Menneiden talvien muistoksi

Vielä 1980-luvulla kävin minäkin hiihtämässä Launeenpellolla. Muistan lupaukseni hiihtämisestä. Lunta satoi viikkokausia, että voisin päätökseni toteuttaa. Iloitsin paljosta lumesta. Sitten kaivoin sukset esille. Mitä pahaa siinä on, jos talvella on kinoksia.

Eräs emäntä sanoi joka aamu lähtevänsä lumitöihin, että maitoauto pääsee pihaan. Avattavaa tietä peltoaukean reunassa oli riittävästi. Viikkoja kestävät lumisateet teetättivät ylimääräistä työtä yksin elävälle emännälle. Kävin hiihtämässä, että lumentulo sai loppua. 

Yhtä tulokselliset olivat Lahden kisat 2001. Oli hiihdetty hullunlailla, taktikoitu, suudeltu maata voiton kunniaksi nöyryyttä osoittaen, kun muut maat saivat tunnustaa hävinneensä ylivoimaiselle Suomen hiihtojoukkueelle. Työpaikallani törmäsin käytävillä parveileviin selostajiin. Olin tapahtumien keskellä. Työympäristön Fengshui kehoitti poistamaan seinille ripustetut vanhentuneet julisteet. Pyysin pääkallonpaikalta virka-apua. 

Olin yksin paikalla, kun pieni suurmies tuli. Näki sinitarrakiinnityksistä pettäneet julisteet seinillä. Sain päin näkimiä. Olet luvatta kiinnittänyt julisteita. Hämmästyin, olivathan julisteet olleet seinillä ennen minun taloon tuloa. Hän kääri jupisten julisteet rullalle ja poistui. Olin puhunut pukille ja hän antoi mulle risuja. 
Loppu hyvin, kaikki hyvin poistua ulkolaisomistukseen joutuneesta kiinteistöstä. Siellä WC:t lukittiin ja varustettiin sinisillä valoilla huumeveikkojen suoneenpistämisen estämiseksi. Avasin asiakkaan pyynnöstä avaimella WC:n oven. En rahastanut enkä antanut wc-paperia paria arkkia wc-vahtina. 

Oliko se muutama vuosi sitten kisoissa dopingin käyttöllä ja huumeveikoilla jokin yhteys. Vai jopa lumen puutteella 16. päivä tammikuuta 2008. Minulle sillä on muistipaikka, joka aukeaa eri asiayhteyksissä. Kyrölle hemohess-asiantuntijana tarjoaisin tilaisuutta julkisesti kokeilla, kuinka paljon aineet lisäisivät jaksamista työelämässä tai alokkaille miestenkoulun lopuunviemisessä. Tehdään luvalliseksi kunnonkohottaminen aineilla, kun kukaan ei jaksa mitään ilman piristeitä. Toivossa on hyvä elää, sukset odottamassa ja monot tallessa, kun saadaan hiihtolunta ja pilkkijäätä. Säästöä kertyy, kun aurauskalustoa ei tarvita yö- eikä pyhätyöhön. Toisen onni, toisen onnettomuus tässä pörssiin viedyssä valtiossa. Anna meille, - tarkoitan, elä ota pois. Muutosturvaa vasta sorvataan. Ollaan jälkijunassa.

Hoitotahto

Ympärillä vellovat tapahtumat ovat antaneet aihetta pohtia viimeiselle matkalle lähtöä. "Kuolen ennenkuin kuolen, etten sitten kuole, kun kuolen." Virren sanoin; "Suo mun kuolla maailmasta, kuolla itsestänikin", on kidutuksen keskellä tapahtunut. Kiduttajilla ei mielikuvitusta puutu tuppautuessaan toisen koskemattomuutteen. Minusta tuli zompi, Nelson Mandelasta 27:n vankilavuoden jälkeen johtaja. Siirrän tahtoni lapsenlapsille. "Kun mummo on kuollut, pidätte muistoksi bailut. Kiireesti krematorioon, mutta tuhkaa ei tarvitse lähteä viemään Himalajalle." 

Olin aikaani edellä, sillä näin muisteltiin Dianaa 10 vuotta kuoleman jälkeen. Prinssit järjestivät konsertin, jossa välillä näytettiin Dianaa hyväntekeväisyystyössä. Meidän suuret juhlat välitettynä kaikelle kansalle TV:n kautta muistuttavat pantomiimia kättelyineen ja vuorosanoineen, joita ei kuule. Näkyvimmät juhlavieraista otetaan haastatteluun, pukuvalinnoissa epäonnistuneita mollataan jälkeenpäin. Kukaan ei muista, mitä juhlitaan. 

Kaikki tiedämme, kun meri käy kukkimaan, on koko meri myrkyllisen levän peitossa. Uiminen on kiellettyä. Onneksi on liukasliikkeinen Kimi Räikkönen ferrarinpunaisissa, kun ei ollut tullut nimmareita jakamaan, poistui juhlista. Mitäpä tässä on 90-vuotiaan juhlimista, kun menetettynä sen perään kaivataan. "Hoivatkaa, kohta poissa on veljet", on muuttunut yökulkijoiden muistissa. "Hoilatkaa, kohta poissa on veljet." Kun lähellä on, niin puskee. Kun kaukana on, niin ammuu. Ota siitä selvää, hoivataanko nyt vai hoilataanko huomenna. 

Nyt kun siitä uskaltaa puhua, voimat eivät kulu hoivaamisessa, sillä antaessaan saa. Voimat kuluvat tappelemiseen naapurien ja päättäjien kanssa. On kyse rahasta. Siihen viittaa hoivaajalle annettu nimi:
Omaishoitaja on kunnan kanssa tehnyt sopimuksen ja saa omaishoidontukea ja muita lakisääteisiä etuuksia. 
Muut hoivaajat ovat sitoutuneet huolehtimaan vammaisesta lapsestaan, pitkäaikaisesti sairastuneesta puolisostaan tai vanhoista vanhemmistaan. Kunnalle nämä sitoutuneet ovat rahansäästäjiä. On kyse henkisen/sosiaalisen pääoman tulouttamisesta yhteiskunnalle. Kuka tappaa lypsylehmän. 
Kuivina aikoina heimo puhkaisee naudan kaulasuonen ja ottaa verta ja juo sen samantien. Onko kuppari meillä arvoasteikossa uno, numero 1, kun loru oli lapsuudessa: Pappi, lukkari, talonpoika, kuppari, rikas, rakas, köyhä, varas. Viimeiseltä paikalta ensimmäiseksi: kukkaronvartija oli varas. Köyhiä meillä vielä riittää.

Sitä saa mitä tilaa ja e-postina tilaamatta

Hän. by J Karjalainen
Hän, sai mut uskomaan, hän,
hän, sai mut toivomaan, hän,
ja vielä enemmän.

Hän on aina ollut paikalla, kun olen häntä tarvinnut. Hän on parantaja/lääkäri, hän on pappi, hän on piispa, hän on radiopsykiatri, hän on ääneni saava poliitikko, hän on manageri, hän on mentor, hän on nobelisti, hän on kapellimestari, hän on äiditön lapsi, hän on omaishoitaja, hän on kaiken ymmärtävä ystävä.

Hän, sai mut nauramaan, hän,
sai mut laulamaan, hän,
antoi mulle sävelmän.

Mihinkä kuntakeskustelu tukehtui netissä?
Hän ei ole hän, joka tekee itsestään markkinamiehen, kun minulla on sähköposti. Yritin kertoa lapsenlapselle livekokemuksesta tytön ikäisenä talonmiehen kanssa saunassa. Kun aloitin, tyttö painaa kädet korvilleen: 
- Minä en halua kuunnella. 
Se oli viimeinen saunareissu minulle naisväen käyttäessä hyväkseen talonmiehelle kuuluvaa sanavuoroa. En tiennyt, että talonmies, musta ja karvainen olisi myös saunassa naisten kanssa. Roskapostin kuvat kapineesta ennen ja jälkeen hoidon eivät vedä vertoja näkemälleni. Mimosan taideteos kapistuksesta on jotakin, mihin jokaisen tietämättömän pitäisi sukeltaa, ettei sivuilla näkyisi kuvina sairaita kuvatuksia. 

Käpylisäkkeet ovat surkastuneet, mikä ei näy ulospäin. Siitä kertoo kuitenkin mieletön roskaposti. Etkö millään pysty parempaan, paholainen, joka häiritset meitä, jotka tiedämme, mistä ajatukset ja tunteet ovat lähtöisin. Banaanikärpäset suuntautuvat samaan sukupuoleen alkoholin vaikutuksesta. Olisiko juoppous syy seksisairauksiin, kun selvinpäin on estoinen eikä uskalla olla seksuaalinen.

Kanavauudistus radiossa oli karmea kokemus interaktiivisuudesta. Tunsin itseni poliittiseksi huoraksi, kun pääministeri klo 7.00 änkesi kotiini enkä ollut sopinut aikaa hänen kanssaan. Tämä oli alku ja digidigi on jatkoa. Tarttis tehdä jotakin, kun joku osaisi. Paha on piirun verran edellä, vaikka hyväksi naamioituneena. Tietoyhteiskunta kaikille. Tyhmyys tiivistyy. Kenenkä tilauksia minun osoitteeseen syydetään. Sitä ei pysäytä, vaikka huudan: Minä en halua nähdä enkä kuulla. Minä vietän ramadania Mulukkukuarteessa ja luen Pajala-kommuunista kertovaa kirjaa Populäärimusiikkia Vittulanjänkältä. 
Taiteilijan silmin nähtynä:
gallerie anhava, Marjatta Tapiola "Man and bearskin"
Vuoden esteettinen teko 2007 -palkinto Mimosa Palen Mobile Female Monument -teokselle.


Hän, hyvä haltiatar, hän,
yönkuningatar, hän,
on enää nimi iskelmän.

Hän, kun kesä syksyyn vaihtuu ja lehtien nään lentävän.
Tunnen saman ikävän,
kun poissa on hän.

Hän, sai mut nauramaan, hän,
sai mut laulamaan, hän,
antoi mulle sävelmän.

Hän, taas kitarani viritän.
Ja kuulen tutun helinän,
kun luonani ois hän.


Ei niin huonoa, etteikö olisi jotakin hyvää ja kaunista. Sillä kauneus on katsojan silmissä. Eeva Kilpi sanoo: Vanhan naisen silmänreijistä katsoo sisäinen lapsi. Ja pojat ovat aina poikia, kun eivät ryhdy vanhuuttaan sarviensa paksuudella kilpailemaan. Siinä sarvet kalisevat ja tulee työtapaturmia. Muistatko, kuka puhaltaa pipin pois?

Minä olen vain satama pieni

Mummonmussut laulavat syntymäpäiväonnitteluksi rakkauslaulun "lähtevien laivojen satamassa". Mikä minuun meni. Sain pakkoliikkeitä leukaperiin. Laulun sisältö avasi jotakin lukossa ollutta tai ikiroutaa ilonkyyneleiksi. Syntymäpäivät vietettiin Villa Ammendessa, yöpyen puutarhurin talossa. Sama toistui kolmen vuoden kuluttua Kuortinkartanossa. Tyttäreni järjesti yllätyksen tilaamalla mansikkakakun päiväkahville. "Retki meren rantaan" saa taas minut kyyneliin. Loppuelämäni teen matkoja pieneen satamaan retkelläni meren rantaan. 

Muistan ystäviä kaukana, Vladimir idässä, Ingmar lännessä ja elossa olevat sillä välillä matkalla maailman ympäri 80 päivässä. Kuinka hyväätarkoittavat mökkiläiset lahjoittivatkaan minulle nimikkoveneen matkantekoa varten. Se on palkinto voitetusta Amazing Race-kilpailusta. 
Olen nähnyt nälkää. Nyt kohtelen itseäni Korkeasaaren eksoottisena eläimenä. Syön sitä ruokaa ja punnittuna oikean määrän, mitä minun olisi pitänyt syödä koko elämäni ajan. Serkkuni 15-vuotiaana kertoo pitäneensä minua hengissä lipittäessään lusikalla sokerivettä suuhun, kun vanhemmat olivat viemässä tulirokkoon ja verenmyrkytykseen sairastunutta isosiskoa epidemiasairaalaan hoidettavaksi eristyksessä. Viipyi niin kauan, että vierasti kotiin päästyään. 

Olen uupunut unenpuutteesta. Jo kahden tunnin univaje aiheuttaa muutoksia aivotoiminnassa. Minulle omaishoitajana kertyi unenpuutetta Guinessin ennätystenkirjaan asti. Sitä ei poliitikko tunnusta ja koenkin sen vaurioksi, jota lääkärirunoilija kyselee itseltään: 
- Eikö särkyisi minussa. 

Nämä kaksi, syöminen ja nukkuminen on minun itse itselleni suotava. On syötävä ja on nukuttava riittävästi. Muihin tärkeisiin tehtäviin pyydän palvelua. Sitä tarjosi huoltoyhtiö hissin ollessa epäkunnossa.
- Meiltä saat tilata kantajan. Otatko mustan vai valkoisen? Vastaan.
- Mustan, sillä valkoinen mies ei kanna!
Minulla ei ole mitään hätää. Kaikki hoituu, kun haluaa elämän hoituvan tässä iässä. Pitää ensiksi itse särkyä, että voi ymmärtää särkyneitä. Meillä on liikaa leipäpappeja jakamassa omaa leipäänsä. Itse antaessani muistan aina.
- Sinun omastasi lahjaamme jaamme."

Anna minulle ranta

Muuan isämeitä

Anna meille - tarkoitan:
älä ota pois.
Vaikeata lastesi
luopua ois.

Elämäämme helpottaa
vaikket koskaan vois,
tätä pientä onneamme
älä ota pois.
Eila Kivikk'aho

Kuvan rannalla on aikainen kevät. Kotirannan koivut eivät ole vielä ehtineet hiirenkorvalle. Sipulikukat, helmililjat ja tulppaani ovat valmiina vapauduttuaan talven lumesta. Nämä ovat lapsuusmuistoja vai unelmia, joista Velho herättää esittämällä rekisteröintidokumentin meidän rannan käytöstä. Se on talousmetsää, rannataviiva ei ole meille tärkeä. Velhot mielessään olivat ajatelleet muuta käyttöä uimarantaamme. Kuulen rukouksena Arvo Turtiaisen: Puhetta Porthanin rinteellä runossa 
ANNA MINULLE RANTA

Anna minulle ranta puhdasta vettä
kivi rannalle, jotta voisin istahtaa
riisua kenkäni, vilvoittaa
pitkästä matkasta uupuneet jalkani.
Anna minulle rakastettu rinnalleni rannalle
Anna meille iltahetken rauha
oivaltaaksemme
että juuri näin pitää olla
että ilman matkaa tähän kaikki
olisi ollut
käsittämätöntä
ja että juuri tässä, juuri näin
pelko
jota kuolemaksi kutsutaan
riisuu naamionsa
ja osoittautuu ystäväksi.

Tässä runossa on lyhyesti kaikki, mihinkä luulin osuuteni olevan lapsuudenkodissa. En anellut sen käyttöä materiaalisesta maailmasta Vihtaniemelle rytinällä tulleilta Velhoilta, jotka omaa etua tavoitellessaan lietsovat vaikka sotaa.
- puhdasta vettä
- kivi rannalla, jolle voin lupaa kysymättä istahtaa
- rakastettu
- mielenrauha
- usko elämään on uskoa kuolemaan ystävänä.

Jakajan käsi heilahti, kun on tultu viihde- ja vapaa-aikaan. Nuo hullut haaveet on ollut totta koko ajan, mutta toiset ovat käyttäneet oikeuttani. Matkani ovat saaneet uusia suuntia. Kesäleirit Kuortinkartanossa, retket meren rantaan Tammivalkamassa, Pärnussa ja Monastirissa. Muistini kirkastuu sitä mukaa kun vauhtini hidastuu. Tänään seilaan uudestaan Hurtigrutenilla Kirkkoniemeen ja takaisin. Maissa tiettömän taipaleen takana Norjan vuoristossa. 

Miksi meillä eivät saa ihmiset palata juurilleen, on varmasti neuvostoajan malli, tyhjentää kylät ja tuoda uudet asukkaat tilalle. Aika näyttää, mitä tuleman pitää aaltoliikkeen käännyttyä pohjalukemiin. Ei tullut Vihtaniemelle keidasta eikä kameleita. Ne ovat jossakin kaukana, missä tuuli hiekkaa kuljettaa ja perhe kameleineen lähtee etsimään vettä. Olenko yrityksessäni ollut edelläkävijä vai yritykseni estäjätkö edustavat uutta aikaa ja toimintamallia. 

Pitää lukea historiaa uudelleen eikä vain vuosilukuina ja sankarikuolemina. Se on ollut elämää ja elämää tässä eletään suljetun yhteiskunnan säännöillä. Kuoliko punaisena vangittu setäni turhaan 29-vuotiaana? Minulle on pelastukseksi tullut hyytyminen lähtöruutuu tietokoneen ääressä. Samoin hyytyi Kimi Räikkönen ferrarinpunaisessa uudessa tallissa. Olen ferrarinpunainen ja verkkokirjoitustaitoinen. Kirjoitan punaisen uhan kuolemaan johtavana työtapaturmana. 

Olisi jo aika muuttua ääni kellossa. Kuka puhuu, missä puhuu, mitä puhuu ja kenestä puhuu? Poliitikolle on tärkeätä olla näkyvillä, joten on sama, mitä hänestä puhutaan kunhan puhutaan. Nyt on minun aikani. "Leivisköistäni tilin teen, kuinka käytin mä kanteleen." Olen kiittänyt kukkasista, jotka teilläin kukoisti, mutta vielä enemmän kiitän niistä ohdakkeista, jotka minua eniten haavoittivat. Se on ollutkin tarkoitus: loukata, lyödä ja halventaa. Halventaminen suunsoitossa on kielletty, kirjoitti lakimies siitä kysyessäni. Sanat palaavat sanojalle takaisin bumerangina. En tarvitse tulkkia tunteilleni, joita sanasi minussa ovat herättäneet.

Tontun jäljet lumeen jäi

Metsä on sydänten ääniä täynnä

Sillä katso, talvi on väistynyt,

sateet ovat ohitse,

ovat menneet menojaan.

Kukkaset ovat puhjenneet maahan,

laulun aika on tullut,

ja metsäkyyhkysen ääni kuuluu maassamme.

(Raamattu: Korkea Veisu 2:11-12)

Vihtaniemen viimeinen tonttu saattelee viimeistä perunapussia kotiinviemisiksi kävijälle lapsuudenkodissa. Perunoita ei kasvatettu salaa Eu:ta edeltäviltä tarkkailijoilta, kun pellot oli paketoitu. Tänä päivänä näen politiikan suunnan muutoksen. Tarkkailijat virkansa puolesta ärhentelivät saadakseen etuutta itselleen nähdessään, kuinka he voivat näillekin rannoille tuoda uusia ihmisiä ja järjestää heille eläkeikäisinä "Esteettömiä elämyksiä". Nämä visiot ovat toteutuneet. 

Ennen tätä aikaa ihmiset viljelivät perunoita saadakseen jokapäiväisen leipänsä. Maattomat turvautuivat nälän pakottamina muihin keinoihin. On jäänyt mieleen, kuinka Kaho-Otto paljastui pässivarkaudesta. Lunta oli maassa kahlata asti. Jäljet paljastivat, mihin pässi oli päätynyt. Tietenkin tästä varkaudesta yhteiskunta rankaisi. Lieventäviä asianhaaroja ei ollut, ei edes nälkäänäkevä perhe saaressa kunnanmökissä. 
Toisella kerralla Kaho paljastui omalla luvallaan naapurin perunakuopasta. Isäntä yllätti ja kehotti jättämään perunat paikalleen. Johon Kaho tuumasi pettyneenä: "Ronkluuks mänj tämä homma." Ensiksi poimia perunat pussiin ja sitten pudottaa ne takaisin. Isännän kappa oli kruunaamaton rumihta, että surkutteli sen suuruutta, kun kuopasta sai hakea siemenperunoita luvan perästä. 

Kunnanmökissä asukkaat vaihtuivat. Otto ja Saimi saivat lehmän. Talvella lehmä oli ummessa ruuanpuutteesta. Maitoa hakiessaan hän nauraa hekotti sitä kurjuutta: "Meijän navetassa olj paska jiässä." Seuraava suurperhe oli jo paremmassa asemassa samassa saaressa, samassa kunnanmökissä. Tietä ei ollut vielä Vihtaniemeen. Meille oli saatu puhelin järvenpohjaa pitkin. Äiti kertoi sammakkomiesten käyneen kaapelin sinne upottamassa. Saaresta lähetettiin pojat asialle soittamaan kyläkauppaan: "Tuodaanko sieltä pienoinen paketti ruokaa tienvarteen mantereeen puolelle." Meiltä pyydettiin isää hevosella hakemaan pienoinen ruokapaketti. Sitä olikin hevoskuormallinen, kun kuivamuonaostokset tehtiin kerran kuukaudessa avustusrahalla yli 10-henkiselle perheelle. 

Lasten toinen asiointikerta oli hakea meiltä kahvia. Naapurin isäntä oli tullut vierailulle. "Suatasko kahvia lainaksi", olivat vuoropuhelut naapurusten välillä. Kusti oli meloskellut rantoja pitkin tervehtimään entisiä naapureitaan kuitatakseen luonnossa rahalainaansa. Vene karahtaa kiville ja siitä sai luoto vastarannalla nimensä Kustinluoto. 

Tiettömien taipaleiden takaa tulleiden lasten kansakoulut lakkautettiin ja kunnanmökeistä asukkaat pääsivät elämään niillä mukavuuksilla varustettuihin kouluihin, jotka olivat olleet opettajien käytössä. Elämäni 12 ensimmäistä vuotta sain viettää näissä maisemissa näiden naapureiden ympäröimänä. Sitten alkoi opintie. 
Pysyin ajantasalla vuoteen 1986, jolloin isäni pyysi minua ottamaan selvää lakimiehiltä, mikä on yksityisen omistusoikeuden ylitse käypä yleinen etu. Pyysin valituslupaa Korkeimmalta oikeudelta, mutta sitä ei tullut, onneksi. Sen jälkeen oikeusasiamies antoi ympäripyöreän vastauksen. Pyytämäni tietoimitus muistutti joukkoraiskausta, jonka kohteeksi jouduin yrittäessäni vielä kerran kulkea lain viitoittaman tien ja ottaa perintöni käyttöön. Lääkäriajan varannut kesken kokouksen julisti tiekunnan puheenjohtajan paikalta: "Kun korkealta kysytään, niin korkealta vastataan." 

Äitini oli hyvä puolueeton kertoja kylän asioista. Hän muisti, kuinka hänet lähetettiin letit päässä ja puhdas esiliina edessä kirkonkylään viemään metsämansikoita. Happolan emäntä oli ilahtunut mansikantuojasta. Soitti apteekille ja muille kirkonkylän rouville. "Nyt on mansikoita ja puhdas on tuojakin." Naapurin eukko oli lähettänyt äitini nuoremmuuttaan hakemaan postista pakettia. Ilkeyttään hän syytti paketin saatuaan, että siitä oli hävinnyt jotakin. Vielä kuolinvuoteellaan äiti vakuutti syyttömyyttään itkien. "En ole varas." Ja sen minä uskon. Kuka on vähässä uskollinen, on paljossakin uskollinen. Enkä tunne omaishoitajana ryöstäneeni pesänvaroja. Näin väittäjät saivat olla miljonääri-isän perijöitä. 

Minusta tuli miljonääri-isän prokuristi, jolla ei ole ollut kuin valtakirjalla nimenkirjoitusoikeus ja rahallinen vastuuvelvollisuus. Sitoutumisella on tarkoitus viedä asiat loppuun. Sitoutumattomalla on sitoumus olla sitoutumatta ja yrittää kaikilla toimilla heittää kalikoita rattaisiin. He ovat tämän päivän talousrikollisia ja epärehellisiä kukkaronvartijoita. YEAT:n näyttökansio on humoristinen yhteenveto sukupolvenvaihdoksesta omaishoidon kautta. Ilman huumoria siitä ei selviä kukaan. Sanoin kunnanlääkärille: "Mököttäjät eivät elä 100-vuotiaiksi." Hän naulasi 1. naulan arkkuunsa, kun puolustellakseen diagnoosejaan ennusti isäni elävän 100-vuotiaaksi. "Ronkluuks mänj" elämästäni 66 vuotta.

Alussa oli

Mutaravila keltaisen tien päässä kartalla. Peruskivi muurattu Pärnussa lähellä meren rantaa. Mutta kuka voisi sen estää, etteikö se löytyisi Juojärven rannalta Vihtaniemellä. Naapureista kiitän, ovathan saman järven rannalla Valamo ja Lintula evakkomatkalla löytäneet paikkansa Heinävedellä. Luostarit ovat suosittuja matkailukohteita. 

Tällä vuosituhannella matkaan ajatuksissani mansikkapaikalle, till smultronstället, kuin Bergman tullakseen vihityksi riemutohtoriksi. Tohtoritehtailu on huipussaan osuen kohdalleni "kunniapölvästiksi"-vihkimyksenä. Voisiko siitä muuta seurata, kun masentunut omaishoitaja piiskaa itsensä yötyönä väsäämään väitöskirjan. Se kertoo tämän päivän ilmiöstä, kun kolme valaa vannonut uhoaa vievänsä kunnialla elämänsä loppuun. 

Sotkeudun tähän tarinaan hyvin bergmanilaisella tavalla taloudenhoitajana. Pidän kiinni itsemääräämisoikeudesta olla vain omaishoitaja ilman sinunkauppojen tekemistä. Tämä on hyväksi havaittu selviytymistarinassa. Ei ryhdytä liian tuttavalliseksi heittämällä tittelit pois. 
Olen vanhempieni tytär, palasin heidän luokseen, kun he tarvitsivat apua. Mansikkapaikkani olivat löytäneet jordgubbarna. Olivat pyöreitä ja punaisia, täyttivät EU:n mansikoille asettamat ulkomitat. Heidän ajatusmaailmaansa en tunnista, ovathan he osoittautuneet vihamielisiksi minua ja vanhempiani kohtaan. Heidät oli sinne houkutellut Velho, joka piti asemapaikkanaan kuntalaisten tyhjilleen jäänyttä varastotaloa. 

Esittelypäivänä jordgubbe istui ritsaan katoksen alle. Velho tarttui aisoihin ja lähti liikkeelle esitelläkseen toisten omistamia rantoja ominaan. Niin jordgubbarnat näkivät tilaisuutensa tulleen, pienet rahat siirtyivät kuntalaisia edustavan Velhon taskuun ja määräysvalta vaihtui Vihtaniemellä kunnan uusrikkaille mökkiläisille. Tämä sama oli tapahtunut jo Virossa huijareiden toimesta, kun NL:n miehityksen aikana omistussuhteet olivat unohtuneet omistajien kuollessa työ- ja vankileireillä. 

Itsenäisessä Suomessa olen elänyt todeksi tämän ajan Fellmannin pellon vankileirin muistot sälytettynä kannettavakseni. Ei hätää, totuus on tarua ihmeellisempää. Istuin tietokoneen ääreen, siitä oli aloitettava Yrittäjän erikoisammattitutkinnon suorittaminen verkkoympäristössä Lauttasaaren Vattuniemessä. Enkä tiennyt, miten kone käynnistetään. 
Kimi Räikkönen oli hyytynyt kisassa lähtöruutuun ferrarinpunaisissa. Siihen samaistumalla sain minäkin ferrarinpunaisen värin. Sillä ei ole mitään tekoa punaisen eikä valkoisen Suomen historian kanssa. Todellisuudessa syntyperästään ei voi luopua eikä rahalla peittää, mistä on lähtöisin. Tämä kahtiajako on järjenköyhyyttä eikä rahanpuutetta meillä ja sissisotaa käyvissä maissa. 
Kuinka meiltä löytyy tietämystä rauhan ylläpitämiseksi, kun oma maa on menossa hurmaavaan joukkoitsemurhaan naisten palkoissa ja naisasiassa yleensä. Eroottinen hautausmaa on saanut ensimmäisen uhrinsa. Pariisissa on siitä tullut pyhiinvaelluspaikka kaikkine tunnusmerkkeineen. 

"Säteilee, sanoo minun nörttimummo", kun siirsin lapsenlapsen kädestä hetkeksi kännykän vierelleni sohvalla. Minusta on tullut körttimummo. Tarvitsihan Paavo Ruotsalainen kirjurin puheidensa muistiin kirjoittamista varten. Tulkin ja kirjurin vastuu on suuri, minkä sävyn he sisällölle haluavat antaa. Siksi pitää tietää, mitä kirjoittaa ja vastata siitä. Omaishoidoksi nimetty omaisensa hoitaminen on hyvä esimerkki laista ja sen tulkinnasta. Omaishoitaja on lain mukaan kunnan kanssa sopimuksen tehnyt hoitaja, joka saa omaishoidontukea. Heitä on 10% (n. 30 000) kaikista omaishoitajista (n.300 000). Sitoutumisella omaisensa hoitamiseen ei ole mitään merkitystä. 
Kun syntyy vammainen lapsi, eivätkö vanhemmat tee kaikkensa huolehtiakseen lapsestaan. Kun puoliso sairastuu, harvoin toinen hylkää rakastaan hoitokotiin ja itse lähtee viihteelle. Kun sukupolvi vaihtuu, se on sopimuksen varainen asia, missä vanhemmat viettävät loppuelämänsä. Kuka jatkaa heidän jälkeensä?

Omaishoitolaki ja sen täytäntöönpanijat mitätöivät perheen suojelemiseksi tarkoitetut lait ja kirkon sakramentit; avioliittoonvihkimisen, kasteen ja hautaansiunaamisen. Ihmisyys on out ja markkinavoimat in. Tässä huumassa "hyvä Tuomas joulun toi" ja "paha Nuutti pois sen vie". Kumotaan kaikki voimassa olevat lait. Eletään kuin pellossa. Nimi on enne. Elin kiinalaisessa helvetissä nimeltä Tuuspelto. Omaishoitolain noudattaminen ainoana totuutena on kuin pajuköyden puremista. Lainsuojattomana muistuttaa se nahkiaisten tapposuolausta, että yhteiskunta omistaa hoitajat, hoidettavat ja kaikki päähänpotkitut, joilla tässä yhteiskunnassa ei ole statusta eikä mitään arvoa. On tullut ajattelun aika.