Älä tee niin kuin minä teen, tee niin kuin minä opetan. Muistolaatan edessä vietän hiljaisen hetken kuin 11.9. omien menetyksien muistopäivänä. Tandem-oppiminen on viimeisin oppimisen muoto. Puhutaan samasta asiasta puolet ajasta sinun kielellä ja puolet ajasta minun kielellä henkilökohtaisesti, sähköpostitse ja chatissa.
On saksankielinen jumalanpalvelus. Ajattelen kielen vaihtumista suomeksi. Ajatus toteutuu. Laulamme suvivirren suomeksi. Uskontunnustus ja Isä meidän -rukous on sisällöltään sama kielellä kuin kielellä. Minulle niissä ei ole tulkinnanvaraista uskonasiaan kuuluvaa. Ukkaasit ovat minulle yhtä yksiselitteisiä. Kunnioita isääsi ja äitiäsi. Heidän jälkeensä marssivat yhteiskunnan piäsnuatikat ministereistä ylöspäin, kansanedustajista alspäin lakeineen ja tahtotiloineen, joissa meidät alamaiset tukahdutetaan. Se on maallista vallankäyttöä. Meitä kilteimmistä kilteimpiä hallitaan tillintallin tasapäisiksi, että isäni mielestä "kyllä ne ovat viisaita" pääsevät loistamaan tyhmyyttään.
11.9. muistetaan päivänä, jolloin maailma hiljeni hetkeksi. Onko tornien sortuminen totta. Kutsutaanko totuuskomissio koolle, että voimme jatkaa elämää? Menneisyyden sovittaminen elämän jatkumiseksi rinnakkaiselona ei toteudu muistopäivien muistojuhlissa, vaan aina niissä on esillä valtasuhteet. ESS:n mukaan punaista Suomea ei löytynyt.
Minä löysin valkoisen Suomen, jonka kirkko siunaa punaisina mestattuja siunaamattomaan kirkkomaahan haudattuja vakaumuksensa puolesta kaatuneita. Omalta osaltani vein muistolaatan isovanhempien hautakiveen setäni nimellä, kun hän ei saanut nimellistä hautapaikkaa. On merkittäviä jalanjälkiä, jotka pitää laatoittaa muistoksi jälkipolville. En muista mitä hän sanoo, muistan mitä tunteita hän sanomisellaan on minussa herättänyt. Hiekassa jälkien katoaminen kertoo, että minua on kannettu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti