Aamuhartaudet kuullaan Yle Radio 1:ssä maanantaista lauantaihin klo 6.15 ja 7.15. Hartaudet tuottaa Kirkon viestinnän Ohjelmapalvelut-yksikkö. Hartauksien pitäjät päättävät tekstinsä julkaisusta.
Aamuhartaus
07.04.2018
Jari Portaankorva
Sata vuotta sitten maassamme riehunut sisällissota puhuttaa yhä. Miksi ihmisten välille ei löytynyt sovintoa, joka olisi voinut lopettaa sodan? Lyhyt, vain neljän kuukauden mittainen sota muuttui totaaliseksi sodaksi, jossa ei pelätty tappaa toisia. Ihmisten mielen täytti viha, kauhu ja kosto.
Jari Portaankorva
Sata vuotta sitten maassamme riehunut sisällissota puhuttaa yhä. Miksi ihmisten välille ei löytynyt sovintoa, joka olisi voinut lopettaa sodan? Lyhyt, vain neljän kuukauden mittainen sota muuttui totaaliseksi sodaksi, jossa ei pelätty tappaa toisia. Ihmisten mielen täytti viha, kauhu ja kosto.
Tänä päivänä on vaikea ymmärtää, miten tuo kaikki
viha ja väkivalta oli mahdollista. Miten oli mahdollista, että
suomalaiset ryhtyivät käyttämään niin julmaa väkivaltaa toisiaan
vastaan. Miksi sovintoa ei löytynyt?
Historia kertoo koruttomasti konfliktien olevan väistämätön osa elämää maapallolla. Kansojen välillä, perheissä, ystävien kesken ja työpaikalla ei voida välttää selkkauksia. Ne ovat väistämättömiä ja usein myös välttämättömiä. Rauhantutkija John Paul Lederach muistuttaa ristiriitojen ja konfliktien kautta tapahtuvan myös edistystä, kun yhteiskunnan epäoikeudenmukaisia rakenteita korjataan.
Konflikti voi olla kahden ihmisen välinen väittely eri mielipiteistä tai pahimmillaan väkivaltainen sota. Jos konflikteja ei sovita ja ne jatkuvat pitkään, lopputuloksena voi olla ristiriita, jolla on vakavat seuraukset. Lederach muistuttaa Vanhan testamentin kertomuksesta kahdesta veljeksestä, Jaakobista ja Eesausta. Heidän yhteen kietoutunut elämäntarinansa on kertomus petoksesta, katkeruudesta ja väkivallasta, mutta myös rauhan tekemisestä ja sovinnosta.
Riitojen keskellä ihmisillä on erilaiset roolit. Eesau on tapahtumien väärinkohdeltu uhri. Hänen veljensä Jaakob pettää hänet kahdesti, toisella kerroista veljesten äidin Rebekan yllytyksestä. Eesaun perhe ei anna hänelle mitään niistä siunauksista ja lahjoista, jotka tuossa yhteiskunnassa ja kulttuurissa olisivat hänelle kuuluneet. Eesau tietää, että häntä kohdeltiin äärimmäisen epäreilusti. Ei Eesaukaan aivan viaton ole, mutta missään kohden raamatussa ei hyväksytä tapaa, jolla Jaakob hankkii itselleen etusijan ja asemansa. Sana Jaakob tarkoittaakin suomeksi petollisuutta.
Jaakobin rooli kertomuksessa on kilpailijan. Hän varastaa veljensä oikeudet ja siunaukset: aseman ja varallisuuden. Hän suunnittelee tekonsa etukäteen ja on äidin rohkaisemana valmis konfliktiin veljensä kanssa. Äiti Rebekan rooli on avustaa. Hän juonittelee suosimalla Jaakobia Eesauhun nähden. Rebekka uskoo tekevänsä oikein, muttei ymmärrä tekonsa seurauksia. Hänen olisi pitänyt tietää niiden johtavan riitaan. Rebekka ei osaa odottaa konfliktille lopputulosta, jossa Jaakob joutuu lähtemään kotoa, eikä Rebekka enää koskaan näe tuon päivän jälkeen lempipoikaansa. Perheen isä, Iisak, on tietämätön. Hän ei ymmärrä, mitä tapahtuu. Iisak on vanha, rampa ja sokea. Hän suosii Eesauta, mutta toiset käyttävät Iisakia hyväksi. Kukaan henkilöistä ei ole täysin viaton ja syytön. Ennen konfliktia Eesaukin oli ollut irtaantumassa perheestään ja halusi jättää sukunsa.
Konflikti paljastaa ihmisen. Eesau reagoi välittömästi, eikä peitä tunteitaan. Hän on räjähdysherkkä ja väkivaltainen ja kokee voimakkaana epäoikeudenmukaisuuden tavassa, jolla häntä oli kohdeltu:
Minua on petetty ja nyt minä kostan. Eesau haluaa tappaa veljensä Jaakobin. Jaakob reagoi selkkaukseen pakenemalla. Äitinsä kehotuksesta hän jättää kotinsa ja matkustaa kauas pois sukulaistensa luokse. Jaakob ei halua ottaa vastuuta teoistaan ja kohdata Eesauta kasvokkain. Hän välttelee konfliktitilannetta.
Kertomus Jaakobin vaiheista pakolaisena kuvastaa sellaisen ihmisen elämää, joka pakenee omaa varjoaan ja pelkää paljastuvansa. Jaakob kohtaa monenlaisia vastoinkäymisiä, ja lopulta myös onnistumisia. Vuosikymmeniä myöhemmin Jaakob päättää lopettaa pakomatkansa ja lähtee paluumatkalle. Hän aloittaa kulkunsa kulkemaan kohti Kaanaan maata. Enkeleitä lentää Jaakobia vastaan; Jumala rohkaisee palaamaan takaisin kotiin. .Matkalla Jaakob saa kuulla Eesausta, josta on tullut merkittävä mies. Eesaulla on neljänsadan miehen armeija.
Jaakob muistaa petoksensa ja pelästyy. Hän ei kykene peloltaan kohtaamaan veljeään, vaan lähettää Eesaulle lahjoja lepytelläkseen häntä. Lopulta Jaakobin on kuitenkin pakko kohdata veli, kasvoista kasvoihin. Jaakob valvoo yöllä, painii Jumalan kanssa. Hän tietää tehneensä väärin ja nöyrtyy lopulta, kohtaa itsensä ja tunnustaa olevansa se, mikä on, Pettäjä – Jaakob.
Sovinto on matka, kohtaaminen ja paikka. Kun me kohtaamme Jumalan kasvot, vihollisemme kasvot ja omat kasvomme, löydämme tien sovintoon.
Eesaun kohtaaminen on lopulta jotakin muuta kuin mitä Jaakob oli odottanut. Eesau on antanut anteeksi ja sulkee veljensä syliinsä. Anteeksianto ei ole vain sanoja, Eesau on antanut anteeksi sydämestään, ja rakastaa nyt veljeään.
Martin Luther King Jr. sanoi kerran: “Ihmisten pitäisi kehittää konfliktien ratkaisuun metodi, joka torjuu koston ja aggression. Tämä metodi on rakkaus." Me emme ole kristittyinä vähääkään parempia ratkaisemaan konflikteja kuin muut ihmiset. Olemme paljon huonompia, jos väitämme olevamme Jeesuksen opetuslapsia ja rauhantekijöitä, mutta emme itse elä sen mukaisesta, vaan valitsemme vihan ja ylpeyden nöyryyden sijaan, väkivallan väkivallattomuuden sijaan.
”Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.” (1. Kor. 5).
Jumala on sovittanut syntimme Poikansa kautta, ja rakastaa meitä. Hän auttaa meitä rakentamaan sovintoa. Me rukoilemme: Auta meitä olemaan rauhan rakentajia siellä missä asumme ja elämme. Kiitos, että olet meille antanut anteeksi rikkomuksemme. Auta meitäkin antamaan anteeksi. Herra siunaa myös alkanut päivä. Aamen.
Historia kertoo koruttomasti konfliktien olevan väistämätön osa elämää maapallolla. Kansojen välillä, perheissä, ystävien kesken ja työpaikalla ei voida välttää selkkauksia. Ne ovat väistämättömiä ja usein myös välttämättömiä. Rauhantutkija John Paul Lederach muistuttaa ristiriitojen ja konfliktien kautta tapahtuvan myös edistystä, kun yhteiskunnan epäoikeudenmukaisia rakenteita korjataan.
Konflikti voi olla kahden ihmisen välinen väittely eri mielipiteistä tai pahimmillaan väkivaltainen sota. Jos konflikteja ei sovita ja ne jatkuvat pitkään, lopputuloksena voi olla ristiriita, jolla on vakavat seuraukset. Lederach muistuttaa Vanhan testamentin kertomuksesta kahdesta veljeksestä, Jaakobista ja Eesausta. Heidän yhteen kietoutunut elämäntarinansa on kertomus petoksesta, katkeruudesta ja väkivallasta, mutta myös rauhan tekemisestä ja sovinnosta.
Riitojen keskellä ihmisillä on erilaiset roolit. Eesau on tapahtumien väärinkohdeltu uhri. Hänen veljensä Jaakob pettää hänet kahdesti, toisella kerroista veljesten äidin Rebekan yllytyksestä. Eesaun perhe ei anna hänelle mitään niistä siunauksista ja lahjoista, jotka tuossa yhteiskunnassa ja kulttuurissa olisivat hänelle kuuluneet. Eesau tietää, että häntä kohdeltiin äärimmäisen epäreilusti. Ei Eesaukaan aivan viaton ole, mutta missään kohden raamatussa ei hyväksytä tapaa, jolla Jaakob hankkii itselleen etusijan ja asemansa. Sana Jaakob tarkoittaakin suomeksi petollisuutta.
Jaakobin rooli kertomuksessa on kilpailijan. Hän varastaa veljensä oikeudet ja siunaukset: aseman ja varallisuuden. Hän suunnittelee tekonsa etukäteen ja on äidin rohkaisemana valmis konfliktiin veljensä kanssa. Äiti Rebekan rooli on avustaa. Hän juonittelee suosimalla Jaakobia Eesauhun nähden. Rebekka uskoo tekevänsä oikein, muttei ymmärrä tekonsa seurauksia. Hänen olisi pitänyt tietää niiden johtavan riitaan. Rebekka ei osaa odottaa konfliktille lopputulosta, jossa Jaakob joutuu lähtemään kotoa, eikä Rebekka enää koskaan näe tuon päivän jälkeen lempipoikaansa. Perheen isä, Iisak, on tietämätön. Hän ei ymmärrä, mitä tapahtuu. Iisak on vanha, rampa ja sokea. Hän suosii Eesauta, mutta toiset käyttävät Iisakia hyväksi. Kukaan henkilöistä ei ole täysin viaton ja syytön. Ennen konfliktia Eesaukin oli ollut irtaantumassa perheestään ja halusi jättää sukunsa.
Konflikti paljastaa ihmisen. Eesau reagoi välittömästi, eikä peitä tunteitaan. Hän on räjähdysherkkä ja väkivaltainen ja kokee voimakkaana epäoikeudenmukaisuuden tavassa, jolla häntä oli kohdeltu:
Minua on petetty ja nyt minä kostan. Eesau haluaa tappaa veljensä Jaakobin. Jaakob reagoi selkkaukseen pakenemalla. Äitinsä kehotuksesta hän jättää kotinsa ja matkustaa kauas pois sukulaistensa luokse. Jaakob ei halua ottaa vastuuta teoistaan ja kohdata Eesauta kasvokkain. Hän välttelee konfliktitilannetta.
Kertomus Jaakobin vaiheista pakolaisena kuvastaa sellaisen ihmisen elämää, joka pakenee omaa varjoaan ja pelkää paljastuvansa. Jaakob kohtaa monenlaisia vastoinkäymisiä, ja lopulta myös onnistumisia. Vuosikymmeniä myöhemmin Jaakob päättää lopettaa pakomatkansa ja lähtee paluumatkalle. Hän aloittaa kulkunsa kulkemaan kohti Kaanaan maata. Enkeleitä lentää Jaakobia vastaan; Jumala rohkaisee palaamaan takaisin kotiin. .Matkalla Jaakob saa kuulla Eesausta, josta on tullut merkittävä mies. Eesaulla on neljänsadan miehen armeija.
Jaakob muistaa petoksensa ja pelästyy. Hän ei kykene peloltaan kohtaamaan veljeään, vaan lähettää Eesaulle lahjoja lepytelläkseen häntä. Lopulta Jaakobin on kuitenkin pakko kohdata veli, kasvoista kasvoihin. Jaakob valvoo yöllä, painii Jumalan kanssa. Hän tietää tehneensä väärin ja nöyrtyy lopulta, kohtaa itsensä ja tunnustaa olevansa se, mikä on, Pettäjä – Jaakob.
Sovinto on matka, kohtaaminen ja paikka. Kun me kohtaamme Jumalan kasvot, vihollisemme kasvot ja omat kasvomme, löydämme tien sovintoon.
Eesaun kohtaaminen on lopulta jotakin muuta kuin mitä Jaakob oli odottanut. Eesau on antanut anteeksi ja sulkee veljensä syliinsä. Anteeksianto ei ole vain sanoja, Eesau on antanut anteeksi sydämestään, ja rakastaa nyt veljeään.
Martin Luther King Jr. sanoi kerran: “Ihmisten pitäisi kehittää konfliktien ratkaisuun metodi, joka torjuu koston ja aggression. Tämä metodi on rakkaus." Me emme ole kristittyinä vähääkään parempia ratkaisemaan konflikteja kuin muut ihmiset. Olemme paljon huonompia, jos väitämme olevamme Jeesuksen opetuslapsia ja rauhantekijöitä, mutta emme itse elä sen mukaisesta, vaan valitsemme vihan ja ylpeyden nöyryyden sijaan, väkivallan väkivallattomuuden sijaan.
”Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.” (1. Kor. 5).
Jumala on sovittanut syntimme Poikansa kautta, ja rakastaa meitä. Hän auttaa meitä rakentamaan sovintoa. Me rukoilemme: Auta meitä olemaan rauhan rakentajia siellä missä asumme ja elämme. Kiitos, että olet meille antanut anteeksi rikkomuksemme. Auta meitäkin antamaan anteeksi. Herra siunaa myös alkanut päivä. Aamen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti