Leikkaukset iskevät arkeen.

Sairaat, eläkeläiset, perheelliset - näin leikkaukset iskevät arkeen

Maksoin potilasvakuutusta vaikka tiesin, ettei hoidossani maksa halkea. Pahin paikka oli aloittaa syöpärumba. Tarjouduin hieromaan pienen tytön mahaa, kun hänellä oli vaikeaa. Pyöräytin kerran ja pyysin isää jatkamaan, kun tyttö itkeskeli kivusta tai vierasti mummoa. Siitä paikasta isä soitti päivystykseen olihan tapaninpäivä.
Lääkärissä käynnin jälkeen odotettaisi arjen alkamista ja lääkärien töihin paluuta. Kasvain oli tullut kuitenkin käsittelystä näkyväksi eikä odotettu arjen alkamista vaan takapäivystäjä lähetti tytön Osasto 10:lle. Olihan tyttö oireillut pitkin syksyä, mutta lääkärinkin arvio petti.
- Kun perheeseen syntyy toinen vauva, isosisko oireilee samoin kuin isä äidin raskauden aikana. 

Näinkö koulutuksessa opetetaan lääkäriplanttuja kohtaamaan sairastuneita? Sanataiteessa olenkin valinnut lääkäreille tarkoitetun lisäkurssin "Taide ja Taudit". Radiopsykiatrini selvittää, mikä meidät tekee hulluksi? Nyt ei ollut kuitenkaan varaa seota, vaan piti seurata hoitolinjaa. Jouduin kuitenkin kysymään itseltäni. Kummalla on isompi hätä, tytölläkö voittakseen syövän vai minulla, kun en jaksanut seurustella isän kanssa. Pakollisten tehtävien jälkeen menin horrostamaan omaan sänkyyn.

Hurjassa nuoruudessa ei ollut hammaslääkäreitä joka kunnassa. Täysi-ikäisena menin koulupaikkakunnalla tietämäni hammaslääkärin vastaanotolle. Suhtautuminen oli alentuvaa ja aina hoitovirhe muistutta tuosta omanarvonsa tuntevasta hammaslääkäristä.
Viimeinen muistutus on seurausta tusta hoitovirheestä. Vastinparin hammas katkesi ja se paikattiin nastalla. Tämän kevään ongelma on ollut halennut hampaan juuri. Sekin on korjattu kalliisti kolmen kuukauden eläkkeen menetyksellä. Laskusta saan sen käsityksen, että olen käynyt vain kruunukaupassa valitsemassa korvaavaa puuttuvan hampaan täytettä.

Yksityisellä on omat taksansa, mutta nyt se on hoidettu ilman suurempia tunnontuskia. Tällä viikolla täyttyy hoitotakuu ja pääsen sairaalan leikattavaksi. Miksi vasta nyt? Suoraan sanottuna olen tehnyt tyhjää työtä odottaen kuolemaa. Kun sitä ei ole kuulunut, yritän saada nämä kaksi päivää kulumaan pakaten sairaalakassia.
Tunnen itseni terveydenhuollonviidakossa erikoistapaukseksi. Kuuluminen eri sairaanhoitopiiriin asuinkunnan ja sairaalan valinnan välillä ja hoitoon päästäkseen jouduin turvautumaan yksityisen hoidon puolelle, kun en kestänyt enää sietämätöntä kipua. Varaosapussille olisi nyt käyttöä, että saisin sopivat varaosat loppuunkuluneiden tilalle.

Ruotsiin työn perässä muuttaneet suomalaiset saavat vanhuuden hoitoa suomenkielisissä hoitopaikoissa. Meillä on asiat toisin. Jotka olemme eniten menettäneet meiltä eniten otetaan. Hoitoa korvataan etävalvonnalla, automaateilla ja hoitoroboteilla. Olisiko tässä paikka ottaa oppia omaa äidinkieltä puhuvilta hoitajilta?

Tiedän mitä on joutua vaikean omaisen rooliin, kun olen kysynyt potilaan hoidosta. Keskusteluyhteys on kadonnut hoitotyössä valtaakäyttävien ja hoidettavan omaisten väliltä. 

Iltahartaus 31.7.2015 rovasti Matti J. Kuronen 
Rovasti Matti J. Kuronen, Lappeenranta.
Hartauden musiikki: "Kesäillan valssi", säv. Oskar Merikanto, es. Kaartin soittokunta, joht. Raine Ampuja.
Iltahartauspuhujana hän antaa voimaa arkeeni. Vuodesta 2000 olen ollut vapaa omaishoitamisesta.

SUURIA SANOJA  pieniä askelia -julkaisu sisältää kaiken omaishoidosta, särkymisestä ja kukkaronvartijoista. Julkaisu on edelleen täyttä asiaa ja Matti J Kuronen kirjoittaa vaimolleen kauneimman rakkauskirjeen.

Odotan iltahartautta tekstiversiona ja kuuntelen aamusoiton varoituksia. Kultainen kannu Tuntematon: Nao tragais borzeguis pretos (Siobhan Stagg, sopraano, ja La Compania/Danny Lucin). Suomennos; Älä vedä jalkaasi mustia varsikenkiä.