Eräät ihmiset haluavat asua kaukana maailman hälinästä. Sunnmöressä asuva Nils Storås on kylänsä viimeinen asukas, säästäväinen ja kekseliäs sinnittelijä. Olin tänään toistamiseen kylässä toimittajan kanssa yksin elelevän Nilsin luona. En ollut aluksi varma, tunsinko hänet ennestään. Perunoiden kypsymistä odotellessaan hän ampui köyteen kiinnitettyjä killuttimia. Monta muuta erikoisuutta paljastui itseään hauskuuttavasta miehestä. Poliitikoilla on naiset ja kaikki vermeet saatavilla, mutta viihdytystä he etsivät yöllä tekstiviesteillä ja sähköposteilla. Sekö tässä mättää, että siitä puhe, mistä puute.
Luontaistaloudesta toimeentulonsa hankkinut ei tiedä tähteiden kanssa tanssijoista mitään. Omistajaohjauksessa on vanhat asuinpaikat hävitettävä. Se toteutuu ainakin Tuusniemellä, kun uusia asukkaita houkutellaan kuntaan alkuperäisten kustannuksella. Olen Vihtaniemen ensimmäinen ja viimeinen ylioppilas aikana jolloin paikkakunnalla ei ollut kansakouluja kuin maalaistalojen tuvissa. Puhumattakaan oppikoulusta. Nyt kehitys on kääntynyt laskusuuntaan, kun lapset loppuvat eikä tarvita opettajia. Menkää vain Intiaan ja jääkää sinne. Sieltä sitä oppia haetaan tai viedään, mitenkä länsimaissa on kuljettu tie loppuun. Se on säästetty perintö tuleville sukupolville.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti