Rukoushetkessä viikon alkaessa Virsi 470 alkaa sanoin "Kirkkaat riemun äänet soivat". Psallamus-kuoro, Ilmo Riihimäki (joht.), Juhani Haapasalo (urut).
Lapsuuden laulut
-ohjelmassa kuullaan toivemusiikkia sekä kuuntelijoiden omia muistikuvia
ja tarinoita. Ohjelma on koottu juhannuksena lähetetyn Lapsuuden laulut
-teemaohjelman toiveista. Ohjelman musiikit: 1) Sibelius (sov.): Porilaisten marssi (Sinfonia Lahti/Osmo Vänskä). 2) Kansanlaulu: Julma kissa (Tupu Savunen). 3) Callander - Murray - Lehtinen: Itke vaan jos helpottaa (Anita Hirvonen).
Jeesus sanoo: ”Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi?” Siivoan
maustekaappiani. Pussukoita ja purkkeja. Kaakao&Chili, parasta
ennen syyskuuta 2012. Se ei sitten ollutkaan niin monikäyttöistä kuin
luulin. Nimetön yrttisekoitus, jonka ainesosista edes maistelemalla en
oikein saa enää selvää. Muutamaan kertaan käytettyjä kanelitankoja.
Paljon väljähtänyttä ja makunsa menettänyttä. Heitän pois. Kaapissa on
myös neljä suolapakkausta. Karkeaa merisuolaa, jodioitua ruokasuolaa,
terveellisempää mineraalisuolaa ja sormisuolaa. Ja sirottimessa vielä
vähän lisää. Ne kaikki maistuvat – niin, suolaiselta, sekin jonka
pakkaus kertoo suolan olleen parhaimmillaan jo muutama vuosi sitten. En
minä mitään näistä suolapakkauksista aio heittää pois, käyttökelpoista
tavaraa vielä ties kuinka kauan. Suolaa maistaessani muistelen yli
90-vuotiaaksi elänyttä suvun rakasta tätiä, joka ripotteli
grillimakkaransa päälle suolaa, jotta sen maistuisi edes joltakin. Suola
maustaa ja korostaa makua, suola säilöö, suolaa voi käyttää
puhdistusaineena, suola sulattaa jäätä tien pinnasta, kaupan hyllystä
löytyy suolasuihke hiuksille. Suolaa on ollut kallioperässä ja merissä
aina, niin kauan kuin maapallommekin on ollut olemassa. Se on huima
ajatus. Maistuiko suola miljoonia vuosia sitten samalta kuin nyt?
Silloinkinko, kun ketään ihmistä ei sitä vielä ollut maistamassa? Suola
säilyy aina suolana, vakuutti hän jolta tätä kysyin. Kysyin vielä, että
suolako ei siis voi menettää makuaan ja miksi näin? Kuulemma siksi, että
natrium- ja kloridi-ionit ovat tyytyväisiä suhteessaan, eivätkä ilman
happi- ja vesimolekyylit tee suhteelle mitään. Maku voisi ehkä vähän
muuttua ilman epäpuhtauksien seurauksena, mutta suola pysyisi
suolaisena. Jeesus sanoo: ”Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi?” Opin
siis, että suola pysyy suolaisena. Toisin ei voi olla. Jeesus toteaa
seuraajistaan, niistä ensimmäisistä ja meistä myöhemmistä, että te
olette maan suola, me olemme maan suola. Hän ei sano, että kyllä teistä
vielä tulee maan suola, tai että olisipa hyvä jos te olisitte maan
suola. Sana toteaa ”te olette”. Jostakin hyvin pysyvästä ja vakaasta on
siis kyse, suolan olemuksesta suorastaan. Kirkko on
suolavarasto. Muuttuvassa maailmassa kirkko ja sen usko edustaa jotain,
joka pysyy, joka ei muuta makuaan. Kirkon olemus on säilyttävä,
säilömiseenhän suola pystyy. Usko ei kuitenkaan ole säilyke. Samaan
aikaan kun kirkon usko on aina sama, se on kuitenkin aina uusi ja tuore.
Vuosi sitten lopeteltiin meidänkin kirkossamme reformaation
merkkivuotta. Juuri tuo sanapari kuultiin moneen kertaan. Tänä vuonna me
papit taas tavaamme käsikirjastamme ensi sunnuntain otsikkoa
”Uskonpuhdistuksen muistopäivä”. Sanat syntyvät aikanaan ja kertovat
omasta ajastaan. Suola pysyy. Kun uskon aarre itsessään on aina sama, se
ei tarvitse puhdistusta. Kun uskon aarre itsessään on aina uusi ja
tuore, sitä ei muistella, vaan sen varassa eletään. Evankeliumi pysyy
samana, vaikka sen ilmenemismuodot saavat eri aikoina eri paikoissa
erilaisia ilmenemismuotoja. On vapauttavaa ajatella, että uskon suolan
suolaisuus ei riipu meistä. Moni on huolissaan siitä, kuinka kirkon
rooli yhteiskunnassa pienenee ja painoarvo vähenee. Moni murehtii sitä,
miten kristillinen usko haalenee yhteisessä mielenmaisemassa. Suolalla
on kuitenkin edelleen suolan voima. Kristillisen uskon suola on
vaikuttanut maassamme noin tuhannen vuoden ajan. Sen vaikutus ei
myöskään nopeasti häviä. Suola maistuu, vaikka sitä olisi vähänkin.
Suolaisuus säilyy, koska kirkko ja sen usko eivät perustu prosenteille
ja numeroille, vaan kolmiyhteisen Jumalan teoille. Raamatun Jeremian
kirjassa Jumalaan luottavaa ihmistä kuvataan puron partaalle istutetuksi
puuksi, joka kurottaa juurensa veteen. ”Ei se pelkää helteen tuloa, sen
lehvät pysyvät aina vihreinä. Vaikka tulee kuiva vuosi, ei sillä ole
mitään hätää, silloinkin se kantaa hedelmää.” Rukoilemme luottavaisesti. Jeesus Kristus, kirkon Herra, sinä kutsut meitä maan suolaksi. Sirottele meidät maailmaan tänäänkin. Amen.
Näistä levyistä en luovu: Musiikkivieraana kirjailija Heli Laaksonen Rauman Lapissa asuva kirjailija Heli Laaksonen on suomen kielen ja
murteiden rakastaja, mutta hän herkistyy myös eteläisten naapureidemme
Viron ja Latvian kielistä, jotka kauniiseen musiikkiin yhdistettynä ovat
tuoneet hienoja elämyksiä. Laulun teksti merkitsee kappaleessa eniten,
ja laulajan on todellakin löydettävä ja tarkoitettava tekstin sanomaa. Oman
kotikylänsä Kodiksamin kulttuuritarjonta lepää paljolti Laaksosen ja
muiden asukkaiden käsissä, mutta kekseliäisyyttä ja tekemistä löytyy
senkin edestä. Ja tarvittaessa hiljaisuutta. Eniten Laaksosta
puhuttelee konstailematon kansanmusiikki, ja siitä lajista hän
kelpuuttaa myös pari instrumentaalikappaletta listalleen. Jotkut hänen
runoistaan ovat päätyneet klassisen musiikin ainesosiksi, ja prosessia
säveltäjä Mikko Heiniön työn edetesssä oli mielenkiintoista seurata. Ja
ohjelman lopuksi kuullaan se vuoden tärkein perinnelaulu, jota ilman ei
voi juhla alkaa. Toimittajana Anu Jaantila. Ohjelma on uusinta vuodelta 2017.
Lapsuuden laulut
-ohjelmassa kuullaan toivemusiikkia sekä kuuntelijoiden omia muistikuvia
ja tarinoita. Ohjelma on koottu viime juhannuksena lähetetyn Lapsuuden
laulut - teemaohjelman toiveista. Ohjelman musiikit: 1)
Hannikainen: Maan korvessa kulkevi lapsosen tie (Suojelusenkeli) (virsi
971) (Johanna Iivanainen, laulu, Mikko Iivanainen, kitara, Hannu
Rantanen, basso, Pekka Nyman, marimba, sekä Sami Koskela, kellopeli ja
vibrafoni). 2) O. Merikanto: Vallinkorvan laulu (Matti Salminen, basso, ja HKO/John Storgårds).
Kuunteluajan loputtua ei välttämättä enää kuule tässä esitettyjä lapsuuden lauluja. Siksi olen valinnut uudet linkit ko lauluihin. Toivojalle ei liene sama, kenen esitystä kuuntelee. TIMO TURUNEN - Suojelusenkeli korvaa virren 971 Suojelusenkelin.
Kirje isoäidille Jakso 1 Uusi sarja alkaa, 1/4. Näyttelijä Vanna Rosenberg vie meidät takaisin
aikaan, jolloin hänen isoäitinsä varttui holokaustin varjossa. Matkalla
Auschwitziin Vannan isovanhemmat lupasivat etsiä toisiaan kahden vuoden
ajan, mikäli selviytyisivät hengissä. Ruotsalainen dokumenttisarja
vuodelta 2017. Jakso 2 2/4. Vanna vierailee isoäitinsä vanhoilla kotiseuduilla sekä Lodzissa, josta tuhansia juutalaisia vietiin Auschwitziin. Näyttelijä Vanna Rosenberg vie meidät takaisin aikaan, jolloin hänen isoäitinsä varttui holokaustin varjossa. Ruotsalainen dokumenttisarja vuodelta 2017.
Jakso 3
3/4.
Vanna vierailee asemalla, missä hänen isoäitinsä pakotettiin nousemaan
Auschwitziin lähtevään junaan. Näyttelijä Vanna Rosenberg vie meidät
takaisin aikaan, jolloin hänen isoäitinsä varttui holokaustin varjossa.
Ruotsalainen dokumenttisarja vuodelta 2017.
Jakso 4 4/4. Vanna palaa Puolasta kotiin tyttärensä luokse, jossa he
kunnioittavat isoäidin elämää laulun kautta. Näyttelijä Vanna Rosenberg
vie meidät takaisin aikaan, jolloin hänen isoäitinsä varttui holokaustin
varjossa. Ruotsalainen dokumenttisarja vuodelta 2017.
Aamuhartaus 15.10.2018 seurakuntapastori Tinja-Mari Lammila, Seinäjoki Rukoushetkessä viikon alkaessa puhuu seurakuntapastori Tinja-Mari Lammila, Seinäjoki Virsi
215:1-3. Virsi alkaa sanoin "Oi armon merta ihmeellistä". Radion
kamarikuoro, Tarja Viitanen (joht.), Pertti Eerola (urut).
Osa 1/3. Muistatko Nukkumatin, itäsaksalaisen nukkeanimaation, jota esitettiin
Suomessakin vuosikaudet osana TV2:n Iltasatu-ohjelmaa ja Pikku Kakkosta?
Mikä oli Nukkumatin suhde aikaansa ja DDR:n sosialismiin? Sarjan
ensimmäisessa jaksossa kerrotaan, kuinka TV-Nukkumatti syntyi - ja
kuinka siitä muodostui kotimaansa sosialistisen arjen sankari. Kun idän
ja lännen välillä vallitsi kylmä sota, DDR-Nukkumatti kävi omaa
kilpavarusteluaan Länsi-Saksan television Nukkumattia vastaan.
Ohjelmasarjan toimittaa Sakari Silvola, joka vietti vuoden Berliinissä.
Ohjelman haastattelut on tehty siellä, Nukkumatin kotikaupungissa.
Osa 2/3. Nukkumatti halusi olla muutakin kuin Itä-Saksan sosialistisen
arjen sankari. Siitä tuli DDR:n lempeä lähettiläs, joka matkusteli
ulkomailla ja avaruudessa - ja esitteli kulkuvälineidensä avulla
kotimaansa ja ylipäätään itäblokin teknologiaa ja edistystä. Nukkumatin
matkakohteiden kautta avautuu puolestaan ikkuna kylmän sodan
maailmanjärjestykseen. Mutta mitä tapahtuikaan Nukkumatille, kun
Itä-Saksa romahti ja Saksat yhdistyivät? Toimittaja Sakari Silvola asui
vuoden Berliinissä ja tapasi siellä useita Nukkumatin tekijöitä.
Nukkumatti valloittaa Suomen Osa 3/3.
Sakari Silvolan toimittaman sarjan viimeisessä osassa kerrotaan,
millaiset juuret Nukkumatilla on kansanperinteessä - ja miten
itäsaksalaisesta TV-Nukkumatista tuli lasten suosikki myös Suomessa.
Sarjaa esitettiin Suomessa yli kolme vuosikymmentä. Aluksi se kehysti
Iltasatua, myöhemmin Pikku Kakkosta. Suomessa Nukkumatti oli sille
sopivalla maaperällä, sillä Suomen ja DDR:n suuhteet olivat varsinkin
kulttuurin saralla tiiviit. Suomea pidettiin Itä-Saksassa "ystävällisenä
kapitalistimaana", ja Itä-Berliinissä asunut suomalaistoimittaja sai
jopa kunnian kirjoittaa käsikirjoituksen kahteen Suomeen sijoittuvaan
jaksoon.
Lapsuuden laulut
-ohjelmassa kuullaan toivemusiikkia sekä kuuntelijoiden omia muistikuvia
ja tarinoita. Ohjelma on koottu viime juhannuksena lähetetyn Lapsuuden
laulut - teemaohjelman toiveista. Ohjelman musiikit: 1) Kansansäv. - Wegelius: Suomen salossa (Tuomas Lehtinen, baritoni, Spira Ensemble ja Gustav Djupsjöbacka, piano). 2) Similä (sov. Vesterinen): Laulu oravasta (Lauluyhtye A-Men/Mikko Peltokorpi). 3) Melartin: Oravan jäljillä (Lilli Paasikivi, mezzosopraano, ja Pentti Kotiranta, piano).
Rajatonta
rakkautta, viiltävää vihaa, tunteita tulvivaa musiikkia. Tosca iskee
suoraan sydämeen! Solisteina mm. Ausrine Stundyte, Andrea Carè, Tuomas
Pursio, musiikin johto Patrick Fournillier. Suora Kansallisoopperasta.
Dokumenttiprojekti: Tasemummot Vanhuksista on tullut pörssiyhtiöiden pelinappuloita. Miltä tämä tuntuu
itäsuomalaisen mummon näkökulmasta, kun pieni, kodinomainen hoivakoti
ajetaan alas ja mummo sijoitetaan suurempaan laitokseen? O: Erkki
Määttänen Lapsuuden laulut Pikkulintu riemuissaan
Lapsuuden laulut
-ohjelmassa kuullaan toivemusiikkia sekä kuuntelijoiden omia muistikuvia
ja tarinoita. Ohjelma on koottu juhannuksena lähetetyn Lapsuuden laulut
-teemaohjelman toiveista. Ohjelman toivemusiikit: 1) Nyberg (sov. Marvia): Paimenpoika (Mauno Kuusisto, tenori, ja Cyril Szalkiewicz, piano) 2) Hämäläinen: Lapin äidin kehtolaulu (Sibelius-lukion kamarikuoro/Marjukka Riihimäki) 3) Kansanlaulu: Pikkulintu riemuissaan (Eveliina ja yhtye/Jorma Panula)
Paimenpojalle soitin hänen oman laulunsa kuolinaamuna 7.2.2000. Lapin äidin kehtolaulu live-esityksenä oli konventin kiltti ohjelmanumero oppikoulussa. Tyttöjen toivelaulu, kun olivat pieniä. Pikku lintu riemuissaan päivän pelastus, kun riensin omaishoitajana isälle kahvinkeittoon ja aukaisin radion pikku linnun laulella.
Aamuhartaus 3.10.2018 piispa Tuulikki Koivunen Bylund, Uppsala Keskiviikon aamuhartauksissa muistellaan omaa elämää kristittynä. Piispa Tuulikki Koivunen Bylund, Uppsala Hartauden
musiikkina "Kiittäkää luodut Herraa Jeesusta" (Ruotsin kirkon
virsikirjasta). Es. Virsikuoro, Sanna Räsänen (joht.), Minna Weurlander
(harmonikka), Leila Forstén (viulu) sekä "Ole kiitetty, Herra"
(Ruotsin kirkon virsikirjasta). Es. Gabriel Suovanen (baritoni), Vox
Cantorum (kuoro), Heikki Seppänen (joht.), Kalevi Kiviniemi (urut).
Kirjoitustaito kuuluu kaikille. Opittuani kirjoittamaan verkossa olen kirjoittanut unohtaakseni. Mitä enemmän kirjoitan sitä enemmän muistan. Kukaan ei voi kirjoittaa elämäni käsikirjoitusta. Minun on se tehtävä.
Rukoushetkessä viikon alkaessa 
Osa 1/3. 