Aamun ajatus
Kun pelkää muutosta,
odottaa sen huonontavan asioita.
Kun toivoo muutosta,
odottaa sen parantavan asioita.
Hyvin usein odotus palkitaan.
Pelkäämättä vein tehtäväni loppuun omaishoitajana 1991 - 2000. Toivoin sen parantavan asioiden hoitoa. Pelkääjän paikalla istui kunta ja valtio. Niillä ei ollut hajuakaan siitä, mitä muutoksen pelko saisi aikaan.
Nyt on se päivä, jolloin tuloksia mitataan. Olen kirjoittanut asiasta aina uudelleen. On tutkittu tulevaisuuksia ja tässä on tulos. Toisenlaiseen muutokseen olen esittänyt mielipiteeni. Se on tuottanut tuloksen, vaikka olen joutunut maksamaan nahkapäätöksistä, olihan ulosmittauksen kohteena pala maata lapsuuskodin uimarannasta, jos en maksaisi. Muukalaiset tarvitsevat hautausmaan kirjoitusten mukaan.
SUURIA SANOJA pieniä askelia -julkaisu sisältää kaiken omaishoidosta,
särkymisestä ja kukkaronvartijoista. Sen voi tarkistaa vanhoilla päivillä suoritetun YEAT:n näyttökansiosta Lukulehti -linkin takaa. Rauhanruhtinas ajatteli sodan aikana syntyneen mahdollisuuksia tehdä sukupolvenvaihdos. Hän tyrmäsi ajatuksen rasistisiin syihin vedoten. Ikä ehdoton 61/64 vuotta. Työhistoria yhtä ehdoton yrittäjyydestä. Palkkatyötä sen olla pitää, mutta missä on palkanmaksajat? Sijoittajat saavat osinkonsa, mutta mitä halpatyöstä jää tekijälle palkaksi? Työn ilo tietysti.
Sosiaalisena hierojana tyydyin vuoden 1986 hintatasoon. Kaupunki myi työni 10% alennuksella eläkeläisille, joita oli yli 17 500. Etoikeutettuna itseään pitävät olisi pitänyt päästää jonon ohi ja hieroa ilmaiseksi. Siitä tuli statukseni - sosiaalinen hieroja.
En voinut omistaa maksettua työhuonetta, vaan nurkanvaltaajat pakottivat luopumaan siitä välimiesoikeudella uhaten. En ollut osannut odottaa tällaista muutosta, mutta joku oli puolellani. Myin hyvästä hinnasta kulutusluotolla ja kalliilla korolla ostamani työhuoneen. Se järjesti asiat uuteen uskoon. Pätkätyöläinen lähti Ruotsiin, itse hieroin vuokrahuoneessa viimeiset työvuodet.
SUURIA SANOJA pieniä askelia -julkaisu sisältää kaiken omaishoidosta,
särkymisestä ja kukkaronvartijoista. Sen voi tarkistaa vanhoilla päivillä suoritetun YEAT:n näyttökansiosta Lukulehti -linkin takaa. Rauhanruhtinas ajatteli sodan aikana syntyneen mahdollisuuksia tehdä sukupolvenvaihdos. Hän tyrmäsi ajatuksen rasistisiin syihin vedoten. Ikä ehdoton 61/64 vuotta. Työhistoria yhtä ehdoton yrittäjyydestä. Palkkatyötä sen olla pitää, mutta missä on palkanmaksajat? Sijoittajat saavat osinkonsa, mutta mitä halpatyöstä jää tekijälle palkaksi? Työn ilo tietysti.
Sosiaalisena hierojana tyydyin vuoden 1986 hintatasoon. Kaupunki myi työni 10% alennuksella eläkeläisille, joita oli yli 17 500. Etoikeutettuna itseään pitävät olisi pitänyt päästää jonon ohi ja hieroa ilmaiseksi. Siitä tuli statukseni - sosiaalinen hieroja.
En voinut omistaa maksettua työhuonetta, vaan nurkanvaltaajat pakottivat luopumaan siitä välimiesoikeudella uhaten. En ollut osannut odottaa tällaista muutosta, mutta joku oli puolellani. Myin hyvästä hinnasta kulutusluotolla ja kalliilla korolla ostamani työhuoneen. Se järjesti asiat uuteen uskoon. Pätkätyöläinen lähti Ruotsiin, itse hieroin vuokrahuoneessa viimeiset työvuodet.
97 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)
Vuoden 1918 tapahtumat suvussa saivat minut pysymään koto-Suomessa, vaikka lumoprinssi teki loistavan tarjouksen 1961. Silloin rakennettiin Berliinin muuri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti