maanantai 3. elokuuta 2015

Suomi-neidon hermoromahdus

Sipilä: Suomi on henkisesti vaikeassa tilanteessa - viittasi "viime päivien tapahtumiin"

- Kyse on Suomen rakenteellisesta kriisistä, ei väliaikaisesta notkahduksesta tai suhdannekriisistä, Sipilä linjasi.

Kaikki näytti hyvältä 2000 vuosituhannen vaihtuessa. Saatiin ensimmäinen naispresidentti ja isä oli kuollut. En ollut sitä kiirehtinyt tieten tahtoen, mutta kun lääkäri ilmoitti hoidon lopettamisesta tuloksettomana, tilasin kuolintodistuksen, että saan luvan haudata. 

Verkossa kirjoitettua on lyhyt kuvaus, miltä maailma näytti 54 vuoden jälkeen  työaikalakia noudattavan hoitajan elämässä. Omaishoito oli ajankohtainen asia, kun kunta purki laitospaikkoja järjestämättä avopalveluita tilalle. Folkhälsan oli laskenut yhden omaishoitajan korvaavan 5,4 työaikalakia noudattavaa hoitajaa. Kymmenestä vuodesta kertyi 54 miestyövuotta.

Kohtasin monia hermoromahduksen saaneita virkamiehiä ja -naisia, jotka järjestelivät asioitani niin, että jättäisin työn kesken ja lähtisin osoitetta ilmoittamatta maailmalle. Näistä minuun kohdistuneista syytöksistä on päästy Suomi-neidon vaikeaan henkiseen tilaan. 

tiistai 28. elokuuta 2012


Tässä maailmassa osoita paikkani
 

ON OPITTAVA UUDESTAAN

On opittava uudestaan
painamaan korva maata vasten,
kuuntelemaan tämän maakunnan kalliopohjaa,
sen suurten soiden hengitystä,
herättävä huomaamaan, että ne ovat hengissä.
hongikkojen pihka, koivujen mahla,
niittyvillan hohto ja kaiken sen,
mikä kasvaa matalalla.
On kiivettävä takaisin vaarojen laelle
ja katsottava kauas, nähtävä miten vihreä vaihtuu
siniseksi, ja sininen harmaaksi,
seurattava pohjoisesta etelään liukuvien saarien liikettä,
mentävä mukaan,
luotettava liikkeen suuntaan
pohjoisesta etelään, ja etelästä pohjoiseen.

Aukaise ovi isäsi aittaan, laaritko tyhjät?
Kierrä karjapihan kautta, onko yhtään elävää?
Mene veljesi ruispellolle, missä kuhilaat?
Aukaise ovi äitisi äidin aittaan, orret notkuvat
veripunaisia tähtiä valkeilla pellavaliinoilla!

Mene uudestaan vanhalle kotimäelle, tartu ovenkahvaan,
sivele hitaasti hopeaksi muuttunutta hirttä, kuuntele,
se helähtää.
Valmista tilaa sen soitolle,
luo laaja kaikupohja, sinun on se tehtävä,
valmista sydämesi sali avaraksi
pohjoisen Karjalan paluujuhlalle!

Vaienna sydämesi kuuntelemaan. Mitään muuta ei tarvita.
Kaikki on valmiina nousemaan liikkeelle
pitkästä parantavasta unesta.
Ja se kaikki on sinun. Mikään ei ole kuollut.
Ruohonkorret helisevät tyhjissä kylissä,
lahdenpoukamat kimaltavat.
Tämä ihmeellinen maakunta on nukkunut
yli raiskaajien, teloittajien vuosikymmenten.
Ja kaikki sen kalleudet ovat tallella.
Sen kainous huomaamatta. Sen pyhyys koskematta.
Äitiemme veripunaiset kukat sykkivät mustaa vasten,
heidän rukouslaulujensa tähtikirjailut valkoista vasten.
Ja meidän on ne herätettävä.
-Anna-Maija Raittila
Parattiisini Puut Runoja
Joensuun Yhteiskoulun 90-vuotisjuhlaan 4.10.1997

Kyse on Suomen rakenteellisesta kriisistä. Suomi-neidon suuret kivet ovat samat kuin suuret kivet elämässäni. Ikään ja työhistoriaan kohdistuneet rasistiset solvaukset lasken muistinsa menettäneen kansakoulun opettajan, komukin, piikkiin.

 

101 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)
1914: Ensimmäinen maailmansota alkoi.

 

Kesämuisto 2014 kaupungin katolta. 

Ei kommentteja: