Keskiviikkoaamuisin hartauksissa muistellaan omaa elämää kristittynä.
Rovasti Matti J. Kuronen, Lappeenranta
Hartauden musiikki: "On vääryys vallan vienyt", säv. ja sov. Jaakko Löytty, san. Haqvin Spegel, suom. Pekka Kivekäs, es. Jaakko Löytty (laulu), V. Virtanen (viulu), Robert Piche (klarinetti), J. Järvinen (harmoni), Mikko Löytty (kontrabasso)
Aamuhartaus
17.05.2017
On vääryys vallan vienyt
Kauton Matti kantoi ristin ei vaan omaansa vaan myös työttömien ja työttömien vapautuksen teologian ristin. Rukkasristi – käytetyistä rakennuslaudoista tehty risti, mihin naulattiin rukkaset- kulki hänen mukaan viime vuodet tosin rollaattorissa, työttömien kiirastorstain ristisaatoissa, vapautuksen teologian seminaareissa ja takapenkkiläisten kirkkopyhissä. Hän kantoi sitä Millenium vuoden TV-jutussa, missä Wille Riekkinen värväsi meidät tekemään ristintien aseman: Simon Kyreneläinen pakotetaan kantamaan ristiä. Ristinsä kanssa hän istui työttömien kirkollisvaalitapahtumassa kantaen kylttiä Päästä meille Bararabbas.Intiassa hän kuuluisi daliteihin, kastittomiin. Lappeenrannassa hän teki dalitien työtä, puhdisti teurastamolla vuotia. Ystävällinen naapuri teki hänestä kastillisen antaessaan hänelle todistuksen työstä betoniraudoittajan apulaisena ja niin Matti yleni rakennustyöväen kastiin – ja ansiosidotulle päivärahalle. Mattia puri muiden kärpästen ohella myös teatterikärpänen. Hän debytoi kaupunginteatterissa Yksi lensi yli käenpesän näytelmän potilaan roolissa ja linnoituksen draamakierroksella hän eläytyi niin vahvasti kaupungin portilla kapakkaa 1600-luvulla pitäneen pastori Andreas Arvidin rooliin, ettei aina jaksanut valvoa vieraiden saapuessa hänen krouviinsa.
Vakaa kansa piti häntä harmittomana kylähulluna, mutta minulle hän oli Salos, Kristuksen tähde houkka ja siksi todellinen vapautuksen teologi. Omistin hänelle Väitöskirjani. Eräässä kiirastorstain ristinvaelluksessa pyysin häntä järjestämään hiilivalkean seurakuntakeskuksen pihalle. Matti roudasi jostain rupisen grillin tähän hyvään tarkoitukseen. Hän sai myös kunnian lukea sen pysähdyksen raamatuntekstin:
(Pietari istui ulkona pihalla. Hänen luokseen tuli palvelustyttö ja sanoi: "Sinäkin olit tuon galilealaisen Jeesuksen seurassa." Mutta hän kielsi sen kaikkien kuullen ja sanoi: "En ymmärrä mistä puhut."Hän siirtyi sieltä portille päin, mutta muuan toinen tyttö näki hänet ja sanoi paikalla oleville: "Tämä mies oli nasaretilaisen Jeesuksen seurassa." ) Taas hän kielsi sen valalla vannoen ja vakuutti: "Minä en tunne sitä miestä." Mutta hetken kuluttua hänen luokseen tuli muita, jotka siellä seisoskelivat, ja he sanoivat: "Sinä olet varmasti samaa joukkoa, senhän kuulee jo puheestasi." Silloin Pietari alkoi sadatella ja vannoi: "Minä en tunne sitä miestä." Samassa kukko lauloi. Pietari muisti, mitä Jeesus oli sanonut: "Ennen kuin kukko laulaa, sinä kolmesti kiellät minut." Hän meni ulos ja puhkesi katkeraan itkuun.
Totta kai keskustelu kiertyi Pietarin, tuon Jumalan aikamiespoika, Pekon, käyttäytymiseen ja sen ihmettelyyn, miten tämä raukkamaisesti kielsi Jeesuksen. Matti kuunteli pipoaan kyhnytellen meidän viisasta keskustelua ja tokaisi teologisen totuuden: ”Eihäse Pietar kieltänt. Häähä sano, ettei tunne koko miestä. Tunnetaaks myökää? Sillä hiilivalkealla oivalsin, että Matti sanoitti minun uskoni perimmäisen kysymyksen: Tunnenko minä Jeesuksen? En puhjennut katkeraan itkuun, mutta pala nousi kurkkuun. Tunnenko minä Jeesuksen? Minulle Matti sanoi saman kuin se toinen Jumalan hullu, seppä Högman, Paavo Ruotsalaiselle: Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki: Kristuksen sisäinen tunto.
Osaamme ulkoa Jeesuksen, mutta mitä se uskoomme vaikuttaa? Surfaamme armon aalloilla, mutta onko meistä rantakalan jakajiksi hänen ylösnousemuksensa todistajina? Apostoolinen uskontunnustusta lukee kuin muistokirjoitusta kaikesta siitä, mitä hän teki, mutta ei juuri mitään siitä, mitä hän opetti, mihin hän meitä yllytti ja keiden luokse hän meidät veisi, jos häntä seuraisimme. Hän kutsui meitä tien päälle kulkemaan, mutta me olemme jääneet omiin porukoihin siisteihin sisätiloihin kuin eläkeukot huoltoaseman baariin parantamaan maailmaa, joka on meidän mielestämme jotenkin väärässä asennossa.
Vapautuksen teologian seminaarissa sovimme kahdesta asiasta reunaehdosta. Kysymys ei ole siitä, mitä me opettamme ja saarnaamme työttömille, vaan siitä, mitä työttömät opettavat meille. Eikä kysymys ole siitä, mitä me teemme työttömien puolesta, vaan siitä, mitä työttömät saavat meidät tekemään kanssaan. Kymmen vuoden kiirastorstait tarjosivat meille seurakunnan työntekijöille, diakonille ja papille, uuttaa tuulta purjeisiin. Emmekä me enää ilenneet puhua aikamme yksinäisistä kristityistä eksyneinä lampaina elämän merellä. Me opimme uusia käskyjä ja kysymyksiä: Muista pyhittää työpäivä. Älä houri. Kunnioita itseäsi. Rakkaus on joskus potaatti. Älkää tarjotko meille sahanjauhoja, me osaamme itse sahata. Jos työ on Jumalan kirous, niin mikä on hänen siunauksensa?
Palaan vielä Mattiin, hengelliseen ohjaajaani. Teimme sen Simon Kyrenaisen ristin eräässä marketissa. Otimme ostokärryt. Minulla oli kärryissäni se työttömien risti ja päälläni papin puku. Matti työnsi tyhjää kärriä tuulipuserossaan ja siinä ikuisessa pipossaan. Ohjaaja lupasi maksaa Matin ostokset. Kiertelimme myymälässä. Kärrini alkoi täyttyä ja risti keikkui putoamaisillaan tavarakasan päällä. Törmäsimme toisiimme hyllyjen välissä ja risti alkoi pudota. Matti otti sen ja sanoi: Anna ko mie. Hänen kärryissään oli tilaa. Seisoin kassalla kuvaajan vieressä. Matti ilmestyi kassajonoon. Kuvajaa kuiskasi: Kato. Matin kärrissä oli Jaffa-pullo, muutama säilykepurkki ja vessapaperipaketti. Ristille jäi paljon tilaa. Muistutin häntä ohjaajan tarjouksesta. Matti sanoi: Ei miulta nyt muuta puutu. Sana tuli lihaksi. Muutaman viikon kuluttua sain puhelinsoiton Kiasmasta ja minulta kysyttiin taiteilija Matti Kauton yhteystietoja, niitä tarvittiin, kun tehtiin kansainvälinen tekijäoikeussopimus ohjelmasta Italian TV:n kanssa.
Annoin Matille muistoksi yhteistyöstämme uusimman virsikirjan. Matti etsi sieltä jotain ja kysyi, missä se vääntövirsi on, se mikä puhuu vääryydestä. Hän oli kuullut jostain että Lönruutti oli kääntänyt sen siksi, että Suomessa kiellettiin kotipoltto:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti