Eräs elämän parhaista tosiasioista
on se, että ihminen joka vilpittömästi
toimii toisen hyväksi, tulee aina
samalla auttaneeksi myös itseään.
KÖYHÄ ENKELI
Hänellä ei kerta kaikkiaan ollut varaa kahteen
siipeen. Yksikin oli jo melkein liikaa, painoi
häntä niin että hän kaatui ja löi nenänsä verille
marmoripöytään. Laahasi halpaa siipeään pitkin
katuja, pilkattuna. Ehyet enkelit antoivat
lentotunteja ja ottivat kiertoajelulle kaupungin ylle
alennushintaan. Hän ei mahtanut mitään,
epävarma kun oli ja hänen silmänsä kaikesta
etsimisestä väsyneet. Oliko ketään, joka lainkaan
olisi uskonut häneen? Saattoiko hän lentää yhdellä
siivellä? Hän epäröi. Parempi ehkä seistä jalustalla,
myydä itseään patsaaksi, vetäytyä, jähmettyä, ottaa
klassinen asento, katse hämärään suunattuna,
köyhän miehen huopaan. Tämä leijailu, se ammatti
kuului rikkaille enkeleille.
Bo Carpelan
TAIVAS AVOIN SINUSSA
Valitut runot 1984 - 2001
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti