tiistai 17. maaliskuuta 2015

Tie Vihtaniemeen viihteen piikkiin

Aamun ajatus
Rohkeus ei tarkoita sitä, ettei pelkää.
Se tarkoittaa, että tekee sen,
mikä täytyy tehdä, vaikka pelkäisikin. -J.T.

 
Tientekoa Vihtaniemeen muistelen myöhemmin. Se on tallessa YEAT:n näyttökansiossa: HYVÄKSYTTY. (netissä Lukulehti)

Keskiviikkona heinäkuun 1. päivänä 1987

Koillis-Savo
Juankosken, Kaavin, Tuusniemen ja Riistaveden Paikallislehti
 suorat sanat

Yksi historiallinen ajanjakso on loppusuoralla, kun tie on tehty Vihtaniemeen. Ilmoitus sotaan lähdöstä toimitettiin Juurikkamäestä karjateitä pitkin Juurikkalahteen ja sieltä soutamalla järven yli Vihtaniemelle.

Jokelan kauppa-apulaisen tuoma viesti enollensa ei ollut niin virallinen ilmoitus kuin tietoimitus ja maaoikeuden tiepaikan katsastus, kun jo viidellä autolla ajettiin Rantalan tielle asti ja todettiin maanomistajan valitus aiheettomaksi, kun hän ei varsinaisessa tietoimituksessa ollut kieltänyt tientekoa omistamallaan maalla kunnanedustajien määräämästä paikasta.

Olettaisin kunnan päättävien virkamiesten olevan muualta tulleita kovan linjan virkamiehiä, jotka vievät päätöksensä läpi omalla oikeudella ja mielipiteillä. Varsinkin kun kyseessä on jo 80 -vuotias alkuperäinen tuusniemeläinen, joka tiettömän taipaleen takana raatoi parhaat vuotensa elannon suurelle perheelleen. Toimitti asiansa kirkonkylässä 7 km:n järvimatkan päässä talvella tuiskussa ja tuulessa, kesällä myrskyssä ja sumussa kelirikkoaikana pääsemättä mihinkään viikkokausiin. Elämä ei ollut idyllistä eikä maisematkaan luonnonvoimien  myllertäessä. Kunta ei katsonut silloin kuntalaistensa etua, mutta kehitys oli hitaampaa kuin nyt elintason nostamisen ollessa pääasia.

Huvilatien takia joutuu maanomistaja ahtaalle tien ja rannan väliin. Siitä on haittansa, jota ei voi rahaksi arvioida. Maanomistajalle jokainen neliö on paljon arvokkaampi kuin kunnan huvilatontin hinta. Onhan maa tuottanut toimeentulon suurelle perheelle.

Työikäisenä ei ehtinyt rannoilla oleskelemaan. Vasta eläkkeellä huomasi luonnon kauneuden. Pitäisikö maanomistajan saada alikulkutunneli päästäkseen perunapellolle?

Tiepaikan määräytyminenkin on sattumanvarainen vai oliko se kaukaa viisaasti katsottu? Kunta myi metsää Vihtaniemestä. Se raiskattiin suurilla koneilla maan tasalle ja puut ajettiin metsätraktorilla yksityisen maan läpi tien varteen. Syntyi metsätraktorin jälki, mikä oli kunnan mielestä sopiva huvilatien paikka. Maanomistaja ei saanut mitään korvausta 'tien käytöstä', joten kunta menetteli jo silloin oman käden oikeudella.

Olen kuunnellut ja lukenut yksilötasolla ymmärretyksi tulemisesta. Oikeuskansleri Aalto työnsä alkajaisiksi toi julki tämän ajatuksen samoin Matti Ahde puhui valtiopäivien avajaisissa 70 vuotta itsenäisen Suomen sotaveteraanien auttamisesta ja ymmärtämisestä. Näin Tuusniemellä.

Jokainen palkallinen virkamies hoitaa tavallaan kunnan asioita ja seuraukset tiedämme. Joka ei vanhaa tunne ei uuttakaan ymmärrä eikä voi menestyä. Nytkin Tuusniemellä ollaan tekemässä liian valmista toisten kustannuksella, kun muualla jo markkinoidaan elävänä selviämislomia vaikeissa olosuhteissa.

Vihtaniemellä rakennetaan teitä pienelle maatilkulle enemmän kuin suurehkon kaupungin sisään- ja ulostuloväyliä. Myykää kesähuvilatontit vesitien varteen. Sen olette tehneetkin, yhtään omarantaista plänttiä ei ole myyty keskeltä metsää. Olisi kunnalle halvin ratkaisu, sillä elintason nostamisessa ei ole ylärajaa. On talviasunto kaupungissa, mökki Alpeilla ja lomaosake Espanjan aurinkorannalla.

PS. Minulle kesäinen järvimatka on ollut matkoista paras, kun lähtee ruuhka-Suomesta junalla tai autolla, matkustaa päivän. Paljosta jää vaille, jos kesälomalla se ei ole viimeinen tapa kulkea Vihtaniemelle.

Muistan palautteen, mitä lehtikirjoitus herätti mökkipläntin hankkijoissa viihde- ja vapaa-ajakseen. On tarvittu nuorten väliintuloa estämään meidän rantaan viihde- ja vapaa-ajan keskuksen rakentaminen kunnan pienellä ja EU:n suurella rahalla. Tiekartta Länsirannalla jatkuu ja muukalaiset pitävät oikeudestaan kiinni muukalaisten hautausmaahan. SUURIA SANOJA pieniä askelia -julkaisu sisältää kaiken omaishoidosta, särkymisestä ja kukkaronvartijoista.

Ei kommentteja: