Katson päivän elokuvan ajasta, joka on omakohtaisena kokemuksena omalla filmillä. Heti sodan jälkeen elämä jatkui, olihan isät tulleet sodasta elävinä. Meidän jo kahden ennen sotaa ja kahden sodan aikana syntyneen lisäksi syntyi vielä neljä lasta viidentoista vuoden aikavälillä. Isoisä oli ollut vierihoitaja minulle ja opetti lukemaan vanhinta siskoa. 12 -vuotiaana ilmoitin halukkuuteni lähteä oppikouluun. Se oli helpommin sanottu kuin tehty, mutta äidin kanssa matkustin kauaksi kotoa oppikoulun pääsykokeisiin. Silloin se herätti vähättelyä, miksi tytön kannatta käydä koulua. Kelpaa piiaksi rippikoulun käyneenä.
Näitä en pohtinut silloin, mutta jälkeenpäin kuulin naapurin Jussin arvailut, mitä koulutus tuli vanhemmilleni maksamaan. Hän oli ollut puoltamassa stipendiä lakkiaiskeväänä, mutta kuultuaan, etten ollut velaksi käynyt koulua, hän perui ehdotuksensa. Jokainen meistä sai käydä koulua, jos oli halukkuutta. Jäin kuitenkin Vihtaniemen ensimmäiseksi ja viimeiseksi ylioppilaaksi.
Tällä kertaa en palaa välivuosiin, jolloin kävin lomilla vanhempieni luona. Koskaan en lähtenyt viimeistä kertaa. Aina jäi ovi auki tulla ja lähteä. Kesällä 1989 kaksi kuukautta äidin hoitajana herätti naapurien kaunat meitä kohtaan. Enon puhelinsoitto talokaupasta sai minut muuttamaan päätöstä hoitaa vanhempiani kirkonkyläässä.
- En koskaan palaa Tuusniemelle. Menkööt laitokseen. Lupasin kuitenkin isän hätääntyneen soiton jälkeen.
- Minä tulen.
Siitä alkoi omaishoidon sota, joka päättyi yhteiskunnan taholta ratkaisemattomaan. Omalta osalta isän kuoleman jälkeen selvitin pesän ja ollaan kaikki omillamme.
Tarja Halosen valintapäivästä 6.2.2000 tähän asti on uskomattomat vaiheet käytävä läpi. Kesästä 1991 sairastin punkinpureman seurauksia. Se hoidettiin keväällä 2010 oireettomaksi, mutta se herättää monia kysymyksiä. Punkin veriateriasta oli kyse, enempää en tiedä. Punkki työsi kärsänsä ihon läpi, viipyi muutaman päivän pullistuen herneenkokoiseksi. Lisääntymiseen asti se ateria ei johtanut.
Tällä vuosituhannella olen joutunut verettömän kuppauksen kohteeksi. Kuka ottaa yhteyttä, on hän jotakin vailla, minkä vielä tietää olevan omistuksessani. Vähitellen selvisi, etten ollut muuta kuin jäsenmaksun maksaja. Motiivini oli kuitenki tehdä kokemuksen perusteella työtä tulevaisuuden hyväksi.
Hyvin nopeasti olin informoitu, että hömppätyöllä ei ole merkitystä. Verkkokirjoitustaidon hankintaakin arveltiin tarpeettomaksi. Kirjoitus- ja lukutaidon tärkeyttä aasialaisille tytöille pidettiin tärkeänä. Minulla oli edessä sukupolvenvaihdos. Mutta sama vastustus kuin oppikoulun käyminen taas nosti päätänsä. Kunnassa talolliset pitivät valtaa, eikä punaisen pennulla ollut oikeutta suunnitella suuria. Sijoittajat tuotiin rannoille edunsaajiksi.
Mihinkä tällä purkauksella olen tähdännyt poliittiseen tilanteeseen. He tekevät mitä tahtovat ja presidentti vahvistaa Suomi-neidon tulevaisuuden globaalissa markkinataloudessa. Hankin yrittäjäosaamista sukupolvenvaihdokseen verkkoympäristössä. YEAT on hyväksytty. Porkkanarahoja tutkinnon suorittamisesta kysyin ja sain esittelijän kirjallisen vastaukse.
Esteenä on ikä 61/64 vuotta ja olematon työhistoria yrittäjänä. Sisso. Se tuli selväksi Syntisenlaulunmaan presidentin allekirjoituksella vahvistettuna. En sure menetettyä rahaa, se ei ollut motiivini, vaan järjenköyhyydestä kumpuavaa rasismia. Hänet on huomattu rahanarvoisesti, hänen on joulu kiireiden kertaamista varten. Viimeinen latvatähti on kunniatohtorin vihkimys. Se ei ole minulta pois, mutta jotakin siitä seuraa kannattajien tappioksi. Se on lopun alkua valtiollisille hautajaisille aikanaan. Viimeiset uutiset kuulen radiosta kerran, mutta aiheen etsin googlehakuna.
Deprivaatio on puutostila, mutta jos ei tiedä, mitä on vailla, sen poistamiseksi ei mistään saa kyllikseen. Räppärille joitakin apusanoja Mikä rimmaa 'deprivaatio' sanan kanssa?
Syntisenlaulunmaan tunnussäveleksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti