Suolaksi siroteltu

Aamuhartaus

19.10.2018

Annakaisa Rantala

Suola pysyy suolaisena

Jeesus sanoo: ”Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi?”
Siivoan maustekaappiani. Pussukoita ja purkkeja. Kaakao&Chili, parasta ennen syyskuuta 2012. Se ei sitten ollutkaan niin monikäyttöistä kuin luulin. Nimetön yrttisekoitus, jonka ainesosista edes maistelemalla en oikein saa enää selvää. Muutamaan kertaan käytettyjä kanelitankoja. Paljon väljähtänyttä ja makunsa menettänyttä. Heitän pois. Kaapissa on myös neljä suolapakkausta. Karkeaa merisuolaa, jodioitua ruokasuolaa, terveellisempää mineraalisuolaa ja sormisuolaa. Ja sirottimessa vielä vähän lisää. Ne kaikki maistuvat – niin, suolaiselta, sekin jonka pakkaus kertoo suolan olleen parhaimmillaan jo muutama vuosi sitten. En minä mitään näistä suolapakkauksista aio heittää pois, käyttökelpoista tavaraa vielä ties kuinka kauan. Suolaa maistaessani muistelen yli 90-vuotiaaksi elänyttä suvun rakasta tätiä, joka ripotteli grillimakkaransa päälle suolaa, jotta sen maistuisi edes joltakin.
Suola maustaa ja korostaa makua, suola säilöö, suolaa voi käyttää puhdistusaineena, suola sulattaa jäätä tien pinnasta, kaupan hyllystä löytyy suolasuihke hiuksille. Suolaa on ollut kallioperässä ja merissä aina, niin kauan kuin maapallommekin on ollut olemassa. Se on huima ajatus. Maistuiko suola miljoonia vuosia sitten samalta kuin nyt? Silloinkinko, kun ketään ihmistä ei sitä vielä ollut maistamassa? Suola säilyy aina suolana, vakuutti hän jolta tätä kysyin. Kysyin vielä, että suolako ei siis voi menettää makuaan ja miksi näin? Kuulemma siksi, että natrium- ja kloridi-ionit ovat tyytyväisiä suhteessaan, eivätkä ilman happi- ja vesimolekyylit tee suhteelle mitään. Maku voisi ehkä vähän muuttua ilman epäpuhtauksien seurauksena, mutta suola pysyisi suolaisena.
Jeesus sanoo: ”Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi?”
Opin siis, että suola pysyy suolaisena. Toisin ei voi olla.  Jeesus toteaa seuraajistaan, niistä ensimmäisistä ja meistä myöhemmistä, että te olette maan suola, me olemme maan suola. Hän ei sano, että kyllä teistä vielä tulee maan suola, tai että olisipa hyvä jos te olisitte maan suola. Sana toteaa ”te olette”.  Jostakin hyvin pysyvästä ja vakaasta on siis kyse, suolan olemuksesta suorastaan.
Kirkko on suolavarasto. Muuttuvassa maailmassa kirkko ja sen usko edustaa jotain, joka pysyy, joka ei muuta makuaan. Kirkon olemus on säilyttävä, säilömiseenhän suola pystyy. Usko ei kuitenkaan ole säilyke. Samaan aikaan kun kirkon usko on aina sama, se on kuitenkin aina uusi ja tuore. Vuosi sitten lopeteltiin meidänkin kirkossamme reformaation merkkivuotta. Juuri tuo sanapari kuultiin moneen kertaan. Tänä vuonna me papit taas tavaamme käsikirjastamme ensi sunnuntain otsikkoa ”Uskonpuhdistuksen muistopäivä”. Sanat syntyvät aikanaan ja kertovat omasta ajastaan. Suola pysyy. Kun uskon aarre itsessään on aina sama, se ei tarvitse puhdistusta. Kun uskon aarre itsessään on aina uusi ja tuore, sitä ei muistella, vaan sen varassa eletään. Evankeliumi pysyy samana, vaikka sen ilmenemismuodot saavat eri aikoina eri paikoissa erilaisia ilmenemismuotoja. On vapauttavaa ajatella, että uskon suolan suolaisuus ei riipu meistä. Moni on huolissaan siitä, kuinka kirkon rooli yhteiskunnassa pienenee ja painoarvo vähenee. Moni murehtii sitä, miten kristillinen usko haalenee yhteisessä mielenmaisemassa. Suolalla on kuitenkin edelleen suolan voima. Kristillisen uskon suola on vaikuttanut maassamme noin tuhannen vuoden ajan. Sen vaikutus ei myöskään nopeasti häviä. Suola maistuu, vaikka sitä olisi vähänkin. Suolaisuus säilyy, koska kirkko ja sen usko eivät perustu prosenteille ja numeroille, vaan kolmiyhteisen Jumalan teoille. Raamatun Jeremian kirjassa Jumalaan luottavaa ihmistä kuvataan puron partaalle istutetuksi puuksi, joka kurottaa juurensa veteen. ”Ei se pelkää helteen tuloa, sen lehvät pysyvät aina vihreinä. Vaikka tulee kuiva vuosi, ei sillä ole mitään hätää, silloinkin se kantaa hedelmää.” Rukoilemme luottavaisesti.
Jeesus Kristus, kirkon Herra, sinä kutsut meitä maan suolaksi.
Sirottele meidät maailmaan tänäänkin. Amen.