keskiviikko 6. helmikuuta 2008

Långholmen

En ole vielä lakanoiden välissä vanhainkotipaikkaa varannut. Toivon poliitikoilta pontta juhlapuheisiin "Elämänikäisestä oppimisesta" paasatessaan. Jos projektirahoituksen turvin on saanut kouluttajanpaikan ja -palkan, voisi sitä ikärasistista asennettaan hillitä ja jättää henkilökohtaisuuksiin menevät kysymykset tekemättä. Jouduin selventämään motiiviani kuullessani kysymyksen: "Mitä sinä täällä teet, olethan jo kohta eläkkeellä?" Valtiopäivät on avattu ja saan kuulla tulevan presidentin lukemana CV:ssä antamani selvennyksen kielitaidostani.
Kouluruotsi, kesätyöpaikka 2kk,Vård- och Ålderdomshem. Stockholm v. 1960
Pitkä saksa, 45 vuotta kestänyt kirjeenvaihto saksaksi (Isä Camillo ja Äiti Teresa)
Lyhyt englanti
Latina

Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kieltä, olisin minä kuin kilisevä kulkunen tai helisevä vaski, jos minulla ei olisi rakkautta. Ajatus kielitaidosta saa oman tarinansa aikanaan. CV:n lisäys nosti lukijalle niskavillat pystyyn eikä hän tullut hullua hurskaammaksi, mitä olin tehnyt 6-kymppiseksi asti. Olen aukaissut syömmeni selälleen ja antanut auringon paistaa. Nyt suljen vetoketjun ja odotan. Maailma tahtoo vielä viisi minuuttia! Viidessä ferrarinpunaisessa minuutissa ovat SWOT-analyysin nelikentän neljä kuvaa: vahvuuteni - heikkouteni, mahdollisuudet - uhat kertoneet suvuntarinan. Pitkät sillat yhdistää, korkeat muurit erottaa. Aina on ollut raollaan pieni takaportti ottaa Kiertotie, jossa äitini ja isäni saivat asua viimeiset vuotensa Lipp'lakki - talossa, - kuitenkin kuin kotona.

Elämisen taito

Jaakko Haavio: Ikikevät "Elämisen taito"
"Jos sinä lasketkin ainoan aseesi, ei ase antaudu:
100 kertaa minuutissa
6 000 kertaa tunnissa
144 000 kertaa vuorokaudessa
sinun on kohdattava se: pahin vastustajasi on
oman sydämesi takova nyrkki."
(ohjelmointikirjan kuvat päättyvät tähän 26.3.2004)

Etana
On entuudesta tuttu
tämä pieni, tyhmä juttu.
Oli suven aika herkin.
Ja ruusut, ruusut kukki.
Ne etanan tien tukki.
Se pani suunsa suppuun
ja sylki ruusunnuppuun.
Näin painetuksi merkin
se sai kuin saikin oman.
Se oli tyytyväinen,
se pikku nilviäinen.
On tapa etanoiden
myös viisastelijoiden.

"Raha on eroottista", sanoo Sarasvuo radiohaastattelussa. Oli julkinen miljonääri lahjoittaessaan kymppitonnin kehitysmaan naisille olojensa korjaamiseksi. "että viagran voimalla viime metrit."

Mannen år 2000 ja sen jälkeen

Tätä tauhkan määrää!

Kun on oikein onneton
tai oikein onnellinen
ei tarvitse mitään.
Helena Anhava


Kuusi vuotta kulunut tätä vuosituhatta. Valitaan taas presidenttiä. Nyt voin osallistua netissä presidenttipeliin. Uudelleenvalinnan takana on eläkeikäisten naiskaarti. Kutovat punaista kaulaliina joutessaan. Mitäpä muuta osaisi hormoonien vähentyessä kuin heiluttaa puikkoja. Sen olen lukenut runokirjasta. Haluan osallistua keskusteluun. Minut on huomattu. Saan maksettavakseni lähetetyt arvat. Minun ääneni on ilmainen, enkä maksa äänestämisestä, että saisin osallistua voittojuhliin kuin maksamalla sisäänpääsymaksun torilla järjestettyihin häihin. Pahvi-Saulissa on miehenmerkki, vaikka tilanne on vaikeasti korjattavissa. 

Pää on tullut vetäjän käteen globaalissa markkinavoimien pyörittämässä maailmassa. Miehet ovat kaikissa naisten miehittämissä tilaisuuksissa harvalukuiset. Ovatko he nyt sukupuuttonsa kynnyksellä. Joka päivä saan todeta, kaikki on mahdollista lainmuutoksella. Elämme epävarmuuden aikaa. Ei ole mallia miehessä eikä naisessa. Ympäristötekijöiden elämää suojeleva malli on väljähtynyt. Presidentin valtaoikeuksia otetaan pois. Ainoa valvonta prinsessasadun antaman opetuksen mukaan on sähköinen sexipanta. Sen testikäyttäjän paljastaa tekstiviestit ja silmäniskua muistuttava nykiminen silmäkulmassa tehokkuudeltaa sama kuin sähköpaimenessa. 
Minun lapsuudessa pisteaidat korvattiin laiduntamisessa piikkilangoilla tai sähköpaimenilla. Nyt niistä on tullut esteitä tai kaukaa kierrettäviä ihmisten pelättejä. Olen kauhusta kankea nähdessäni på-liitikkoa muistuttavan käärmeen korkeaalla kepinnenässä.

Miehen merkki

Ohjelmointikirjaani kerätyt kuvat, julisteet ja lehtileikkeet ovat toteutuneet aikanaan pelottavan kronoloogisessa järjestyksessä. Viime vuosisadan lopulla nähtiin, kuinka miehen käy 2000-luvulla. Isäni viimeisenä elonpäivä 6.2.2000 valittiin Halosta presidentiksi. Tapahtumapaikkana vuodeosaston 10-huone. Äänestettiin, kouristuksia hapenpuutteesta, kävijöitä, tulijoita, menijöitä. Miksi minä en tee mitään? Minut oli vaiennettu. Happisaturaatio näytti hapetustason olevan kuin huippu-urheilijalla. Isällä ikää 93v ja 3 päivää vaille 3kk. Kolme kuukautta häneen oli pistetty lihakseen nesteenpoistopiikkiä estämään uutta kohtausta, mikä oli hänet sängynpohjalle vanginnut hoitajien hoidonkohteeksi. 

Hoitajien vuoro vaihtuu ja levännyt hoitaja tulee pyhätyöhön happipullon kanssa huoneeseen. Isä saa lisähappea, kouristukset loppuvat. Äänestyspaikat suljetaan. Olemme huoneessa kahdestaan. Myrkynvihreä, liian pehmeä nahkatuoli istuttavaksi minulle. Puutuneena havahdun tietoon. On saatu naispresidentti. Kuningas on kuollut, eläköön uusi kuningatar. Hoitaja yrittää saada minut jäämään, mutta poistun jättäen päivystysnumeroni: 
- Jos jotakin sattuu, voi minulle soittaa. 

Olin loppu, mutta en vaalihuumasta vaan tietäen "Zu Hause Pflegen" - jakson olevan kohdaltani ohi. Aamulla puhelin soi. Isä jätti viesti klo 5.05: Jäi toiset aamulla nukkumaan, kun otin konttini naulastaan ja kiiruhdin karjateille. Sinne hävisi miehenmalli elämästäni. Tuli naisenmalli sisarenmuodossa. Poliittista mallia edustaa seitsämät veljekset, jotka luulivat olevansa pesänosakkaita.
Elämä on toista

Moni ei kestä tulla autetuksi,
kun on jaloilleen päässyt on saatava purra,
edessä tai takana, miten vain.
Kai se on oidipaalinen välttämättömyys,
mutta kun se osuu kohdalle se tekee kipeää.
Me olemme sairaskertomuksia kaikki.
On mentävä hyvin pitkään
ja suureen yksinäisyyteen,
on todettava yhä ja yhä:
vasta kun on pettynyt ihmiseen pohjia myöten
voi alkaa pitää ihmisestä. Helena Anhava

maanantai 4. helmikuuta 2008

Naisenkaari

Kukaan ei toivottanut tervetulleeksi synnyinseudulleni uuteen vaiheeseen. Vanhempani tarvitsivat apua kotona asumiseensa. Kuolinpäivänsä aamuna äiti kertasi lastensa nimiä, ehkä isäkin tuli mainituksi. Tästä kertoivat saman huoneen asukkaat ihmetellen. Se oli pienen äidin suuri teko siunata lähtiessään maailmaan saattamansa kahdeksan lasta, jotka kaikki olimme saattelemassa äitiä viimeiselle matkalle. 
Olimme vielä tallella isän 90-vuotiskuvassa. Näin äitini kuihtumisen. Rasva hävisi ihon alta. Ei ole kuvaa rasvaraiteista ruskeiden vatsalihasten päällä. Muistikuvana vielä vihreän lehden lehtiruodissa ja naisenkaaressa. Vauvoja kannettaan kopassa ja samoin olisin voinut ottaa äidin mukaan, mutta pyörätuoli oli vaivattomampi. 

Jos äiti ei ollut puhetuulella, hymisin omia ajatuksia hyräilemällä. Äiti sanoi vaativasti: 
- Älä laula. En ollut huomannut tekeväni sitä tietoisen kuuluvasti. Sisälläni soi. Miksi en saa laulaa? 
- Luulevat, että minä laulan, oli äitini vastaus. Oliko se kahden maan kansalaisten päiväkävely. Sibeliuksen kuudennen sinfonian kuuleminen radiosta sai metsän kukkimaan. Hannu Väisänen heiluu harjan kanssa ulkoterassilla. Minun on aika tiskata astioita ja luudalla lakaista lattioita ja tiedostaa se, mitä olen tekemässä. 

Uutta kotia katsastettiin aamulla aikaisin. Olin kuin Jorma Uotinen poplarissa avaamassa ovea tarkastajille. Uotinen esitti harjan kanssa tangoa. Pattereiden lämmönsäätöä testattiin talvipakkasella. Ulkona mittari näytti -28 astetta. Lämmöt poikki viikkokausiksi. Silloin pohojolaisittain tuli toteen näytetyksi, "mitä köyhät pukoo päällensä". Vielä sähkökatkos siihen lisäksi, oltiin nokisia kuin kaatopaikkakansa kynttiläillallisilla. Jäljet pelottavat, onhan rakennuttaja ollut tutkinnan kohteena. Ei siksi, mitä ihmisillä testattiin, vaan kuinka rakennusliike joutui konkurssiin. Joku rikastui silläkin kuprulla.

Kutsu Sinulle urhea nainen

Nukkumaan käydessäni
ajattelen:
huomenna minä
lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhun ystävällisesti ja ihaillen.
Kehun: sinä pieni, urhea nainen,
minä luotan sinuun. Eeva Kilpi

 Elämäni on täynnä värejä. Niin myös meikkini. Hannu Väisäsen 100 000 suudelmaa nähtyäni voin julkaista pusuhuulet ohjelmointikirjastani. Kuinka kauan lounatuuli itkee viivasuoria suita tai vanhukselle hymiönä näytettyjen tunnetilojen aamorinkaaret kääntyvät alaspäin. Runon ohjeella olen päässyt jo hyvään alkuun syömisessä ja nukkumisessa. Elinkellokin herättää viideltä odottaen kesäaikaan siirtymistä. Luottamuksen itseeni olen säilyttänyt koko omaishoitoajan. Luottamus markkinavoimiin ja poliittisiin julmiin jumaliin on tipotiessään. Jos joku selvisi hengissä keskitysleiriltä, on sillä tarkoituksensa. 

Minä hankin virtuaalisesti verkkoympäristössä pioneerimaisen opiskelun kautta yrittäjäosaamista sukupolvenvaihdostilanteeseen luopujana. Onhan minun jatkaminen vanhempieni jälkeen mahdollista, kun en ole uudisraivaaja. "Perheenjäsenenä olin kouluttautunut hyvissä ajoin vuodesta 1986 lähtien isän apuna asioidenhoitoon ennen vaihdostilannetta. Omaishoitovuodet 1991 - 2000 olivat varsinaiset 'Ollin oppivuodet'. Etu oli siinä, että valmentautuminen tapahtui siinä yrityksessä, jonka ohjaksiin luulin aikanani astuvan." 

Projektikoulutus puhui yhtä ja laki puhuu toista: 
- Älä unta nää, eihän se ollut mitään työtä. Se oli leikkiä niin kuin isäni sanoi sodasta. Sotaleikit/seksileikit. Ympäristö asettaa esteitä kuin muureja ihmisten välille. Nyt on kunnilla kova kysyntä uusrikkaista optiomiljonääreistä. Mistä lie ulosottomiehen varallisuus kertynyt asettuessaan isäni ja mínun yläpuolelle. Menettelytapoja on aika miettiä kiinalaisessa helvetissä. Siellä elämä jatkuu ja tehdään samaa, mitä ennen sinne joutumista. Radioateljee on opettanut, ettei helvetti jäädy.

perjantai 1. helmikuuta 2008

Genessus


Luominen
Moos. 1:1-2 Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyyden, ja Jumalan henki liikkui vetten päällä.

 Olen alussa miljonääri-isän perijänä. Saman voin tuntea osallistuessani metsäveroiltaan. Nyt maa on autio ja tyhjä, pimeys peittää syvyyden, mutta markkinavoimat liikkuvat vetten päällä. En muista, mikä oli pankkiaapinen ennen tätä säilynyttä kirjoitustaitoisille annettua opasta. Pankin aivot on otettu käyttöön ja tieto jaettu asiakkaalle n. 20 vuotta sitten. Opetetaan: 
- Näin käytät pankkisiirtoa, tiliveloituskoontia, pankkisiirtokuorta, nostolomaketta ja shekkiä. Merkitse tilitapahtumat muistiin.Tiliotteet muodostavat yksinkertaisen kirjanpidon taloutesi tuloista ja menoista. 

Kirjoitin kauppakirjan työhuoneesta kauniissa käsityöläisten talossa. Pankin ohjeilla hoidin raha-asiani, oli työtä ja työniloa. En päässyt alkua pidemmälle, kun nurkanvaltaajat iskivät kohteeseen. Lähdin vanhempieni hoitajaksi aluksi kahdeksi kuukaudeksi. Talo jäi muutostöiden kohteeksi. Mitään ei ollut tapahtunut poissaollessani. Tili miinuksella 20 000. Kiemuraiset olivat kuviot, mutta selvisin niistä aluksi. 

Vuoden kuluttua hankin työhuoneeseen vuokralaisen ja lähdin Tuusniemelle laitospaikkaa tarvitsevien vanhempieni kotonahoitajaksi. Sain lainani maksetuksi. Käsityötalo oli tyhjentynyt. Koko ajan siellä tehtiin muutostöitä, kaadettiin seiniä. Betoninpölyä leijaili kaikkialla kuin asbestinkäsittelytehtaissa. Pankki vuokraa tyhjilleen jääneet tilat konkurssin jälkeen jatkaville työntekijöille. Uusi yhtiö oli syntynyt. Nälkä kasvaa syödessä. Pankki myy omistamansa osakkeet vuokralaiselleen, ja samalla välimiesoikeuden uhan alla minäkin jouduin luopumaan velattomasta työhuoneesta, joka oli nuoren hierojan käytössä. Minut oli heivattu kadulle pankin myötävaikutuksella. 
 En tarvitse tällaista pankkia. Kilpailkoot keskenään asiakkaistaan, minulla ei ole mitään annettavaa eikä menetettävää. 

StoraEnsolla on sama periaate. Miljonääri-isän jättämä perintömetsä pitäisi pantata hamaan tulevaisuuteen konsernin käyttöön, että pääsisin opettelemaan verkkokirjoitustaitoja ja uutta tapaa hoitaa raha-asioita verotusta varten. Se olisi helppoa kirjata ylös koneelle ja jatkaa vuodesta toiseen veroilmoituksen täyttöä, mutta ilman uutta isäntää StoraEnsoa. Jäljet pelottavat, onko minulla mitään siirrettävää seuraavalle sukupolvelle, jos teen vääriä ratkaisuja. Kaikki meni eikä piisannutkaan edellisessä opetuksessa. Käsityöläisten talo on myynnissä, raiskattuna ja hylättynä. 

Näin kansanedustaja ennusti hierojien edunvalvojana: Hieroja on kuin katuhuora, pitää hieroa "kuka kysyy, kuka maksaa"-periaatteella. Oli saatu aikaan Kela-korvaus laitoksissa tapahtuvalle rahastukselle. Olen tästä onnellinen, hoitaminen ei voi toimia pörssissä, nais- ja huumekauppaa rahoitetaan sieltä käsin. Sillä on valtiovallan tuki Kemijärvellä ja koko Suomessa markkinavoimien vaatiessa lisääääää. "Saatana väijyvi julmana juuri, lannista viekkahat vehkehet sen ", kaikkuu virsi suviseuroissa lähes 100 000 -päisen paikalle kokoontuneen kansan suusta. Jokaisella oma lehmä ojassa. Itse yhdyn Ukko - Paavon virteen: 
- Sinuhun turvaan Jumala, mua häpeältä säästä. Soiva Siili laulaa Runebergistä ja tuo mieleen äitini sanonnan: Parempi jumalattoman suussa kuin mielettömän peessä. 

Nyt ollaan eduskunnassakin valuttu alaspäin ja kustu urakat kintuille. Miltä maistuu porkkanoista tehty keppikeitto. Pakkopullalta. Siksi olenkin Korkeasaaren eksoottinen eläin, saanut turvapaikan ja eläkkeen, jolla ostan sitä ruokaa, mitä eksoottinen eläin syö. Luoja antaa auringon paistaa niin hyville kuin pahoille, ja krematorio polttaa tuhkaksi, ettei tulevaisuudessa tutkita DNA-näytteitä, jotka johtivat ilmastonmuutokseen.