Jatkettua vappua

Otin förskottia vapunviettoon. Sovitin Z-junan aikataulun muuhun liikenteeseen, että minut poimitaan kyytiin uudelta hienolta pysähdyspaikalta. Sen uutuutta verrattiin Riitan Ruotsin junan pysähdyspaikkoihin. Aatto juhlista jaloin, eikä kontattu vappupäivänäkään. Se kuuluisa jatkumo jatkuu hölmölässä. Leikataan täkin yläpäästä ja liitetään alapäähän. Sen huomasin kun tulin takaisin lähtöpaikkaan. Aina se vaatii kotoutumisen omaan koloon poissaolon jälkeen. 

Kevät alkoi vapusta ja jatkuu keikauksineen juhannukseen asti. Keskustelupalsta on ottanut nokkiinsa eikä suostu aukeamaan viiden päivän poissaolon jälkeen. Kirjaudun uudelleen ja odotan, vihdoin sähköposti ilmoittaa asian olevan kunnossa. Sonerakin ilmoitti, mitä tekee minun lankapuhelinliittymän kanssa. Nostaa hintaa ja jatkaa palvelua pääsääntöisesti 2010 loppuun. 
Eläköityvä presidentti katselee merinäköalaa silmäniloksi ja palkkioksi hyvintehdystä työstä. 6.2.2000 oli isäni viimeinen elonpäivä. Poistuin vuodeosastolta puutuneena huonossa tuolissa istutun päivän jälkeen. Onneksi isälle tuotiin happipullo helpottamaan oloa hengityskatkoksien lisääntyessä. Jätin hänet viimeisen kerran elossa laitokseen varauksella, jos jotakin sattuu, saa soittaa. 

Nukuin yön sikeästi lattialle levitetyllä patjalla. Aamulla noin viiden kieppeillä ystävällinen ääni ilmoitti isän kuolleen. Tuskin uuden kuningattaren juhlat olivat loppuneet, kun kiirehdin vuodeosastolle jättämään hyvästit kuolleelle isälle. Olin viettänyt isän kanssa viime vuosituhannen viimeiset 10 vuotta. Hän vanheni vuosiltaan niin kuin minäkin. Aika kului kuitenkin 1900-luvun alkuun. Silloin mäkitupalainen August Tirkkonen oli saanut kunnanmökin asuttavakseen Vihtaniemen rannalta. Se oli isäni mielenmaisema ja sieltä minäkin olen lähtöisin. Siellä ovat juureni. 

Neljääs ukkaasi ei toteutunut kuitenkaan kohdallani. Vanhempieni kunnioittamista ei seurannut lupaus minulle vaan sinulle, että "menestyisit ja kauan eläisit maan päällä". Kaikki olivat sitä mieltä, että minulle riittää omaishoitoaika Öllin isän oppivuosiksi. En ollut enää edes 1/8 perillinen lapsuuskotiin. Kaikki saivat perintönsä velattomana, minä läksin tienaamaan sisarosuutta riitelevälle pääperilliselle. Pankki ilmoitti sen olevan kulutusluottoa. Ja sitähän tässä ajassa kaikki on; kulutusluottoa, velaksi elämistä. 

Kaikki menee rikki ajallaan. Pitää kutsua huoltomies katsomaan, miksi uusi lamppu ei syty. Missä on suojalevy ja ruuvit. Panin ne talteen ottaakseni kun niitä tarvitaan. Ruuvit löytyivät, mutta laatikosta oli tavaroita pudonnut alas. Onneksi muistin, että näin voi käydä. Sieltä se suojalevy löytyi. 
Heti isän hautajaisten jälkeen palasin turvataloon. Puhelinvastaajan nauhalla on puhelu, kuinka pyörryksissä olin. Mieletön kokemus on ollut elämisen esteenä. Onneksi ei ole tuholaiset heränneet jauhopusseissa henkiin tai olisihan silloin pitänyt kaikki kantaa kompostiin. Ryynit ja jauhot on kaapissa, mutta runoroskis sai vaalirahoista kertovat pankkitositteet. 

Olisiko jo lähellä paljastumisen aika, mitä peliä on eduskunnassa pelattu. Luvallista uhkapeliä, jolla ei ole mitään tekoa elämisen kanssa. Olen särkynyt saviruukku. On ihmettelyn aika, kontenplaatio: vesi, ruokapöytä, pyhien yhteys. Tässä yhteydessä en tunne orpoutta. 
Yhteiskunnassa kuitenkin olen kuin orpo piru vieraassa helvetissä, siellä on vain uhkapelureita suurine voittoineen ja vaalivelkoineen. Vihtaniemelle on velivenäläiset tulleet lisäämään sijoittamalleen pääomalle lisäarvoa. Minun luvattu maa on muuttunut tiealueiksi, joista jokainen senttimetri on laskettu tieyksiköiksi. Kuitenkin tie kapenee loppua kohti hiirenhännäksi, juostenkustuksi juoperoksi, jota ei kannata pitää kunnossa koko talvea. Tätä velkaa elämästäni minä maksan varhennettuna vanhuksena viemättä asioita maaoikeuteen tai ulosmitattuja eläkkeitä käräjille. 
Yksi valitus 1.8.2006 tapahtuneesta muutoksesta on toisella valituskierroksella. Näin asioita meillä hoidetaan, kun selvät sanat sekoitetaan. Kukaan ei muista mistä päästä otetaan ja mihin pitäisi lisätä irtopäitä. Jatketaan vappua niin pitkään, että päätönkin saa ainakin vappunenän.