lauantai 31. lokakuuta 2015

Allekirjoittajia mahtuu mukaan

16 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)
1999: Katolinen kirkko ja Luterilainen maailmanliitto allekirjoittivat "Yhteisen julistuksen vanhurskauttamisopista".

Mikä on tämän pyhäinpäivän radio- ja tv-ohjelmatarjonta, siitä pitää ottaa selvää. Havahdun kuuluttajan tiedotukseenn klo 8.34, että vika on korjattu ja jatketaan menossa olevaa Kuusi kuvaa: Ylilääkäri Juha Hännisen Kuusi kuvaa, mitä vielä ehditään ennen seuraavia uutisia. Kuuluttaja ilmoittaa, että klo 8.00 uutiset yökerhon palosta ehdittiin kuulla. 

Jo toisena aamuna orava ilmestyy liikenteenjakajalla oleviin puihin. Eilen kiipesi järjestyksessä kolmanteen puuhun asti. Jatkoi sitten matkaa maitse. Sehän on mummon orava, joka tuo terveiset Tuuspellosta. Tänä aamuna orava tarkastaa vain reunimmaisen puun latvaan asti ja poistuu paikalta takavasemmalle. Oravan terveiset riittävät minulle pyhäinpäivän sisällöksi.

Kiireesti avaan läppärin onhan tämä päivä arkipyhä. Radiojumalanpalvelus lähetetään Ylösnousemuksen kirkosta Juankoskella. Katson kuitenkin elokuvan Kaukana poissa
(Away from Her/Kanada 2006) Mies menettää 40 aviovuoden jälkeen vaimonsa Alzheimerin taudille. Vuonna 2013 Nobelilla palkitun Alice Munron novelliin perustuva elokuva. O: Sarah Polley. N: Gordon Pinsent, Julie Christie.

Omaishoitotilanne parisuhteessa on tapauskohtainen. Siihen liittyy kuitenkin yhteisiä piirteitä vanhojen vanhempien hoitamisesta. Kunta ja valtio eivät vielä ole tulleet yhteiselossaan vielä tähän vaiheeseen. Eivätkä tulekaan poliitikkojen kasvattaessa kannatuslukujaan vaaleissa. Dokumenttiprojektissa tuli ilmi, kuinka Ceausescun aikana valtaa käytettiin heikoimman kautta. Päiväkodissa lapsilta kysyttiin, mitä vanhemmat puhuivat kotona.

Dokumenttiprojekti 
Rakkauden nimeen
Taiteilija Allan Fib sairastui aivoverenvuotoon kahdeksan vuotta sitten. Kun aivokuolleeksi diagnosoidun Allanin pikkuvarvas liikkui, alkoi Tizzi-vaimon pitkä prosessi Allanin pelastamiseksi. O: Lasse Naukkarinen 

Itsekin olen elänyt tuota aikaa eikä mikään ole miksikään muuttunut tähän päivään tultaessa. Oppikoulussa olin causesculaisen kiinnioton kohteena paetessani poikien kiusaamista. Näin tuli lähtö korvastatalutettuna kansliaan tappelijana. 
Saman koulun kasvatti toteutti koulun linjaa johtajaopettajana ja kävi kiinni juoppokaverinsa kanssa raahaten lampeen. Hukuttaakseenko? Sitä en ole kysellyt. Tekikö opettaja elämäntyönsä lasten parissa? Sitäkään en halua tietää enkä ole palannut rikospaikoille.

54 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)
Uskallanko ilmaista mielipiteeni ruumiin siirtelystä. Meneehän tuo keppostelun piikkiin. 
"Kahdesti viikossa mausoleumin laborantit käsittelevät muumion konservointiaineella, joka pitää ihon kimmoisena. Kerran vuodessa mausoleumi suljetaan, ja ruumis käytetään ulkona mausoleumista laboratoriossa, jossa se upotetaan kauttaaltaan preservointiliuokseen.[6] Kolmen vuoden välein muumiolle vaihdetaan uusi puku ja kravatti. Ennen toista maailmansotaa ruumis oli puettu sotilaspukuun, mutta nykyään käytetään tummaa juhlapukua".[7]

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Mitä, mitä mitä?

Blogger rentouttaa Munkkiklubia värittämällä. Itse en voi vaikuttaa värivalintoihin, jos itä on melkein musta. Vaalentuessaan väri siirtyy länteen. Tämän värimaailman keskellä Suomi-neito pitää värinsä noudattaessaan Brysselin neuvoja tuulensuunnan mukaan.

Kaavio maista, joissa blogia luetaan eniten

Kaavio maista, joissa blogia luetaan eniten

14 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)
2001: Microsoft julkisti Windows XP:n.

Jälkijunassa ollaan, mitä tulee tietoliikenteeseen. Microsoft julkaisi Windows XP:n 6 -kymppiselle käyttöjärjestelmäksi netissä. Halusin oppia verkkokirjoitustaidon ja jatkaa vielä työtä eläkeikään asti. Kumpikin hanke joutui vastatuuleen kuin Pitkänsaaren Hellin englannin opettelu. Hän oli hakeutumassa sosiaaliselle lomalle ja tarvitsi lääkärintodistuksen hakemukseensa.
- Et sinä mitään englannin kielen kurssia tarvitse, nosti lääkäri yhden osa-alueen loman pääaiheeksi ja epäsi hakemuksen.

- Mitä sinä täällä teet, olethan kohta eläkkeellä? Kyseessä oli  Hyvinvointipalvelut laatu ja tasa-arvo -projekti. Haettiin projektiin maksavia osallistujia lehti-ilmoituksella täsmäkoulutettavien yritysten lisäksi.
- Sitä juuri, en ole vielä vanhainkotipaikkaa varannut lakanoiden välissä, sain sanotuksi.

Oman tietokoneen hankinta oli edessä ja kyselin siitä neuvoja oppineilta vertaisohjaajilta.
- Osta käytetty, se kyllä sinulle riittää harjoituskoneeksi, antoivat lobbarit neuvojansa käytettyjen koneiden kauppiaiden eduksi. Kone oli jo vanhentunut käyttöjärjestelmältään, näyttö söherö ja hiiri hidas liikkeissään. YAT:n suoritin tietotekniikkataitoisen kirjurin avustuksella. Halusin oppia lisää ja ilmoittauduin Yritysakatemian järjestämään koulutukseen verkkoympäristössä. Paikallinen johtaja esitteli oman uuden läppärinsä. Minun hankkimani oli kaukana siitä.

Digiaikaan siirtymisestä puhuttiin analogisten tv-lähetysten loputtua. Kaapeleita rakennettiin kuka ensiksi ehti kerrostalon ulkoseinään asti. Taloyhtiöllä oli ongelma, kun ei oltu vielä budjetoitukaan yhteyksien rakentamiseen.
- Etkö sinä ymmärrä, kysyi sisälle tullut pistokkeiden katsoja.
Minunko siitä olisi pitänyt jotakin tietää?

Pankki opetti minut käyttämään verkkopalveluja, olihan pankin kannattavuus palvelumaksujen varassa. Käteisenä kerättyä rahaa ei enää saanut tuoda tilille, vaan olisi pitänyt ottaa pankin avaimet ja viedä rahat tallelokeroon. Sieltä toinen securitaarefirma olisi siirtänyt rahat tililleni. Näin yrittäjiä käytettiin hyväksi välikäsien kautta. 

 Omaishoitajat ja läheiset ry:n 10-vuotisjuhla
 Jotakin omakohtaista jäi mieleen vuodesta 2001. Vietin Omaishoitajat ja läheiset ry:n kanssa omaa 10-vuotisjuhlaa Talvipuutarhassa. Sitä en halua jakaa vastaperustetun paikallisyhdistyksen kanssa. He haalivat jäseniä osoitteen muutoksen perusteella ja liittivät jäsenrekisteriinsä. 
En sooloillut yhdistyksessä, mutta pelkäksi jäsenmaksunmaksajaksi en suostu. Erottamiseni tapahtui netissä Omaishoitajat ja Läheiset -Liiton verkkosivuilla. Kirjoitukseni rekisteröimisineen oli pois pyyhitty. Paikallisen yhdistyksen 10 -vuotisjuhlaan kutsuttiin todistamaan pinssien jakoa yhdistyksen hyväksi tehdystä työstä.
- Olisit saanut pinssin, jos olisit pysynyt jäsenmaksunmaksajana.
- Kiitos, mutta se ole ollut minun motiivini. 
Jotakin oli pielessä alusta lähtien. Sen todisti toiminnanjohtaja purjehtiessaan juhlaan. Hän käänsi selkänsä minulle ja tervehti vain keskustelukumppaniani tunkiessaan meidän välistä juhlapaikalle.

Omaishoitajien järjestötoiminta on politisoitunut kuin Tynkkysen erottaminen puheenjohtajistosta ja  puolueen jäsenyydestä. Saisinkohan armahduksen presidentiltä, etten ole vieläkään liian vanha kirjoittamaan verkossa. Toiseksi yrittäjyyskin lasketaan lainsäädännön mukaan työhistoriaan. Vanha ja uusi ovat törmäyskurssilla, sen määrää lainlaatijat.

lauantai 24. lokakuuta 2015

Ihmisen osa


Kanttori Maria Takala-Roszczenko, Ortodoksinen kirkko, Joensuu.
Hartauden musiikki: "Herra tullessaan vapaaehtoisesti kärsimyksiinsä" (suuren viikon veisu)", san. trad., säv. arabialais-bysanttilainen sävelmä, es. Johannes Damaskolaisen nimeä kantava kuoro (Balamand, Libanon). 


Areenan uudistumisen jälkeen on sattuma löytää aamuhartaus kuunneltavaksi. Nyt odotan tekstiversiota YK:n päivän aamuhartaudesta. Ortodoksit juhlivat päivää Neitsyt Marian, kaikkien murheellisten ilo, ikoonina tunnettu. 

Avaan aamuhartauden  kuulumaan 30 päivää taustalle, jospa se julkaistaisi sen jälkeen tekstinä luettavaksi. Huomaan oman vajavaisuuteni ottaa kaikki irti kuulemastaan. Luen ajatuksella, kuinka joku voi lähettää pahoittelukirjeen omaasta lähtökohdastaan ja syyttää kristillisyyden puutteesta. Taustalla kuitenkin kristityn lähettäminen sairauden perusteella toiseen leiriin. Vaihdoin srk:n osoitetta, vaikka en muuttamut mihinkään, ja sitä mukaa kirkollisveron saa uusi srk.

Maistraatti järjesti maallisen rekisteröinnin muuhun "uskonnolliseen yhteisöön". Näin sekaisin on seurakuntaelämä, kun ajattelee omilla aivoillaan. Jäsenmaksun maksajan rooli on jäänyt ainoaksi tunnusmerkiksi lapsen uskosta.
Turvapaikan hakijoiden hätämajoitustilat ovat hävityksen kohteena. Pitkänsaaren saunamökkiasukkaat saivat elää rauhassa. En käynyt vierailulla heidän mökissään. Verkonlaskureissulla isä ohjasi veneen heidän rantaansa. Hyppäsin maihin lämpimille rantakiville.
- Uskalsitpas tulla, tervehti miestaposta tuomittu kunnan luottovanki. Hän muisti tekonsa ja arveli minun pelkäävän häntä. Tämä sama pelko kohdistetaan kauttani vierasmaalaisiin. 

Saman koin omaishoitajana 1991 -2000.
- Älä tule meitä opettamaan, tervehti naapuri taloyhtiön yhtiökokouksessa. Pysyin paikallani ja toimin omalla ajalla, omalla tavalla ja omalla kustannuksella. Tämä kaikki maksoi yli 15 000 mummonmarkka, että taloyhtiö kokouspaikka, hallitus ja tilintarkastajat vaihtuivat. Hullut eivät huomanneet, eikä viisaita löytynyt ajattelemaan omilla aivoillaan. Sosiaalijohtajakin selitti minun aikani tietokonevirheeksi.
- Tietokone on yhtä tyhmä kuin käyttäjänsä. Tämä tukki hänen suunsa, mutta hänellä oli valta tehdä sitä, mistä sai hyötyä enemmän itselleen. Professori Urpon tutkimuksen tulos oli jo lausuttu viime vuosituhannella. 
- Lapset velvoitetaan maksamaan vanhempiensa hoidon.

Käyty keskustelu minun poishäätämiseksi kilpistyi annettuihin ohjeisiin.
- Minun isäkään ei tarvitse hoitajaa, joten sinun isäkään ei tarvitse sinua.
- Minun isän ja sinun isän hoidolla ei ole mitään tekoa keskenään.
Vuotta myöhemmin hän ilmoitti.
- Nyt minunkin isä tarvitsee hoitajan ja me lapset maksamme. Ne lapset istuivat hyvissä viroissa kunnissa ja saivat hyvää palkkaa. Omalla eläkkeellä pystyi kansakoulunopettaja maksamaan hoitokulut. Tuskin siitä lapsille koitui muita menoja kuin tieto, mitä hoito kotona tai laitoksessa maksoi.

Oman omaishoidon maksoivat sijoittajat ryhtyessään realisoimaan omistuksiani. Perinnön osalta saatiin aikaan Tiekartta Länsirannalla. Onko heidän verirahoilla muuta käyttöä kuin ostaa muukalaisille hautausmaa lapsuuskodin uimarannassa? 

SUURIA SANOJA pieniä askelia
SUURIA SANOJA  pieniä askelia -julkaisu sisältää kaiken omaishoidosta, särkymisestä ja kukkaronvartijoista. 
Päättäjät ovat saaneet mandaatin Jumalalta, jonka käskyjä he eivät kuitenkaan noudata lakeja säätäessään.

perjantai 16. lokakuuta 2015

Vanhan kertausta

Verovähennykset hyväksyttiin, ei hyväksytty, hyväksyttiin… Oikeuslaitos vihelsi pilliin 

Kävin itse naapurikunnassa töissä. Kirjanpitäjä ehdotti maltillisesti oikeutta verovähennykseen.Sain verovähennyksen ilmoituksen mukaan. Kirjanpitäjä vaihtui ja sitä mukaa verovähennyksiä ehdotettiin yläkanttiin. Verottajalta sain ohjeen muuttaa asumaan naapurikuntaan. Lapset asuisivat edelleen Lahdessa. Kirjanpitäjä kasvatteli tuloja ja menoja. Tulopuolelle kirjasi kahden vuoden tulot ennakkoveroa varten.

Olisin oikaissut tulot verotoimistossa, mutta siellä ei ollut enää ketään paikalla käsittelemässä verotustietoja. Lakimiehen kautta sain tulot oikaistua, olisihan ennakoihin mennyt koko vuosiansio. Sain vähennyksiin lakimiehen palkkion ja vaihdoin kirjanpitäjää. Hän yritti hyvitellä virheensä mustaherukkamehupullolla, mutta minulta loppui usko hänen kirjanpitotaitoihinsa.

Samaa asiaa käsitteli verottaja ennakoita määrätessään. Seuraavalle vuodelle ennakoiden korotus oli 25 % suurempi. Muuten tulot eivät olisi kasvaneet suuremmiksi kuin hintaa nostamalla. Mutta sekin oli mahdotonta. Kaupunki myi työni 10% alennuksella eläkeläisille. Se kyllä onnistui, jäihän tulot pienemmiksi. Kaikki on tullut kokeiltua kantapään kautta ja tulos on tämä. Suomi ui syvällä lamassa. Mutta on tyhmää syyttää meitä vähätuloisia  kulutusjuhlien viettämisestä ja leikata meille kertyneistä lakisääteisistä etuuksista. Mikä on laillisen ja laittoman teon ero? Lakimuutos sen vahvistaa tarpeiden mukaan tänään näin ja huomenna toisin.

Kunta tarjosi kädenojennuksena halvaantuneen äidin kotona hoitamisesta 1 700 mk/kk kotihoidontukena. Asetus pienensi tuen 1 070 mk/kk. Minulle maksettiin verot vähennettynä ja isältä perittiin loppu palvelumaksuna takaisin kunnalle minun tekemästä työstä ilman mitään kunnan antamaa palvelua. Kunnan kierrätystalous ei tuonut meille mitään rahallista etua. Nyt kiehuvat omassa liemessään peläten kuntansa häviämistä maailman kartalta.

Iloitkaa ja riemuitkaa, päättäjät, tästä aikaan saadusta tilanteesta. Nyt on tulossa joulujen joulu, onhan meillä tuevapaikanhakijoita eri kulttuureista, jotka eivät tunne joulua eivätkä kevätjuhlaa. Oman maan perinteetkin ovat sekaisin sukupuolineutraaliuden kautta. Eduskunnan kyselytunti päättyi tähän kysymykseen, onko hallitus ollut yksimielinen päätöstä tehdessään.

maanantai 12. lokakuuta 2015

Pakolaisleiri Su'afat


 24 h Jerusalem tunneittain 
Jakso 21 jatkuu

Su'afat perustettiin lähes 50 vuotta sitten väliaikaiseksi pakolaisleiriksi. Taloissa oli yksi kerros, yksi huone ja ohuet seinät. Ajan mittaan kerroksia lisättiin. Alue paisui holtittomasti.
Jerusalemin lähistöllä mannerlaatat lähestyvät toisiaan. Viime maanjäristyksestä on 90 vuotta.

Khalid al-Saikh Ali ei saa unta, joten hän hyppää autoon ja pakenee leirin ahtaita oloja.
- Minne aiot mennä?
- Jerusalemiin.
"Jerusalem on arabiuden  morsian." 
"Miksi päästitte huorintekijät sen kammioon,"
"ja jäitte kuuntelemaan sitä salaa." 

Ensin pitää tankata. Bensa-asemia Su'afatissa on kolme, väliaikaisia kuten kaikki muukin. Peruutetaan.
- Onko nyt hyvä?
- No, minne sinä menit? Pane satasella.
Kuvataanko sinua tankkaamassakin?
- Lopettaako pitäisi? Soitan sitten sinut hätiin. Hyvä Muhammad!

- Minne menemme?
- Mennään Öljymäelle. Tykkään istua siellä melkein päivittäin. Tykkään käydä istuskelemassa. Siellä varmaan... On hyvä istua ja kirjoittaa. Siellä on vanha henkinen tunnelma.
Kylmällä säällä istun autossa, muulloin istun ulkona. Siellä hienosta kivikosta näkyy upeasti al-Aqsaan ja Jerusalemiin. Siellä tuoksuu hyvälle ja voi hengittää. Siellä innostuu, mieli rauhoittuu. Paikka on täynnä muistoja, tapaamisia ystävien kanssa. Pakolaisleirillä loppuu happi. 

Öljymäellä voi ainakin hengittää. Sieltä näkee sen alueen, jota rakastaa sydämen pohjasta. Kirjoitin tänään Jerusalemista pienen runon. Jerusalem on meille rakas ja haluan katsella sitä, jotta osaan pukea sanoiksi, mitä haluan sanoa Jerusalemille.

Öljymäeltä näkee koko Jerusalemin. Su'afatin  palestiinalainen Khalid on virallisesti jerusalemilainen ja pääsee passillaan tarkastuspisteen läpi. Jos hän asuisi Ramallahissa, Jerusalemiin ei pääsisi. Jerusalemia hän rakastaa. Siitä hän kirjoittaa runoja, ja jonka kaikki haluavat omistaa. Kiitän luojaani, että runoni tuli valmiiksi.

Pidä katse Jerusalemissa. Jumalan läheisyys kohottaa sinut.
Älä tuhlaa sen maata
jokainen maahiukkanen on täynnä historiaa ja merkitystä.
Meitä yhdistävät sen historia, maamerkit, mennyt ja nykyhetki.
Sen portit, moskeijat, minareetit, kaariholvit ja basaarit,
sen hautausmaaatkaan eivät työnnä meitä luotaan.
Laaaksoista harjanteille äärestä toiseen
seitsemännen taivaan Jumala varjelee kolmella pyhällä kirjalla
Muhammadin taivasretket, Jeesuksen kehto, Mooseksen askeleet.
Nykyaikana historia on menettänyt merkityksensä.
Rakkaus ei rinnoistamme väisty, sillä rakkaus Palestiinaan ja Jerusalemiin on syntynyt meihin.
Väisty väärennettyine historioinesi, odotan tuomiopäivään asti.
Kunnes meidät kootaan yhteen. Ei sortajaa, ei sorrettavaa.
Jumalan vallasta ei mikään voima saa meitä pois. 
Jerusalem on meidän.
Jerusalem on meidän.
Jerusalem on meidän.
Vaikka meidät karkotettaisi Jerusalemista, Jerusalem on meidän.

Niin sanottu talous-Nobel eli Ruotsin keskuspankin taloustieteen palkinto julkistettiin tänään, ja sen voitti brittiläinen ekonomisti Angus Deaton. Hän työskentelee Princetonin yliopistossa Yhdysvalloissa. Deaton on tutkinut köyhyyttä, kuluttamista ja hyvinvointia.

Nobelin rauhanpalkinto kahdelle: Toinen palkituista vasta 17-vuotias
Nobelin rauhanpalkinnon ovat saaneet tyttöjen koulutusta puolustaneet pakistanilainen Malala Yousafzai, 17, ja intialainen lasten oikeuksia ajava Kailash Satyarthi, 60.


Poliitikot jakavat meidän noopelit talous- ja koulutusleikkauksina jo tänä päivänä velankasvun taittamiseksi. Sodan aikana syntynyt tietää, mitä on ollut käydä koulua, kun niitä ei ollut. Ja millä rahalla 8 vuotta lukemaan oppimisesta vieraissa nurkissa on maksettu?
Siinäpä pähkäilyä luopua perinnöksi saadusta osuudesta lapsuuskotiin 10 vuoden harjoittelun jälkeeen omaishoitajana. Jakajan käsi heilahti ja rauhanruhtinas allekirjoitti tämän päivän pysähtyneisyyden tilaan vaikuttavat syyt. Ikä ehdoton 61/64 v. Työhistoriaa kertyy vain palkkatyöstä. Missä ovat palkanmaksajat. Heistä on tullut sijoittajia ja osinkojen kerääjiä. Sen verran työ aina tuottaa, että osakkeenomistajat pysyvät tyytyväisinä.

Rukoukseen on vastattu. Tee meistä rauhasi välikappaleita, kun rauhanruhtinaalle kerätään sponsorirahaa kalliin ruokakassin hinnasta. Mikään ei riitä.

lauantai 10. lokakuuta 2015

24 h Jerusalem

Uusi veitsi-isku Jerusalemin vanhassakaupungissa – Palestiinalaisnainen puukotti juutalaismiestä 7.10.2015 
Tästä uutisoitiin perjantai-iltana 9.10.2015
Israel sulki Jerusalemin vanhankaupungin alle 50-vuotiailta ...


24 h Jerusalem tunneittain 
Jakso 21
21/24. Dokumenttisarja Jerusalemin vuorokaudesta, sen asukkaista ja heidän elämästään. Seuraamme tämän maagisen kaupungin elämää 24 tunnin ajan, tunnin kerrallaan. 

Kello on 2, asteita 10.
On yhä sydänyö, aamunkoittoon on yli kolme tuntia. Muezzin kutsuu rukoukseen klo 5. Siihen asti sekä uskovat että ei-uskovat ovat unessa.

Yhteiset unet ja unelmat
Minulla on toistuva uni. Seison autiossa maisemassa jonkinlaisen kallion päällä ja putoan sieltä alas ikään kuin jotenkin vahingossa. Putoan ja näen, miten maa lähestyy ja kohta iskeydyn siihen. Juuri ennen kuin osun maahan, minut pysäytetään. Ihan kuin väliin tulisi puskuri.
Sitten leijun aivan lähellä maata. Näin lähellä että melkein nenä osuu maahan. En putoa enkä loukkaa. Tajuan unessa, että pystyn sellaiseen.
Jatkan lentelyä. Hyppään uudelleen ja lennän. Aluksi aina putosin hallitsemattomasti ja viime hetkellä joku nappaa kiinni, ja jään leijumaan.

(Oma painajaiseni päättyi lentelyyn ja onnistuneeseen alastuloon. Ystävät levittivät sanomalehden maahan, johon oli määrä laskeutua. Sveitsin ystävien antama hiirimatto valkoinen risti punaisen keskellä on ollut oikea täsmäalastulokohta.)

Khalid al-Saikh Ali oli häissä Su'afatin pakolaisleirillä. Palatessaan hän viheltelee ahtaalla kujalla. Leirin kujat ovat piukassa taloja. Yöllä kuulee kaikki äänet. Kova meteli saa naapurit putoamaan sängystä ja unohtamaan unensa. Hän jatkaa laulaen. Talven ja kesän välillä. Pelon ja nälän välillä. Rakkaani aurinko nousee. Rakkaani. Rakkaani.
No niin, avain oveen ja ovi auki. Seinällä diplomi. Workshop Trainer. August 26. 2008.

Unelmoin joka päivä, mutten nukkuessani. Unelmoin valveilla. Unelmoin eläväni oikeassa ja vapaassa maassa. Unelmoin, että lapseni eivät kärsi niin kuin minä, vaan saavat onnellisen elämän, siistit kadut, koulut ja yliopistot.
Tästä unelmoivat kaikki palestiinalaiset omasta valtiosta, maasta ja vapaudesta. Kun on viety vapaus, maat ja oikeudet, mistä sitten unelmoisi? Siitä, että lentää kuin raketti taivaalla. Nauraen lisää; onhan se vaikeaa se unelmointi. Että kasvaa siivet ja pääsee lentämään pois. Siinä vasta unelma!

Nauru vaihtuu lohduttomaksi itkuksi. Peittää kädellä silmänsä. Ei tätä jaksa enää.
Olen kärsinyt 30 vuotta niin kauan kuin olen ollut tietoinen. Näen juutalaisten elävän oikeasti, matkustavan vapaasti. Meitä kuulustellaan lentokentällä 10 tuntia, riisutaan alasti ja nöyryytetään.

Yksikin juutalaispoika, jonka isän roskakuskina minä toimin, sanoi.
- Sinä olet roska-arabi. 
Mikä sellainen uskonto on? Missä se kunnioitus, jota heillä aina väitetään olevan? Kun näen juutalaisen lapsen, en nöyryytä häntä. Ei lapsi tiedä, kuka on juutalainen, kuka arabi. Mutta vanhemmat syöttävät lapselle vihapuhetta.
(Kuinka hyvin A-studio onnistui tässä, mitä lapsille kerrotaan turvapaikanhakijoista?)

Leikin tyttäreni kanssa ja opetan häntä kirjoittamaan. Kerron hänelle menetetystä kotimaasta. Ei ole mitään paikkaa, minne voisin viedä hänet leikkimään. Pelkään, että lapseni joutuvat kärsimään minun laillani.  (Jatkuu ensi yönä, jos en saa unta. Jatkan päivällä etten nukahda.)

Vanhastakaupungista on alle 6 kilometriä Su'afatin leirille. Yöllä matkan taittaa autolla 10 minuutissa. Leiri on Jerusalemia, mutta muurin takana. Muualle on rakennettu uusia taloja. Leirillä vanhoihin taloihin on lisätty vain kerroksia. Jerusalemiin pääsee vain tarkastuspisteen kautta.
- Unelmoimme vai siitä, että meitä pidettäisiin ihmisinä eikä eläiminä. Meitä katsotaan kuin häkkieläimiä. 

Haluaisimme elää kuin muutkin kansat, ettei tarvitsisi katsella sotilaita. Kävin kerran Ranskassa. En nähnyt sotilaita. Se tuntui ihanalta. Olemme tottuneet näkemään aina sotilaita, poliiseja ja muita joukkoja. Meitä tarkkaillaan joka hetki ja pysäytellään tiesuluille, koska olemme arabeja.

Joskus haaveilen kaveriporukan kanssa siitä, että vapautamme itsemme miehityksestä. Ensimmäisessä indifadassa yritimme sitä heittämällä kiviä. Mutta mitä kivellä kun vastassa on rynnäkkökivääri tai panssarivaunu.
Kavereita kuoli ja haavoittui. Meitä joutui 40 hengen porukka vankilaan. Kuka kolmeksi vuodeksi, kuka kuudeksi tai yhdeksäksi vuodeksi. Kotiin palattuamme olimme... Elämme pakolaisleirillä, missä ei ole kunnon katuja. Koko alue on kierretty yhdessä tunnissa.

Miten tällaisessa paikassa voisi olla isoja unelmia? Valitettavasti haaveet veivät vankilaan. Suurin unelmani on, että pääsisin vanhaankaupunkiin ja Jerusalemiin aivan vapaasti. 

Juutalaiset rukoilevat Itkumuurilla, muslimit al-Aqsa -moskeijassa ja kristityt kirkoissaan. Uskonnot ovat Jumalan antamia. Miksi meiltä viedään toiveemme päästä haluamaamme moskeijaan?
En saa edes rukoilla perjantaina al-Aqsassa. 40 -vuotiaana unelmoin pääsystä vanhaankaupunkiin. Oli mahtavaa täyttää 41. Luulin pääseväni rukoilemaan. Sitten ikäraja nousi 50:een. Kun täytän 50, rajaksi on varmaan määrätty jo 70 vuotta.
(Suomi painii eläkeikien kanssa kuin muslimit rukoillakseen al-Aqsassa.)

Lopulta pääsen Jerusalemiin ehkä vasta kun minut haudataan sinne. Toteutuupa edes unelma hautapaikasta Jerusalemissa. Sen paremmasta ei kannata uneksia. 


Näistä levottomuuksista Yle on uutisoinut uutislähetyksissä, viimeksi 12.10.2015.

perjantai 9. lokakuuta 2015

Muutosturva

Kaavio maista, joissa blogia luetaan eniten
Aamun ajatus
Kun pelkää muutosta,
odottaa sen huonontavan asioita.
Kun toivoo muutosta,
odottaa sen parantavan asioita.
Hyvin usein odotus palkitaan. 


Pelkäämättä vein tehtäväni loppuun omaishoitajana 1991 - 2000. Toivoin sen parantavan asioiden hoitoa. Pelkääjän paikalla istui kunta ja valtio. Niillä ei ollut hajuakaan siitä, mitä muutoksen pelko saisi aikaan.

Nyt on se päivä, jolloin tuloksia mitataan. Olen kirjoittanut asiasta aina uudelleen. On tutkittu tulevaisuuksia ja tässä on tulos. Toisenlaiseen muutokseen olen esittänyt mielipiteeni. Se on tuottanut tuloksen, vaikka olen joutunut maksamaan nahkapäätöksistä, olihan ulosmittauksen kohteena pala maata lapsuuskodin uimarannasta, jos en maksaisi. Muukalaiset tarvitsevat hautausmaan kirjoitusten mukaan. 

SUURIA SANOJA  pieniä askelia -julkaisu sisältää kaiken omaishoidosta,
särkymisestä ja kukkaronvartijoista. Sen voi tarkistaa vanhoilla päivillä suoritetun YEAT:n näyttökansiosta
Lukulehti -linkin takaa. Rauhanruhtinas ajatteli sodan aikana syntyneen mahdollisuuksia tehdä sukupolvenvaihdos. Hän tyrmäsi ajatuksen rasistisiin syihin vedoten. Ikä ehdoton 61/64 vuotta. Työhistoria yhtä ehdoton yrittäjyydestä. Palkkatyötä sen olla pitää, mutta missä on palkanmaksajat? Sijoittajat saavat osinkonsa, mutta mitä halpatyöstä jää tekijälle palkaksi? Työn ilo tietysti.


Sosiaalisena hierojana tyydyin vuoden 1986 hintatasoon. Kaupunki myi työni 10% alennuksella eläkeläisille, joita oli yli 17 500. Etoikeutettuna itseään pitävät olisi pitänyt päästää jonon ohi ja hieroa ilmaiseksi. Siitä tuli statukseni - sosiaalinen hieroja. 

En voinut omistaa maksettua työhuonetta, vaan nurkanvaltaajat pakottivat luopumaan siitä välimiesoikeudella uhaten. En ollut osannut odottaa tällaista muutosta, mutta joku oli puolellani. Myin hyvästä hinnasta kulutusluotolla ja kalliilla korolla ostamani työhuoneen.  Se järjesti asiat uuteen uskoon. Pätkätyöläinen lähti Ruotsiin, itse hieroin vuokrahuoneessa viimeiset työvuodet. 

97 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)
Vuoden 1918 tapahtumat suvussa saivat minut pysymään koto-Suomessa, vaikka lumoprinssi teki loistavan tarjouksen 1961. Silloin rakennettiin Berliinin muuri. 

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Pankissa, pankista , pankkiin

Savolaiskunnan 25 miljoonan pankkioperaation isä – ”Pääasia, ettei rahoja viety pois paikkakunnalta” (7.10.2015 20:11)

Jätän huomiseksi pankinvaihdon monimuotoiset kuviot. 

Aurinkokoiran ikääntyminen näkyy leukaperissä suun yläpuolella. Puhujan ikääntyminen näkyy leukaperissä alapuolella, on enemmän tilaa poskilihoissa. Haukkumisesta ja laihduttamisesta on kysymys kummallakin.

Anan lyysi

Politiikka  
Analyysi: Sote-uudistus on vääntö kokoomuksen ja keskustan vallasta – katso Ylen kartat
"Edellinen hallituskausi opetti  toivottavasti sen, että jos yritetään tehdä montaa uudistusta samaan aikaan, vaarana on, ettei synny mitään. Sote-uudistuksen ensisijaisuutta ei saa unohtaa."

Edelliset hallituskaudet elivät tavallaan kesään 1989 asti. Laitospaikkojen purkaminen oli alkanut ja vanhempien sairastuminen sattui samaan aikaan. Kaksi kuukautta halvaantuneen äidin hoitajana kotona vei tilin miinukselle 20 000 mummonmarkkaa. Poislähdön edellä isä sai syöpädiagnoosin. Heidän laitos- ja sairaalakierteensä alkoi.

Syntymäkuntani eli elämäänsä kunnanlääkärin ohjeiden mukaan. 
- Samat vanhat akat istuvat aina vastaanotolla.
Kun tämä sanonta alkoi kiertää kylällä, ei sinne uskaltanut mennä omin jaloin, vaan pää kainalossa vietynä toisten toimesta.

Lääkäri oli estynyt hoitamasta virkaansa henkilökohtaisesta syystä. Vanhempien oli hakeuduttava yksityislääkärille. Kun lääkäri oli taas vastaanotollaan, palasivat potilaat omalle vastaanotolle. Lääkäri katsoo yksityislääkärin antamaa reseptiä ja antaa palautteen.
- Sitä kun luulee elävänsä ikuisesti. 

Eläkeläisten juhlassa lääkäri on pääpuhuja. Kohdistaa sanansa suoraan tuttuihin kuulijoihin.
- Tänne ne tulevat istumaan kuin lakovarikset vanhusten talojen pihamaille. Pysyisivät siellä entisillä elomaillaan kaukana kirkonkylästä.

Sain kuulla käydessäni lääkärin toilailuista. Pikkupörriäisen hän otti Lautalaan halkoja hakkaamaan, kun kotimökille oli pitkä matka eikä juotua kaljalastia jaksanut kotiin asti pidätellä. Poliisit antoivat varoituksen Pörriäisen kuseskelusta mihin sattuu.
Hän kysyi lääkärin neuvoa ja sai luvan Lautalassa kusta vaikka rappuselta "lääkärin luvalla" vastikkeena hakata halkoja.

Naapurin Mikko teki saman havainnon avatessaan kirkonoven jumalanpalveluksen aikana. Perääntyi vähin äänin syystä, että...
- Kirkossa oli vain akanlahoja. 
Mikon havainto oli ymmärtäväisempi seurakuntalaisia kohtaan kuin lääkärin tyrmäävä asenne potilaita kohtaan. Mikko tuli toimeen kirkossa käymättä, mutta lääkäri olisi tyhjän panttina ilman potilaita.

Lääkäri eli niin kuin opetti.
- Kun ihminen menettää työkykynsä, joutaa hän kuolla. Näin suuret suunnitelmat loppuivat lyhyeen. Poika oli vuoden ikäinen ja tyttö vielä kastamatta, kun lääkäri-isä ei välittänyt hakea hoitoa sydänvaivaansa. Risusavotassa hän kohtasi kuolemansa. 

Mikolla oli puukaupat mielessä, kunhan Juojärvi jäätyisi. Edellisenä päivänä järvenselkä oli lainehtinut vapaana, kun Mikko lähti Vihtaniemelle järven yli. Saarien suojassa matalissa vesissä jää kesti kulkea. Kuuliko Mikko seireenin kutsun, kun hän käänsi potkurinsa aavalle ulapalle. Jää petti ja huuto kantautui kauas. Jäänreunalle jäi vain karvahattu merkiksi sukelluksesta.

Hukkumisilmoitus annettiin isälle, että Wiljami oli hukkunut. Hän oli lähtenyt Vihtaniemelle ja kulkenut saarien suojassa. Joku oli nähnyt Wiljamin menon ja kiirehti antamaan tietoja hukkuneesta. Rannalle oli kerääntynyt ihmisiä Wiljami heidän joukossa. Hän sai kehoituksen mennä kotiin, kun poliisi oli soittanut isälle onnettomuudesta. Puhelin soi, isä vastasi ja Wiljamin vaatetusta kyseltiin.
- Wiljami on rappusella. Hän ei ainakaan ole hukkunut.

Seuraavana aamuna isä oli valkoinen kuin haavanlastu edellisen päivän tapahtumista. Puhelimeen hän vastasi asiallisesti, mutta jälkimainingit tulivat seuraavana aamuna.

Mitä näille vanhuksille tehdään? Ovatko hallitukset varautuneet vanhusten tiedonhankintaan?
Vanhukset löysivät tabletit ja älypuhelimet – jonottavat nyt koulutuksiin

lauantai 3. lokakuuta 2015

Välivuosi suvun yhdistämiselle

  Nyt sinä kehut itseäsi, ihmiseltä ihmiselle ennen tätä päivää. 
Poissaolovuosia kertyi 10 kun palasin Lahteen. Lähtemiseni muistettiin kollegoiden arveltua; lähti syöpään kuolemaan, joutui lataamoon. Osallistuin Terveys Messujen lääkärihieroja luennolle. Hän mainitsi yrityksestä saada hieronta Kela-korvausten piiriin kansanedustajan avustuksella. 

Oma näkemykseni oli toinen, olisihan Kela-korvaus aiheuttanut hinnankorotuspaineita. Kun uskalsin puolustaa hierontaa menetelmänä, jonka Isä Juntunen oli opettanut sain itsekehujan maineen. Yrittäjän lyhin mainos on. Kuka olen. Mitä teen. Mistä minut löytää. Se on riittänyt tähän asti ilman ammatinvaihtamista. 

YEAT sukupolvenvaihdoksesta määritteli tarkemmin. Ikä ehdoton 61/64 vuotta. Yrittäjyydestä ei kerry työhistoriaa vahvistaa rauhanruhtinas vanhentuneessa laissa. Hän onkin siirtynyt mainostamaan äitiysavustuspakkauslaatikkoa, kun itselle sitä ei vielä ollut saatavissa. Viimeksi kuitenkin saa leposijan laatikossa, jos ei uffoukko vie omalle planeetalleen kloonattavaksi.

25 Jahre Deutsche Einheit

25 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)
1990: Saksat yhdistyivät, kun DDR liitettiin Saksan liittotasavaltaan.

Taustaa: "Saksan liittotasavalta kehittyi länsimaiseksi monipuoluedemokratiaksi ja avoimeksi markkinataloudeksi, kun taas Saksan demokraattisessa tasavallassa vallitsi kommunistinen yksipuoluejärjestelmä ja valtion suunnitelmatalous. Vaikka Itä-Saksa olikin poliittisen Itä-Euroopan suhteellisesti vaurain maa, monet sen asukkaat hakeutuivat länteen haaveillessaan poliittisesta vapaudesta ja taloudellisesta menestyksestä. Itä-Saksassa kuin myös Itä-Berliinissä asuneiden kasvava virta Länsi-Berliiniin ja sen kautta länteen, ennen kaikkea läntiseen Saksaan, sai Saksan demokraattisen tasavallan kommunistisen puolueen eli Saksan sosialistisen yhtenäisyyspuolueen perustamaan rajavalvontajärjestelmän, jonka näkyvin osa oli Berliinin muuri."

Luen aina uudelleen sodan seurauksista ja muurien rakentamisesta. Aikansa se kestää vaatien kuolonuhreja ja sitten muuri puretaan. Tänään puhutaan turvapaikanhakijoiden määrän kasvusta meilläkin. Tunnen muutamia kiintiöpakolisina tänne valituista. Itse ovat todella tyytyväisiä kohdalle osuneeseen valintaan. Mutta kantaväestöstä löytyy aina vartijat, jotka käyvät kimppuun ja hakkaavat henkihieveriin, kun silminnäkijöitä ei ole. Niiden puute estää hakatun oikeuksien toteutumisen ja itse saa kärsiä loppuikäiset vaivansa.

Aina ei ole ollut helppoa maassamuuttajillakaan lähteä työn perästä ruuhka-Suomeen lapsiperheenä. Asuntoja kyllä oli vuokrattavana, mutta lapsiperhettä katsottiin kuin halpaa makkaraa. Tämän päivän ministerin lapsen varhaiskasvatukselle löytyy malli 1970-luvulta. Talonmiehet hoitivat järjestystä pihapiirissä. Äiti työssä päivät aamusta iltaan vanhempi lapsista koulussa, nuorempi 5-vuotiaana avaimen vahtina kotona oli päiväjärjestys, kun saatiin kunnollinen asunto. 

Talonmies oli illalla ovenpielessä antamassa raporttia, mitä pahaa tytöt olivat tehneet päivän aikana.
- Pitää pennut viedä putkaan päiväksi, että isäntien juopottelurauha ei häiriinny.
Tästä on päästävä pois, mutta vähitellen tilanne johti samaan ja tälläkin kertaa talonmiehen ansiosta.

Omaishoitaja-aikana kunta lomautti opettajat ilmoittaen siitä hyvissä ajoin. Opettajat varasivat matkan Intiaan. Koulussa ei ollut edes keittäjää aikuisena valvomassa koululaisten perään. Siitä matkasta riitti matkakertomusta moneksi viikoksi paikallislehteen. Näin sekaisin on päättäjien säästösuunnitelmat. Opettajilla riitti rahaa matkustaa pakkolomalla maan ääriin. Olisi se kantti kestänyt mennä palkatta kouluun ja näyttää päättäjille heidän päätöksiensä tuomat säästöt. Ympyrä on sulkeutunut  tekemisissä ja tekemättä jättämisissä. Vauhti on ollut liian kova, ulkokehällä ovat lentäneet kauas ja sisäkehällä jääneet paikalleen vastaamaan kaikista supistuksista.

Työpaikka loppui firman konkurssiin. Kesäksi vuokrasin aarin alan Launeen pellolta. Se oli kasvunpaikka ja samalla myös käyntipaikka. Olinhan velvoitettu olemaan kaupungissa, jos tarjottaisi työtä. Tiesin työttömyyteni loppuvan helmikuun alussa. Viikkoa ennen sitä sain 1. työpaikkatarjouksen. Ilmoitin aloittavani hierojakurssin Juntusen Yksityisessä Hieromaopistossa oppisopimuksella. Virkailijan mielestä en olisi saanut omin päin lähteä kurssille.

Kurssi oli minulle antoisa ja ½ vuoden kuluttua aloitin yrittäjänä lääkintöhallituksen rekisterissä laillistettuna hierojana. Hierojan työhuone tuotti ongelmia. Aina löytyi pahan puhujia ja syrjäyttäjiä. Tilalle valittiin mieleisempi hieroja. Hyvissä ajoin sain kuulla suunnitelmista ja vuokrasin työhuoneen uudesta palvelukeskuksesta. Kaupunki myi tuotteeni 10% halvemmalla eläkeläisille. Etuoikeutetut olisi pitänyt ottaa jonon ohi ja hieroa ilmaiseksi. Minusta tuli sosiaalinen hieroja, joka ei kaikkiin houkutuksiin langennut. Se tiesi muuttoa pois ja oman työhuoneen ostamista velkarahalla lähes 17% korolla.

Loppujen lopuksi sijoittajat lunastivat työhuoneen välimiesoikeudella uhaten. Se oli uuden ajan alku. Isän kuoleman jälkeen jätin syntymäkuntani ja siirryin hoitamaan perintöön liittyviä asioita etänä. Hierontapöytä sai sijoituspaikan Kuortinkartanossa. Siellä syöpälasten perheet käyvät leireillä, kun muu osallistuminen on mahdotonta lapsen sairastaessa. Näin ympyrä sulkeutui hieronnan osalta vapaaehtoistyössä eläkkeelle jäämisen aikoihin.

Syöpälapset ovatkin viimeinen omaishoidontukea saava ryhmä. Minun omaishoitoryhmään kuuluvat sairaat vanhemmat ja syöpälapset. Pitkäaikaisairaat ja vammaiset lapset erotan omaksi ryhmäkseen. Vanhempien kohdalla omaishoito loppuu kuolemaan. Syöpälasten osalta lapsen parantumiseen. Näissä kummassakin tapauksessa loppu on onnellinen hoitajan kohdalla. Vammaisen lapsen hoito onkin hoitajan ylitsepääsemätön ongelma, josta hän ei koskaan tokene. Kenelläkään ei saisi olla terveitä lapsia, kun itsellä on käynyt huono tuuri.

Isä Juntunen kuoli eikä ollut valmista jatkajaa. Lääkärihieroja pyysi kansaedustajaa avustamaan yrityksen siirtymisessä hänen rahasammokseen. Kansanedusta käytti omaa tapaansa halventaa Juntusen kurssin käyneitä naishierojia.
- Hieroja on kuin katuhuora, pitää hieroa "kuka kysyy, kuka maksaa" -periaatteella.