Mummojen joulu

Tarinatarha: Tarinatarha: Vanha juttu
Santeri Ivalo: Vanha juttu - kertomus kokoelmasta Iltapuhteeksi. Lukijana Maaria Holma. Toimittajana Jouni Kenttämies. 

Ohjelman musiikit:
1) O. Merikanto: Idylli (Tapani Valsta, piano).
2) Kuula: Lied op.2/5 (Eriikka Nylund, alttoviulu, ja Niina Uggeldahl, piano).
3) Kuula: Satu illasta (Jäniksen sävellys) (Eriikka Nylund, alttoviulu, ja Niina Uggeldahl, piano).
4) O. Merikanto: Nuorisolle, pianosarja (Folke Gräsbeck).

Lapsuuden laulut

Lapsuuden laulut: Niin kaunis on maa

Lapsuuden laulut -ohjelmassa kuullaan toivemusiikkia sekä kuuntelijoiden omia muistikuvia ja tarinoita.
Ohjelman toivemusiikit:
1) Rydman: Niin kaunis on maa (Sinivarpuset).
2) Tuntematon (sov. I. Kuusisto): Mua siipeis suojaan kätke (Sinfonia Lahti/Osmo Vänskä).

Musiikkimuistot elävät vahvoina läpi elämän - kerro meille lapsuutesi laulu

 

Kuusi kuvaa

Kuusi kuvaa professori ja ortodoksimunkki Serafim Seppälän elämästä

Professori ja pappismunkki Serafim Seppälä opettaa, tutkii ja kirjoittaa kirjoja. Hän hallitsee arabiaa, hepreaa, arameaa sekä syyriaa, joita jokaista kirjoitetaan omalla aakkostollaan. Armenia ja armenialaiset ovat lähellä hänen sydäntään. Toimittaja Lisa Enckell tapasi Serafim Seppälän työhuoneellaan Itä-Suomen yliopistossa Joensuussa. 

Professori ja pappismunkki Serafim Seppälä: Yhteisö antaa yksilölle juuret ja tulevaisuuden

Toistaiseksi katsottavissa

Matti Salminen | Itse asiassa kuultuna | TV | Areena | yle.fi

Laulaja Matti Salmisen ura oopperan huipulla on kestänyt jo puoli vuosisataa. MIten työläiskodin kasvatti on selviytynyt kovassa kansainvälisessä seurassa? Entä kuka on Esa Pasa? Haastattelijana Juho-Pekka Rantala.

Linkit ja artikkelit:  Itse asiassa kuultuna: Matti Salminen

Jouluksi välirauha

Joulurauha

Porvoossa joulurauha julistetaan vuosittain jouluaattona kello 16 Vanhan Raatihuoneen portailta. Yleisölle esiintyy myös paikallinen soittokunta ja mieskuoro joululauluilla. Porvoon ja Suomenkylän Soittokunta aloittaa Joulun soiton perinteisellä Joulu musiikilla.

Joulurauhan julistaminen on osa vanhaa Ruotsin vallan aikaista perinnettä, jolloin tapa oli kaupungeissa yleinen. Joulurauha oli voimassa 20 vuorokautta alkaen jouluaatosta ja päättyen nuutinpäivään. Vanhoista keskiajan kaupungeista perinne jatkuu Turussa, Porvoossa, Raumalla ja Naantalissa.
Porvoossa historiallisen julistuksen teksti on kirjattu vuonna 1663. Nykyinen julistusteksti vastaa Turussa luettua ja 1800-luvulla uudistettua tekstiä.

Huomenna, jos Jumala suo,on meidän Herramme ja Vapahtajamme armorikas syntymäjuhla,ja julistetaan siis täten yleinen joulurauha kehoittamalla kaikkia tätä juhlaa asiaankuuluvalla hartaudella viettämään sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään,sillä se, joka tämän rauhan rikkoo ja joulujuhlaa jollakin laittomalla taikka sopimattomalla käytöksellä häiritsee, on raskauttavien asianhaarain vallitessa syypää siihen rangaistukseen, jonka laki ja asetukset kustakin rikoksesta ja rikkomuksesta erikseen säätävät.Lopuksi toivotetaan kaupungin kaikille asukkaille riemullista joulujuhlaa.

Vuoden toiseksi viimeinen

Iltahartaus 28.12.2018 johtava diakoniatyöntekijä Saara Huhanantti, Vantaa
Johtava diakoniatyöntekijä Saara Huhanantti, Vantaa
Virsi 338 alkaa sanoin "Päivä vain ja hetki kerrallansa". Es. Samuli Edelmann.

Kahvikupit jaossa

Aamuhartaus 27.12.2018 kirkkoherra Aulikki Mäkinen, Kuopio
Apostoli Johanneksen päivän aamuhartaus
Kirkkoherra Aulikki Mäkinen, Kuopio
Virsi 936:1, 7-9. Virsi alkaa sanoin "Tulvii riemu sydämeeni". Kamarikuoro Kaamos, Visa Yrjölä (joht.), Katri Vanhamäki (urut).

Lapsuuden laulut

Oravan pesä
Hannikainen: Oravan pesä (Irma Tapio, Maija Hapuoja, Annikki Metsäketo)
Hannikainen: Joulupukki (Peipposet ja lapset /Mikko von Deringer)
Puhtila: Pöllö huu huu huu (Esa Saario).

Perjantai

---

Aamuhartaus

21.12.2018

Eero Huovinen

Tänään on perjantai. Jouluun on aikaa enää kolme päivää.
Enkeli taivaan -virsi on joka joulu mielessäni. Odotan, että saan joulukirkossa veisata sen alusta loppuun. Minusta tuntuu, etten kyllästy siihen milloinkaan, niin rikas se on ja niin paljon se antaa.
Alun perin tässä Martti Lutherin virressä oli 15 säkeistöä. Viisi vuotta sanojen kirjoittamisen jälkeen Luther laati virrelle uudet nuotit, joita nykyäänkin seurataan kautta maailman. Sävelmä alkaa ylhäältä ja päättyy oktaavia alemmas. Sekä sanat että sävel kertovat pääviestin: Taivaan enkeli tulee meidän luoksemme, Jumala tulee ihmiseksi, alas meidän kaltaiseksi.
Minua viehättää virren havainnollisuus ja kaunis yksinkertaisuus. Joku on sanonut, että Enkeli taivaan -virteen sisältyy kaikki se, mitä meidän tulee kristillisestä uskosta tietää. Lapsille kirjoitettu ja sävelletty laulu kelpaa myös aikuisille. Jeesus-lapsi on syntynyt, taivaan kuningas tuli halpaan seimeen, hän minun Herrani, hän ei hylkää, hän haluaa tulla meidän sydämeemme, hän haluaa vahvistaa meitä ja hän tekee meidät iloisiksi ja kiitollisiksi.
Lutherin virsi päättyy säkeistöön, jonka aikana jokainen suomalainen nousee seisomaan. Nyt on aihetta kiittää Jumalaa ja kunnioittaa häntä. Taivaan Isä on antanut oman Poikansa koko maailman Vapahtajaksi. On siis aihetta olla iloinen. Samaan kiitoskuoroon yhtyvät kaikki taivaan enkelit, niin myös mekin, jo tänään.

Torstai

Aamuhartaus

20.12.2018

Eero Huovinen

Tänään on torstai. Jouluun on aikaa enää neljä päivää. Juhla lähenee.
Enkeli taivaan -virressä on kaksi säkeistöä, jotka ensi kuulemalta tuntuvat vain ohuesti liittyvän jouluun. Kahdeksannessa ja yhdeksännessä säkeistössä ei puhuta seimestä, ei enkeleistä eikä heinistä. 
Mutta Jeesus-lapsi on kuitenkin edelleen virren keskuksessa. Kaiken Luoja on nyt tullut niin lähelle, että virren laulaja alkaa puhutella häntä tuttavallisesti. ”Ah Herrani, mun Jeesuksein.” Taivaan kuningas on niin likellä, että laulaja uskaltaa pitää häntä omanaan. Kun enkeli aiemmin virressä oli luvannut, että seimen lapsi on ”sun Herras”, niin nyt laulaja uskoo tämän ja rohkenee sanoa ”Ah Herrani”, siis minun Herrani.
Koska Martti Luther kirjoitti virren lasten näytelmäksi, hän alkaa käyttää Jeesus-lapsesta hellittelynimiä. Jeesus oli hänelle ”Jeesulainen” tai ”Jeesuinen”. Meidän nykykäännöksemmekin tavoittaa ilmapiirin, kun se sanoo ”mun Jeesuksein”, siis minun pikku-Jeesukseni. Pienennysmuoto ilmaisee kiintymystä, hellittelyä ja rakkautta.
Pieni Jeesus-lapsi kuuluu lasten kaltaisille ja lapsenmielisille. Luther valitsi sanat omille lapsilleen. Virrestä tuli kuin kahdenkeskinen rakkauslaulu, jossa rakastunut tunnustaa kaikkein henkilökohtaisimmat tunteensa. ”Ah, sydämelleni rakas Jeesuiseni.”
Lutherin alkuperäinen virsi oli täynnä erilaisia pienennysmuotoja ja hellittelysanoja. Vuosisatojen kuluessa myös monet virren suomentajat ovat halunneet säilyttää nämä muodot. Hemminki Maskulaiselle Jeesus oli ”lapsucainen” ja ”herrainen”, Elias Lönnrotille ”pienoinen” ja ”armahainen”, joka makasi ”kapaloisissaan”. Karl Isak Nordlundille Jeesus-lapsi oli ”piskuinen”, ”poikainen”, ”kultaiseni”.
Laulajan läheisyyttä pieneen lapseen ilmentävät myös kahdeksannen ja yhdeksännen säkeistön ah-huudahdukset. ”Ah Herrani, mun Jeesuksein” ja ”Ah iloni jos sinuss’ ois”. Tällaiset ah-huudahdukset ilmentävät ihmettelyä ja rakkautta. Jotain onnellista ja iloista on edessä. Niinhän mekin saatamme huudahtaa: Ah, armaani.
Virsi puhuttelee Jeesus-lasta tuttavallisesti ja toivoo, että hän tulisi asumaan laulajan sydämeen. ”Ah Herrani, mun Jeesuksein, tee asunnokses sydämein.” Luther oli vielä havainnollisempi ja pyysi, että Jeesus-lapsi ”tekisi itselleen puhtaan ja pehmeän pikku vuoteen” ihmisen sydämeen.
Sydän on rakkauden ja uskon paikka. Sydämen kuvia piirretään silloin kun on rakastuttu. Sydän on ihmisen sisimmän keskus. Jos pidämme jotakin asiaa sydämen asiana, silloin se on meille ykkösasia.
Vanha kristillinen kuvakieli puhuu usein siitä, että Jumala voi ottaa ihmisen sydämen omaksi asunnokseen, siis tulla elämämme keskukseen, jäädä pysyvästi meidän luoksemme. Kuva Jumalan asunnosta ihmisen sydämessä on aika huikea. Kaikkivaltias ei tule vain meidän vierellemme, vaan hän tulee meidän sisimpäämme.
Enkeli taivaan -virsi on tarkka siitä, miten Jumalan muuttoliike ihmisen sydämeen toteutuu. Virsi pyytää, että Jumala itse tekisi ja valmistaisi asunnon. Jumala ei ole meidän vallassamme. Me emme tee hänelle asuntoa, vaan hän itse tulee ja tekee asunnon. ”Tee asunnokses sydämein.”
Virsi panee muutenkin kaiken toivon sen varaan, mitä Jumala voi tehdä. Sen vuoksi se kohdistaa pyynnöt Jeesukselle. Ihminen tietää, ettei hän itse selviä tuskistaan ja että hänen oma uskonsa on heikko. Sen vuoksi hän kääntyy Jumalan ja Jeesus-lapsen puoleen. ”Mua älä hylkää tuskassa, vaan vahvista aina uskossa.”
Minua juuri nämä pyynnöt ovat aina koskettaneet. Ne kertovat, mitä eniten kaipaan ja mitä joulun lapsi haluaa minulle antaa. En virttä veisatessani luettele tuskiani, mutta tunnen kyllä niiden todellisuuden ja toivon, etten jäisi niiden kanssa yksin. ”Mua älä hylkää tuskassa, vaan vahvista aina uskossa.”
Samalla nämä pyynnöt tuovat rauhan ja ilon sydämeen. Vaikka tuskia riittää ja vaikka usko on heikko,  Jeesus-lapsi, ”mun Jeesuksein” huolehtii siitä, että joulu on iloinen juhla. Siirtymä seuraavaan säkeistöön onkin luonteva.
”Ah, iloni jos sinuss’ ois, en unhottaa sua koskaan vois. Suo siihen apus armosta, niin kiitän aina riemulla.”
Tehköön Jeesus-lapsi meidän päivästämme ja joulustamme iloisen..

Keskiviikko

---

Aamuhartaus
19.12.2018
Eero Huovinen
Tänään on keskiviikko. Jouluun on aikaa viisi päivää, yksi vähemmän kuin eilen.

Enkeli taivaan -virrestä lauletaan usein vain ensimmäinen, toinen ja kymmenes säkeistö. Välisäkeistöissä on kuitenkin paljon viisautta. Mieleni tekee aina veisata koko virsi alusta loppuun.
Virren pääviesti on: Jumala tulee ylhäältä alas, siis: Jumala tulee ylhäältä alas. Mutta ennen kuin Jumala tulee alas, hän on ylhäällä.
Koko virsi alkaa ylhäältä, taivaan enkelillä, siis hahmolla, joka on tätä maallista maailmaa korkeammalla. Enkeli ei ole ihmisen oman mielenmaailman luomus, vaan hän on jotakin paljon enemmän kuin tämä arkinen meno. Enkelin kuvan voi piirtää ja lapset voivat pukeutua enkeleiksi. Silti enkeli on enemmän kuin mitä me ymmärrämme. Hän on taivaan enkeli.
Martti Lutherille oli tärkeää, että enkeli tulee ylhäältä. ”Ylhäältä taivaasta minä tulen.” Myös virren viides, kuudes ja seitsemäs säkeistö muistuttavat siitä, että Jumala on kaikkein korkein, kaikkea inhimillistä todellisuutta ylempänä. Uskonnollisesti ujo ihminen saattaa puhua yläkerrasta silloin kun hän tarkoittaa taivasta. Ja kun Jumalan nimeä ei oikein kehtaa lausua, niin silloin puhutaan Korkeimmasta.
Virren viides säkeistö kohottaa seimessä syntyneen lapsen korkealle. ”Ah, Herra, joka kaikki loit.” Käsittämätön ajatus. Jo maailman luomisessa Jeesus oli mukana. Kuudes säkeistö antaa vastasyntyneelle korkean valta-aseman. ”Oi Herra, taivaan kuningas”. Eivät edes kultavaatteet ole hänen valtansa arvoisia. Jo aiemmin virressä Jeesus-lapsi oli saanut nimen ”rikkahin”, kaikkein rikkain.
Korkeita ja ylhäisiä ovat nämä Jeesus-lapselle annetut nimet. On pakko kysyä: Eivätkö sanat kaiken Luojasta ja taivaan kuninkaasta ole meidän tavallisten ihmisten kannalta aivan liian suuria ja mahtavia? Kuka uskaltaa lähestyä näin kunnianarvoisaa valtiasta?
Keskellä virttä Luther kääntää kaiken ympäri ja alkaa katsoa Jeesus-lasta aivan toisesta näkökulmasta. Virressä on suuri käänne, suuri mutta, suuri vaikka, suuri kuitenkin. Kaiken Luoja ja taivaan kuningas ottaa aivan uuden ja toisen roolin. Jumala tulee lapseksi. Jumala tulee ihmiseksi. Jumala tulee ylhäältä alas.
Virsi itsekin hämmästelee ja aloittaa viidennen säkeistön sanalla ”ah”, nykysuomessa aika harvinaisella, yllätystä ilmaisevalla huudahduksella. ”Ah Herra, joka kaikki loit, kuin alentaa noin itses voit ja tulla halpaan seimehen heinille härkäin juhtien!” Suomalainen virsikirja liittää Jumalan alas tulemisen ihmeeseen huutomerkin. On siis erityisiä syitä kiinnittää huomiota siihen, että kaikkein korkein alentaa itsensä kaikkein alimmaksi.
Luther osaa kertoa kuin lasten kuvakirjan avulla, millä tavalla kaiken Luoja ja taivaan kuningas tulee alas. Virren laulaja on keskellä näyttämöä. ”Vain heinät on sun vuoteenas, oi Herra taivaan kuningas, vaikkeivät kultavaattehet sun oisi valtas arvoiset.”
Jumalan alas tulemisen ihme on siinä, että Jeesus-lapsi syntyy meidän arkisen ja tavallisen elämämme keskelle. Ei Jumalaan uskominen tarkoita sitä, että ihminen alkaisi tavoitella korkeuksia, ei sitä, että me tulisimme paremmiksi, ei sitä, että me kohentaisimme hurskauttamme.
Joulu ei ole meidän pyrkimistämme ylöspäin. Joulu on sitä, että kaiken Luoja tulee alas, meidän luoksemme. Joulu ei ole sitä, että me tavoittelisimme taivaita, vaan sitä, että taivaan kuningas tulee alas meidän kaltaiseksemme, ihmiseksi. Tämän vuoksi halpa seimi, heinät, härät, juhdat ovat jouluna niin tärkeitä. Ne kertovat siitä, että Jumala on tullut keskelle meidän arkeamme, alas, tänne.
Vaikka meidän osamme on vain katsella ja ihmetellä, niin jotain virsi jättää meidänkin tehtäväksemme. Niin kuin Jumala on laskeutunut alas korkeudestaan, niin meidänkin tulee varoa kunniaa, valtaa, kultaa ja rikkautta. Meidän on elettävä niin kuin Jumala itse eli. ”Näin näytät esimerkilläs, ettei sun kelpaa edessäs ei kunnia, ei korkeus, ei valta, kulta rikkaus.”
Joulu on siis sekä lahja että tehtävä. Siunatkoon Jumala meidän joulumme ja ohjatkoon hän meidän elämäämme.

Tiistaina

---

Aamuhartaus 
18.12.2018
 Eero Huovinen  
Tänään on tiistai. Jouluun on aikaa vajaa viikko, kuusi päivää.

Tartun tämän viikon hartauksissa lempivirteeni, Enkeli taivaan. Jo pikkupojasta alkaen olen sitä laulanut. Kävin aikoinaan saksalaista koulua ja osasin virren kahdella kielellä.
Jo varhain panin merkille, että Lutherin omat alkusanat kertovat siitä, että joku ”minä” tulee taivaasta, Vom Himmel hoch da komm ich her, ylhäältä taivaasta minä tulen. Me suomalaiset olemme halunneet varmistaa, että kuulija heti tietää, että luoksemme tulee ”enkeli taivaan”.
Virren kaksi ensimmäistä säkeistöä ovat enkelin viesti meille. ”Mä suuren ilon ilmoitan”. Kolmannessa säkeistössä äänessä on ihminen, enkelin ilmoituksen kuulija. Roolit vaihtuvat, niin kuin Lutherin kirjoittamaan lastenlauluun sopiikin.
Erikoista kolmannessa säkeistössä on, että siinä ihminen alkaa puhua omalle sielulleen. ”Jo riennä, katso sieluni.”
Kuka meistä on puhunut omalle sielulleen? Itsekseen voi puhua, vaikkapa suihkussa ja tai ruokaa laittaessa. Mutta miten puhua omalle sielulleen?
Oman sielun kanssa ja toisten sielun kanssa pitää olla kohtelias ja varovainen. Sielu on henkilökohtainen ja arka ”elin”, ei tietenkään mikään ruumiinosa, vaan ihmisen sisimmän nimi, omin minä. Sielua ei voi paikantaa, mutta se on silti olemassa ja totta. Sielullaan ihminen kuuntelee ja omaksuu Jumalan salaisuuksia. Kun siis ihminen seurustelee sielunsa kanssa, hän herkistyy sille, mitä Jumala hänelle puhuu.
Virren kolmas säkeistö on kuitenkin myös rohkea. ”Jo riennä, katso sieluni.” Katsominen ja kiirehtiminen kuuluvat yhteen. Se, minkä aavistaa tärkeäksi, on nähtävä pian. Olennaisten asioiden kanssa ei pidä viivytellä. On riennettävä ja katsottava.
Katsominen on toinen nimi uskomiselle. Katse kohdistuu ensin seimen ulkonaiseen muotoon ja sitten siihen, mikä on seimen salaisuus. Käsin rakennettuun seimeen voi katsoa jokainen, jolla on ruumiilliset silmät. Mutta miten nähdä se, että seimessä on jotakin Jumalan valmistamaa?
Hengellinen näkökyky ei ole ihmisen luontainen ominaisuus, vaan Jumalan antama lahja, jonka me  voimme vain vastaanottaa. Meidän osamme on katsoa, Jumala antaa selityksen. Kun katsomme seimeen, voi vähitellen käydä niin, että seimi alkaa omalla voimallaan puhua, vaikuttaa ja valaista meidän sieluamme. Seimi ja Jumala voivat avata muuten sokeat silmämme.
Meidän ihmisten osa on katsoa seimeen ja ihmetellä. ”Jo riennä, katso sieluni, ken seimessä nyt makaapi.” On kiirehdittävä seimen luo, mutta on myös maltettava odottaa, että ihme avautuu. Seimelle voi rientää, mutta Jumalan salaisuuksien kanssa hitaus on tarpeen. Samalla tavalla kuin lapsilla on oltava riittävästi aikaa omien oivallusten tekemiseen, samalla tavalla myös aikuisille on tarpeen antaa vapautta syventyä Jumalan salaisuuksiin.
Kun katsomme seimeen, salaisuus alkaa vähitellen avautua. Ihminen oivaltaa sen, minkä enkeli on jo edellä sanonut. Seimessä makaava lapsi on ”sun Herras, Kristukses, Jumalan Poika, Jeesukses”.
Virsi tuo Jumalan ja Kristuksen lähelle, meidän omaksemme. Jeesus-lapsen nimiin lisätyt omistusliitteet kertovat, että Kristus on sinun omasi. ”Hän on sun Herras, Kristukses, Jumalan Poika, Jeesukses.” Kaikkivaltias ja tutkimaton Jumalan on tullut sinun Herraksesi. Jeesus ei ole jäänyt etäälle, hän on sinun Jeesuksesi.
Ei sen vuoksi ole ihme, että virren neljäs säkeistö riemastuu, ”oi terve, tänne tultuas”. Läheinen ja rakas toivotetaan tervetulleeksi. Alkuun kuuluu vielä huudahduskin, ”oi”! Tuntuu kuin sielu oikein innostuisi ja sanoisi: ”Voi, että on iloinen asia, kun olet tullut minun luokseni.”
Joulun suuri ilo on siinä, että Jumala on minun Jumalani, sinun Jumalasi, meidän Jumalamme, kaikkien ja koko maailman Jumala. Siunatkoon hän meidän päivämme ja meidän joulumme.

Enkeli taivaan maanantaina

---

Aamuhartaus

17.12.2018

Eero Huovinen

Tänään on maanantai. Jouluun on aikaa yksi viikko, seitsemän päivää.
Monenlaisia joululauluja on jo ehditty laulaa. Yksi laulu on kuitenkin sellainen, jonka paras aika ainakin minun mielestäni on jouluaattona. Silti tämä laulu pyörii mielessäni jo kauan ennen aattoa. Niinpä tänä aamuna ja muinakin tämän viikon aamuina tartun tähän lauluun jo etukäteen.
Tämä laulu on Enkeli taivaan, virsikirjan numero 21. Nimitän tätä virttä lauluksi, koska Martti Luther teki sen omalle perheelleen lastenlauluksi ja joulunäytelmäksi.
Käthe-äidillä ja Martti-isällä oli tuolloin jo viisi lasta. Hannu oli vanhin, 8-vuotias, Leena 5-vuotias, isänsä kaima Martti 3-vuotias, Pauli vajaan kahden ikäinen. Vain viikkoa ennen joulua oli syntynyt kuopus Margareta.
Tälle katraalle Luther halusi kirjoittaa sellaisen joululaulun, jonka lapsikin voisi omaksua. Viidenkymmenen ikäinen mies halusi ja osasi olla isä. Luther oli oppinut teologi, mutta myös leikillinen ja hauska.
Isä jakoi roolit lapsilleen. Vanhin, Hannu, sai enkelin osan ja hän aloitti kertomalla, että ”minä tulen ylhäältä taivaasta”.
Luther halusi ylläpitää jännitystä eikä sen vuoksi heti ilmaissut, kuka on se ”minä”, joka tulee taivaasta. Monet virren erikieliset käännökset seuraavat Lutherin sanoja eivätkä aluksi paljasta salaisuutta. Meidän suomalaisessa virsikirjassamme laulun näytelmällisyys on jäänyt vähän taustalle ja sen vuoksi kerromme heti, kuka laulun minä on. ”Enkeli taivaan”.
Vastasyntyneelle Margaretalle isä antoi Jeesus-lapsen osan. Kun Hannu-enkeli arvuutteli, ”ken seimessä nyt makaapi”, muut lapset, jotka näyttelivät paimenia, kokoontuivat pikkusiskon luo, kehdon ympärille.
Näytelmässä on monta osaa. Hannun lisäksi myös vanhin paimen, Magdalena, kehottaa katsomaan, ”kuka on tuo kaunis lapsonen”. Pian isä ja äiti liittyvät paimenten joukkoon. Kaikki ovat Lutherin sanojen mukaan iloisia. Alkaa iloinen tanssi kehdon ympärillä. Lopuksi koko perhe laulaa yhdessä viimeisen säkeistön.
Luther osasi jakaa roolit niin, että koko perhe oli mukana. Jokaisella oli tehtävä, myös kapaloissa makaavalla Margaretalla.
Erikoista näytelmässä on, että vastasyntynyt vauva on pääosassa. Erikoista on, että näytelmän päähenkilö ei sano yhtään sanaa. Hän vain on, makaa. Toinen säkeistö sanoo: ”ja tää on teille merkiksi, seimessä lapsi makaapi”.
Yleensä näytelmien päähenkilöt ovat aktiivisia, he tekevät ja puhuvat ja liikkuvat. Päähenkilön sanoista, ilmeistä ja asennoista käy ilmi, millaisen viestin hän haluaa katselijoille antaa. Seimessä makaava Margareta on erilainen päähenkilö. Hänestä ei Lutherin virsi kerro edes sitä, nukkuiko vai itkikö hän. Pieni vauva vain on.
Joulun yksi suuri salaisuus on siinä, että Jumalan Poika on, on olemassa, on meidän keskellämme, on meidän joulumme päähenkilö.
Jo silloin, kun Jeesus oli vastasyntynyt, kaikki tärkeä Jumalan ja ihmisen välillä oli tapahtunut. Jumala oli tullut ihmiseksi, meidän kaltaiseksemme. Jo ennen kuin Jeesus ehtii sanoa yhtään sanaa, hän on.
Maailman suurin salaisuus on se, että Jumala on. Jumalan varhaisin nimi Raamatussa on: ”minä olen se, mikä minä olen”. Vanhassa testamentissa tämä Jumala, joka on, on vielä arvoituksellinen. Uusi testamentti on selkeämpi. Jeesus käytti usein itsestään nimitystä ”minä olen”. ”Minä olen maailman valo.” ”Minä olen elämän leipä.”
Enkeli taivaan -virsi kutsuu meitä näytelmän katsojiksi. Meidän osamme on ihmetellä häntä, joka on. Virsi kertoo meille säkeistö säkeistöltä, kuka tämä päähenkilö on.
Tänään maanantaina laulamme kaksi säkeistöä. Ensimmäinen kertoo enkelin ilmoituksen. ”Mä suuren ilon ilmoitan” ja toinen sanoo, kuka joulun päähenkilö on: ”Herramme Kristus teille nyt on tänään tänne syntynyt.”
Kaikkivaltias ja armollinen Jumala siunatkoon tämän päivän ja tulevan joulun.

On metsä autio lauluton

Linnunlaulujen toivekonsertti 0203-17600
Linnunlaulujen toivekonsertissa kuuntelijat voivat toivoa omia suosikkilintujaan. Laulajan ei välttämättä tarvitse olla laulutaidoiltaan hyvä tai höyhenpuvultaan kaunis, riittää, että se on tehnyt vaikutuksen kuulijaan. Kerro miksi jokin laji sinua miellyttää. Kuuntelijoiden kanssa suorassa lähetyksessä keskustelevat Asko Hauta-aho, Juha Laaksonen ja Juha Blomberg. 

Läheisen muistisairaus mullisti elämän

Flinkkilä & Tastula
Puolison muistisairaus mullisti elämän https://areena.yle.fi/1-4219295?fbclid=IwAR0SjTnA5M4yR_kL_GEmzR0M0D78QP6DEwvtQwJ0o9v35Ugx0PVYBj3ut4k

Pienen mökin laittaja

Lapsuuden laulut: Lapsuuden laulut

Lapsuuden laulut -ohjelmassa kuullaan toivemusiikkia sekä kuuntelijoiden omia muistikuvia ja tarinoita. Ohejlman laulut:
1) Hannikainen: Mökin laittaja (Radion lapsikuoro)
2) Kansansävelmä:Kotini (Pakilan musiikkiluokan lapset)
3) Kärki: Laulava sydän (Tauno Palo)

Joulun kellot

Joulun Sävel on vapaa

Juontajina musiikkitoimittaja Anu Jaantila ja tietokirjailija Pekka Hako. Ohjelman suunnittelusta vastaa Timo Asikainen.

Ohjelmassa soitetut kappaleet: 

Ranskalainen kansanlaulu - Ilkka Kuusisto: Heinillä härkien kaukalon
Esko Airikka, laulu
Ilkka Kuusisto, urut
Einari Marvia: Synnyintähti
Jorma Hynninen, baritoni
Kalevi Kiviniemi, urut

• Martti Hela: Jouluihme
  Oulaisten Nuorisokuoro/Tapani Tirilä
  Lily-Marlene, Puusepp, harppu
• Konsta Jylhä - Kaisa Alasaarela: Joululaulu
  Lauluyhtye A-Men/Mikko Peltokorpi
  Tuomas Perkkiö, sello
  Antti Heikkilä
• Jouko Linjama: Jouluilta
  Eteläsuomalaisen osakunnan laulajat/Heikki Halme
• Franz Schubert: Der Lindenbaum sarjasta Der Winterreise
  Dietrich Fischer-Dieskau, baritoni
  Gerald Moore, piano
• Englantilainen kansansävelmä - David Willcocks: The First Nowell
  Cambridgen King's Collegen kuoro/Stephen Cleobury
  David Briggs, urut
• Oskar Merikanto: Joulukuusi
  Hannu Jurmu, tenori
  Lohjan kaupunginorkesteri/Juha Nikkola
• Franz Gruber - Eero Koskimies: Jouluyö, juhlayö
  Ulla Katajavuori, kantele
• Pekka Simojoki - Jarmo Kukkonen: Tulkoon joulu
  Sauli Tiilikainen, baritoni
  Pentti Kotiranta
• Ranskalainen kansansävelmä - Einar Englund: Kuului laulu enkelten
  Nuorisokuoro Sympaatti/Pekka Nikula
• Ahti Sonninen - Ilkka Kuusisto: Jouluhymni
  Soile Isokoski, sopraano
  Lapin Kamariorkesteri/John Storgårds
  Georg Friedrich Händel: For unto us a child is born
  St. Martin-in-the-Fields -kuoro/Neville Marriner
• Carola Häggvist - Jukka Nykänen: Taivas sylissäni
  Aarne Pelkonen, baritoni
  Juho Alakärppä, piano
• Erkki Melartin - Yrjö Hjelt: Kristuslapsen kehtolaulu
  Lilli Paasikivi, mezzosopraano
  Jyväskylä Sinfonia/Ulf Södenblom
• William James Kirkpatrick - Rogier van Otterloo: Away in a manger
  Haga Cantare -kuoro
  Alankomaiden jousiorkesteri
  Thijs van Leer, huilu
  Amsterdamin kamariorkesteri
  Louis van Dijk, piano, cembalo
• Katalonialainen kansanlaulu: El Cant dels ocells
  Montserrat Caballe, sopraano
  Lorenzo Martinez Palomo, piano
  Jörg-Peter Kuschel, sello
• Adolphe Adam: O helga natt
  Jussi Björling, tenori
  Tukholman kuninkaallisen oopperan orkesteri/Nils Grevillius
• Otto Kotilainen - Ilkka Kuusisto: Varpunen jouluaamuna
  Karita Mattila, sopraano
  Turun filharmoninen orkesteri/Pertti Pekkanen
• Karl Collan - Jussi Lampela: Sylvian joululaulu
  Waltteri Torikka, baritoni
  Jyväskylä Sinfonia/Ville Matvejeff
• Jean Sibelius - Ilkka Kuusisto: En etsi valtaa, loistoa
  Pia Freund, sopraano
  Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri/Juha Kangas

Ykkösaamu

Ykkösaamu la 8.12.2018

Lapsuuden laulut

Kaksi Ruusua

Lapsuuden laulut -ohjelmassa kuullaan toivemusiikkia sekä kuuntelijoiden omia muistikuvia ja tarinoita. Ohjelman musiikit:
1) Deringer: Metsässä (Hannele Kumpulainen).
2) Louiguy: Kaksi ruusua (Olavi Virta).

Kutsuvierasjumalanpalvelus

Jumalanpalvelus to 6.12.2018

Suomen itsenäisyyspäivän ekumeeninen juhlajumalanpalvelus Helsingin tuomiokirkossa. Saarna Arkkipiispa Tapio Luoma, kanttori Risto Pulkamo, kuoro Helsingin filharmoninen kuoro, johtaa Jonas Rannila.

Arkihuolesi kaikki heitä

Jouluinen yhteislauluilta Musiikkitalossa
Yleisöä laulattaa Yleisradion vuoden nuorisokuoro eli Oulaisten nuorisokuoro johtajanaan Tapani Tirilä. Juontajana Inari Tilli. Suora lähetys Musiikkitalosta.