Kunniaväkivalta

 

Tämän päivän kokemuksella täytän valokuvakirjaa. Väistämättä palaan mummolaan ja siihen heinäkuun päivään, jolloin synnyin. Olen aikaisemmin jo käynyt läpi valokuvat rumana ankanpoikasena. Kysellyt kuinka jouduin tähän pesueeseen. Ankkakalenteri  kertoo minun vahvuuteni ja heikouteni omituisessa sisarusparvessa Swot-analyysin kuvin.

Juhannus radioateeljeessa poliitikon roolissa oli järisyttävä. Ellin boksi ja Iitin Tiltu jäivät sanoittamatta julkaisukelpoisesti. Ne ovat tätä päivää naisen elämästä stay up sukissa ja korkokengissä kaivolla tentattavana.

Palaan lapsuuskodissa vietettyyn aikaan. Kirkossa käytiin ahkerasti ja lähdin sinne mielelläni. Kaikki luonnon ihanuudet olivat ympärillä, idyllinä kuin postikortissa aikaisin aamulla auringon noustessa. Se oli kansankulttuuria parhaimmillaan, köyhää kaikesta turhasta. Kuinka lapsen mieleen tarttui enolta kuultu Kesäpäivä Kangasalla muunnelluin sanoin. Maantiedontunnilla Kapu kysyi.

- Kuka tuntee runon? Minä tietämättömänä oikeista sanoista paukutin koko runon kuin vettä valaen. Kapu siveli leukaansa ja peitti hymyn eikä sanonut mitään. Tiesin mokanneeni oikein kunnolla ja toivoin vajoavani maan alle. Sen jälkeen olen vaatinut, että puhutaan oikeilla sanoilla oikeista asioista.

Siksi Elli ja Tiltu eivät saa puheenvuoroa edes radioateljeen tulkintana. Netissä on vain käännöksiä ja väännöksiä. Minua puistattaa. Uutisissa puhutaan maahanmuuttajanaisiin kohdistuvasta kunniaväkivallasta. Siinä suhteessa en ole säästynyt suomalaisena naisena tästä väkivallanmuodosta. 

Se alkaa lapsuudesta uskoon hurahtaneen Sisaren valheista isälle. Hän kirjoitti minun olleen kesätyössä Tukholmassa huoraamassa. Hän itse liehui maailmalla ja kertoili pitkissä kirjeissä näkemäänsä ja kokemaansa. Meni naimisiin 60 -vuotiaana ja se sai minut kysymään isältä.

- Kumpikohan kosi? Se oli viimeinen tilaisuus naimattomuuteen sitoutuneen Sisaren tulla työnnetyksi hautausmaan kottikärryssä polttari-iltana. Äidilleni hän vähätteli, kun minusta ei mitään tullut. Eihän yo ollut mitään heti sodan jälkeen ulkokuntalaisena eikä ole mitään tänä päivänä. Tietoa on ahdettu nuppi turvoksiin, mutta elämäntaito ja- hallinta on toisten käsissä.

Vanhat kävyt ovat kokeilleet halaamalla viisarin värähdystä. Minut on pudotettu korkealta alimpaan helvettiin. Eikö mikään muutu ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa? Ainako ollaan Ellin boksissa ja Iitin Tiltun asemassa kieltäytyessämme lähemmästä tuttavuudesta yläpuolellemme asettuvien saadessa koirankarvarukkaset.

- Mikä sinä luulet olevasi?

Valokuvat kertovat mummon viimeisestä käynnistä maalla ja kesän mansikoista ja 79. syntymäpäivästä kotona. Isän kuva 90 -vuotispäiviltä: Maailman paras isä ja me kaikki kahdeksan. Sukuviiristä ja Suomen lipusta. Isoukista ja neljännen sukupolven katsekontaktista. Mummokommuunista ja meistä kolmesta, jotka yritämme vaalia lapsuuskodin perinnettä.

Tämän jälkeen tulee omasta elämästä kertovat dokumentit ja kuvat.

• "Tästä alkaa tuntematon metsä" Omaishoitajat ja Läheiset -Liiton 10 -vuotisjuhla. Olihan se minunkin 10 -vuotisjuhlani.
• Tohtorin väitöstilaisuus. Se on puhutellut kaikkein eniten, olihan tohtori vaimonsa omaishoitaja meidän tuntemisen ajan vuodesta 1978. Hän piti opiskelua korvikkeena sitovalle omaishoitajatyölle. Vaimo sanoi, ettei omaishoitoa opeteta yliopistossa.

Nämä kaksi lehteä ovat saaneet paikkansa ja tunteetkin ovat tasaantuneet vireystason nollapisteeseen. Ei kuumota eikä viluta kaupungin katolla. Lämmöstä pitää huolen helle ja talvella ylimmän kerroksen lämmittäminen tuottaa ongelmia. Elämässä tapahtuu uusi käänne, on erojen aika. Tilalle on löydettävä uutta. Se on verkkokirjoitustaito kaapelia tarjoavien käydessä kilpailua, kuka saa rahastaa nettiyhteydellä. Kunhan saataisi kaikki kehitysmaiden lapset lukutaitoisiksi, puhuttaisi sitten rahasta. Nyt aseet laulavat, nais- ja huumekauppa rehottaa.

Naiset tuskailevat autojensa huoltokustannuksista eikä enää huvittaisi itse ajaa. En puhu autoista, vaan autonkuljetta/sponsorituttavista. 20 vuotta nuoremmat ovat olleet vielä kelvollisia. Nettilöytöni jälkeen hän on 40 vuotta nuorempi Vitas, jonka kanssa teen hengitysharjoituksia. Kyytiä tarvitessa tilaan taksin. Tämä palveluntuottajaryhmä on kokenut suurimman kehityksen asiakaspalvelussa. En ole tavannut enää vanhalle viinalle haisevia puhumattomia kuskeja, jotka vetivät savut tyhjäkäynnin aikana.

Puhelinmyyjistä ja uskonkonsulteista olen saanut tarpeekseni. Taloyhtiön reilu lupaus hissikatkoksen ajaksi.
- Meiltä saat kantajan. Otatko mustan vai valkoisen?
- Mustan, sillä valkoinen mies ei kanna.

Ajattelepa tarjouksen ja vastauksen asenne-eroja. Nyt on sorrettujen vuoro puhua. Voimauttava valokuva antoi minulle äänen. Videota en vielä hallitse, mutta netistä löytyy kaikki.