Muistojen bulevardilla kuulen vanhan laulun tälle päivälle. Ruotsi on saanut tulevan kuningattaren aikaisin tänä aamuna. Onnea koko perheelle! Aamusta lähtien tiedän päivän laskevan ilta illan perään meidän sisäpiirissä. Tieto siitä hidastaa lähtemistä. Lähden kuitenkin ilman selittelyä lähipäivinä.
- Älkää mitään kauhistelko! Teksti löytyy saksankielisen Raamatun välistä.
- Miksi saksalaisen? kysyy tytär. Vihkiraamattu joutui vieraisiin käsiin varastossa olleista tavaroista. Kirjeenvaihto oli tallessa käsinpunotussa paperilokerikossa.
Keikuin kirkonkirjoissa niin kauan kuin minusta voitiin hyötyä. Kun se jäi ainoaksi motiiviksi, erosin kirkosta tai luulin siirtyneeni samaan evankelis-luterilaiseen kirkkoon luopumatta lapsenuskosta. Maistraatti toimi välikätenä liittäessään minut "muuhun uskonnolliseen yhteisöön". Siinä on koko totuus minusta suomalaisena naisena Suomi-neidon suojeluksessa. Voin tunnustaa yhtähyvin Äiti-Venäjää tai Svea- Mammaa omakseni isänmaana ja äidinkielenä. Siellä minut muistetaan hyvin. Aikalaiset ympärillä ovat vihreitä kateudesta tai katkeruudesta. Sovitellaan rauhaa Somaliaan. Hekin sen rauhan ansaitsevat, mutta raha sielläkin ratkaisee julman jumalan välikappaleena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti