Metsämiehen laulu

Ikkuna aukeaa aamun tuuleen. Tuulesta tulee mieleen erinäisiä asioita. Vein äitini viimeisenä iltana pyörätuolilla ulos, kun hoitajat soittivat hänellä olevan kovia kipuja. Kipu unohtuu hetkesi ja äiti sanoo hiljaa.

- Tuulee. Viivymme aikamme ja sitten tulemme sisälle. Autan iltatoimissa, mutta äiti valahtaa kuin lankavyyhti käsistäni lattialle enkä saa häntä nostettua ylös. Siitä alkoivat viimeiset tunnit sairaalan vuodeosastolla neljän hengen huoneessa tiistai-iltana. Päättyivät varastohuoneen laatikoiden keskellä, kun torstaipäivä pyörähti keskiyöllä.

 Samasta tuulesta puhui naapuriseurakunnan pappi Lautalan seuroissa, sitten kirkon vahtimestari kehoitti meitä iloitsemaan kuin Kaanaan häissä.

- Iloitse sinä häähuone! Ne olivat sellaiset rytyjäiset, etten halunnut siinä paikassa enää kuulla mitään raamatullista näytelmää.

- Terve metsä, terve vuori, Temppeliaukion kirkon kallioseinät kajahtaa. Sininen hetki on tässä ja nyt. 13.3. klo 13.13. Se oli ennenkokematon tunne tulla tervehdityksi. Jokaisella on vuoronsa, minullakin.

Oravan laulu antaa miehelle vuoron esittää Turvatalon nimikkolaulun. 
- Runoviikolta rahoitus pois, vaatii päätoimittaja. Heli Laaksonen oli tulossa Lahden Runoviikolle. Jukka Itkonen Varkaudesta oli minun tuttavuuteni Runoviikolla. Sain sieltä Saarikosken seinälleni viettämään yhteistä ruokatuntia silloin tällöin. Päätoimittaja palkitaan sanoistaan ja teoistaan. Mukkulan kartano ei ole enää kansainvälisen kirjailijakokouksen pitopaikka. Kulttuurin rahalliset tuet ovat loppuneet, loppuuko kultturikin. 
- Ans kattoo, mitähän siitäkin tulee, pitäisikö ostaa radio kuullakseen turkulaisen heinäkuun. Ahneus tuottaa haisevan lopun.