tiistai 31. lokakuuta 2017

Yhteinen julistus

18 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)
1999: Katolinen kirkko ja Luterilainen maailmanliitto allekirjoittivat "Yhteisen julistuksen vanhurskauttamisopista".


Reformaation merkkivuoden juhlaviikon aamuhartaus.
Virsitutkija, kappalainen Suvi-Päivi Koski
Virsi 170: 1, 2, 4. Virsi alkaa sanoin: "Jumala ompi linnamme". Psallamus-kuoro, joht. Ilmo Riihimäki, urut Juhani Haapasalo 

Aamuhartaus
31.10.2017
Suvi-Päivi Koski
Tänään on lokakuun viimeinen päivä. Mitä merkittävää tapahtuikaan Wittenbergissä tasan 500 vuotta sitten? Augustiinolaismunkki, tohtori Martti Luther julkisti kuuluisat 95 teesiään. Siitä katsotaan reformaation eli uskonpuhdistuksen alkaneen Saksassa. Teesit liitetään kaupungin linnankirkkoon. Sinne suuntasinkin kulkuni kesällä Wittenbergissä käydessäni. Nykyään kirkko kuuluu UNESCOn maailmanperintökohteisiin. Korkeassa tornissa on kauas näkyvä teksti: Ein feste Burg ist unser Gott – siis: Jumala ompi linnamme. Näinhän alkaa tuttu virsi, jota olemme suomeksikin laulaneet jo 1500-luvun lopulta saakka:
1. Jumala ompi linnamme
ja vahva turva aivan,
on miekkamme ja kilpemme
ajalla vaaran, vaivan.
Se vanha vainooja,
kavala kauhea,
on kiivas, kiukkuinen
ja julma, hirmuinen.
Vain Herra hänet voittaa.
Virsi on Lutherin käsialaa. Lähtökohta on Psalmi 46: Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä. Linna – tässä on nähty myös konkreettinen rakennus, Wartburgin linna. Siellä Luther 1521 oli kääntänyt Uuden testamentin selkeäksi saksaksi. Tällä oli suuri merkitys myös kirjakielelle.
Uuvuksiin saakka pelastumisensa eteen ponnistelleelle Lutherille oli kirkastunut: En pystykään tähän, en voi pelastaa itseäni. Tästä seurasi huomio: en vain minä vaan koko kirkko on ajautunut kauas Raamatun ydinsanomasta. Sen osoitti anekauppakin. Sitä käytiin myös Wittenbergin lähistöllä. Aneita Luther oli asettunut vastustamaan. Ensimmäinen teesi toteaa: ”Kun Herramme ja Mestarimme Jeesus Kristus sanoo: Tehkää parannus [jne.], niin hän tahtoo, että uskovaisen koko elämä on oleva parannusta.” Luther jatkoi: ”Ihmisoppia saarnaavat ne, jotka sanovat, että heti kun raha kilahtaa kirstuun, sielu vapautuu kiirastulesta.” (Teesi 27). Hänen mukaansa pelastus on lahja: Kaikki on maksettu ristillä. Siihen ei voi lisätä mitään: ”Kirkon todellinen aarre on Jumalan kunnian ja armon kaikkein pyhin evankeliumi.” (Teesi62)
Toista säkeistöä on kutsuttu Kristus -hymniksi. Se on virren ydin. Taisteluun on turha lähteä omin voimin. Vääryyden, turman ja helvetin vallat voittaa vain Kristuksen kanssa:
2. On turha oma voimamme
vääryyden valtaa vastaan.
Me turman vallat voitamme
Herrassa ainoastaan.
Hän, Kristus, kuningas,
on voitonruhtinas,
lyö joukot helvetin,
ne tallaa jalkoihin
ja voiton meille saattaa.
Tulevat vuodet olivat valtavaa löytämisen riemua ja jakamista: Jumalan sanan piti elää tavallisen kansankin keskellä - myös kansankielisenä virtenä. Ajatus oli kerrassaan mullistava. Pian syntyivät virsikirjatkin. Laululiike levisi nopeasti pitkin Eurooppaa.
Toisaalta varhaisten virsien syntymisen taustalla oli vakavaa vaaraa. Kirkon uskollinen poika oli pyrkinyt sen uudistamiseen, mutta joutunut pois. Munkkiuskin jäi Lutherilta taakse. Uudistuksen kannattajat joutuivat kärsimään – väliin myös rankasti. Lutherin yksityiselämäänkin mahtui kärsimystä esim. vakavien sairauksien ja Käthe-vaimon vaikean synnytyksen myötä. Mutta kaikessa, jopa lopunajalliselta kuulostavassa taistelussa, katse kääntyi Kristukseen:
Luther kirjoitti yli 30 virttä. Tässä sävelmäkin on hänen käsialaansa. Jumala ompi linnamme painettiin 1529. Siitä tuli reformaation tunnuslaulu. Se on käännetty ainakin parille sadalle kielelle. Sitä ovat käyttäneet Bachin ja Mendelssohnin lisäksi lukuisat muutkin säveltäjät. Ja sitä lauletaan edelleen joka puolella maailmaa.
Viime aikoina olemme kuulleet vihauutisia: sotia, pakolaisia, terrorismia, taisteluita ja luonnonmullistuksia. YK:kin on huolissaan. Mitä voimme tehdä? Yksin tämä maailma ei selviä.
Reformaatio alkoi 500 vuotta sitten. Se halusi suunnata katseet heikosta ihmisestä Jumalan vahvaan Sanaan, Kristukseen. Meillä Suomessa Jumala ompi linnamme onkin kaikunut myös vaaran ja vaivan hetkellä, sotienkin raskaina vuosina. Silloin rukoiltiin paljon. Nyt on uuden reformaation, uudistuksen, aika: Meidät kutsutaan rukoukseen – koko maailman puolesta. Aloittakaamme siis juuri nyt. Emme ole yksin. Myös me saamme taistelussa kääntää katseemme takaisin Jumalan sanaan. Se on vahva linnamme:
4. Se sana seisoo vahvana,
ne ei voi sitä kestää.
Kun kanssamme on Jumala,
ken meiltä voiton estää?
Jos veis he henkemme,
osamme, onnemme,
ne heidän olkohon,
vaan meidän iät on
Jumalan valtakunta.
 
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

maanantai 30. lokakuuta 2017

Kaste


Reformaation merkkivuoden aamuhartaus, teemana "kaste".
Piispa Samuel Salmi, Oulu
Virsi 442: 1, 3, 5. Virsi alkaa sanoin: "Herran ristin kantajiksi", Human Organ (vokaaliyhtye), Säde Rissanen (joht.) 

Elokuva pakolaistulvasta Bulgarian ja Turkin vastaisella rajalla jonne Bulgaria on rakentamassa aitaa. O: Tonislav Hristov. T: Making Movies Oy.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Hannu Taanilan musiikkivalinnat


Reformaation 500-vuotisjuhla-aika työllistää armoitettua kulttuuriluennoitsijaa, Yleisradiosta vuonna 2005 eläkkeelle jäänyttä toimittaja Hannu Taanilaa. Mies, jonka intohimo ovat Johann Sebastian Bach, Karl Marx ja Suomen junaverkosto, on kysytty konserttien ja kulttuuritapahtumien juontaja ja elävöittäjä, joka kasvoi Ylivieskassa ratapihan tuntumassa urkumusiikin soidessa.
Ideaalit sekä maanpäälliseen hyvinvointiin että taivaallisiin iloihin sisältyvät Taanilan musiikkilistalleen valitsemiin teoksiin, joiden säveltäjät, runoilijat ja esittäjät edustavat maailmasta yhä harvemmin löytyvää sivistystä ja älyn säihkettä. Taanilan perehtyneisyys on vaikuttavaa ja häntä on yksinkertaisesti ilo kuunnella. Toimittajana Anu Jaantila.
Hannu Taanilan musiikkivalinnat:
J.S. Bach: Messu h-molli BWV232, 13. osa Credo in unum Deum
Alankomaiden Collegium Musicum -kuoro ja Le Petit Bande -orkesteri, joht. Gustav Leonhardt
Juice Leskinen: Haetarirock
Juice Leskinen, laulu, ja yhtye
J.S. Bach: Kantaatti nro 56, resitatiivi Mein Wandel auf der Welt
Dietrich Fischer-Dieskau, baritoni, ja Karl Ristenpart -kamariorkesteri, joht. Karl Ristenpart
Porter Steele: High Society
Old Time Jazz Band
J.S. Bach: Urkukoraali Alle Menschen müssen sterben, BWV643
Enzio Forsblom, urut
Toivo Kärki, san. Reino Helismaa: Lentävä kalakukko
Esa Pakarinen, laulu, ja Pirteät Pelimannit, joht. Toivo Kärki
J.S. Bach: Contrapunctus 11 (Fuuga nro 11) teoksesta Kunst der Fuge BWV1080
Enzio Forsblom, urut
Kaj Chydenius, san. Petri Repo, sov. Eero Ojanen: Laulu 20 perheestä
Kristiina Halkola, laulu, ja yhtye
Robert Schumann, san. Heinrich Heine: Im wunderschönen Monat Mai
Dietrich Fischer-Dieskau, baritoni, ja Jörg Demus, piano
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

perjantai 27. lokakuuta 2017

Matkaohjeita viiveellä tekstinä


Perjantaiaamuisin hartauksissa puhutaan kirkkovuoden teemoista.
rovasti Raili Pursiainen, Kuopio
Virsi 510 alkaa sanoin: "Sinä, Jeesus, ymmärrät parhaiten". Oulaisten Nuorisokuoro, Tapani Tirilä (joht), Mika Jaakola (piano), Annaleena Puhto (huilu) 

Aamuhartaus

27.10.2017
Raili Pursiainen



Vanha kasku kertoo rovastista, joka jäi kiinni rimasta ylinopeudesta. Kun poliisi sitten kysyi, miksi pappi sillä tavalla hurjasteli, tämä vastasi vain, että evankeliumilla on kiire. Tämän käsityksen kyllä saa, kun lukee Luukkaan evankeliumista Jeesuksen matkaohjeita opetuslapsilleen: ”Menkää, minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle. Älkää ottako mukaanne rahakukkaroa, älkääkä laukkua älkääkä jalkineita. Älkää matkan varrella pysähtykö tervehtimään ketään.
Joskus aikaisemminkin saarnaa valmistellessa olen miettinyt, että minnekä se tällainen tohakka oikein tuli. Siihen asti oli vaellettu yhdessä, syöty viisi leipää jakaksi kalaa ja käyty Kirkastusvuorella. Ja sitten otettiin äkkilähtö isolla joukolla, 72 opetuslasta lähti matkaan kertomaan opettajansa ja Herransa tulosta. Ja kiire oli, kun tervehtimäänkään ei saanut jäädä.
Toisaalta nämä Jeesuksen matkaohjeet kertovat paitsi kiireestä, myös luottamuksesta. Opetuslasten piti lähteä siltä seisomalta ja luottaa siihen, että he saavat matkallaan yösijan ja ylöspidon. Oikeastaan heidän piti luottaa siihen, että Jumala pitäisi huolen heidän arkisista tarpeistaankin ja vain mennä sen luottamuksen varassa. Evankeliumilla oli siis kiire – jo silloin.
Mutta miksi hoppu? Olisihan Jeesuksen ollut helpompi asettua aloilleen, seurustella samanmielisten kanssa ja olla tyytyväinen saavutuksiinsa. Joku toinen guru olisi niin saattanut tehdäkin, mutta Jeesuksella oli ymmärrys siitä, että Isä Jumala tahtoi hyvää myös muille kuin pienelle valitulle joukolle. Sanoma Jumalan rakkaudesta ja armosta piti saada mahdollisimman monen ulottuville. Eikä tuo viesti mennyt perille muutoin kuin ihmisten välittämänä.
Nyt jo edesmennyt hyvä työtoverini Aate-suntio lausahti joskus, että myö sitä ollaan niitä nahkakantisia evankeliumia toesillemmo. Sillä hän tarkoitti, että sanoma Jeesuksesta on ihmisten käsissä. Omalla tavallaan jokainen kristitty todistaa sitä samaa kuin ne ensimmäisetkin viestinviejät. Että Jumalan armo ja rakkaus on tullut ihmisten osaksi – niin lähiympäristössä kuin kaukana vieraissa maissakin. Siksi yhä lähdetään lähetystyöhön viemään sanomaa Kristuksesta ja siksi mekin jokainen, sinä ja minä, olemme omalla kohdallamme evankeliumin asialla. Kuka kiireisemmin, kuka verkkaisemmin. Ja aina tarvitaan myös luottamusta siihen, että tällä matkalla Jumala kyllä pitää huolen, vaikkeivät matkavarusteet täydelliset olisikaan.
Vapahtajamme Jeesus Kristus. Sinä lähetit opetuslapset kiireesti viemään viestiä itsestäsi. Usein minä hidastelen ja arastelenkin, kun pitäisi rohkeasti kertoa sinun rajattomasta armostasi ja rakkaudestasi. Anna sinä minulle rohkeutta ja luottamusta elää niin, että muutkin rohkaistuisivat tälle samalle matkalle. Siunaa tämäkin päivä. Amen
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Tulkoon tie sinua vastaan


Virsi 979 alkaa sanoin: "Tulkoon tie sinua vastaan", säv. kansansävelmä Irlanti, sov. Mikko Iivanainen, san. suom. Anna-Mari Kaskinen, es. Johanna Iivanainen (laulu), Mikko Iivanainen (kitara), Hannu Rantanen (basso), Pekka Nyman (vibrafoni), Sami Koskela (rummut)
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

maanantai 23. lokakuuta 2017

Omalla äänellä


Ekumeenisen vastuuviikon aamuhartaus.
Suomen ekumeenisen neuvoston pääsihteeri Mari-Anna Auvinen, Helsinki
Virsi 589: 1-2, 4. Virsi alkaa sanoin: "Rauhan Herra siunaa meitä". Psallamus-kuoro, joht. Ilmo Riihimäki, urut Juhani Haapasalo
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

Oman äänen musta möhkäle

Lähettänyt klo Ei kommentteja:

lauantai 21. lokakuuta 2017

Aika säästää, aika tuhlata


pastori Kyösti Frestadius, Helluntaiseurakunta, Espoo
Hartauden musiikki: "Kun joku on lähellä Jeesusta", säv. Tommi Kalenius, sov. Pekka Nyman, san. Anna-Mari Kaskinen, es. Ilta Fuchs (laulu), Senni Valtonen (huilu), Laura Airola (viulu), Mikko Iivanainen (kitara), Hannu Rantanen (kontrabasso), Pekka Nyman (kellopeli, chekere), Sami Koskela (udu) 

Kuusi kuvaa: Katriina Järvinen nosti luokkaerot esiin
Kirjailija Katriina Järvinen on elämänsä aikana joutunut etsimään itseään tavanomaista enemmän. Lapsuusperheen tiukka uskonnollisuus oli rikkonut hänen minuutensa ja identiteettiä piti alkaa nuorena aikuisena rakentaa alusta. Itsensä etsimisestä on merkkinä Katriinan hankkima monipuolinen pätevyys: hän on paitsi kirjailija myös psykoterapeutti, kulttuuriantropologi, sosiaalipsykologi ja kouluttaja.
Katriina Järvinen tuli isomman yleisön tietoisuuteen vuonna 2007 julkaistuaan yhdessä historian professori Laura Kolben kanssa Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa –kirjan, joka nostatti luokkaerot julkiseen keskusteluun. Katriina oli huomannut jo yliopistoaikoinaan, että akateemiset opinnotkaan eivät riittäneet tasoittamaan eroja, jotka olivat hänen kaltaisensa työläisperheen kasvatin ja vaikkapa kulosaarelaisen varakkaan perheen taloudellisesta ja sosiaalisesta pääomasta nauttivan opiskelijakaverin välillä.
Katriina Järvinen syntyi vuonna 1962 tamperelaiseen työläisperheeseen. Äiti oli Verkatehtaan siivooja, isä töissä Nokia kumitehtaalla. Lapsia oli neljä. Iso perhe asui ahtaasti Pellavatehtaankadulla kaksion puolikkaassa. Katriina muistaa, että Pellavatehtaankadulla heräsi paitsi hänen tietoisuutensa ihmisten luokkaeroista myös kiinnostuksensa ihmisten erilaisuutta kohtaan. - Talossamme asui myös taiteilijoita kuten Eeva-Liisa Manner sekä Eila Roine ja Vili Auvinen. Eilan ja Vilin teatteriperheessä oli ihana kyläillä. Siellä suhtauduttiin lapsiin tasavertaisesti. Vaikka he tekivät näyttelijäkavereidensa kaikkea sitä, mistä omassa kodissamme varoiteltiin eli polttivat tupakkaa, joivat alkoholia, ehkä kiroilivatkin, niin he olivat valtavan mukavia ja reiluja ihmisiä. Heidän kodistaan puuttui pelko.
Pelko oli sen sijaan vahvasti läsnä Katriinan omassa kodissa. Vanhemmat kuuluivat helluntailaiseen Saalem-seurakuntaan. Jo neljävuotiasta Katriinaa oli alettu painostaa antamaan elämänsä Jeesukselle ja tekemään synneistään parannuksen. Helvetinlieskoilla peloteltiin ja aina piti olla valmis siihen, että milloin tahansa saattaisi taivas aueta ja autuaat tempaistaisiin ylös.
Perhe kiersi maaseudulla telttakokouksia pitämässä. - Siellä manattiin henkiä epilepsiakohtauksen saaneesta ihmisestä ja nostatettiin taistelutahtoa teltan ulkopuolella riehuvia henkivaltoja vastaan. Se oli hirvittävän pelottavaa ja ahdistavaa, hän muistaa.
Parikymppisenä Katriina Järvinen päätti tehdä irtioton uskonnosta ja perheestään ja muutti Tukholmaan. Siellä hän elätti itsensä laitossiivoojana. Ulkoisesti hän muutti itsensä ”normaaliksi”  nuoreksi: alkoi meikata, vaihtoi pukeutumistyyliä ja kiharsi hiuksensa. Sisältä hän oli kuitenkin oman kokemuksensa mukaan aivan solmussa.
- Olin tynnyrissä kasvanut tyttö, en tiennyt yhtään miten pitäisi olla. Yritin matkia muita ja aloin kerätä kokemuksia juomisesta ja seksin harrastamisesta. Kuitenkin sisälläni oli jatkuva syyllisyys siitä, että olin aiheuttanut sen pahimman asian vanhemmilleni eli olin päätymässä helvettiin. - On vaikeaa olla ei-hyväksytty, mutta se kuitenkin on ollut hinta siitä, että valitsin toisin kuin vanhemmat, hän huokaa.
Kirjassaan Kaikella kunnioituksella Katriina Järvinen on kyseenalaistanut vanhan hokeman siitä, että vanhempiaan pitää aina kaikesta huolimatta kunnioittaa. Hän muistuttaa, että kaikkia tekoja ei voi hyväksyä eikä niitä siksi voi kunnioittaa.  - Lapsuusperheen merkitys on kuitenkin valtavan suuri ihmiselle. Pitkään kuvittelin, että voin luoda oman elämäni ja tuosta vain irrottautua menneestä.
Katriina Järvisen tuorein kirja on Saanko esitellä monenlaiset minämme, jossa hän pohtii minuuden muuttumista elämäntilanteiden vaihtuessa ja ihmisen ikääntyessä. - Uskon, että meillä kaikilla on monia minuuksia. Olen hyväksynyt sen, miten erilainen olen ollut eri elämäntilanteissa. Kaikista menneistä ministäni en edes pidä. Mutta olen oppinut olemaan armollinen itselleni. En koskaan kyllästy ihmettelemään itseäni ja muita ihmisiä.
Ohjelman on toimittanut Sari Valto.
 
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Yhdeksän virttä muutoksesta


Voiko virrestäkin muodostua korvamato - sävelmä, joka ei jätä rauhaan? Jos kyllä niin miksi? Onko syynä melodia, teksti vai molemmat yhdessä?
Yhdeksän virttä muutoksesta -sarjan viimeisessä osassa korvamato-ilmiötä tarkastellaan virren 267, Sua syvyydestä avuksi, yhteydessä. Virsi 267 vie kuuntelijat myös reformaation ytimeen, sillä virsi kertoo armosta.
Toimittaja Ainomaija Pennasen vieraana tässä osassa on teologi, Agricola-tutkija Juhani Holma.
Ohjelman äänisuunnittelusta vastaa Teuvo Lehtinen.
Lukijana on Ola Tuominen.
Virren 267 esittävät tenori Topi Lehtipuu sekä Jarmo Julkunen, teorbi, Jonte Knif, cembalo, ja Mikko Perkola, viola da gamba.
Ohjelmassa kuullaan otteita seuraavista teoksista:
Michael Praetorius: Aus tiefer Noth schrey ich zu dir. Huelgas-yhtye, joht. Paul van Nevel.
Nyt seimellesi seisahdan (virsi 25). Radion kamarikuoro, joht. Tarja Viitanen, Pertti Eerola, urut.
 

Yhdeksän virttä muutoksesta: Lohtua pimeänpelkääjälle: Oi Kristus, kirkas aamunkoi
Millaista oli pimeys 1500-luvulla? Kuinka yön vaaroilta tuli luterilaisen kirkon mukaan suojautua? Entä mitä teki kansa?
Yhdeksän virttä muutoksesta -sarja pureutuu tällä kertaa reformaatioajan elämään iltavirren 550 Oi Kristus kirkas aamunkoi kautta. Ainomaija Pennasen haastateltavana on tutkija Kati Kallio.
Ohjelman äänisuunnittelusta vastaa Teuvo Lehtinen.
Lukijana on Ola Tuominen.
Virren 550 esittää Cetus noster -vokaaliyhtye.
Ohjelmassa kuullaan otteita seuraavista teoksista:
Anon. - Christoph Haas: Christe qui lux es et dies. Ensemble Cosmedin.
Robert White: Christe, qui lux es et dies. Gabrieli Consort, joht. Paul McCreesh.
John Dowland: Semper Dowland semper dolens. Phantasm-yhtye.
 


Ohjelmassa kuullaan seuraavat teokset:
Armas Maasalo: Koraali sarjasta Partita seria (Radion kamariorkesteri/ Erik Cronvall).
Leonora d'Este: Ego sum panis vitae (Musica Secreta).
Alessandro Striggio: Dalle gelate braccia (Concerto Italiano/Rinaldo Alessandrini).
 


Se mitä syömme ja juomme, ja milloin, on aina kiinnostanut kirkkoa. Kun katolisuus vaihtui reformaation myötä luterilaisuudeksi, muuttuiko mikään?
Ainomaija Pennasen toimittama sarja Yhdeksän virttä muutoksesta kertoo reformaatioajan elämästä ja tapahtumista virsien kautta. Seitsemännessä osassa lähtökohtana on ruokavirsi 475, Kaikkien silmät tarkkaavat sinua.
Haastateltavana on kansatieteilijä ja ruokatalouden tutkija Marja Hartola. Ainomaija Pennanen pyytää häneltä myös vinkkejä Lutherin aikaisiin pitoihin.
Ohjelman äänisuunnittelija on Teuvo Lehtinen.
Lukijoina ovat Kaija Pakarinen ja Ola Tuominen.
Virren 475 esittää Radion kamarikuoro johtajanaan Timo Nuoranne. Urkurina on Harri Viitanen.
Ohjelmassa kuullaan otteita seuraavista teoksista:
Giorgio Mainerio: La Lavandara. Hortus Musicus, joht. Andres Mustonen.
Anon./ Diomedes Cato: Tanssi soittimille. Hortus Musicus, joht. Andres Mustonen.
Anon.: Welsch Tanz - Lamentanza. Hortus Musicus, joht. Andres Mustonen.
Giorgio Mainerio: Caro Ortolano. Hortus Musicus, joht. Andres Mustonen.
 


Reformaatio käynnistyi lokakuussa 1517 Wittenbergissä, Saksassa. Yhdeksän virttä muutoksesta -sarja kertoo reformaatioajan elämästä ja tapahtumista suomenkielisten virsien kautta.
Sarja kuudennen osan ytimessä on jouluvirsi 22 Sinua Jeesus kiitämme.
Ohjelman päähenkilönä ei kuitenkaan ole Jeesus-lapsi vaan hänen äitinsä, Neitsyt Maria. Millaista Maria-kuvaa tässä ja muissa varhaisissa virsissä luodaan?
Toimittaja Ainomaija Pennasen haastateltavana on tutkija Senni Timonen.
Ohjelman äänisuunnittelusta vastaa Teuvo Lehtinen.
Lukijoina ovat Kaija Pakarinen ja Ola Tuominen.
Virren 22 esittää Cetus noster -vokaaliyhtye.
Ohjelmassa kuullaan otteita seuraavista teoksista:
Anon.: O Maria, virgo pia. Anonymous 4.
Anon.: O Maria stella maris. Anonymous 4.
Johannes Crüger: Gelobet seist du, Jesu Christ. Ludwig Güttler -vaskiyhtye.
Johann Sebastian Bach: Gelobet seist du, Jesu Christ, BWV314. Andrew Lawrence-King, barokkiharppu.
Johann Sebastian Bach: Gelobet seist du, Jesu Christ, BWV604. Andrew Lawrence-King, barokkiharppu.
Trad.: Neitsyt Maria emonen. Jussi Huovinen, runolaulu.
Trad.: Maanitus. Vanja Tallas, kantele (ään. vuonna 1935).
Timo Väänänen: Soitanda. Timo Väänänen, kantele.
Johann Sebastian Bach: Gelobet seist Du, Jesu Christ BWV697. Andrew Lawrence-King, barokkiharppu.
Johann Sebastian Bach: Gelobet seist du, Jesu Christ, BWV722. Andrew Lawrence-King, barokkiharppu.
 


Yhdeksän virttä muutoksesta -sarja avaa oven 1500-luvulle reformaation aikaan. Sarjan jokainen osa rakentuu yhden, kaikissa virallisissa virsikirjoissamme mukana olleen virren ympärille.
Viides osa käsittelee virttä 170 Jumala ompi linnamme, jota on luonnehdittu protestanttisuuden tunnus- ja taistelulauluksi.
Suomessa siitä on tullut poliittinen virsi, joka on vahvistanut yhteiskunnallisia ja kansallisia taisteluhenkeä.
Voisiko Jumala ompi linnamme olla muutakin kuin taisteluvirsi?
Toimittaja Ainomaija Pennasen haastateltavana on teologi, Agricola-tutkija Juhani Holma.
Ohjelman äänisuunnittelusta vastaa Teuvo Lehtinen.
Virren 170 esittää Psallamus-kuoro johtajanaan Ilmo Riihimäki. Juhani Haapasalo soittaa urkuja.
Ohjelmassa kuullaan otteita seuraavista teoksista:
Heinrich Schütz: Ein Feste Burg ist unser Gott. Ludwig Güttler -vaskiyhtye, joht. Ludwig Güttler.
Melchior Vulpius: Ein Feste Burg ist unser Gott. Ludwig Güttler -vaskiyhtye, joht. Ludwig Güttler.
Johann Walter: Ein Feste Burg ist unser Gott. Weser-Renaissance Bremen, joht. Manfred Cordes.
Johannes Crüger: Ein Feste Burg ist unser Gott. Ludwig Güttler -vaskiyhtye, joht. Ludwig Güttler.
Felix Mendelssohn: Sinfonia 5 D-duuri op.107 (Uskonpuhdistus), 4. osa Koraali (Ein' feste Burg ist unser Gott) (Andante con moto - Allegro maestoso). Radion sinfoniaorkesteri, joht. Hannu Lintu.
 


Ohjelmassa kuullaan seuraavat teokset:
Buxtehude: Ein Feste Burg ist unser Gott (Bine Bryndorf, urut).
J.S.Bach - W.F.Bach: Kuoro kantaatista 80 (Amsterdamin barokkikuoro, Amsterdamin barokkiorkesteri/ Ton Koopman).
Meyerbeer: Marcelin resitatiivi ja aaria oopp. Hugenotit (Lev Sibirjakov, ork).
Alfven: Baritoniaaria uskonpuhdistuksen 400-vuotisjuhlakantaatista (Karl-Magnus Fredriksson, Tukholman filharmoninen kuoro, Gävlen sinfoniaorkesteri/ Stefan Parkman).
 


Yhdeksän virttä muutoksesta -sarja avaa oven reformaation aikaan virsien kautta. Jokainen sarjan osa rakentuu yhden, kaikissa virallisissa virsikirjoissamme mukana olleen virren ympärille.
Neljännessä osassa fokuksessa on pääsiäisen, kristikunnan suurimman ja vanhimman juhlan virsi 95 “Te kristityt, nyt juhlikaa”. Sen ensimmäinen suomennos ilmestyi vuonna 1583 ja toinen 1605. Suomennokset poikkeavat toisistaan niin tyyliltään kuin sisällöltään. Miksi? Käytettiinkö niissä kansanomaisen laulutavan keinoja? Entä mitä yhteistä on varhaisilla suomalaisilla ja islantilaisilla virsikirjoilla?
Tutkija Kati Kallio on toimittaja Ainomaija Pennasen haastateltavana.
Ohjelman äänisuunnittelija on Teuvo Lehtinen.
Lukija on Ola Tuominen.
Virren 95 esittää Cetus noster -vokaaliyhtye.
Ohjelmassa kuullaan otteita seuraavasta teoksesta:
Anon. - Palestrina: Ad caenam agni providi kok. La Fiesta de la Pascua en Piazza Navona. La Grande Chapelle, joht. Albert Recasens.
 


Ohjelmassa kuullaan seuraavat teokset:
Anon. - Dufay: Alleluia, in exitu Israel de Aegypto - Ad cenam Agni providi (Schola Hungarica/ Laszlo Dobszay/ Janka Szendrei).
Anon. - Palestrina - Victoria: Ad caenam agni providi teoskokonaisuudesta La Fiesta de la Pascua en Piazza Navona (La Grande Chapelle/ Albert Recasens).
Anon.: Christ lag in Todesbanden (Hesperion XX).
Pachelbel: Christ lag in Todesbanden (Claire Lefilliatre, Aurore Bucher, Paulin Buendgen, Arnaud Raffarin, Hans Jörg Mammel, Philippe Froeliger, Philippe Favette, Namurin kamarikuoro, Les Agremens/ Jean Tubery).


Tänä vuonna vietetään reformaation eli uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlaa. Ainomaija Pennasen toimittama sarja Yhdeksän virttä muutoksesta kertoo reformaatioajan elämästä ja tapahtumista virsien kautta. Sarjan osat rakentuvat kukin aina yhden, kaikissa virallisissa virsikirjoissamme mukana olleen virren ympärille.
Kolmannen osan keskiössä on ehtoollisvirsi numero 222, “Jeesus, Kristus elämämme”. Ehtoollinen on sekä katolisen että luterilaisen kirkon sakramentti. Mikä oli oikea tapa toimittaa ehtoollinen? Tästä kiisteltiin Turun hiippakunnassa 1500-luvun lopussa.
Haastateltavana on historioitsija, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran pääsihteeri Tuomas Lehtonen.
Ohjelman äänisuunnittelija on Teuvo Lehtinen.
Lukija on Ola Tuominen.
Virren 222 esittää Cetus noster -vokaaliyhtye.
Ohjelmassa kuullaan otteita seuraavista teoksista:
Anon.: Jesus Christus nostra salus. Ensemble Laude Novella.
Anon.: Alleluya, alleluya, Pie presul. Vokaaliyhtyeet Cetus noster ja Köyhät ritarit.
John Taverner: Missa Gloria tibi Trinitas/ Agnus dei. The Tallis Scholars, joh. Peter Phillips.
Anthony Holborne: The countess of Pembroke's funerals. La Bande Montreal Baroque.
Anon.: Jesus Christus nostra salus. Retrover-yhtye.


Ohjelmassa kuullaan seuraavat teokset:
Anon: Jesus Christus nostra salus (Ensemble Laude Novella).
Scheidemann: Jesus Christus, unser Heiland (Bernard Foccroulle, urut).
J.S. Bach: Jesus Christus, unser Heiland, BWV665 (Wolfgang Ruebsam, urut).
J.S. Bach: Jesus Christus, unser Heiland, BWV665 (Quartetto Italiano di Viole da Gamba).
J.S. Bach - Busoni: Jesus Christus, unser Heiland, BWV665 (Paul Jacobs, piano).
 

Tänä vuonna vietetään reformaation eli uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlaa. Reformaation myötä Ruotsista, johon myös Suomi kuului, tuli luterilainen. Reformaatiota pidetään myös suomen kirjakielen sekä kansankielisen virsilaulun syntyhetkenä.
Ainomaija Pennasen toimittama 9-osainen sarja kertoo reformaatioajan elämästä ja tapahtumista virsien kautta. Sarjan osat rakentuvat kukin aina yhden, kaikissa virallisissa virsikirjoissamme mukana olleen virren ympärille.
Sarja toisen osan ytimessä on virsi 187 “Armahda, Herra Jumala”. Virren vanha suomennos kertoo voimakkain ilmauksin Jumalan sanan ylenkatsomisesta sekä jumalanpalveluksen vääristymisestä. Mistä se johtui?
Haastateltavana on historioitsija, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran pääsihteeri Tuomas Lehtonen.
Ohjelman äänisuunnittelusta vastaa Teuvo Lehtinen.
Lukijana on Ola Tuominen.
Virren 187 esittää Cetus noster -vokaaliyhtye.
Ohjelmassa kuullaan otteita seuraavista teoksista:
Michael Praetorius: Ach Gott, vom Himmel sie' darein. Huelgas Ensemble, joht. Paul van Nevel.
Alessandro Orologio: Intrada nro 19 vaskipuhaltimille. Royal Danish Brass.
Claude Gervaise - Clement Jannequin: Pavane et gaillarde de La Guerre. La Bande Montreal Baroque & Concerto Palatino.
Henrik VIII: Taunder naken. QuintEssential Sackbut and Cornett Ensemble, joht. David Skinner.
 

Ohjelmassa kuullaan seuraavat teokset:
Anon: Jesus Christus nostra salus (Ensemble Laude Novella).
Scheidemann: Jesus Christus, unser Heiland (Bernard Foccroulle, urut).
J.S. Bach: Jesus Christus, unser Heiland, BWV665 (Wolfgang Ruebsam, urut).
J.S. Bach: Jesus Christus, unser Heiland, BWV665 (Quartetto Italiano di Viole da Gamba).
J.S. Bach - Busoni: Jesus Christus, unser Heiland, BWV665 (Paul Jacobs, piano).
 

Tänä vuonna vietetään reformaation eli uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlaa. Reformaation myötä Ruotsista, johon myös Suomi kuului, tuli luterilainen. Reformaatiota pidetään myös suomen kirjakielen sekä kansankielisen virsilaulun syntyhetkenä.
Ainomaija Pennasen toimittama 9-osainen sarja kertoo reformaatioajan elämästä ja tapahtumista virsien kautta. Sarjan osat rakentuvat kukin aina yhden, kaikissa virallisissa virsikirjoissamme mukana olleen virren ympärille.
Sarjan ensimmäisessä osassa pohditaan, tuliko suomenkielisestä virsilaulusta välittömästi luterilaisen jumalanpalveluksen sydän. Käsittelyssä on nykyisen virsikirjan virsi numero 208 "Oi taivaallinen Isämme" ja haastateltavana vanhan liturgisen musiikin tutkija Jorma Hannikainen Sibelius-Akatemiasta.
Ohjelman äänisuunnittelusta vastaa Teuvo Lehtinen.
Lukijana on Ola Tuominen.
Virren 208 esittää Radion kamarikuoro johtajanaan Timo Nuoranne. Urkurina on Harri Viitanen.
Ohjelmassa kuullaan otteita seuraavista teoksista:
Anon.: Ecce magnus presbiter - Iloitse Suomen kansa. - Vokaaliyhtyeet Cetus noster ja Köyhät ritarit.
Anon.: Pater noster. - The King's Singers.
Praetorius: Pater noster. - The Cardinall's Musick, joht. Andrew Carwood.
Sweelinck: Onse Vader in hemelrijck. - Christopher Herrick, urut.
 
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

tiistai 17. lokakuuta 2017

Punainen aurinko

80 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)
1937: Aku Ankan sukulaispojat Tupu, Hupu ja Lupu esiintyivät ensimmäistä kertaa sanomalehdessä julkaistussa sarjakuvassa.

Näin upealta näytti Lahdessa - metsäpalojen hiukkaset ja Saharan hiekkapöly punasivat auringon (17.10.2017 10:21)
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Sattumalta lainaksi

Birgitta Ulfsson, sanansaattaja
(2000) Dokumentti Birgitta Ulfssonin urasta ja vähän elämästäkin. Dokumentti on vuodelta 2000. Ohjaus: Jaana Semeri. (U)


Lokakuussa tuli tieto kirjailija Pentti Holapan kuolemasta. Vuonna 1927 syntynyt Holappa oli lähtöisin vaatimattomista oloista. Kansakoulun jälkeen itsenäisesti opiskellut Holappa oli 50- ja 60-luvuilla yksi toisen maailmansodan jälkeisen modernismin keskeisistä hahmoista. Poliittisesti aktiivinen Holappa otti vuosikymmenien ajan kantaa Helsingin Sanomien kolumnistina ja toimi hetken aikaa myös kulttuuriministerinä vuonna 1972. Holappa muutti miesystävänsä kanssa yhteen jo 50-luvulla, eikä salaillut homoseksuaalisuuttaan. Hänen omaelämäkerrallinen romaaninsa Ystävän muotokuva sai Finlandia-palkinnon vuonna 1998. Nyt kuultava ohjelma on uusinta vuodelta 2012. Toimittajana on Jenni Stammeier.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

lauantai 14. lokakuuta 2017

Puutarha


Kasvitieteellisen yliopiston puutarha Ruissalossa on Aarno Kasvin tärkeä elämäntyö ja intohimon kohde. Vaikka hän on jäänyt ylipuutarhurin työstä jo eläkkeelle, asuu hän edelleen rakastamansa puutarhan keskellä. Ympärillä on upea metsäpuutarha, jossa kasvaa tuttuja ja vieraampia kasveja, kuten ruskokirsikka, magnolia, sumakki, bulperipuu ja ginkgo biloba.
Puutarhaneuvos ja emeritus-ylipuutarhuri Aarno Kasvi syntyi Halikossa, mutta kasvoi Perniön lastenkodissa suuren lapsilauman keskellä.
– Lastenkoti oli kartanon mailla ja istutimme siellä maariankämmeköitä, keräsimme ympäri kylää pistokkaita ja autoimme siellä hyötypuutarhassa, hän kertoo.
Puutarha-alan töihin Aarno Kasvi hakeutui 15-vuotiaana Mikkelissä, sillä hän tiesi jo pikkupoikana, että hänestä tulee puutarhuri. Töihin hän pääsi sinne erikoisluvalla.

- Siellä katottiin, että toi on niin pikkanen ja vaivanen toi jätkä, ettei tota voi ilman lupaa töihin päästää, katkaisee vielä sormensa, Aarno vitsailee. Mikkelin mielisairaalan puutarhatyöhön kuului, että hän myös haki potilaita puutarhaan töihin.
Yhden pitkän jakson mittavasta työurastaan Aarno Kasvi teki Uppsalan kasvitieteellisessä puutarhassa Ruotsissa. Turun yliopiston professori Arne Rousi houkutteli Aarno Kasvin takaisin Turkuun. Hän pyysi ja sai vapaat kädet muuttaa puutarhaa.
Kasvin aikana puutarhasta on tullut tärkeä turistikohde ja nähtävyys sekä kasvitiedettä lukeville mainio kasvien opiskelupaikka. Myös opastukset kasvitieteellisessä puutarhassa kuuluivat Kasvin viikko-ohjelmaan. Puutarha-alalla hänellä on edelleen kysyntää luennoitsijaksi, pihatuomariksi, neuvojaksi, kirjoittajaksi ja konsultiksi. Suosittu puutarhaguru toimii myös asiantuntijaoppaana ulkomailla kertomassa eksoottisista kasveista.
Puhettaan Kasvi ryydittää hauskoilla anekdooteilla ja omintakeisilla ruotsinkielisillä sanoilla.

- En minä osannut muuttaa puhettani edes tv-ohjelmassa Viherpeukalo, jota tein Tarja Flemmingin kanssa lähes 13 vuotta. Tarja joutui siivoamaan tv-ohjelmasta arnonismia eli perniöläisperäisiä ruotsinkielisiä sanontoja ja sanoja, jotta katsojat ymmärtävät puutarhan hoito-ohjeitani, nauraa Aarno Kasvi. Mittava esiintymisura alkoi Aagot Jungin toimittamissa ruotsinkielisissä ohjelmissa Gröna rummet ja Trägårdsrutan.
Aarno Kasvin unelma on ostaa iso maalaistalo puutarhoineen, josta hän tekisi nähtävyyden. Menestyvän mallin siitä hän on nähnyt matkoillaan Kanadassa. Ohjelman on toimittanut Rita Trötschkes.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

perjantai 13. lokakuuta 2017

Muistaa - unohtaa


perjantaisin aamuhartauksissa puhutaan kirkkovuoden teemoista.
kirkkoherra Juha Rauhala, Haaparanta
Virsi 318 alkaa sanoin: "Jeesus, sä ainoa heikkojen auttaja", Psallamus-kuoro, joht. Ilmo Riihimäki, urut Juhani Haapasalo
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

torstai 12. lokakuuta 2017

Varjotonta hyvää


Hartauden musiikkina taize-laulu "Yön synkkyys ei ole yötä", Tuohus-kuoro ja -yhtye, joht. Juha Vintturi.

Aamuhartaus
12.10.2017

Kaisa Raittila

Varjostin

Meitä oli siinä toistakymmentä samassa huoneessa. Puheenjohtajana annoin tuttuun tapaan aiheeksi yhden sanan. Se oli lamppu. Kukin vuorollaan kertoi erilaisista valonlähteistä, ja suorastaan tunsimme isoäitiemme pölyisten varjostimien reunahapsut ja katsoimme kertojan mukana pimeän pihan tiheään viidakkoon, johon ulkovalaisimen kelmeä valo työntyi. Tunsimme käsissämme riisipaperipallon rapsahduksen, kun se otetaan varomattomasti opiskelijaboksin katosta alas, ja mieleen palautui puristin, jolla koululaisen työvalo kiinnitetään pöytään. Itse kerroin lampusta, joka oli roikkunut meidän olohuoneessa siihen aikaan, kun äiti vielä hämärän tullen kehotti panemaan sähköt päälle. Sen lampun kehikko oli päällystetty ohuella säkkikankaalla.
Näin me kuvailimme erilaisia itsellemme tärkeitä valontuojia, kunnes kertojien piirissä tuli vuoroon teknisesti orientoitunut mies. Hän kertoi omasta rakastetustaan, R7s:stä, erityisesti sen 300-wattisesta versiosta. Se, kuten tämä teknisesti orientoitunut mies tarkoin kuvasi, oli halogeenilamppu, siis lamppu, toisin kuin valaisimet ja varjostimet, joista me muut olimme vuorollamme puhuneet. Siis lamppu, joka laitetaan valaisimen sisään tai varjostimen alle. Niinpä tietenkin.
Tästä kertomisen piiristä on aikaa, mutta kun nyt usein aamuisinkin laitan lamppuun valon, aloin ihmetellä tapaamme varjostaa sitä. Me siis ostamme lampun saadaksemme valoa. Sitten me ostamme varjostimen voidaksemme vähentää sitä.
Teemme sen tietenkin siksi, että haluamme hallita valoa. Minulla pitää olla keinot himmentää tai suunnata valoa. Minulla saattaa olla tarve muokata kuviota, jonka lamppu heittää seinälle. Joku haluaa kirkkaan yleisvalon, toinen haluaa hallittuja kohdevaloja. Hienoimmissa valaistusjärjestelmissä himmennys on portaaton ja automaattinen. Huoneessa olija ei ehkä edes tiedä, kuinka paljon lampun kapasiteetista on käytössä tai käyttämättä.
Olen valmis tinkimään lampun valaisemistehosta siksi, että voisin suunnata valon sinne, mihin tahdon, tai himmentää sitä oman silmäni kulloinkin esittämän vaatimuksen mukaan. Lampun ostaja haluaa varjeltua pimeydeltä, mutta hän tarvitsee myös varjostimen varjeltuakseen häikäisyltä. Talvikaudet pohjoisen ihminen kaipaa aurinkoa, ja kun aurinko paistaa, pohjoisen ihminen laittaa sälekaihtimet kiinni.
En kai käyttäisi aamuista hiljaista hetkeäsi tällaisiin puheisiin, ellen yrittäisi sanoa: tällaista on kristityn elämä. Tällaista on eritoten täkäläinen luterilaisuutemme, joka tunnetusti voi parhaiten hyvin valaistussa huoneessa. Jos himmentimestä kääntää liikaa, syytetään mystikoksi. Tunnelmaako siellä luodaan ja tunteita manipuloidaan? Vielä ongelmallisempia ovat sinne tänne sytytetyt lyhdyt ja nuotiotulet, koska väliin jää niin paljon hämärää eikä kokonaisuus ole enää hallittavissa. Jos taas antaa valon paistaa sitä varjostamatta, alkavat toiset puhua järjestyksen Jumalasta, siitä, joka tahtoo säällistä siisteyttä, ei mitään liikaa, ei mitään liian vähän eikä missään tapauksessa mitään holtitonta hyvää.
Jo varhaiset kristityt omaksuivat aurinkoa palvoneilta auringon Kristuksen symboliksi. Sen häikäisevämpää lamppua en tiedä enkä sen hallitsemattomampaa. Olemme auringon armoilla ja auringosta riippuvaisia. Ei ole elämää ilman aurinkoa. Ja aurinko, se voi myös tuhota elämän.
Syksyn ja talven harmaina kuukausina aurinko saattaa pysyä paksun pilviverhon takana. Silti pilvellä ei ole sitä vastaan kuin haihtuvan harsonsa voima. Aurinko ei lakkaa olemasta edes kaamoksen pimeinä viikkoina. Se, mitä näen, ei ole se, mitä on.
Kun aurinko paistaa, laittavat toiset aurinkolasit päähän tai suojaavat sohvansa kankaan tai siirtävät akvarellin seinälle, jossa valo ei pääse sitä haalistamaan. Toiset haluavat aurinkoa niin kiihkeästi, että paljastavat peittelemättä rypistyvän ihonsa ja valitsevat ennemmin intiimin lämmön kuin suojautuvat polttavan voiman riskeiltä.
Sellaisia me olemme. Suojaudumme tai heittäydymme.
Tänä aamuna minua kiinnostaa enemmän se, miksi suojaudun. Mikä tarve minulla on kaventaa kohtaa, johon pyhä Aurinko saa paistaa? Miten erilainen tämäkin päivä olisi, kun kääntäisin ainaisen järkevyyteni ja kaikennähneen kyynisyyteni ja mukavuudenhaluni sälekaihtimet auki.
Että siis en himmentäisi itseäni, vaan ottaisin parhaani käyttöön, kärventymisen riskillä. Että en himmentäisi toista, vaan päinvastoin antaisin hänen loistaa kirkkaana siitäkin kohdasta, jota minun on vaikea katsoa kohti. Ja että en himmentäisi pyhää Aurinkoa, jolla on aivan oma ratansa ja jonka elämää ylläpitävää voimaa en voi estää, vaikka pilvelläni sitä kuinka jarruttaisin.
Jos kerran Kristus loistaa kuin aurinko meissä, miksi en häädä tiehensä syyttäviä ääniä, häpeää, puolivillaisuutta, välinpitämättömyyttä? Varjostimella voi olla monta tarkoitusta ja helposti keksin sille hyvän selityksen, mutta aina se estää minua olemasta se lamppu, jonka tehtävä on loistaa.
Häikäise siis minut, pyhä Aurinkoni. Polta karrelle se, mikä minussa piirtää rajaa ja erottaa muista. Lämmitä minussa se, mikä palelee. Jätä minuun pysyvä jälki siitä, että olet paistanut minuun varjotonta hyvää. Vain niin voin heijastaa varjotonta hyvää myös muihin.

Lähettänyt klo Ei kommentteja:

tiistai 10. lokakuuta 2017

Suomalaisen kirjallisuuden päivä

Päivän mietelause
Aleksis Kiven runo Lapsi, joka on julkaistu kirjallisessa kuukausilehdessä vuonna 1866.

Aamusoitto: Laulu oravasta, Onnelliset ja Suomenmaa
O. Merikanto: Onnelliset (Irma Urrila, sopraano, ja Usko Viitanen, baritoni, sekä ork./Ilkka Kuusisto).
Tshaikovski: Allegro vivace jousisekstetosta "Muistoja Firenzestä" (Emerson-kvartetti sekä Paul Neubauer, alttoviulu, ja Colin Carr, sello).
Similä (sov. Vesterinen): Laulu oravasta (Lauluyhtye A-Men/Mikko Peltokorpi).
Sibelius: Kuusi (Eero Heinonen, piano).
Laethen: Keinu (Taru Valjakka, sopraano, ja Meri Louhos, piano).
Dvorak: Poloneesi orkesterille Es-duuri (Detroitin SO/Antal Dorati).
Chydenius: Suomenmaa (Ahjo Ensemble/Paavo Hyökki). 

Muistojen bulevardi: Punaiset lehdet
Chydenius: Laulu oravasta (Kaj Chydenius).
Viherluoto: Punaiset lehdet (Olavi Virta).
Lopez: Tanssi kanssani (Maire Ojonen).
Styne: Just in time (Dean Martin).
Cabral: La foule (Edith Piaf).
Mononen: Kohtalon tango (Eino Grön).
Gardel: Volver (Sara Montiel).
Gade: Jalousie (Mantovani).
Gainsbourg: La nuit d'octobre (Serge Gainsbourg).
Ebb & Klein: Pieni sininen mies (Laila Kinnunen).
Berlin: Isn't this a lovely day (Ella Fitzgerald).
Astaire: If swing goes, I go too (Fred Astaire).
Monk/Williams: 'round midnight (Julie London).
Monk: Straight, no chaser (Thelonious Monk).

Heinolan kaupunginjohtaja vaihtuu, Teittinen pyytää eroa (10.10.2017 9:12) 
Heinolan kaupunginjohtajalle ehkä jopa 133 000 euron erokorvaus (12.10.2017 6:00) 

 
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

maanantai 9. lokakuuta 2017

Suomesta kuningaskunta

99 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)
1918: Hessenin prinssi Friedrich Karl valittiin Suomen kuninkaaksi.

Sauli Niinistö ja Jenni Haukio saavat vauvan: "Lasta on useiden vuosien ajan odotettu ja toivottu" (9.10.2017 14:10)
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Yltiösosiaalinen

Introvertin maailma | Inhimillinen tekijä | TV | Areena | yle.fi
Introvertin maailma. Miksi pitäisi aina olla yltiösosiaalinen? Anne Flinkkilän vieraina kirjailija Pauliina Vanhatalo, näyttelijä Martti Suosalo ja professori Liisa Keltikangas-Järvinen. (U)
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

torstai 5. lokakuuta 2017

Puhtaan paperin tuoksu


Hartauden musiikkina taize-laulu "Vain Jumalassa rauhan sieluni saa", säv. Jacques Berthier, san. taize-yhteisö, suom. Anna-Maija Raittila, es. Tuohus-kuoro ja -yhtye, joht. Juha Vintturi



Aamuhartaus

05.10.2017

Kaisa Raittila

Elävä kirja

Budapestissa näin hänet ensimmäisen kerran. Hän seisoi korkean tolpan päässä keskellä Sankarten aukiota ja katseli kaupungin yli. Olin juuri sen ikäinen, etten vielä niin sanotusti tarvinnut moniteholinssejä. Siksi en nähnytkään kunnolla enkä kiinnittänyt huomiota siihen, mitä ylienkeli Gabrielilla oli käsissään. Minua puhutteli vain se, miten hän katsoi korkeudestaan kaupungin yli ja siunasi sitä levitetyin siivin.
Tai niinhän minä luulin. Sittemmin opin, että hänellä on kädessään maallisen vallan merkit, Pyhän Tapanin kruunu ja risti, jonka Pyhä Tapani oli saanut paavilta käännytettyään unkarilaiset oikeaan uskoon.
Ylienkeliä ei siis suinkaan ollut pantu seisomaan yläilmoihin viestintuojana taivaasta, vaan todistamaan maallisen vallan jumaluudesta. Harmi, ylienkeli Gabriel. Jälkikäteen nolotti oma tietämätön hyväuskoisuuteni, koska tulin tervehtineeksi sinua niin vilpittömällä riemulla.
Enkelit eivät ole koskaan olleet minulle erityisen tärkeitä, mutta ylienkeli Gabrielista ja kollegastaan Mikaelista on vuosien varrella tullut väkisinkin tuttuja. Olen tavannut heitä monissa Euroopan kaupungeissa tai pienten kyläkirkkojen kunniapaikoilla.
Erityisesti minua on hämmästyttänyt viesti, joka on näyttänyt kaikkialla olevan sama. Gabriel, tuo taivaallinen viestintuoja, joka kirkon perinteen mukaan kertoi nauravalle Saaralle vuoden kuluttua syntyvästä pojasta, ilmestyi Moosekselle palavassa pensaassa, selitti Danielin näyn, varoitti Lootia ja tuhosi Sodoman, paini Jaakobin kanssa, pelasti kolme miestä tulisesta uunista, ilmoitti Sakariaalle Johannes Kastajan syntymän, vieraili tärkeän viestin kanssa Marian luona ja Islamin tradition mukaan antoi Muhammedille Koraanin, tämä samainen aikaansaapa arkki- tai ylienkeli niin kuin nykyään sanotaan, on näissä myöhempien kristittyjen tekemissä kuvissa paremminkin vallanpitäjien vaakunankantaja. Ja Mikael seisoo aina tanakasti miekka kädessään ja polkee jalkoihinsa usein ihmisen kasvot saanutta lohikäärmettä, vaikka kirkon Herra on antanut esikuvaksi kääntää lyöjälle toinenkin poski.
Näitä kuvia katsellessani olen ajatellut omaa rooliani sukupolvien ketjussa, viestintuojana. Mitä minulla on kädessäni? Mikä on attribuuttini, niin kuin taidehistorioitsijat hienosti sanovat tarkoittaessaan esinettä, josta on tullut historian tai kertomusperinteen henkilön symboli. Niinpä Pyhän Pietarin piirteitä ei tarvitse tunnistaa, kun huomaa hänen kädessään taivaan valtakunnan avaimet, ja Pyhä Laurentius kantaa uskollisesti halsteriaan, jolla hänet grillattiin kuoliaaksi.
Mistä minut tunnetaan?
Tapasin nuorisotapahtumassa elävän kirjan. Hän seisoi aurinkoisessa puistossa pahvikansien välissä. Kannessa luki: ”Kaverini on homoseksuaali. Haluatko kysyä minulta jotakin?” Tytön luokse suuressa nuorisotapahtumassa oli pysähtynyt hämmentyneen näköinen nuorimies. Toisen elävän kirjan kannessa oli teksti: ”Olen ollut ulkomailla vaihdossa. Haluatko tietää lisää?” Tämän kirjan kohdalle oli muodostunut innostuneiden rykelmä.
Kiinnostuksen jakaantuminen noiden kahden kirjan kesken ei hämmästyttänyt minua. Enemmän kiinnitin huomiota luontevaan tapaan, jolla aloittaa keskustelu. Attribuutti oli näkyvissä.
Kun aihe lukee kannessa, asiaan voi mennä suoraan ja samalla olla varma, mistä toinen on valmis vaihtamaan ajatuksia. Pahviseen kanteen voisi kirjoittaa vaikka millaisen väitteen ja sitten vain jäädä odottamaan, että ensimmäinen provosoituu.
Samanlaista keskusteluun virittävää menetelmää olen kuullut käytetyn myös muualla. Kirjaksi pukeutuneen ihmisen kannessa on saattanut lukea: ”Meillä asuu turvapaikanhakija”. Aiheesta kiinnostuneen on ollut helppo mennä kysymään, miten sellainen onnistuu. Ja ajattele, jos joku väsynyt isä jaksaisi seistä kadunkulmassa elävänä kirjana, jonka kannessa lukisi ”Siis kuka jaksaa murrosikäisen kanssa”, luulen, että hänen lukijansa saisivat paljon myötätuntoa ja vertaistukea elämänvaiheeseen, jonka surut ja epäonnistumiset pitää tässä onnistujien maailmassa usein kestää yksin.
Aloin miettiä, millaiseksi kirjaksi itse rupeaisin. ”Tunnen usein olevani yksin” voisi sen kannessa lukea. Tai: ”Elämäni meni eri tavalla kuin kuvittelin”. Luulen, että saisin paljon lukijoita, jos kirjoittaisin kanteen minulle tutun kokemuksen: ”Olen ymmälläni kristillisen uskoni äärellä.”
Mutta voinko vaikuttaa siihen, mitä minussa lukee? Onko elämä käänteineen piirtänyt minuun attribuutin, josta minut tunnetaan, vai voinko jättää vanhan symbolini taakse ja tarttua uuteen? Lukevatko muut minussa samaa kirjaa kuin luulin kirjoittaneeni?
Sitäkin mietin, millaista kirjaa itse haluaisin lukea. Jos joku kuunaan olisi asettunut sellaisten kansien väliin, joista hohtaisi harmaaseen aamuuni kuulasta kirpeää valoa, saattaisin kysyä, näytätkö minulle lisää, haluan etsiä rinteelle nousevan polun ja laskeutua laaksoosi vievää tietä. Asettuisin hänen ääreensä ja selailisin vihreitä, lammaslaumojen täplittämiä ylänköjä ja kirkkaita vesiä kalastajakylien rannoilla.
Onko sellaista kirjaa?
Ole minulle se kirja!  
Ja anna minun itseni olla sellainen, jossa ei ole valmiita sanoja. Olisi vain tyhjiä sopivan karheita sivuja, lempeä sidonta, paljon tilaa, rivi ei loppuisi koskaan kesken ja kun minua nuuhkisi, tuoksuisin puhtaalta paperilta. Pyhän vavistuksen vallassa kirjoittaisimme yhdessä tyhjän sivun ensimmäiset sanat tähän elävään elämän kirjaan ja alkaisimme lukea ja kirjoittaa toisiamme.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

tiistai 3. lokakuuta 2017

Riittävästi kuitenkin

Aamun ajatus 3.10.2017
Mitä haluatkin tehdä, tee se nyt.
Huomisia on vain rajattu määrä.
-Michael Landon

Muuton jälkeen 1.4.2015 jouduin pyöritykseen, josta pää ei ole selvinnyt tähän päivään mennessä. Tekemiset ovat pakon sanelemia vaihtoehtojen välillä. Valinta on kohdistunut siihen, että huominen on vielä mahdollinen. 

Kuka on oikeustoimikelpoinen?

Miksi ihmeessä vanha äiti on yhtäkkiä mennyt lahjoittamaan suuria summia erilaisille järjestöille? Miksi hänen postiluukustaan tursuaa kaikki mahdolliset aikakauslehdet, vaikka vanhus ei edes muista tilanneensa niitä? Miksi hän on menossa tapaamaan pankin sijoitusneuvojaa? Mahtaako hän siellä enää ymmärtää, mihin nimensä laittaa?
Tällaisia mietteitä omaiset saattavat joutua pohtimaan, kun ovat huomanneet vanhuksen muistin rakoilevan. Viimeistään silloin, kun ihmisen muisti osoittaa säännöllisesti heikentymisen merkkejä, olisi otettava esille edunvalvontavaltuutuksen tekeminen. Tämä saattaa tuntua omaisista kiusalliselta, koska vanhus ehkä suuttuu siitä, että hänen kykyään hoitaa asioita epäillään. Tästä huolimatta valtuutus kannattaa tehdä siinä vaiheessa, kun vanhus vielä ymmärtää valtuutuksen sisällön. Näin vältytään myöhemmiltä ongelmilta. Edunvalvontavaltuutuksessa voidaan määritellä, mitä asioita se kattaa ja kuka on vastuussa sitten, kun vanhus ei enää kykene itse ymmärtämään asioiden hoitoa. Mikäli valtuutusta ei ole ajoissa tehty ja vanhus on menettänyt täysin ymmärryksensä ympäröivästä maailmasta, voidaan maistraatista hakea päätöstä edunvalvonnasta. Se on kuitenkin raskaampi prosessi kuin valtuutuksen tekeminen. Moni ajattelee, että pystyy hoitamaan iäkkäiden vanhempiensa juoksevat raha-asiat vain valtakirjan avulla, mutta pidemmän päälle valtakirjan varassa oleminen saattaa tuottaa ongelmia, koska eteen voi tulla esimerkiksi juuri pankkiasioita, joita valtakirja ei katakaan. Suomessa terveystiedoilla on vahva suoja ja niidenkin kuulemiseen auttaa edunvalvontavaltuutus.
Miten muistin heikkenemiseen liittyviä asioita voidaan ennakoida, siitä kertoo perheoikeuden dosentti, tutkija Anna Mäki-Petäjä-Leinonen Itä-Suomen yliopistosta. Miten ihmisen oikeustoimikelpoisuus määritellään ja miten sitä tutkitaan, siitä kertoo puolestaan dosentti, neurologian erikoislääkäri Kati Juva.
 
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tilaa: Blogitekstit (Atom)