässä ajassa minua katsotaan synnyinseudullani. Mikä ihmeen uussuomalainen? Etten voi puhua kunnioittamieni vanhempien puolesta, vaan minulle sanotaan. Meidän mies saa veteraanikuntoutusta. Minut on kutsuttu veteraanijuhliin seurakuntatalolle. Minulle on sanottu kysyessäni isäni puolesta oikeuksia osallistumalla taloyhtiön yhtiökokoukseen:
- Ålä tule meitä opettamaan! 

Kerhohuone on tyhjä, naiset ovat katsomassa "kauniita ja rohkeita" ja siitä tämä uho joukkoon kuulumattomalle. Näkivät minut joka päivä, mutta puheenjohtaja nuijanpäässä kysyy: No, missäs sinä sitten asut? Silloin poistuin paikalta, enkä sen jälkeen ole heidän kokouksissaan ollut opettamassa. He ovat oppineet itse. Saksasta tulleet kirjeet löysivät perille pelkällä 71200 Tuusniemi - osoitteella. Asiat ovat kunnossa, kun täytän 67 vuotta. Minusta on tullut varsinaissuomalainen hapankorppukielellä ilmaistuna. Siitä kokoaa kaikkien pakollisten kuvioiden jälkeen ohjesäännön Heli Laaksonen 

Mummuks tahtomine

Mää haise eukalyptukselt,
viäm pal tila takapenkil,
hymyilen ko suamenpystykorva,
sano: emmää muist,
emmää jaks,
emmää ol ikä ennenkä,
ku mää olen tottunu juur näi.
Enkä meina pualtvuassatta orotta.

Naapurin Mikko pyrki kirkkoon, mutta perääntyi oven avattuaan. Kertoi näkemästään: Akanlahoja oli kirkko puolillaan. En sopinut sekaan. Minua ei Mikon värikäs kielenkäyttö loukannut. Kylmä kyytimies on korjannut kyttyrät korkealaitaiseen peräkärryyn ja ajeluttaa kohti tuntematonta määränpäätä. Matkailu avartaa, kun on ilmaa ympärillä ettei tukehdu ahtauteen salakuljetettuna rajojen yli. Tulin Vihtaniemen tietä ensi kerran kesällä lapsuuden uimarantaan. Katselin ympärilleni yöttömässä yössä ja muistot heräsivät: Olen täällä ollut ennekin. Näin tuumasi "Menneen maailman" Charles Ryder palattuaan sodan aikana Bridesheadin linnaan, jossa oli viettänyt lomiaan ennen sotaa. Menneen maailmani tarina on uudessa vaiheessa.