perjantai 8. heinäkuuta 2011

Mandariinikiina

 

Tuuspellon raitapuussa vaihtoivat harakat kuulumisia venäjäksi. Sehän on Duusniemen alkukieli kauan sitten, kun sotakarkuri Duus asettui Ritoniemeen asumaan. Isän kertoman mukaan sukulaisnainen oli ollut herran palvelijana ja oppi venäjää. Nyt kunnan rannoille tullaan rahanvoimalla ja julman jumalan palvelijoina - ei karkureina vaan edunsaajina. Silloin päätin opetella venäjää opettajana Vysotski. Hänen venäjänsä on yhtä rrrrrr -voittoista kuin meidän kirotessa. Katson tarkkaan Vysotskin ääntämistä enkä tule hullua hurskaammaksi. Joku kirjoittaa Vysotskille kirjeitä hänen kuolemansa jälkeen, minä harjoittelen venäjänkieltä ja kulttuuria.

Vitas laulaa pehmeästi venäjäksi vai lie jo kiinaa, kun siellä päin esiintyy. Ruotsissa kaavaillaan mandariinikiinan opetusta peruskouluissa ja lukioissa. Meillä vasta käydään keskustelua juupas - eipäs -  tyyliin pakkoruotsista. Tämän vuoden tangomarkkinoiden kansainvälisyys on uutinen. Paremmuus ratkaistaan kilpalaulannalla hyvin suomalaiseen tapaan selostettuna "heikoimmalle lenkille". Ei sytytä laulu eikä mekko. Persoonallisuudesta ei kukaan ota selkoa.

Yritin löytää kilpailutilanteen Vitas vs Michael Jackson. Eivät ole vertailukelpoiset, kun Jackson sortui lääkkeisiin. Vitas esiintyy punaisen hameen kanssa tyylillään kuin Jorma Uotinen poplarissa harjan kanssa. Jorma sanoisi eroottiseksi pörinäksi, mutta Vitas muuttaa rytmiä ja laulaa. Se minut saa haukkomaan henkeä, kun yritän pysyä mukana. Katsoin kuvat mandariinisorsasta, ovat kauniita kuin Karjalaisen näkemät silmät.

Riemuylioppilaat viettivät juhlaansa. Minun muistot tuosta ajasta vieraspaikkakuntalaisena ovat kuin Ruotsiin lähetetyillä sotalapsilla. Olivat hyvin pieniä, vain 2,5 -vuotiaita. Heillä ei ollut kielitaitoa siellä eikä palattua täällä. Samaa koen minä syvällä sisälläni, mutta kestin 8 vuotta oppiakseni kirjoittamaan ja lukemaan. Kun saman koulun kasvatti johtajaopettajana  yritti minut hukuttaa koulunloppupäivänä, vaikenin 5 -kymppiseksi asti. Koulutusrahastoa koskeva laki mitätöi minut uudelleen opeteltuani verkkokirjoitustaidon. Nyt ihmettelen ääneen tämän päivän lakeja ja sotia, - punaiset ja valkoiset,  - nuoret ja vanhat, - akateemiset ja kouluakäymättömät, - naiset ja miehet, - johtajat ja johdettavat, - kuninkaalliset ja rahvas, - viisaat ja tyhmät, - rikkaat ja köyhät.
Vuoden 1961 ylioppilaat mahtuivat maailmaan, joskin heistä liian moni on jo kuollut. Muistan heitä kaikia lämmöllä kuvia katsoessani.

Kamelit eivät naura toistensa kyttyröille. Sen tekee kansainvälinen tangomarkkinoiden juontaja suomalaisella aksentilla. 
- Ja sinun laulusi on laulettu. Voisiko tangoa markkinoida toisin, ettei yrittänyttä laiteta laulukuoroon? Vahingonilo on puhtain ilo ruhtinastakin arvostellessa.



Ei kommentteja: