torstai 26. helmikuuta 2009

Arkeologisia kaivauksia nykypäivän valossa

Vihtaniemi on vallattu. Maaoikeuden viimekäden päätös on toteutettu viimeistä piirtoa myöten ja kunnanukkojen kädenjälki näkyy toteutuneina tietoimituksina, metsänhoitona, uudisasukkaina ja viimeksi muukalaisten tulona valmiille hankkimaan lisää rahaa sijoittamalleen pääomalle. Roolini on muuttunut sukupolvenvaihtajana. Työkaluna on pullasuti, jolla rapsutan hellästi pölyä unohduksissa olleiden asioiden päältä. Totuus ei pala tulessa enkä vielä ole esittänyt kutsua liveroolipeliin osallistujille. 

Jouduin paniikkiin aamulla radiolähetyksen yhteyden katketessa tekniseen vikaan. Näitä vikoja on ollut nettiyhteyksissä, digidigissä, lankapuhelimissa ja radiolähetyksissä. Yhteys ylös toimii kuitenkin. Eilen pyysin siivoojan apua. Minä olen oman kotini siivooja. Kuitenkin järjestelin mattoa rullalle, että saisin keskelle lattiaa teeseremoniapöydän kuntoon. Joku halusi juoda teetä kanssani. Puhelin soi ja tuli peruutus tapaamiselle. Sehän sopii minulle, kun on tulossa ihan yövieras ennen juhlia Kartanossa. 

Omaishoidosta toipuminen ei tapahdu pelkästään, kun on oppinut nukkumaan sängyssä. Kaikki epäjärjestys on käytävä läpi paneutuen jokaiseen päätökseen, hajonneeseen pyrkimykseen hellävaroen, ettei mitään menisi enemmän rikki kuin on sirpaleita tullut perinnönjaon melskeessä. 
On kyse omasta särkymisestä ja eheytymisestä tässä rahamaailman ja markkinavoimien syöksykierteessä. Kadonneita kulttuureja löydetään uusina kohteina ja ihmetellään, mikä sai joen muuttamaan kulkusuuntaa. Sitä mukaa veden loputtua syntyi aavekaupunkeja. Silkkitien alussa löydetty savinen armeija on nyt rapsutuksen kohteena. Mikä lie Suomen kohtalo? Peitetäänkö meidät säteilevinä betonimassojen alle. Vai tuleeko vedenpaisumus, joka hukuttaa meidät ja poliitikotkin, jos eivät ole muuttaneet kuuhun. Vai löydetäänkö meistä kertovia jäänteitä pakastettuina jääkauden jälkeen.

Nyt käytän vain pullasutia, kun pöly on laskeutunut. Masentuneelle en luvannut tulla järjestelemään kotiasioita kuntoon. Minunkin pitää ihan itse järjestää suuret kivet elämässäni tukipilariksi. Järjestöt lähettävät avuksi vain uupuneita tukityöllistettyjä, joilta puuttuu motiivi tehdä työtä, josta toiset nostavat palkkaa. Kaikkia yrityksiä vaivaa mammuttitauti, joka johtaa muumioitumiseen. 
Metsätien mutkassa vilahti iso paha susi. Säikähtikö mutkaa vartioinutta Minna Canthia, kun se ei jäänyt siihen minua houkuttelemaan kiertoteille. Järjestellessäni öljypulloa ja talouspaperiarkkeja olin ajatuksissani alttarilla siunaamassa ehtoolisleipää ja viiniä. Edessäni oli kastekynttilä ja 150 -vuotiaan seurakuntani juhlakynttilä. Se oli pyhän kokemus arkisissa askareissa.

keskiviikko 25. helmikuuta 2009

Päivänvalon kestävä kolmiyhteys

Kiinalainen "Polttava rauta"
Amerikkalainen "Palava keihäs"
Suomalainen "Yksi, joka pamauttaa päähän"

Aamun ajatus
Se mitä teemme, mittaa sitä mitä olemme.
Jos kuvittelemme päivittäiset toimet työnä,
meistä tulee työläisiä.
Jos kuvittelemme hommamme taiteena,
meistä tulee taiteilijoita.
-Jeffrey Patnaude

Hölmölässä täkki on liian lyhyt. Jos vetää peitoksi hartiaseudulle, palelee varpaita. Jos pitää jalat lämpimänä, palelee päätä. Jäin eläkkeelle lain antaessa siihen mahdollisuuden. En menettäisi kertyneestä eläkkeestä varhennusvähennystä. Joka vuosi sain tiedotteen, eläke on sitä ja sitä, jos eläketapahtuma on tänä vuonna. Lopullisessa laskennassa eläke yhteensovitetaan eri tahoilta tulevista eläkkeistä. 1.2.2005 eläkeaika alkoi, mutta eläkepäätöstä ei oltu ehditty sorvata. Oli liian vähän käsittelijöitä. Kiirehdin päätöstä, olinhan sanonut työhuoneesta vuokrasopimuksen irti. Kun päätös sitten tuli, siitä puuttuivat ensimmäiset vuodet, joilta eläke alkoi karttua. Arvonimi "Varhennettu Vanhus" myönnettiin kuitenkin 1.2.2005. Se ei tullut ilmaiseksi, vaan maksan sitä osamaksulla joka kuukausi varhennusvähennyksenä kuolemaani asti. Olikin toisella taholla eri eläkeikä 65 v. 

Puuttuvat vuodet maksettiin takautuvasti, mutta se muuttuikin takaisinperinnäksi niin tehokkaan Kelan ahkerien virkailijoiden toimesta. Sain luettelon kaikista yhteydenotoista Kelaan ja niistä kertyi saatuja etuuksia, jotka aktivoituivat maksettavaksi takaisin saman summan verran, mikä minulle tuli palautusta. Nyt on puntit tasan. 

Viisas Matti leikkaa täkin toista päätä saadakseen jatkoa toiseen päähän. Eläkeikää nostetaan 65 vuoteen. Minulle eläke on tilille tuleva raha, joka perustuu voimassa olevaan lainsäädäntöön. Vai muuttavatko kirjurit ja tulkit lainsisältöä. Viisaan Matin neuvot nenien lukumäärästä saadaan painamalla nokka mutaan. Kun lukumäärä on oikea, perittiin minulta isän korkean iän takia elatusmaksua kunnan isättömille pojille. Seitsemän veljestä asettuvat asumaan paikalleen ja jakoivat talot ja torpat parhaaksi katsomallaan tavalla jo 1800-luvulla. Käyttivät niin sanottua maalaisjärkeä aikuistuttuaan ja tekivät sovinnon yhteiskunnan kanssa. 
Meillä enemmän oppineiden päänvaiva on, kun kansa osaa lukea ja laskea. På-liitikkojen luku- ja laskutapa on niin omintakeisesta paikasta, että sitä ei tavanihminen ymmärrä. Näin antoi vanhempanikin lahjakirjaosuudet (1/8) jokaiselle yhtäsuuret. Mitä on saatu lainsäädännöllä aikaan. Nimitän sitä Tiekartaksi Länsirannalla ja sitä pitävät yllä seitsÄmÄt veljekset, jotka eivät ilmoita lukumäärää vaan laatua. Nyt joukkoon on tuotu velivenäläisiä. Minullakin olisi ollut seuraa, jos Vysotski olisi mukana. Hän on kuitenkin vankilassa mielipiteen takia. Kaipailee naistansa. Kun kuulee, ettei nainen ole vakituisesti kenenkään kanssa, tokaisee: No, kirjoittakoon hänkin. Ja minähän kirjoitan Munkkiklubilla. 

Sain kutsun tulla heidän yhteisöön äidiksi. Nuoret miehet minua valistivat. Nainen on heidän yhteisössä äiti, munkit/pojat ovat lapsia. Annoin lähtiessäni valaehtoisen juhlallisen vakuuden. Lupasin olla kertomatta, että olen lupauksen pyytäjän mummo. Sen olen pitänyt visusti omana tietonani. Isät ovat hieromassa rauhaa. Tutun tunnistan jo kaukaa eloisasta käytöksestä. Uskaltaa pistää itsensä likoon kaikkine tunnistetietoineen. Kalkkilaivankapteenit pitäytyvät tiukasti kirjoitetuissa puheissa, mitä herra heidän on käskenyt ilmoittaa. Ja sitten me jammaillaan paljasjaloin Afrikan kaduilla. Meidän kadut ovat juhlien jäljiltä roinan, sirpaleiden ja kaiken saastan peitossa. Ensiaskeltossut vaihtuvat jalan kasvaessa mänökkäisiin, joita pitää joskus muistella, missä on viimeksi riisunut. 
Eläkeiän noustessa ja työtilaisuuksien uudelleen muistuessa mieleen on meillä kohta vanhoja naisia kadunlakaisijoina luutineen. Pienen pojan toiveammatti lakaista lakaisukoneella jää unelmaksi. Siinä kyllä pörinää riitti jahdatessa ainoata syksynlehteä imurilla. Meän kielessä ei ole sanaa kadulla tanssivalle lehtimassalle. Kahden kielen loukussa unkarilainen sitä ihmetteli. Konekielinen käännös on yhtä ymmärrettävää kuin på-liitikon puheet tänä päivänä on se niin liitikkojen syntetisaattorilla saatu aikaan.

tiistai 24. helmikuuta 2009

Hyvä Jumala, kiitos kodista

Palopäällikkö sai 24 vuoden aikana kaksi kiitoskirjettä. Hän liimasi tehtävää aloittaessaan yhden mapin selkämykseen tekstin "kehut ja kiitokset". Läksiäistilaisuudessa hän kertoi mapin saldon. Ensimmäinen kirje kehui palokunnan toimia sahan lautatarhapalon sammuttamisessa. Toinen kirje kiitti pelastuslaitosta rivitalopalon sammutustöistä. Miehet olivat pelastaneet professorin Aino Sibeliukselta saamat sikarit. Palolaitoksen muutoksia enempää pohtimatta lehtikirjoituksen opetus oli. "Pelastus- ja palolaitos ei ole kunnioittanut kuntarajoja aikaisemminkaan. Palopäällikön aikana kuntaraja-ajattelu hämärtyi - mentiin apuun, kun apua tarvittiin, olipa välissä kuntarajoja tai ei."
Talteenottamani lehtileike on vuodelta 2004. Olen aina kiittänyt palutteesta, olipa se myöteistä tai kielteistä. Jos joku on vetänyt herneen nenään kiitoksista ja uhkaa tehdä itsemurhan, en ole lähtenyt estämään aikeita, kun en ole kriisipuhelinpalvelija. Pitää ottaa vastuu taakkansa kantamisesta. Pienelle aasille on ollut tehtävää kylliksi. Isän kuoltua katsoin adresseja naapureilta, jotka aina olivat pistämässä kalikoita rattaisiin, ettei isäni olisi saanut olla kotona enkä minä hoitajana. Siinä kysytään luonteen lujuutta tai kirjurin apua, kun kirjoittaa "muistoa kunnioittaen". Ei ne muistot naapureista miksikään ole muuttuneet. Totuuskomissio ei ole kokoontunut. 

Olen kirjoittanut oman "sorry book" - muistoni paperille ja verkkokirjoitustaidon opittuani kaikkien luettavaksi nettiin. Sofi Oksanen palkittiin "Puhdistus" -kirjasta, johon voin samaistua etsiessäni sukulaisia. Meillä on omat WTC -törmäykset. Ne ovat kohdistuneet omaishoitoon, mummolan sukupolvenvaihdokseen, työhuoneeseen uimahallilla, palvelukeskuksessa ja vartavasten rakennetussa Käsityöläisten talossa. 
Verkkokirjoittajan talo on turvataloni. Sinne ei vielä hallin hammas ole ehtinyt. Eroottiselle hautausmaalle on ollut sosiaalinen tilaus. Lähetin metsäneuvojalle kiitokset paikallislehdessä julkaistavaksi. Ei kestä kantti julkisuutta. Metsäneuvoja hoiti metsäasioitamme jo isän aikana. Viimeisiä metsään kohdistuvia lakisääteisiä toimenpiteitä veljeni kanssa. Raha-asioista olen vastannut minä. Kunta on puuhaillut maallamme omiaan. Kunta on päässyt päämääräänsä tuomalla raharikkaat venäläiset rannoillemme. Siitäkin kiitän, mutta viimeinen valttikortti on minulla. Mitä on jäljellä WTC-tornien jälkeen? Vartioituja asuntoalueita ja slummien miljonäärejä.

maanantai 23. helmikuuta 2009

Kultainen sääntö

"Kissa istuu ikkunalla, kutoo pientä sukkaa. Älä itke kissarukka, itkus menee hukkaan." On aamiaisen aika. Avaan oven, sytyttelen valoja ja toivotan hyvät huomenet. Missä, missä se Väinö on? Kun saan havainnon, Väinö istuu sohvan selkänojalla, katsoo ulos ikkunasta, luulin niin. Mutta kissa katsookin ikkunalaudalla olevia perhekuvia, äitiä, tyttöä ja itkee. 
Olen oppinut kissojen kieltä. Ei maistu ruoka, ei muistu leikki mieleen. Olen viikon kissavahtina. Lentolakko peruuntui onneksi, että herra ja rouva tulevat takaisin sovittuna päivänä. Muuten olisi tulleet uudet järjestelyt harkittavaksi. Kissa koriin ja uusioperhe saisi ottaa vastaan uuden kissakaverin. Vielä ei toteutunut rippilapselle luvatut alpakat. Kerroin siitä ja sain hyväksyvän vastauksen. Mosse tykkäisi niistä. 

Luoja ei kiellä suuria ajattelemasta. Sen tekee maan hallitus ja kunta. Yhteiskunnassa ei mikään kannata. Minulla on omat polkuni. Tuli vapaaehtoinen eläkevakuutus. Kävin neuvottelut, sain lääkärintodistuksen ja minulle se myönnettiin. Maksoin sitä ne vuodet, jolloin olin täystyöllistetty yrittäjä. Omaishoitajana olin täystyöllistetty, mutta en saanut kokoon rahaa, että maksamani eläke söi itseään kuolemanvaravakuutuksena. Omaishoitaminen ei ollut vakuutuksen irtisanomisen syy. Siihen piti olla työttömyys. Isän pienen eläkkeen lisäksi minun oli tehtävä ansiotyötä. Minulle maksettu omaishoidontuki otettiin isältä palvelumaksuna sosiaalilautakunnalle. Se kiersi meidän kautta maksajalle takaisin eikä lisännyt pennin vertaa meidän käytössä olevia rahoja. 

Työhuone vuokratiloissa meni myyntiin. En enää jatkanut uudessa tavaroiden varastossa hierontaa. Minusta tuli työtön. 220xtyötön tuli täyteen ja nostin maksamani eläkevakuutusrahat käyttöön. Lottovoittoa ei tullut. Näin jälkeenpäin ajattelen käänteitä, kuinka selvisin 90-luvun lamasta. Nurkanvaltaajien yritys kammeta rehelliset työtötekevät ihmiset maksamaan heidän velkojaan kääntyikin minun onneksi. Sain rahat yhteisistä neliöistä, eihän työhuoneeseen ollut ilmasiltaa, vaikka asiakas kiipesi huteria tikapuita pitkin toiseen kerrokseen sanoen: 
- On tänne vaikea tulla. 11.9. loukkuun jääneiden luokse pääseminen oli varmasti yhtä vaikeaa. Välimiesoikeuden uhka kiirehti päästämään irti omasta työhuoneesta. Sain siitäkin rahaa jatkaakseni isän hoitajana. Kaikkella on ollut siunaus. Nyt on uusi köydenveto käynnissä. Kummanko paidassa kaulus kestää? Vai joko sidostesukkakin repeää, kun koirat vetävät samaa sukka erisuuntaan äristen ja muristen? Minun omaani kunta on myymässä venäläisten eduksi. 

Katson Silkkitietä, mitä siellä on jäljellä. Ne ovat mahtavien hallitsijoiden hautapaikkoja. Jokainen muistettakoon omista saavutuksista, kenellekään en suo sitä kunnianosoitusta, että minä rakentaisin heille mausoleumeja. Kajo puhuu maskotistani virtahevosta. On kasvissyöjä, mutta tappaa eniten ihmisiä. Kun hymy on hyytynyt, olisi kadulla narussa kävelytettävä alligaattori kestohymyineen muistutus siitä. Ken viimeksi nauraa, se parhaiten nauraa. Kelaan filmiäni ja siellä on paljon naurunaiheita. 
Valtakunnan pappa puhuu miehen hymystä pojilleen. "Sinä olet minun rakas poikani, johon olen mielistynyt." Miehet eivät itke eivätkä naura. Hymy on hyytynyt, joten pitää puristaa tekonaurua nauruterapialla. Ilo kuuluu elämään, mutta nyt onkin hullun ilo halpaa terapoimalla. Projektirahalla se tuottaa palkkaa terapeutille, jos on vielä kirjanmyyntikampanja kylkiäisenä. Se on tunnetila olla Euroopan omistaja, miljonääri ystävyydestä, miljonääri-isän miljoonaperijätär. Ympärillä ihmiskunta tekee itsemurhaa. Kuinka Amerikan leipäkori muuttui pölypilveksi?

sunnuntai 22. helmikuuta 2009

Hässi päässä

Tiettyjä kuvia katsoessani palautuu mieleen vanhoja asioita kaukaa ja elämän jatkuessa aina vain kauempaa. Tuntemattoman sotilaan tyttärenä 60 vuotta antaa ajasta kulmaa zoomata. Kun siihen lisään ne (10x5,4 ) 54 työaikalakia noudattavan hoitajan miestyövuotta, todennäköinen ikäni on 114 vuotta. Aikaa ei ole jäljellä tapettavaksi asti enkä tarvitse elääkseni enää yhtään kuponkitarjousta, jota maksan leivän, puhumisen, katsomisen hinnoissa ts kiinteissä kuukaisimaksuissa, vaikka en niitä käytäkään. Todistuksia, diplomeja ja hattuja on riittämiin. Seinät tapetoin todistuksilla ja katselen niiden allekirjoituksia ja symbolimerkkejä. 
Hatun voin pistää kepinnenässä oven raosta kuin entinen ukko kotiin palatessaan. Jos hattu pysyi sisällä, voi kohta mennä itse perässä. Verkkokirjoittajan talossa ei ole ovia eikä ikkunoita. Voin vapaasti tulla ja mennä, mennä ja tulla. Olen yhtäaikaa nuori ja vanha, vanha ja nuori. Tiedän olevani yhtä ei-toivottu profeetta omalla maalla kuin meidän istuva presidentti Suomen rauhanpalkitun juhlassa kuninkaallisten seurassa. Siksi yhdyn Tutun kanssa jammailemaan paljasjaloin Afrikan kadulla päivänä, jolloin Mandela vapautui 27 vuoden jälkeen vankilasta. Olen tanssinut Afrikassa aina voitontanssini, kun Tiekarttaa Länsirannalla sovitellaan.

lauantai 21. helmikuuta 2009

Jukolan Johanna

Minulla oli visio sanataideoven takana projektikoulutuksessa. Olin siellä omalla ajalla, omakustanteisesti ja omista lähtökohdista. Takana 50 vuotta vaikenemista, 10 vuotta yhteiskunnan ulkopuolella omaishoitajana ja 3 vuotta niinsanotussa tietoyhteiskunnassa rajalla viimeisen maan lain mukaan yli-ikäinen, ilman työhistoriaa, ei-akateeminen, verkkokirjoitustaidoton ja syntyperän mukaan punainen. Verkkokirjoituskurssi jäi suorittamatta, kun ei ollut omaa konetta. Siitä on todistuksessa merkintä. Ymmerstankoulu ja immateriaaliset oikeudet tulivat tutuksi. 

Minulla on perintöni maalla. Uhosin mielessäni, että elämä herää vielä lapsuuskodissani. Vanha torppa museona, osake kirkonkylässä palvelujen lähellä, Verkkokirjoittajan talo kaukana kavalasta maailmasta ja uinuva unelma, uusi päärakennus tietotaitokeskuksena. Tänä päivänä sain osallistua tietoiskuun tietotaitotalkoista ja yhteisössä tekemällä oppimisesta. Strömsö on vapaa-ajankeskus FST5:llä. Viisi vuotta on minua opetettu mätkimällä kuin vierasta sikaa. Onhan sekin taidetta tuottaa suolen läpi kuljetettu lopputulos ja myydä sitä pakettitavarana. On olemassa toinen totuus Soneralla, joka purkaa aikaansaatuja lankapuhelinyhteyksiä pois. Annetaan kuitenkin ymmärtää, että yhteyksiä lisätään koko maan kattavaksi. 
Kuka voi muuta sanoa opetuksen suunnasta kuin "kyllä Siperia opettaa". Olen katsonut Tuntemattoman sotilaan kolme kertaa ja elänyt hänen tyttärenään 60 vuotta. On totta kokemuksena ja teatterina. Samoin Seitsemän veljestä 1800-luvulta on siirrettävissä Jukolan Johannan toteutuneisiin visioihin. Lainsäädäntö ei tue tämän päivän pyrkimyksiä, kun lakia tulkitaan asennevammaisten enemmistöpäätöksillä. Kyllä Siperia opettaa, ainakin kiiruhtamaan hitaasti.

Sininen majesteettirikos

Sarvet on päässä sankarilla, juuri kuin pässillä puskurilla. Näin Lordi villitsi veisaamalla "hallelujaa" yleisönsä näyttämään sormimerkeillä päämiehensä pirun. Kaksi sormea Raamatulla päämiehemme olivat vannoneet uskollisuuden valoja. Ovat kuitenkin valmiita salaa kokeilemaan muita sormimerkkejä. Keskisormen osoitusta harjoittelin itse, kun selvisin säikähdyksestä pelkällä keskisormen näyttämisellä. Olin suojatiellä ylittämässä katua, kun auto pysähtyi jarrut kirskuen kohdalleni. Merkkikieli on tullut meille mummoillekin tutuksi, vaikka emme ole jalkapallo- emmekä jääkiekkomatsin pelaajina erotuomarin näyttäessä virheet sormimerkillä tai vakavammat vahingoittamiset kortin värillä. Olemme elämänpelissä kiekkoina, pollina, kynnysmattoina tai pöytärätteinä, kun rontit meillä haluavat leikkiä. 

Jos joku on helppoa nakkia vailla morsiamekseen, se ratkaistaan hovioikeudessa. Helppo nakki joutuu maksamaan korvauksia leikkikaverilleen, kun ei päässyt parkkipaikkoja pidemmälle. Sama leikki jatkuu majesteetinsinisessä juhlamekossa kreivien linnoissa kristallikruunujen loisteessa. Iltapuvun väri oli tärkein mainittava, royalin sininen. On saatu uusi lisäarvoa tuottava väri, majesteetin sininen. Ihonväri on Tutun mielestä kuin vasenkätisyys. Se on syntymälahjaksi saatu ominaisuus. Ferrarinpunaisuus tai keitetyn ravun väri sovittaa syyllisyyteni siihen punaiseen/valkoiseen asetelmaan, josta pitäisi päästä sovintoon. Mannerheim päiväkäskynsä noudattamista seuratessaan katsoo Aku Ankkana meidän kansalaissodan jälkeen talvi- ja jatkosodan punaisia. Tänään sitä sotaa käydään omaishoidossa, työttömyydessä, asunnottomuudessa ja nälkäisissä. Kela sen määrää kaloreita laskiessaan, kuinka paljon niitä saa, jos pysyy hengissä hakemusten käsittelyajan. 

Ei elämästä selviä hengissä, omaishoitajana kumminkin, jos onnistuu bisnesenkelien toisten omaisuutta ahnehtiessaan purkamaan omistuksia niin, että radioateljeen bisnesenkelille vapautuu rahaa sijoitettavaksi omaishoitoon yhteiskunnan varikolla. Sinne on vain yksisuuntainen sivuraide. Tippavaaraan on pitkä tie ja kankkulankaivo on pohjaton.