Tuhatvuotisella kujalla

- Kuinka vanha on museoidun kaupungin alkuperäinen kuja kärryurineen? Ville haluaa tietää, milloin se on rakennettu. Tuhat vuotta sitten. Ei tarkkoja vuosilukuja, ilahtuu Ville. Sellaisesta historiasta Ville pitää. Niin minäkin. Olinhan kankea leukaperiä myöten historian suullisessa kuulustelussa rehtorin edessä. Sijaisen aikana oli tunnilla rento meininki, juuri sellainen kuin Ville sen ilmaisi.

Olen kurkkua myöten täynnä Darfuria ja muita ulkolaisia kohteita vaalikeskustelussa. Areena antaa vaihtoehdon 30 päivää silkkitiellä valtion valvonnassa. He eivät saa itse päättää matkareitistään, on niin strategisia kohteita kuvattavaksi. Matka jatkuu maan tavalla, mutta Ville poikkeaa perheen luokse yksityisesti. On saanut osoitteen Suomessa opiskelevalta sukulaiselta.

Hush kelibzis, tervetuloa!

Kylmää vettä ei saa juoda. Juodaan votkoo ilman raittia ja syödään raakoja, vihreitä mandariineja maan tavan mukaan. Eikä siinä ole mitään ongelmaa. Isäntä esittelee leipäuunin ja sitten mennään tervehtimään isää kellariin. Suurikokoinen Isä Stalin katsoo Neuvostovallan ajalta.

Tuliaisena silkkitietä pitkin kuljetetusta silkistä tilasin autenttisen juhlapuvan. Siitä ei enempää. Saanko se huomenna vai vasta ensiviikolla? Puvussa on historian havinaa ja siitä minä pidän ilman vuosilukuja. Lohikäärmeen vuosi tuo kaikkeen ratkaisun. Eikä hetkeäkään liian aikaisin.
On eletty ennenkin ja eletään eteenpäin.