Ihana iltapäivä

Maaseutua ylistän ja Claria, tämän ajan modernina oopperana. Aamulla luulin tulleeni sokeaksi. Näköä haittaava verho ei poistunut pesemällä silmälasit. Tekstit ovat sekaisin bloggerissa. Ihan niin kuin ensimmäiset harjoitukset koirakoulun oppitunnilla. Namia ei tullut, porkkanat vaihtuivat keppikeitoksi.

Sitten onnistuin kopioimaan ja liittämään vieraskirjatekstit sinne, missä niiden paikka oikeastaan pitäisi olla.

Katson Clarin uudelleen ja vielä monta kertaa, että pääsen tapahtumienkulkuun mukaan. Aihe sama häpeä, jota tunnen samasta syystä. Tuotinko häpeää omille vanhemmilleni ja varsinkin isälle, että pitäisi päättää päivänsä. Sodankäynyt isä ei kestänyt tyttärensä maailmalle lähtöä. Olisi pitänyt valita luostarielämä. Mitähän siitäkin olisi seurannut.

1 tavallinen virtanen

Perjantaina on vanhojentanssit. Haluan tulla kuvatuksi prinsessan ja hänen äitinsä kanssa naisenergian lähteenä. Perimänsiirto on tapahtunut vain isiltä pojille. Ei ne äiditkään ole merkityksettömiä muille kuin yhteiskunnalle uusien kansalaisten synnyttäjinä. Tätä äidinroolia havittelevat nyt miehetkin. Kuninkaaksi valitsisin Levengoodin Suomesta. Hänellä on huumorintajua ja itsetunto kohdallaan.